Halusin valtiomieheksi

Vieno Johannes Sukselainen (1906 - 1995) oli pitkäaikainen maalaisliiton puheenjohtaja, eduskunnan puhemies ja kahden hallituksen pääministeri. Sukselaisen kuoleman jälkeen hänen tyttärensä Marja Ikonen on saattanut muistelmakäsikirjoituksen julkaisukuntoon ja täydentänyt sitä Sukselaisen päiväkirjoista vuosilta 1956 - 1964 poimimillaan, erityisesti poliittiseen elämään liittyvillä merkinnöillä.

V.J. Sukselaisen päiväkirjamerkintöjä

12.2.1956
Iltapäivällä oli Korsimon ja Ahti Karjalaisen kanssa Kekkosella. Aimo Aaltonen oli käynyt Korsimolle kertomassa, että he ovat neuvotelleet Skogin ja Tervon kanssa ”kolmen suuren” ideastaan, eivätkä nämä ole suoralta kädeltä tyrmänneet. Nyt he haluavat, että me huomenna ensi neuvottelisimme sosialistien kanssa ja sitten uudestaan heidän kanssaan. Tässä kierroksessa ei tietenkään ole ideaa, mutta ei sitä voine väistääkään.
Kommunistein käsissä näyttää olevan, pääseekö Fagerholm kolmanteen. Kokoomuksen tavoitteena lienee Paasikiven saaminen Kekkosen kanssa kolmanteen, jolloin arvellaan Kekkosen kieltäytyvän. Katsottiin, että sitä hän ei saa tehdä. – Jos haluaakaan.

9.3.1956
Tänään minut valittiin eduskunnan puhemieheksi.

12.9.1956
Vennamo hyökkäili keskushallituksen kokouksessa, ja häntä ahdistettiin Asutusliiton esiintymisten takia. Hän sai tuntea olevansa yksin. Hyvä olisi, jos perustaisi oman puolueen.

14.10.1956
Toissapäivänä täytin 50 vuotta. Väkeä kävi kovasti kaiken päivää presidentistä ja pääministeristä alkaen.

9.12.1956
Korsimo luki äsken puhelimessa todistuskappaleita Vennamon hajotustouhuista, jotka tietenkin ovat sairaiden aivojen luomuksia, mutta saattavat johtaa monen yksinkertaisen ihmisen ainakin tilapäisesti harhaan.

14.12.1956
Paasikivi kuoli. Lausuin muistosanat täysistunnossa.

22.12.1956
Illalla olin Kekkosen luona Tamminiemessä saunassa ja aterialla Virolaisen, Miettusen, Korsimon, Pakkasen, Karjalaisen, Matti Kekkosen ja Johannes Huumon kanssa.

11.1.1957
Eilen Virolainen, Korsimo ja minä neuvottelimme kansanpuolueen puheenjohtajan Saaren ja puoluesihteerin Malisen kanssa.

30.7.1957
Olin äsken Kekkosen luona. Siellä oli Virolainenkin, jolla oli aikaisempi audienssi ja jota Kekkonen oli pyytänyt viipymään niin kauan kuin ylipoliisipäällikön paikasta keskusteltiin.

18.10.1957
Kaatua kupsahti kuin kupsahtikin hallitukseni tänään kello 16. Pääsin heti radion nauhoitukseen toisten puheenjohtajien kanssa ilvehtimään 74-75 oikeiston tyhjää äänestäessä. Ratkaisun sai kai aikaan 3 skogilaistyttöä erehtymällä tyhjää äänestämään.

2.11.1957
Eilisten tietojen perusteella pelkäsin, että joutuisi keskiviikkona lähtemään Moskovaan vallankumousjuhliin. Kekkonen ilmoitti kuitenkin voineensa tänään Lebedevin kanssa sopia, että kutsua ei meille lähetetä, kosk läsnä ovat vain ns. sosialistiset maat.

18.11.1957
Aamulla ko 9:n tienoilla neuvottelin Tannerin kanssa. Olimme yhtä mieltä siitä, että en saane kaikkia sos.dem. haaroja ahdetuksi hallitukseen.

28.11.1957
Olen vihdoinkin voittanut pelin. Tuin eilen voimakkaasti Kekkosen ajatusta turvautua v. Fieandtin virkamieshallitukseen ja vapaudun siten muodostamasta hallitusta skogilaisten kanssa ja joutumasta kaikkien hampaisiin.

13.2.1958
Silvolan Pekan mukaan minua syytetään vennamolaisten taholta lähinnä seuraavista synneistä:
1. Kansaneläkelaitos on lahjoittanut asuntoja.
2. Olen rankaissut Vennamoa siitä, että hän oli vastaehdokkaana Nivalassa.
3. Kyntäjä hyökkäsi Vennamoa vastaan
4. En noteeraa Vennamoa.
5. Toteutan suurviljelijäpolitiikkaa.
Kovinpa ovat heikkoja ja epämääräisiä. Totta oikeastaan on vain se, että en noteeraa Vennamoa.

26.2.1958
Kekkonen oli kutsunut meitä maalaisliittolaisia kansanedustajia parikymmentä ja Korsimon luokseen Tamminiemeen, piti meille ulkopoliittisen puheen ja lupasi yllätyksekseni mm. ottaa Karjalan kysymyksen muodossa tai toisessa esille toukokuisen NL-matkansa aikana.

13.3.1958
Ryhmässä höyhensimme Vennamoa hänen puoluetta vahingoittavan toimintansa takia. Hänellä ei nytkään ollut yhtään ääntä puolustamassa.

19.7.1958
Ajoin autolla Kiskosta Kultarantaan kuullakseni Kekkosen ajatuksia tilanteesta. Hän toivoo, että ml. olisi passiivinen, ei nimeäisi pääministeriehdokasta jne.

13.8.1958
Sain Vennamon jutun ryhmässä mielestäni onnelliseen päätökseen. Hänet suljettiin ryhmän toiminnan ulkopuolelle joulukuun 1. päivään asti. Miettunen, Virolainen ja Korsimo olivat tänään Lebedevin lounaalla. Minä ilmoitin esteen. Korsimon käyttäytyminen ei toisten mielestä ollut virheetöntä.

14.8.1958
Puoluevaltuuskunnan kokouskin meni hyvin. Saimme jokseenkin vapaat valtuudet, mutta silti selvän kuvan siitä, mitä kenttä nyt ajattelee. Korsimo vain pyrkii hallitukseen.

23.8.1958
Puhuin Kekkosen kanssa. Sovittiin, että hän kutsuu tiistaina ryhmien puheenjohtajat luokseen. Alan yhä enemmän vakuuttua siitä, että ei ole muuta sopivaa kuin Fagerholm. Tuntuu kuin Kekkonenkin alkaisi kypsyä samaan.

27.8.1958
Eilen päästiin siihen, että Fagerholm alkoi muodostaa hallitusta. Kekkonen tähdensi, että jos on mentävä ilman skogilaisia hallitukseen, maalaisliito ei saa antaa parhaita miehiään. Tällä hän tarkoitti ilmeisesti Miettusta ja Virolaista – kukaties Korsimoakin?
Klaus Waris soitti yhtenä päivänä ja tiedusteli, suostuisinko lähtemään hänen kanssaan Amerikkaan viikoksi neuvottelemaan laina-asioista. Tarkoituksemme on lentää maanantaina ja palata seuraavana maanantaina takaisin.

29.8.1958
Tänään lopulta hallitus vihdoin syntyi. Kekkonen on ollut raivoissaan ensinnäkin hallitukseen menosta ja siitä, että Leskinen kelpuutettiin. Hän soittanut ja haukkunut sekä Virolaisen että Miettusen.

1.9.1958
Klaus Waris soitti minulle sunnuntaina Virtalaan ja kertoi tulleensa kertoneeksi Kekkoselle, että aikoo kanssani Amerikkaan. U.K: oli kauhistunut sitä, että Leskinen istuu hallituksessa ja vielä puhemies aikoo Amerikkaan. Sanoi, että ei käy.

7.9.1958
Tänään aamupäivällä järjestöneuvojain päivillä Virolaisen alustus ”Miksi maalaisliitto meni hallitukseen”. Korsimo käytti Virolaisen jälkeen kiivaan ja hyökkäävän puheenvuoron, ja toimihenkilöt tietysti yltyivät puhumaan samaan tyyliin.

23.9.1958
Tukholman lehdet tiesivät aamulla, että Vennamo on jättänyt maalaisliiton. Hyvä oli, että siitäkin riesasta päästiin. En usko, että hän mitään puoluetta pystyy organisoimaan.

5.10.1958
Atte Pakkanen soitti illalla ja kertoi maalaisliiton ministereiden olleen perjantai-iltana kutsuttuna Tamminiemeen. Pojat olivat odottaneet saunaa ja kahvia, mutta saivatkin ripityksen. Atte sanoi ihailleensa Johannesta, joka hermostumatta oli kestänyt ripityksen.

28.10.1958
Tänään olin Kekkosen luona Tamminiemessä lounaalla. Siellä olivat myös Korsimo ja Ahti Karjalainen. Tilaisuus vaikutti Korsimon järjestämältä. Tarkoituksena oli, että Korsimo, Karjalainen, Kleemola ja minä muodostaisimme jonkin klikin, joka ryhtyisi ”tilannetta pelastamaan”.

17.11.1958
Oslossa minulla oli tilaisuus keskustella Virolaisen kanssa. Hän on työlästynyt Kekkosen asenteeseen.

18.11.1958
Virolainen mainitsi olleensa Tamminiemessä ja lienee siellä ollut hankalaa.

19.11.1958
Aamulla klo 8 pidetyssä maalaisliiton työvaliokunnan kokouksessa käytti Virolainen pitkähkön puheenvuoron, jossa hän osittain toisti samaa, mitä oli 14.11.1958 minulle ja Klemolalle puhunut Norjan Akerhusin linnassa ja tiistaina 18.11. ryhmäkokouksessa.

21.11.1958
Aamun Maakansassa oli Ahti Karjalaisen artikkeli ”Johtopäätösten aika”, joka oli ilmeisesti inspiroitu Tamminiemestä ja joka oli minullekin yllätys.

7.12.1958
Eilen itsenäisyyspäivänä tuntui vähän siltä, kuin minua yleisesti ajateltaisiin seuraavan hallitusken muodostajaksi.

26.12.1958
Kello 20.20 puhelin soi. Kekkonen soitti ja pyysi, että maalaisliiton keskushallitus kutsuttaisiin koolle maanantaiksi käsittelemään hallituskysymystä.

30.12.1958
Mitä hallitusneuvotteluihin tulee, ruotsalaiset eivät tulleet neljän puolueen vähemmistöhallitukseen, jota Kekkonen halusi.

6.1.1959
Eilen Korsimo esitti anteeksipyyntönsä viimeaikaisesta käyttäytymisestään ja puhui sellaista, että minun olisi nyt muodostettava maalaisliittolais-skogilainen vähemmistöhallitus.

8.1.1959
Minut kutsuttiin kello 15 tienoilla ryhmäkokouksesta Tamminiemeen, Kekkonen antoi tunnustelutehtävän, jonka lupasi suorittaan 9.1. iltaan mennessä. En onnistunut.

22.1.1959
Aamulla Karjalainen yllätti minut ilmoittamalla, että hänen on varauduttava yöllä saamansa puhelinsoiton perusteella matkustamaan Leningradiin, mihin oli tulossa kauppa-alan miehiä.

Lähdeaineisto:
V.J. Sukselainen: Halusin valtiomieheksi ISBN 951-26-4188-7