lauantai 29. marraskuuta 2008

Yöpakkaset - suhteet Neuvostoliittoon koetuksella




Tehdessään vuodenvaihteessa 1956-57 yhteenvetoa tapahtuneesta Kekkonen ei voinut olla hämmästelemättä, miten nopeasti olosuhteet maailmassa olivat muuttuneet ja rauhantoiveet haipuneet. Tilanne on hänen mielestään huolestuttava. Ennen muuta sen vuoksi, että nyt on maailmassa niin monia ruutitynnyreitä, joista maailmanpalo voi mahdollisesti leimahtaa liekkiin vaikkei kukaan sitä haluaisikaan.

Yöpakkasten taustaa

Fagerholmin hallituksen vaikeudet kasvoivat koko ajan. Sosiaalidemokraattiseen hallitusryhmään kuuluivat Skog, Simonen ja Tiainen, jotka edustivat puolueen oppositiosiipeä. Pääministerin sihteerinä oli maisteri Kaarlo Pitsinki, joka edusti leskisläistä enemmistöä. Helmikuussa valittiin sosiaalidemokraattien puoluekokouksessa puolueen puheenjohtajaksi Väinö Tanner. Hän voitti niukasta Fagerhomin saaden 95 ääntä, Fagerholmin 94 ääntä vastaan. Hävittyään puoluekokouksessa Fagerholm jätti huhtikuun 25 päivänä 1957 koko hallituksen eroanomuksen. Tämä eronpyyntö tuli Maalaisliitolle suurena yllätyksenä. Leskinen johtama vuoden 1957 puoluekokouksessa enemmistön saanut ryhmittymä oli selvästi kekkosvastainen.

Maalaisliitto asettui presidentinvaalien jälkeen tukemaan Urho Kekkosta. Kun Vennamo hävisi Sukselaiselle puheenjohtajavaalissa Nivalan puoluekokouksessa 1956, alkoi hän luoda omaa oppositiolinjaansa. Vennamo kärsi murskaavan tappion Nivalan puoluekokouksessa äänin 550-100. Tämä oli Vennamolle yllätys ja shokki.

Ei ole ihme, että sosiaalidemokraattien keskuudessa vallitseva hajanaisuus ja puoueriita että maalaisliitossa ilmenevät sisäiset oppositioilmiöt tulkittiin kritiikiksi Kekkosen johtamaa ulkopolitiikkaa vastaan.

Presidentti antoi toukokuussa 1957 maalaisliiton puheenjohtajalle V. J. Sukselaiselle tehtäväksi muodostaa uusi hallitus. Sosiaalidemokraatit kieltäytyivät jyrkästi tulemasta hallitukseen. Vähemmistöhallituksen tie muodostui ohdakkeiseksi. RKP:n valtionvarainministeri Nils Meinander erosi hallituksesta, koska hallituksen yritys lykätä lapsilisien maksua epäonnistui. Syyskuussa Sukselainen otti hallitukseen mukaan viisi skogilaista.. Lokakuussa hallitus kaatui välikysymykseen. Hallitukselle tehtiin kaksi epäluottamuslausetta. Äänestyksessä Kuusisen ehdotus voitti Leskisen ehdotusken äänin 91-73. Toisessa äänestyksessä Kuusisen ehdotus voitti puhemiehen ehdotuksen yhdellä äänellä 75-74. Tyhjää äänestivät kolme RKP:n ja viisi kansanpuolueen edustajaa. Näin kaatui Sukselaisen hallitus.

Tämän jälkeen mielialat olivat kiihtyneitä ja puolueet riitaisia. Kekkonen antoi Suomen Pankin pääjohtajalle von Fieantille tehtäväksi muodostaa virkamieshallitus. Sosiaalidemokraattinen vähemmistö muodosti työväen ja pienviljelijäin sosiaalidemkraattisen liiton vuonna 1959 ja näin oli SDP jakaantunut kahtia. Arvo "Poika" Tuomisen Neuvostoliiton oloja kuuvaavat kirjat ilmestyivät ja olivat omiaan kiihottamaan mielialoja.

UKK:n suhteet Neuvostoliitoon

Keväällä 1957 Neuvostoliitto aloitti kampanjan Norjaa ja Tanskaa vastaan niiden NATO-jäsenyyden johdosta. Keväällä 1958 Kekkonen teki ensimmäisen virallisen vierailun Neuvostoliittoon. Neuvostoliitossa vallitsi vilpitön ystävyys Suomen ja sen presidenttiä kohtaan. Luotettiin suomalaisten hyvään tahtoon ja järkkymättömään pyrkimykseen rakentaa hyviä, ystävällisiä ja luottamuksellisia suhteita Suomen ja Neuvostoliiton välille. Voroshilov toivoi matkasta menestystä ja totesi, että mitä enemmän tutustumme sitä lähemmäski toisiamme tulemme.

Maatalouden kannalta oli ilahduttavaa, että Neuvostoliitto lupasi ostaa vuoden 1958 aikana Suomesta voita 12 miljoonaa kiloa, jota vastaan Suomi sai Neuvostoliitosta vehnää. Matkan aikana isännät kiinnittivät huomiota maisen välisiin suhteisiin kohdistuneisiin mielenilmauksiin Suomessa. Hrutshev nosti asian esille. Hrutshev syytti muutamia suomalaisia lehtiä historina roskalaatikoiden penkojiksi. Kekkonen myönsi rehellisesti, että tällaisia ilmiöitä on Suomessa esiintynyt. Kun asia otettiin esille näin korkealla tasolla, niin on selvää, että kysymys on vakavasta, jopa huolestuttavasta ilmiöstä. Siihen ei kuitenkaan Suomen yleinen mielipide kiinnittänyt riittävästi huomiota.

Kekkonen oli huolestunut tilanteesta Suomessa ja kirjoittikin seuraavasti: "En ole lainkaan tyytyväinen poliittiseen ilmapiiriin Suomessa. Kusstannustoiminta ja sanomalehdet kilpailevat voidakseen esittää mahdollisimman räikeitä syytäksiä Neuvostoliittoa vastaan. Pikkuovelasti se tapahtuu noin nurkan takaa ampuen, mutta se myrkyttää sekä yleisön mieliä että maittemme välisiä suhteita".

Kekkosen ensimmäisellä kaudella uko- ja sisäpoliittinen ilmapiiri oli hyvin kireä, idän ja lännen valtataistelu kävi maailmalla kiivaana. Näissä oloissa Kekkonen ryhtyi aktiivisesti ojentamaan sanomalehdistöä, muun muassa "myllykirjeillään" - taitava ja kärkevä kirjoittaja Kekkonen ilman muuta olikin.

Keväällä 1957 Suomi allekirjitti OEEC-maiden kanssa nk. Helsingin klubin pöytäkirjan ja Suomi siirtyi näin kaupassaan ja maksuissaan monenkeskeiselle pohjalle. Näin voimistuivat vaatimukset Suomen liittymisestä OEEC:n jäseneksi, mikä ei llut lainkaan ongelmatonta järjestän poliittisuuden vuoksi.

Eduskuntavaalit

Vaaleihin käytiin puoluehajaannusten merkeissä 6-7.7.1958 ja hyvin sekavissa tunnelmissa. Kansandemokraatit saivat yhteensä 50 paikkaa ja heistä tuli suurin ryhmä. Maalaisliito kärsi vaalitappion. Sosiaalidemokraattien vaalivaltti oli teollistaminen. Presidentti antoi hallituksen muodostamistehtävän SKDL:n Eino Kilvelle. Lyhyen tutkailun jälkeen Kilpi luopui yrityksestä muodostaa hallitus, kun ei saanut muita puolueita mukaan hallitukseen. Seuraavaksi oli vuorossa SDP:n Onni Hiltunen yhtä huonolla tuloksella, Sitten presidentti antoitehtäväksi K. A. Fagerholmille muodostaa laajapohjainen enemmistähallitus. Vaalien jälkeen Fagerholm oli puolueessaan täysin orpo ja vailla asemaan.

Kun Fagerholn toi ministerilistan Kekkoselle niin listassa oli mukana sekä Johannes Virolainen että Väinö Leskinen sekä Lindblom ja Kokoomuken Niilo Kosola. Hallituksen enemmistö oli SDP:n ja Kokoomuksen käsissä, mistä Kekkonen oli nimenomaisesti Maalaisliittoa varoittanut. Ministerilistan nähtyään Kekkonen totesi Fagerholmille, että tästä ei hyvää seuraa. Matti Kekkonen ja Karjalainen olivat ilmeisesti saaneet tarkempia tietoja presidentin epäilyistä, koska he vastustivat maalaisliiton hallitukseen menoa ilman skogilaisia. UKK saapui presidenti istuntoon vaiteliaana ja synkkänä kuinmyrskyn merkki, Muutamalla sanalla hän lausui ministerit tervetulleiksi ja sani sen jälkeen: " Tämä on elämäni huonoin puhe, mutta se olikin muiden kirjoittama!" Varsin omituinen alku uudelle hallitukselle.

Hallituksen nimittämisen jälkeisenä päivänä presidentti Kekkonenoli tuohtuneena soittanut Virolaiselle ja haukkunut hänet kovin snaoin siitä, että Maalaisliito oli lähtenyt tällaiseen hallitukseen.

Jo syyskuussa monet merkit viittasivat siihen, että hallitukselle tulee vaikeuksia. Neuvostoliiton lähettiläs Lebedev lähti Helsingistä Moskovaan niin ettei käynyt jäähyväiskäynnillä ulkoministerin luona. Tämä oli huolestuttava oire suhteiden huonontumisesta. Kekkonen oli tyytymätön hallituksen toimintaa. Kekkonen ilmoitti Maalaisliiton eduskuntaryhmälle, että tilanne on muodostunut niin vaikeaksi, että jo sitä ei saada nopeasti ratkaistuksi niin hän on valmis eroamaan. Kekkonen oli antanut hallituksen kaatamisen Virolaisen tehtäväksi. Tämä tuli selväksi ulkoministeri Johannes Virolaiselle, joka jätti eronpyyntönsä ja samana pivänä jätti koko hallitus eronpyyntönsä. Näin päättyi yöpakkashallituksen tarina.

Kriisi laukeaa

Neuvostoliitto ei hyväksynyt sinipunahallitusta. Neuvostoliittolaisilla oli erittäin vakavia epäilyjä sosiaalidemokraatteja kohtaan. Tämän paineen alla hallitus hajosi ja muodostettiin uusi neuvostomyönteinen hallitus. Kekkosen neuvottelut olivat tässä kriisissä keskeisessä asmassa. Kekkonen matkusti Leningradiin ja tapasi siellä pääsihterri Hrutshevin ja herrat totesivat, ettei Suomen ulkopolitiikka muutu. Neuvostoliitto ei voinut hyväksyä sitä, että suurin puolue SKDL jätetään oppositioon yksin. Neuvostoliitto katsoi sen rauhansopimuksen rikkomiseksi. koska sopimus kieltää demokraattisten voimien diskriminoinnin.

Ei kommentteja: