Stasi-lista on julkistettava

Huhtikuun 19. päivänä 2002 käynnistyi Alpo Rusin puolustustaistelu, joka muuttui julkiseksi 10. syyskuuta 2002.

Julkisuuteen vuodettiin syyskuussa 2002 tieto, jonka mukaan suojelupoliisi (SUPO) epäili professori Alpo Rusin toimineen Itä-Saksan turvallisuuspalvelun Stasin vakoilijana vuosina 1969-1976. Pian kävi ilmi, että poliittinen eliitti ja valikoidut median edustajat olivat – vastoin lakia – saaneet tietää esitutkinnasta kuukausia ennen kuin epäiltyä itseään ryhdyttiin edes kuulustelemaan. Silloista poliisiministeriä ja nykyistä europarlamentaarikkoa Ville Itälää epäiltiin tietovuodosta. Rusin omien sanojen mukaan epäilyt koskivat törkeää vakoilua, josta voi saada jopa elinkautisen vankeusrangaistuksen ja joka ei rikoksena vanhene koskaan. Rusin puolustustaistelu päättyi 11. kesäkuuta 2003, kun valtiosyyttäjä Jarmo Rautakoski julkisti päätöksensä syyttämättä jättämisestä ja totesi, että Alpo Rusi on syytön.

Suojelupoliisi epäili törkeää vakoilua

Toukokuussa 2002 SUPO sai tutkimuksensa päätökseen ja kertoi epäilevänsä Alpo ja Jukka Rusia törkeästä vakoilusta. Tutkimuksissa oli käynyt ilmi, että peitenimellä ”Pekka” ja koodilla XV/11/69 oli Stasille toimitettu vuosien 1969 ja 1976 välillä yhteensä sata kirjallista tietoa ja suullista raporttia. Nämä käsittelivät muun muassa Suomen ulkosuhteita, kauppapolitiikkaa ja elinkeinoelämää. Supon mukaan tietolähteiden takana olivat Alpo ja Jukka Rusi. Vaihdetuista asiakirjoista Supo oli onnistunut jäljittämään 33. Ulkoministeriössä työskennelleen Alpo Rusin epäiltiin toimittaneen asiakirjoja veljelleen, joka oli välittänyt niitä ja muita tietoja Stasille. Alpo Rusi kiisti epäilyt.

Jukka Rusi sen sijaan myönsi toimittaneensa itäsaksalaisille asiakirjoja toimiessaan metsäteollisuuden keskusliitossa. Asiakirjat kopioitiin sillä välin, kun hän oli DDR:n lähetystössä saunomassa. Löylyjen jälkeen hän oli palauttanut asiakirjat keskusliiton arkistoon. Jukka Rusi oli saanut palkkioksi kolme ilmaista lomamatkaa DDR:ään. Jukka Rusin kontakti DDR:n edustustossa oli ollut aluksi Manfred Radloff, joka kuitenkin vedettiin pois Helsingistä liiallisen alkoholin käytön vuoksi. Sen jälkeen kontaktina oli ollut Peter Grimm. Molemmat työskentelivät vakoilijoina edustustossa lehdistöasioita hoitaneen diplomaatin peitteellä. Kolmantena pyöränä kuviossa hääri Neuvostoliiton lähetystössä työskennellyt Valeri Shilov, joka oli KGB:n PR-linjan poliittisen tiedustelun upseeri.

Syyttäjä Rautakosken mukaan teot olivat tapahtuneet 26-33 vuotta sitten, joten syyte olisi voitu nostaa vain törkeästä vakoilusta. Tuolloin tapahtunut tavallinen vakoilu oli rikosoikeudellisesti vanhentunut.

Suojelupoliisi iski

SUPO iski illansuussa, äitienpäivänä 12. toukokuutta 2002. Professori Alpo Rusille ilmoitettiin, että tämä oli vuosikausia harjoittanut yhteistyötä useiden muiden maiden tiedustelupalveluiden kanssa. Tästä alkoi Suomessa ennennäkemätön ajojahti, eteenkin sen jälkeen kun Alpo Rusi rinnastettiin sirpillä, vasaralla ja harpilla sekä punakeltaisella sävyllä värjätyssä TV-kuvassa ilman epäilykseen häviää DDR:n hyväksi vakoilleisiin suomalaisiin.

SUPO:n johto oli aloittanut vuoden 2002 alussa Suomen poliittisen eliitin informoinnin Alpo Rusiin kohdistuvista epäilyksistä, vaikka esitutkintaa ei ollut vielä edes käynnistetty. Tieto levisi innokkaiden apureiden välityksellä ja vuoti julkisuuteen. Valtiollinen poliisi vuoti tiedon julkisuuteen valtiollisen television kautta.

SUPO:lla on ollut oikeus informoida ainoastaan esimiestään eli sisäministeriä. Sen laajemmalle tieto ei olisi voinut lain mukaan mennä. Nyt SUPO levitti tietoa laajasti ja tarkoituksellisesti hölösuupoliitikoille. Pääministeriä, tasavallan presidenttiä ja Keskustan johtoa asiassa ei olisi tarvinnut informoida, eikä siihen ollut SUPO:lla laillista oikeuttakaan.

Ruusupuu-aineisto

Vuonna 1990 toimitettiin SUPO:lle 20 nimen lista, jonka SUPO:n päällikkö, nykyinen eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen ja presidentti Mauno Koivisto yhteisellä päätöksellä päättivät jättää tutkimatta ja pitää sen salassa.

Vuonna 1999 toimitettiin SUPO:lle uusi 10 nimen lista. Lista oli saatu Stasin arkistosta nk. Rosenholz-koodiavaimen avulla. Rozenholz-listalla esitettyjä koodinimiä Steffen, Dietrich, Mantel ja Pohlman sekä VTT:n tutkimuksista raportoinutta Hornia ei julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan ole tutkittu, vaikka heidän DDR:lle 1980-luvulla välittämikseen on nimetty lähes 300 asiakirjaa. Julkisuudessa näiden koodinimien kandidaateiksi on esitetty Ulf Sundqkvistia, Erkki Liikasta ja Ilkka Christian Björklundia. Perusteluiksi on esitetty tuolloinen maan tapa kohottaa poliittista arvovaltaa henkilökohtaisilla idänsuhteilla, kotiryssillä. Niiden puuttuessa nk. nappulaliigan edustajat pyrkivät välittömien suhteiden luomiseen DDR:n kautta. Tässä valossa on arveltu myös Ilkka Kanervan nimen löytyvän listalta. Myös on epäilyjä nykyisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan nimen suhteen.

Joulukuun 2006 Hymy-lehden haastattelussa professori Alpo Rusi toteaa seuraavaa:
”Hämärtämiseen on kurkkuaan myöten sotkeutunut Sorsan entinen luottomies, SUPO:n päällikkö Seppo Nevala. Hän toimi SDP:n eduskuntaryhmän sihteerinä vuosien 1971-77 suomettumiskaudella, jolloin SDP:llä oli hyvin läheiset yhteydet DDR:ään. Nevala oli myös Sorsan eduskuntasihteerinä vuosina 1977-78. Sorsa piti tuolloin hyvin tiivistä yhteyttä DDR:n edustustoon, puhumattakaan KGB:n edustajista. Nevala keksi eduskuntasihteerin tehtävään kansanedustaja Matti Ahteen, jonka yksi keskeisimmistä tehtävistä oli kontaktien hoitaminen DDR:n lähetystön kanssa 1960-luvulta 1990-luvulle. Rusin mielestä Matti Ahteen pitäisi kertoa rehellisesti DDR-yhteyksistään”.

Espanjan Sanomat paljastaa totuuden?

Arto Ryynänen kertoo Espanjan Sanomissa, että eräs toimittajakollega oli kertonut hänelle nähneensä omin silmin Koiviston-Tiitisen listan nimet, jotka pullahtivat ulos mustasta kirjekuoresta. Toimittaja on ilmoittanut olevansa valaehtoisesti valmis todistamaan asian oikeudessa. Koiviston pelastamat virkamiehet ja poliitikot ovat tietysti olleet hänen talutusnuorassaan.
Espanjan Sanomien mukaan listalta löytyy Suomen Etelä-Afrikan suurlähettiläs Kirsti Lintonen, joka on ollut 1980-luvulla Kalevi Sorsan ulkopoliittisena avustajana. Lintonen aloitti diplomaattina Itä-Berliinissä DDR:ssä 1973-76.
Listalta löytyy lehden mukaan myös valtiosihteeri Arto Mansalan nimi, joka on toiminut Saksan ja Venäjän suurlähettiläänä. Hänet tunnettiin sosiaalidemokraattina ja presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelan luottomiehenä.
Listalta löytyy vielä lehden mukaan alivaltiosihteeri Jaakko Laajavan nimi. Laajava oli 1990-luvulla Suomen Washingtonin suurlähettiläs. Laajava oli 1970-luvun alussa DDR:n tunnustamiskomitean hallituksessa. Sen varapuheenjohtajana toimi nykyinen tasavallan presidentti Tarja Halonen.
Raskaimman sarjan nimi listalla on Kalevi Sorsa. Eipä siis ihme, että Koivisto sulki listan. Olihan Kalevi Sorsa kaiken järjen mukaan todennäköisin SDP:n seuraava presidenttiehdokas. Sorsa oli hankkinut idänpoliittisia kannuksiaan lyöttäytymällä läheiseen yhteistyöhön sekä KGB:n että Stasin Helsingin edustuston kanssa. Listan julkistaminen olisi katkaissut Sorsan kuningastien presidenttiehdokkaaksi.

Suojelupoliisin hämäysoperaatio

Joulukuun 2006 Hymy-lehdessä Alpo Rusi kertoo kuinka hän sai vasta äskettäin lisävalaistusta SUPO:n erikoislaatuiselle menettelylle. Saksalaistaholta oli selvitetty, että Alpo Rusiin kohdistunut takaa-ajo oli ilmiselvästi hämäysoperaatio. Vaikka hän ei ollut tehnyt mitään, niin häntä vastaan nostettiin hämäysoperaatio. Muita vastaan, jotka olivat aitoja Stasin yhteyshenkilöitä, ei haluttu tutkimuksia käynnistää.

Alpo Rusi joutui luopumaan SUPO-tutkinnan vuoksi kansanedustajaehdokkuudesta. Kansakunta seurasi kuinka Alpo Rusi selviää ”löysässä hirressä” roikkumisesta.

Minun mielestäni Stasi-lista on julkistettava ja Alpo Rusille on maksettava täysimääräiset korvaukset kärsimyksistään SUPO:n törkeän toiminnan johdosta.

Mielestäni SUPO:n päällikön Seppo Nevalan on tehtävä omat johtopäätökset asiassa. Uusi eduskunta on ratkaisevassa asemassa listojen julkistamisessa ja todellisten syyllisten selvittämisessä.

Lisäys 9.1.2007
Tähän kirjoitukseeni kuuluvassa palautteessaan Jaakko Kalelalle on jäänyt epäselväksi, miten Rusin väärin kohteleminen liittyy Stasi-listojen julkistamiseen. Muille päiväkirjani lukijoille on ehkä selventävää vielä mainita nykyisen Viron suurlähettilään Jaakko Kalelan työskennelleen aikaisemmin Tasavallan Presidentin kansliassa kansliapäällikkönä.

Vastaus Jaakko Kalelalle

Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Alpo Rusin asioiden julkinen penkominen asetti hänet eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin henkilöihin, jotka on mainittu Stasi-listoilla. Koska yksi nimi on julkistettu, niin silloin pitää julkistaa kaikki muutkin nimet. Jotta kaikkia kohdeltaisiin perustuslain mukaisesti yhdenvertaisina, niin muidenkin kohdalla asiat tulee tutkia samalla tavalla.