Kävelevä katastrofi – poliisiministeri Anne Holmlund

Tämä juttu on kirjoitettu 24.8.2007 eli samana päivänä kun poliisijohto antoi tiedotteen Stasi-asiasta. Poliisijohdon tiedote 24.8.2007 klo 13.00

Poliisin ylijohto on antanut puhtaat paperit suojelupoliisille tarkastuksessa, joka kohdistui Supon Stasi-aineistoon. Ylijohto totesi Supon toimineen asianmukaisesti aineiston hallinnan ja käytön suhteen.

Poliisin ylijohdon mukaan suojelupoliisi ei ole menetellyt lainvastaisesti ns. Stasi-aineiston suhteen. Erityistarkastuksen mukaan Supo ei ole pitänyt erillistä Stasi-arkistoa tai -rekisteriä. Ylijohto ei ole löytänyt moitittavaa myöskään aineiston käsittelystä tai salassapidosta. Erityistarkastuksen mukaan Supo on selvittänyt noin 20 suomalaisen henkilön yhteyksiä entisen Itä-Saksan turvallisuuspoliisiin Stasiin. Tehdyistä selvityksistä noin viisi on johtanut esitutkintaan, mutta näistä vain yksi tuomioon. Alpo Rusiin kohdistunut tutkinta ei johtanut syytteen nostoon. Supo ei paljasta esitutkittujen nimiä. Poliisin ylijohdon tarkastuksen mukaan Supon salaamislinja on Suomen julkisuuslainsäädännön mukaista. Poliisin ylijohto ei ole löytänyt moitittavaa myöskään aineiston käsittelystä. Supo on valvonut miltei 60 vuotta vieraiden valtioiden tiedustelupalveluiden toimintaa Suomessa. Stasin toiminnan Supo on todennut olleen Suomessa vähäistä.

Kommentti selvitykseen

Onko selvityksen todellinen tekijä kahden sisäministerin erityisavustaja ja suojelupoliisin osastopäällikkö Ilkka Salmi (38), joka on vahva ehdokas suojelupoliisin (Supo) seuraavaksi päälliköksi, jos paikka yleensä täytetään? Tällainen epäily lisää poliisin epäluotettavuutta. Luotettavuutta ei ainakaan lisää se, että ilmoitetaan noin viiden tapauksen johtaneen esitutkintaan. Poliisi siis tutkii omia tekemisiään. Miten poliisiministeri Anne Holmlund voi hyväksyä tällaisen selvityksen ja nämä menettelytavat?

Mitä jäi selvittämättä?

Suomen perustuslain 6 §:n mukaan kansalaiset ovat yhdenvertaiset lain edessä. Mikä sai Supon liikkeelle juuri Alpo Rusin tapauksessa? Mikä sai Supon sivuuttamaan ne rikokset, joihin kenties löytyisi tekijöitä Rozenholz-arkiston 10-15 kortinhaltijan tai niiden 18 suomalaisen joukosta, jotka ovat vuonna 1990 Suomelle luovutetulla listalla epäiltynä yhteistyöstä Stasin kanssa? Loukattiinko Alpo Rusin perusoikeuksia, kun hän ei saanut tutustua Rosenholz-aineistoon heti sen saavuttua Suomen viranomaisten arvioitavaksi. Aineiston vastaanottamiseen liittyi ehto antaa asianosaisten henkilöiden tutustua itseään koskevaan aineistoon. Rusin lisäksi aineistossa oli 10-15 muuta nimeä. Näitä muita nimiä ei ole tutkittu, sillä esitutkintaa ei heidän osaltaan käynnistetty. Tämä kyseenalaistaa kansalaisten perustuslain säätämän yhdenvertaisuuden lain edessä. Tiitisen listalla oli 18 nimeä, samoin MOT:n Sira-aineistossa oli 18 nimeä tai koodia. Supo ilmoittaa nimien määräksi 10-15? Keiden nimet on poistettu listalta ja millä perusteella? Poliisin olisi lain mukaan kohdeltava kaikkia listalla olleita samalla tavalla eli selvittää kuka on listalla ja millä perusteella. Toiminta olisi voinut olla avointa ja rehellistä. Poliisi ei noudata siis Suomen perustuslakia. Kansalaisten keskuudessa arvuuttelu jatkuu samoin kuin epäily siitä, että joitakin tunnettuja nimiä suojellaan vastoin lakia.

Harppi-Saksan haarukassa

Professori Seppo Hentilä on kirjoittanut kirjan "Harppi-Saksan haarukassa". Luettuani tämän kirjan arvostustukseni professori Seppo Hentilää kohtaan nousi hurjasti. Kirja on hieno kuvaus näistä asioista. Sen pohjalta voi hyvin tehdä arvauksia Stasi-listan nimistä, oikeita tai vääriä.

Lainaus kirjasta Harppi-Saksan haarukassa
Heistä ehdottomasti kiinnostavimpia DDR:n kannalta olivat Ulf Sundqvist ja Matti Ahde. Kumpikin valittiin ensi kerran eduskuntaan 1970 ja SDP:n puoluetoimikuntaan kaksi vuotta myöhemmin. Sundqvistista tuli puoluesihteeri 1975 ja Ahteesta samana vuonna eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Ahde toimi nuorisoneuvoston ja valtion urheiluneuvoston puheenjohtajana ja vuodesta 1977 myös Työväen Urheiluliiton TUL:n puheenjohtajana.

Oliko Ahteen ja Sundqvistin DDR-yhteyksissä sitten jotakin tavanomaisesta poikkeavaa? Ainakin itäsaksalaisten mieleen he tuntuivat jääneen erittäin miellyttävinä ja tärkeinä tuttavuuksina. DDR:n suurlähettiläs Joahim Mitdank sanoi lokakuussa 2002 esitetyssä TV 1:n MOT-ohjelmassa, että ”Täytyy sanoa, että Ulf Sundqvist oli meille avomielinen. Olimme kaikki nuoria, enkä mitenkään ollut ryppyotsainen. Sosiaalidemokraattien varapuheenjohtaja ja TUL:n puheenjohtaja Matti Ahde oli mainio. Ei siellä vain pidetty puheita. Meillä oli hyvin henkilökohtaiset suhteet”.
Ulf Sundqvistia pidettiin DDR:ssä 1970-luvulla SDP:n suurimpana poliittisena lupauksena ja yhtenä Suomen todennäköisistä tulevista poliittisista johtajista.

Professori Seppo Hentilän kirjasta jää sellainen vaikutelma, että Kalevi Sorsa olisi neutraali henkilö. Kalevi Sorsa itse kirjoittaa kotiryssistä kirjassaan ”Sisäänajo”. Hänen mukaansa jokaisella todella merkittävässä asemassa olevalla suomalaisella oli sellainen. Sorsan kotiryssä oli suurlähetystön kulttuurineuvos Aleksandr Hrabskov, jolla oli monta muutakin ystävää ja kaikki olivat sosiaalidemokraatteja. Aleksandr sai Suomessa sydänkohtauksen ja vietiin arkussa pois. Saattajien joukossa oli myös Mauno Koivisto. Hrabskovin tilalle tuli Valentin Kossov. Kun kansa valitsi Koiviston presidentiksi, niin Koivisto sai oman KGB-agenttinsa, jonka nimi oli Felix Karasev, jonka oikea sukunimi oli Sutyrin. Koiviston kotiryssä-asiasta kertoo Karasev itse muistelmissaan ”Naapurinpojan muistelmat”. Kalevi Sorsalla oli oma kotiryssä. Miksi Kalevi Sorsalla ei olisi ollut omaa kotiderkkua? Kotiderkuiksi kutsuttiin näitä Itä-Saksan ”kotiryssiä”. Suojelupoliisin päällikkö Seppo Nevala oli Sorsan avustaja Sorsan pääministerikaudella.

Väitetään, että Paavo Lipposella ja Jukka Rusilla oli sama kotiryssä. Lipponen oli mukana, kun SDP:n ensimmäinen puoluevaltuuskunta teki vierailun DDR:ään helmikuussa 1972. Paavo Lipponen puhuu hyvin saksaa. Valtuuskuntaan kuuluivat myös Unto Niemi, Aimo Kairamo ja Mauno Hirvisaari. Minusta on aika yllättävää, jos listalta löytyy Paavo Lipposen nimi. Se on kuitenkin mahdollista, sillä Tiitisen listalla nimi ei osoita varmuudella vielä mitään.

Espanjan Sanomien mukaan listalta löytyy Suomen Etelä-Afrikan suurlähettiläs Kirsti Lintonen, joka on ollut 1980-luvulla Kalevi Sorsan ulkopoliittisena avustajana. Lintonen aloitti diplomaattina Itä-Berliinissä DDR:ssä 1973-76. Listalta löytyy lehden mukaan myös valtiosihteeri Arto Mansalan nimi, joka on toiminut Saksan ja Venäjän suurlähettiläänä. Hänet tunnettiin sosiaalidemokraattina ja presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelan luottomiehenä. Listalta löytyy vielä lehden mukaan alivaltiosihteeri Jaakko Laajavan nimi. Laajava oli 1990-luvulla Suomen Washingtonin suurlähettiläs. Laajava oli 1970-luvun alussa DDR:n tunnustamiskomitean hallituksessa.

Tiitisen listan salaamispäätöksen tekivät Seppo Tiitinen ja Mauno Koivisto. Voidaanko tästä päätellä jotain? Miksi Suojelupoliisin ajojahti kohdistettiin presidentti Martti Ahtisaaren ulkopoliittiseen neuvonantajaan Alpo Rusiin? Tasavallan presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela on seurannut keskustelua Tiitisen listasta erityisellä mielenkiinnolla. On luonnollista, että Stasi halusi tietoja mahdollisimman korkealta tasolta. Mikä on ollut Jaakko Kalelan rooli? Hän tunsi melkoista sympatiaa DDR:ää kohtaan. Hänen veljensä Jorma Kalela opiskeli DDR:ssä ja valmistui tohtoriksi.

Seuraavilla suomalaisilla kaupungeilla oli ystävyyskaupunki DDR:ssä vuoteen 1977 mennessä:
Helsinki – Itä-Berliini,
Hämeenlinna – Weimar,
Imatra – Stendal,
Karkkila – Thale,
Kemi – Wismar,
Kotka – Graifswald,
Kouvola – Zella Mehlis,
Kuopio – Gera,
Kuusankoski – Schwedr,
Oulu – Halle,
Pori – Stralsund,
Rovaniemi – Neutstrelis,
Tampere – Karl-Marx-Stadt,
Turku – Rostock,
Vaasa – Schwerin,
Vantaa – Rudersdorf,
Varkaus – Pirna.

Oulun Yliopiston historian lehtori Jouko Jokisalo tunnusti TV 2:n Silminnäkijä-ohjelmassa 30.8.2001 olleensa vuosina 1978 – 1987 Stasin palveluksessa. Hänen peitenimensä oli ”Boris”. Kotkalainen kansanedustaja Pentti Tiusanen merkittiin myös Stasilistalle peitenimellä ”Timur”. Hän tapasi kolme kertaa Stasin yliluutnantti Marrin. Tiusasen peitenimeksi tuli myöhemmin ”Max”. Syksyllä 1974 Max laati useita raportteja Greifswaldissa ja Rostockissa opiskelevista ulkomaalaisista opiskelijoista. Tiusasta kuvattiin tärkeäksi ja luotettavaksi tietolähteeksi.

On aika käsittämätöntä, että poliisi väittää toimineensa lain mukaisesti Stasi-asioiden suhteen. Poliisiministeri Anne Holmlund näyttää taivaasta pudonneelta henkilöltä, joka on jätetty yksin uimaan isolla järvellä. Odotan poliisiministeri Anne Holmlundilta jämäkkyyttä eikä alistumista. Jos ei kykene hoitamaan virkaansa kansan luottamusta edellyttämällä tavalla, niin silloin on parempi erota. Tiitisen lista on tutkittava tarkasti ja tutkinnan tulokset on julkistettava, jotta kaikkia kohdellaan Suomen lain mukaisesti eli yhdenvertaisesti.