Asekätkentä oli jatkosodan jälkeen syksyllä 1944 käynnistetty salainen aseiden ja sotamateriaalin hajavarastointioperaatio Suomessa. Sen tarkoituksena oli turvata sissisodankäynnin mahdollisuudet, jos Neuvostoliitto olisi yrittänyt miehittää maan.
Kattava yleiskatsaus aiheesta löytyy Asekätkentä-artikkelista Wikipediasta.
Operaation tausta ja johto
Pääsuunnittelijat. Operaatiota johtivat ja suunnittelivat Päämajan eversti Valo Nihtilä ja everstiluutnantti Usko Sakari Haahti.
Toteutus ja laajuus. Kätkentään osallistui arviolta 5 000–10 000 luotettua miestä eri puolilla maata. Materiaalia ja aseita piilotettiin 37 suojeluskuntapiirin alueelle yhteensä noin 35 000 sotilaan tarpeisiin.
Kätketyt tarvikkeet. Aseiden ja ampumatarvikkeiden lisäksi maastoon ja rakennuksiin kätkettiin muonaa, viestivälineitä sekä lääkintämateriaalia.
Paljastuminen ja oikeudenkäynnit
Ilmianto keväällä 1945. Operaatio alkoi purkautua keväällä 1945, kun Oulussa kuljetusorganisaatioon kuulunut vasemmistolainen sotamies Lauri Kumpulainen ilmiantoi kätköjä viranomaisille.
Tutkinta ja pidätykset. Asiaa tutki valtiollinen poliisi eli niin sanottu Punainen Valpo liittoutuneiden valvontakomission painostuksesta. Tutkinnan aikana kuulusteltiin noin 6 000 henkilöä ja pidätettiin noin 2 600 henkilöä. Osa avainhenkilöistä, kuten niin sanotut Marttisen miehet, pakeni ulkomaille.
Asekätkentälaki ja tuomiot. Eduskunta sääti tammikuussa 1947 taannehtivan niin sanotun asekätkentälain asian käsittelemiseksi. Oikeudenkäynnistä muodostui Pohjoismaiden historian laajin, ja siinä tuomittiin vankeusrangaistuksiin yhteensä 1 488 henkilöä.
Asekätkentä (virallisesti hajavarastointioperaatio) oli jatkosodan lopulla syksyllä 1944 käynnistetty salainen operaatio, jossa Suomen puolustusvoimien aseita ja sotamateriaalia piilotettiin ympäri maata mahdollisen neuvostomiehityksen varalta (0:33). Tarkoituksena oli turvata valmius sissisodankäyntiin, jos Moskovan välirauhansopimus ei olisi johtanut rauhaan vaan Neuvostoliitto olisi miehittänyt maan Romanian tavoin (0:32).
Alla on kooste tapahtumista perustuen Wikipedian artikkeleihin (Asekätkentä ja Marttisen miehet) sekä annettuihin videoihin.
1. Tausta ja syyt
Miehityksen pelko. Jatkosodan aselevon astuessa voimaan syyskuussa 1944 Neuvostoliitto jatkoi tykistötulta vielä seuraavan vuorokauden puolelle, mikä heikensi luottamusta rauhaan (0:17). Suomalaiset pelkäsivät myös Romanian kohtaloa, sillä puna-armeija miehitti maan ja järjesti sen hallinnon uusiksi heti aselevon jälkeen (0:32).
Valmistautuminen sissisotaan. Koska Suomi ei voinut pitää suurta kenttäarmeijaa itärajalla välirauhansopimuksen ehtojen vuoksi, Päämajassa päätettiin hajauttaa rintamalta palaavaa kalustoa sisämaahan (2:32). Tavoitteena oli antaa selkeä signaali vastarintatahdon olemassaolosta (4:11). Neuvostoliitolla oli jo valmiiksi suuria vaikeuksia sissiliikkeiden kanssa Baltiassa (metsäveljet) ja Länsi-Ukrainassa (4:44).
2. Operaation johto ja toteutus
Suunnittelu ja johto. Suunnittelu alkoi Päämajassa jo kuukautta ennen välirauhaa elokuussa 1944 (1:48). Operaatiota johtivat operatiivisen osaston päällikkö eversti Valo Nihtilä ja maavoimatoimiston päällikkö everstiluutnantti Usko Haahti, ja toiminnan hyväksyi myös tiedusteluosaston päällikkö eversti Reino Hallamaa (2:04).
Laajuus ja organisointi. Kätkentään osallistui arviolta 5 000–10 000 luotettua miestä, mukaan lukien 13 Mannerheim-ristin ritaria (3:04). Varikkojen sijaan aseita, ampumatarvikkeita, viestivälineitä ja muonaa piilotettiin paikallisten suojeluskuntapiirien kautta noin 35 000 sotilaan tarpeisiin (1:03).
Tukilinja ja tiedustelu. Operaatiota varten luotiin salainen tiedustelulinja ja radioverkko seuraamaan sisäistä mielialaa (6:05). Lisäksi perustettiin siviileistä koostuva tukilinja, jonka tehtävänä oli auttaa kätkijöitä pakenemaan ulkomaille tilanteen kiristyessä (5:34).
3. Paljastuminen ja tutkinta
Purkukäsky myöhästyi. Keväällä 1945 miehitysuhan arvioitiin väistyneen, ja eversti Nihtilä antoi huhtikuussa käskyn purkaa kätköt (6:36). Käsky tuli kuitenkin liian myöhään, sillä operaatio oli jo alkanut vuotaa (6:52).
Oulun ilmianto. Vyyhti lähti purkautumaan Oulun seudulla, kun kuljetuksiin mukaan otettu sotamies Lauri Kumpulainen varasti Iin kätköstä muonapakkauksia, jäi kiinni niiden kaupittelusta ja kiristi esimiehiään (7:04). Kumpulainen ilmiantoi asian paikalliselle SKDL:n osastolle keväällä 1945 (8:10).
Punainen Valpo ja SMTE. Liittoutuneiden valvontakomissio ja suomalaiset kommunistit vaativat ankaria toimia (1:59). Tutkinta siirtyi kommunistisen sisäministeri Yrjö Leinon alaiselle valtiolliselle poliisille (Punainen Valpo), ja myöhemmin perustettiin erityinen sisäministeriön tutkintaelin (SMTE) (8:24).
Pidätykset ja pako ulkomaille. Tutkinnan aikana kuulusteltiin virallisesti lähes 6 000 ihmistä ja pidätettiin noin 2 000–2 600 henkilöä (11:41). Osa avainhenkilöistä, kuten eversti Alpo Marttinen parinkymmenen muun upseerin kanssa (Marttisen miehet), pakeni Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin ja värväytyi lopulta USA:n armeijaan (12:11).
4. Taannehtiva laki ja oikeudenkäynnit
Oikeudellinen ongelma. Suomen lakien mukaan Puolustusvoimilla oli oikeus hajavarastoida omaa kalustoaan, joten kätkentä ei ollut tekohetkellä rikos (1:15). Se oli kuitenkin Moskovan välirauhansopimuksen vastaista (1:46).
Asekätkentälaki. Eduskunta hyväksyi tammikuussa 1947 taannehtivan lain, jonka nojalla kätkijöitä voitiin tuomita kuritushuoneeseen tai vankeuteen (12:58). Lakia pidettiin laajalti oikeusvaltioperiaatteen vastaisena (5:59).
Pohjoismaiden suurin oikeudenkäynti. Vuosina 1947–1950 käydyssä oikeusprosessissa tuomittiin lopulta 1 488 henkilöä (suurin osa ehdollisiin rangaistuksiin, yhteensä noin 400 vuotta vankeutta) (6:20).
Pääsuunnittelijat saivat kovimmat tuomiot: Usko Haahti tuomittiin 6 vuodeksi ja Valo Nihtilä 5 vuodeksi kuritushuoneeseen (15:18).
Kenraaliluutnantti A. F. Airo oli tutkintavankeudessa lähes kolme vuotta ilman tuomiota, mutta hänen syytteensä hylättiin lopulta kokonaan (6:47).
Tutkinta vaati myös ihmishengen, kun kuulusteluihin joutunut Mannerheim-ristin ritari Urho Lehtovaara ampui itsensä tammikuussa 1949 (7:15).
5. Jälkimaine ja perintö
Kätköt jäivät piiloon. Viranomaiset onnistuivat löytämään vain pienen osan piilotetuista aseista (18:24). Suurin osa paljastuneista kätköistä tuli ilmi vasta, kun kätkijät itse purkivat niitä (18:42).
Löytöjä 2000-luvulle saakka. Koska monet osallistujat vaikenivat asiasta loppuikänsä, unohdettuja sotilasase- ja ammuskätköjä on löytynyt maastosta ja vanhoista rakennuksista aina 2020-luvulle saakka (7:38).
Marttisen miesten vaiheisiin Yhdysvalloissa
Marttisen miehet olivat noin kahdenkymmenen suomalaisen asekätkentään osallistuneen upseerin ryhmä, joka pakeni Valpon pidätyksiä ensin Ruotsiin ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin vuosina 1946–1947. Yhdysvalloissa he aloittivat sotilasuransa alusta alokkaina, mutta etenivät poikkeuksellisen nopeasti korkeisiin upseerinarvoihin ja toimivat erityisesti talvisodankäynnin asiantuntijoina.
Lisää tietoa ryhmästä löytyy Marttisen miehet -artikkelista Wikipediassa.
1. Pako Ruotsista ja värväytyminen
Karkotusuhka Ruotsista. Suomeen jäämisen käytyä mahdottomaksi upseerit pakenivat Ruotsiin, missä heidät kuitenkin suljettiin leireille ja heitä uhkasi luovutus takaisin Suomeen (12:28). Ensimmäinen joukko lähti Malmöstä Yhdysvaltoihin joulukuussa 1946 eversti Alpo Marttisen johdolla.
Alokkaina armeijaan. Kylmän sodan kiristyessä Yhdysvallat oli kiinnostunut suomalaisten sotakokemuksesta Neuvostoliittoa vastaan. Noin 17–20 miestä värväytyi Yhdysvaltain armeijaan loppuvuodesta 1947.
Räätälöity urapolku. Koska heillä ei ollut Yhdysvaltain kansalaisuutta, kokeneiden rintamaupseerien (keski-ikä noin 38 vuotta) oli aloitettava palvelus tavallisina alokkaina Fort Lewisin tukikohdassa. Alpo Marttisen laatimien ehdotusten pohjalta heille kuitenkin räätälöitiin oma etenemisreitti, jonka kautta heidät ylennettiin nopeasti upseereiksi.
2. Rooli ja saavutukset Yhdysvaltain armeijassa
Talvisodankäynnin kouluttajat. Suomalaisten tärkein tehtävä oli kehittää Yhdysvaltain armeijan talvi- ja arktisen sodankäynnin oppeja sekä kouluttaa joukkoja muun muassa Alaskassa ja Coloradossa. He toivat amerikkalaiseen sotilaskoulutukseen suomalaisen hiihto-, maasto- ja sissitaistelutaktiikan.
Sotatoimet ja esikuntatehtävät. Useat ryhmän jäsenet osallistuivat myöhemmin myös Korean ja Vietnamin sotiin. Esimerkiksi Alpo Marttinen yleni Yhdysvaltain armeijan everstiksi asti, ja hän palveli urallaan muun muassa Pentagonissa, Länsi-Saksassa sekä sotilasneuvonantajana Iranissa.
Korkeat sotilasarvot. Suomalaiset menestyivät erinomaisesti: peräti seitsemän ryhmän jäsentä yleni lopulta everstiksi saakka, ja loputkin saavuttivat pääosin everstiluutnantin tai majurin arvon.
3. Tunnettuja jäseniä ja yhteys Lauri Törniin
Keskeiset nimet. Alpo Marttisen lisäksi tunnettuja ryhmän jäseniä olivat muun muassa Mannerheim-ristin ritari ja olympiavoittaja Olavi Alakulppi, kaukopartiomies Aito Keravuori, Paavo Kairinen sekä ryhmän viimeisenä elossa ollut jäsen Antero Aakkula (kuoli vuonna 2006).
Suhde Lauri Törniin. Myös Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni pakeni Suomesta ja liittyi Yhdysvaltain armeijaan vuonna 1954. Hän ei kuitenkaan kuulunut varsinaiseen asekätkentäorganisaatioon eikä alkuperäiseen Marttisen miesten ryhmään, vaikka pitikin yhteyttä moniin heistä.
Kenraali A. F. Airon oikeudenkäynti
Kenraaliluutnantti A. F. Airo (Aksel Fredrik Airo) oli asekätkentäjutun tunnetuin yksittäinen uhri ja syntipukki, joka istui tutkintavankeudessa kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta ilman tuomiota. Häntä vastaan nostetut syytteet hylättiin lopulta kokonaan, mutta pitkä vankeus katkaisi hänen sotilasuransa.
Lisää tietoa hänen vaiheistaan löytyy A. F. Airo -artikkelista Wikipediassa.
1. Tausta ja vangitseminen
Päämajoitusmestari. Airo oli toiminut jatkosodan ajan ylipäällikkö Mannerheimin lähimpänä miehenä ja Päämajan operatiivisena johtajana. Hän oli siis suoraan asekätkennän pääsuunnittelijoiden, eversti Valo Nihtilän ja everstiluutnantti Usko Haahden, esimies.
Poliittinen ajojahti. Kesällä 1945 suomalaiset kommunistit ja sisäministeri Yrjö Leinon johtama Punainen Valpo halusivat osoittaa, että asekätkentä oli ylimmän sotilasjohdon juoni. Airo oli näkyvä hahmo ja joutui suoraan tulilinjalle.
Pidätys kesäkuussa 1945. Valpo pidätti Airon 19. kesäkuuta 1945 kuulusteluja varten. Hänen varsinaiset kuulustelunsa aloitettiin kuitenkin vasta noin puoli vuotta pidätyksen jälkeen, ja häntä pidettiin vangittuna ilman virallista syytettä poikkeuksellisen pitkään.
2. Oikeudenkäynti ja puolustus
Syytteet. Airoa syytettiin sotaylioikeudessa asekätkennän johtamisesta ja laittomasta liikekannallepanon valmistelusta.
Alaiset suojasivat esimiestään. Sekä Nihtilä että Haahti ottivat kuulusteluissa ja oikeudessa täyden vastuun operaatiosta. He vakuuttivat suunnitelleensa ja toteuttaneensa kätkennän täysin itsenäisesti ilman Airon tietoa tai käskyä.
Todistettu kiireisyys. Oikeudessa kävi selväksi, ettei Airolla olisi edes ollut käytännön mahdollisuuksia johtaa tai valvoa salaista hajavarastointia. Syksyllä 1944 hänen kaiken aikansa veivät saksalaisten karkottaminen Lapin sodassa, armeijan kotiuttaminen sekä liittoutuneiden valvontakomission lähes päivittäin antamat tehtävät.
3. Vapauttava tuomio ja seuraukset
Vapautus vuonna 1948. Sotaylioikeus hylkäsi kaikki Airoa vastaan nostetut syytteet huhtikuussa 1948, ja hän vapautui lähes kolme vuotta kestäneestä vankeudesta. Oikeudenkäyntikulut määrättiin maksettavaksi valtion varoista.
Ura Puolustusvoimissa päättyi. Vaikka Airo todettiin syyttömäksi, poliittinen tilanne oli muuttunut niin, ettei hän voinut enää palata Puolustusvoimien johtotehtäviin. Presidentti J. K. Paasikivi vapautti hänet palveluksesta ja asetti lakkautuspalkalle vuonna 1949.
Uusi ura politiikassa. Vankeusajan jälkeen Airo vetäytyi aluksi viljelemään tilaansa Heinolan maalaiskuntaan. Myöhemmin hän lähti mukaan politiikkaan, ja hänet valittiin Kokoomuksen kansanedustajaksi vuosiksi 1958–1966.
2000-luvulla tehdyistä asekätkölöydöistä
Sodanaikaisia asekätköjä on löytynyt Suomesta tasaisesti myös 2000- ja 2020-luvuilla. Koska suuri osa kätkijöistä piti salaisuutensa hautaan saakka, maastoon ja vanhojen rakennusten rakenteisiin jäi lukuisia piiloja, joita tulee edelleen ilmi etenkin metallinpaljastinharrastajien sekä rakennus- ja maanrakennustöiden yhteydessä.
1. Merkittäviä löytöjä 2000-luvulla
Asikkalan suurkatkö (2024). Heinäkuussa 2024 metallinpaljastinharrastajat löysivät Asikkalan Viitailan kylästä poikkeuksellisen suuren maastokätkön. Kuopasta kaivettiin esiin yhteensä 209 sodanaikaisen m/28-30-jalkaväenkiväärin (”pystykorvan”) jäänteet sekä katkenneita pistimiä. Valtaosa aseista oli ruostunut käyttökelvottomiksi, mutta parikymmentä kivääriä luovutettiin Sotamuseolle.
Vihdin Kourlan kartano (2022). Tutkijat löysivät kartanon purujen seasta kolme toimintakuntoista kivääriä. Aseet oli kääritty vuoden 1918 Työmies- ja Tiedonantaja-lehtiin, joten kyseinen piilo oli peräisin jo sisällissodan ajalta.
Muita yksittäisiä ja paikallisia löytöjä. Esimerkiksi Keski-Suomessa Halilan tilan riihestä nostettiin esiin panssarintorjuntakivääri vuonna 2014. Lisäksi pieniä ammus- ja ase-eriä on paljastunut muun muassa tietyömaiden alta (kuten Kuutostien alta Lappeenrannassa), vesistöistä (esimerkiksi Kiuruveden Kilpijärvestä) sekä vanhojen maatilojen ullakoilta ja lattianalusista.
2. Miksi kätköjä löytyy yhä?
Kätkijöiden vaikeneminen. Asekätkentätuomioiden ja Valpon tutkinnan pelossa tuhannet operaatioon osallistuneet miehet vaikenivat piiloista eivätkä koskaan purkaneet niitä. Kun heistä aika jätti, kätköjen tarkka sijainti unohtui.
Metallinpaljastimet ja rakennusprojektit. Harrastajien metallinetsintä metsissä on yleistynyt huomattavasti 2010- ja 2020-luvuilla, mikä on paljastanut matalaan kaivettuja maastokätköjä. Vanhojen rakennusten remontit ja purkutyöt tuovat puolestaan esiin välikattoihin ja hirsirakenteisiin piilotettuja tarvikkeita.
3. Miten löytöjen kanssa toimitaan nykyään?
Ilmoitus poliisille. Maastosta tai rakennuksista löytyneisiin vanhoihin aseisiin ja patruunoihin ei saa koskea itse, sillä ne voivat sisältää vaarallisia räjähteitä tai kranaatteja. Löydöstä on aina ilmoitettava suoraan poliisille, joka tarkastaa ja tekee kohteen vaarattomaksi yhdessä Puolustusvoimien kanssa.
Museointi tai hävitys. Koska suurin osa 80 vuotta maassa olleista aseista on pahoin ruostuneita ja lahonneita, poliisi hävittää niistä valtaosan. Historiallisesti arvokkaat tai hyvin säilyneet kappaleet luovutetaan museoille, kuten Sotamuseolle tai paikallisille kotiseutumuseoille.
kuuluisasta Törnin–Männistön asekätköstä
Törnin–Männistön asekätkö on Joensuun Enossa sijaitseva kallionkolo, johon kapteeni Lauri Törni ja alikersantti Arvo Männistö piilottivat lokakuussa 1944 aseita ja ammuksia mahdollisen neuvostomiehityksen varalta. Kyseessä oli miesten oma itsenäinen operaatio, joka ei liittynyt Päämajan johtamaan valtakunnalliseen asekätkentään.
Kätkö pysyi täysin salassa lähes viisi vuosikymmentä, kunnes Männistö luovutti sen viranomaisille Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa.
1. Kätkön perustaminen lokakuussa 1944
Itsenäinen aloite. Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni ja hänen komppaniansa asealiupseeri Arvo Männistö kätkivät tarvikkeet kahdestaan muun osaston tietämättä. Koska piilo ei kuulunut viralliseen hajavarastointiorganisaatioon, se ei paljastunut Valpon sodanjälkeisissä tutkimuksissa.
Ylimääräinen sotasaalis. Piilotetut aseet olivat yksikön kirjanpidossa ylimääräisiä varusteita, jotka oli saatu sotasaaliiksi tai kerätty kaatuneilta kesän 1944 taisteluissa.
Sijainti. Miehet kantoivat laatikot sateisena syysyönä jyrkän kallioseinämän halkeamaan nykyisen seututie 518:n (Eno–Ahveninen–Kelvä-tien) varrelle, noin puolentoista kilometrin päähän komppaniansa majapaikasta.
2. Kätkön sisältö ja Mauno Koiviston ase
Kallioon kätkettiin noin ryhmän käsiaseistusta vastaava määrä tarvikkeita:
1 Degtjarjov DP-27 -pikakivääri (”Emma”) sekä siihen kahdeksan rumpulipasta.
5 Suomi-konepistoolia ja 28 rumpulipasta.
3 Ukko-Pekka-sotilaskivääriä ja 1 Tokarev-puoliautomaattikivääri.
36 käsikranaattia sekä noin 2 000 patruunaa.
Presidentti Koiviston henkilökohtainen ase. Kätköä avattaessa ”Emma”-pikakiväärin perästä löytyi sinivalkoinen nenäliina. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto, joka oli palvellut jatkosodassa Törnin komppaniassa, tunnisti sekä nenäliinan että pikakiväärin omikseen.
3. Vartiointi ja paljastaminen vuonna 1993
49 vuoden salaisuus. Törni muutti sodan jälkeen Yhdysvaltoihin ja katosi Vietnamin sodassa vuonna 1965, joten Männistö jäi yksin vaalimaan salaisuutta. Hän kävi tarkastamassa ja huoltamassa kätköä säännöllisesti vuosikymmenten ajan.
Luovutus Puolustusvoimille. Kun Neuvostoliitto hajosi ja kylmä sota päättyi, Männistö ilmoitti kätkön sijainnin viranomaisille. Aseet nostettiin kalliosta ja siirrettiin Sotamuseon kokoelmiin vuonna 1993.
Nykyinen nähtävyys. Kätköpaikka on nykyään merkitty seututie 518:n varteen ruskealla nähtävyys-liikennemerkillä, ja kallion luona on tapahtumasta kertova muistolaatta.
Lauri Törnin omista vaiheista
Lauri Törni (myöhemmin Larry A. Thorne, 1919–1965) oli poikkeuksellinen suomalainen sotilas, joka palveli urallaan kolmen eri maan armeijassa: Suomen puolustusvoimissa, Saksan Waffen-SS:ssä ja Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukoissa (Vihreät baretit). Hänen sodanjälkeisiin vaiheisiinsa kuuluivat niin salainen sissikoulutus Saksassa, maanpetostuomio ja vankilapaot Suomessa kuin sankarimaine ja katoaminen Vietnamin sodassa.
Lisää tietoa hänen elämästään löytyy Lauri Törni -artikkelista Wikipediassa.
1. Sissikoulutus Saksassa ja maanpetostuomio
Koulutus miehityksen varalle. Kun Suomi solmi aselevon syksyllä 1944 ja Törni kotiutettiin, hän ei uskonut rauhan kestävän. Tammikuussa 1945 hän matkusti salaa sukellusveneellä Saksaan saamaan sissisodankäynnin ja sabotaasin erikoiskoulutusta siltä varalta, että Neuvostoliitto miehittäisi Suomen.
Sotavankeus ja paluu. Saksan luhistuessa keväällä 1945 Törni joutui brittien sotavangiksi, mutta pakeni leiriltä ja palasi salaa Suomeen.
Vankilatuomio ja armahdus. Valpo pidätti Törnin, ja hänet tuomittiin vuonna 1947 kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen maanpetoksesta (laittomasta liittymisestä vihollismaan asevoimiin). Hän pakeni vankilasta kahteen otteeseen, mutta jäi kiinni. Lopulta presidentti J. K. Paasikivi armahti hänet joulukuussa 1948.
2. Pako Yhdysvaltoihin
Laivalla Venezuelaan ja uimalla rantaan. Vapautumisensa jälkeen Törni koki asemansa Suomessa tukalaksi. Vuonna 1949 hän matkusti Ruotsiin ja värväytyi ruotsalaiselle rahtilaivalle kohti Etelä-Amerikkaa. Kun laiva saapui Yhdysvaltain rannikolle Alabaman Mobilen edustalle kesällä 1950, Törni hyppäsi yli laidan ja ui maihin laittomana siirtolaisena.
Kansalaisuus Lodge-lain nojalla. Yhdysvalloissa Törni sai apua sinne jo aiemmin muuttaneilta suomalaisilta upseereilta (kuten Alpo Marttiselta). Vuonna 1953 kongressin säätämä niin sanottu Lodge-laki mahdollisti ulkomaalaisten liittymisen USA:n armeijaan, ja Törni värväytyi tammikuussa 1954 nimellä Larry A. Thorne.
3. Ura Yhdysvaltain vihreissä bareteissa
Talvisodankäynnistä erikoisjoukkoihin. Törni aloitti alokkaana, mutta eteni nopeasti. Hän koulutti joukkoja vuoristo- ja talvisodankäyntiin Alaskassa sekä Coloradossa ja pääsi pian eliittijoukkoihin, Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkoihin (Special Forces).
Zagros-vuoriston operaatio. Vuonna 1962 Törni johti Iranissa vaativaa pelastus- ja tiedusteluoperaatiota, jossa hänen ryhmänsä kiipesi yli 4 000 metrin korkeuteen lumisille Zagros-vuorille hakemaan salaisia laitteita maahansyöksyneestä amerikkalaisesta vakoilukoneesta. Operaatio teki hänestä legendan erikoisjoukkojen sisällä.
4. Vietnamin sota ja katoaminen
Palvelus Vietnamissa. Törni komensi erikoisjoukkojen osastoja Etelä-Vietnamissa vuosina 1963–1965. Hän haavoittui taisteluissa useita kertoja ja sai lukuisia kunniamerkkejä, kuten Pronssitähden (Bronze Star) ja Purppurasydämen (Purple Heart).
Katoaminen lokakuussa 1965. Törni osallistui salaiseen MACV-SOG-erikoisyksikön tiedustelulentoon 18. lokakuuta 1965 Laosin rajan tuntumassa. Häntä kuljettanut etelävietnamilainen helikopteri katosi huonossa säässä vuoristoon.
Jäännösten löytyminen. Törni ylennettiin katoamisensa jälkeen majuriksi. Hänen maalliset jäännöksensä löydettiin ja tunnistettiin vasta yli 30 vuotta myöhemmin, vuonna 1999, suomalais-amerikkalaisen etsintäretkikunnan avulla. Hänet haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin Arlingtonin sotilashautausmaalle vuonna 2003.
Asekätkentä eli hajavarastointioperaatio (1944 – 1945)
https://www.youtube.com/watch?v=Q6Lwswf7LAM&t=328s
Asekätkentä: Suomi valmistautui taistelemaan neuvostomiehitystä vastaan
https://www.youtube.com/watch?v=-HGIMt7fpMY
