keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Valitsijamiehet ratkaisivat – Kekkosesta presidentti


















Fagerholm, Kalliokoski ja Kekkonen

Presidentin vaalien toisessa äänestyksessä kommunistit jakoivat äänensä Fagerholmille ja Kekkoselle, ja nämä pääsivät viimeiseen äänestykseen. Se, että kommunistit jakoivat äänensä, tuli yllätyksenä maalaisliitollekin. Maalaisliitolla oli neuvottelijoidensa mukaan luvassa 9-10 ääntä muista ryhmistä kuin SKDL:stä. Tilanne kuitenkin muuttui ennen viimeistä äänestystä. Kommunistien taktikointi kiihdytti mieliä ja ajoi valitsijamiehiä Kekkosen vastaiseen leiriin. Kommunistien taktikoinnin ei haluttu ratkaisevan vaalia. Kellojen soidessa viimeiseen äänestykseen Kekkosen takana oli Arvo Korsimon mukaan 150 valitsijamiestä.

Eduskunta kohahti, kun ääniä lukenut Väinö Leskinen päätti ensimmäisenä lukemansa äänet ”… Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, 151 ääntä”. Varmana voidaan pitää, että maalaisliiton ja SKDL:n valitsijaryhmät äänestivät yhtenäisesti Kekkosta, Kansanpuolueen valitsijamiehistä Kekkosta äänesti viisi. Maalaisliiton toimintakertomuksen mukaan puuttuvat kaksi ääntä tulivat RKP:ltä. Toisen niistä tiedetään tulleen Verner Korsbäckilta, mutta toinen on synnyttänyt ”puuttuvan äänen arvoituksen”. Sen on sanottu tulleen joko RKP:stä Ture Holstenilta, kokoomuksen Helena Virkiltä tai SDP:n Penna Tervolta tai Anni Flinckiltä. Nämä nimet lienevät kuuluneet siihen listaan, johon maalaisliiton neuvottelijat olivat saaneet kootuksi 9-10 Kekkosta äänestävää ulkopuolista valitsijamiestä. Tarjokkaita ja epäiltyjä oli paljon. Muun muassa Vihtori Kosolan kokoomukselainen poika, Niilo.
Arvoitus ei ratkea koskaan, sillä avaintodistajat ovat haudassa. Kalle Kaiharin mukaan äänen antoi Tervo. Kokoomuksen Margit Borg-Sundman oli niin varma siitä, että Korsbäck äänesti Kekkosta ja siksi hän sylkäisi Korsbäckiä kasvoille heti vaalitoimituksen jälkeen.
Mustana hevosena vaaliin mukaan vedetty presidentti J.K. Paasikivi antoi STT:n kautta tiedotuksen, ettei hän ollut antanut suostumustaan ehdokkaaksi asettumisestaan.

Tukholmassa presidentinvaalitulosta jännitettiin, kun jäljellä oli kaksi, Kekkonen ja Fagerholm, tohtori ja parturi, Dramaattisen päivän viimeistä paria yhdisti erikoislaatuinen perheside, sillä Kekkosen poika Taneli oli nainut Fagerholmin tyttären, Britan. Nuoret olivat valinneet toisensa omin päin, ilman isien ohjausta, opiskelijoiden riennoissa Pariisissa.
- Ei jännitä, perheeseen se tulee kuitenkin, Brita ja Taneli naureskelivat kuunnellessaan vaalitoimituksen vaiheita radiosta Tukholmasta.
Taneli työskenteli Suomen Ruotsin suurlähetystössä. Se oli nuorukaiselle jo toinen asemapaikka Moskovan jälkeen. Harva uskoi, että lahjakasdiplomaatinalku olisi saanut sellaisen lentävän lähdön, ellei isä olisi auttanut.
Taneli Kekkonen vaelsi traagisen elämänsä halki suuren isän pienenä poikana. Hän ei kestänyt, vaan juopotteli ja tappoi lopulta itsensä.

Urho Kekkonen ja Karl August Fagerholm poikkesivat toisistaan kuin Suomi ja Ruotsi. Kekkosta on luonnehdittu bysanttilaiseksi juonittelijaksi, Fagerholmia pohjoismaiseksi demokraatiksi. Kekkonen koetteli kansakunnan sietokykyä. Hän ärsytti, hankki vihamiehiä ja iski heidät maahan, Fagerholm voitti vastustajat puolelleen älyllä, huumorilla ja ylivertaisilla perusteluilla. Kekkosen moraalia epäiltiin aina, Fagerholmin ei koskaan.

Vaalitoimituksen päätyttyä eduskunnassa aika tuntuu pysähtyvän. Sitten salin laukeaa kiihkeään sorinaan, jotkut riemuitsevat, toiset kuivaavat kyyneleitä. Neuvostoliittolaiset nousevat. Valtuuskunta rientää tiedottamaan puoluekokoukselle, että Suomen vaalit olivat sujuneet sovitulla tavalla.

Lähdeaineisto:
Suomen historian pikkujättiläinen ISBN 951-0-14253-0
Pekka Hyvärinen: Suomen mies ISBN-0-25076-7
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)