maanantai 26. lokakuuta 2009

Unkarin kansannousu ja Suezin kriisi


















Nikita Hrustsovin tuomittua Stalinin rikokset salaisessa puoluekokouksessa helmikuussa 1956 kesti pari kuukautta, ennen kuin sen sanoma levisi yleiseen tietoisuuteen ja alkoi herättää paineita pesänselvitykseen myös Neuvostoliiton satelliittimaissa. Kovan linjan stalinistisen perinnön vaalija Molotov erotettiin ulkoministerin paikalta.
Puolassa tärkeän teollisuuskaupungin Poznanin työläiset aloittivat kesäkuun lopulla lakon tavoitellessaan olojensa parannusta, ja pian liikehdintä levisi muihinkin Puolan kaupunkeihin. Puolan hallitus lähetti kaksi divisioonaa sotaväkeä kukistamaan kapinointia, jolloin yli 70 ihmistä kuoli.

Unkarissa tilanne riistäytyi vallanpitäjien käsistä. Ylioppilaat järjestivät Budabestissa 23. lokakuuta 1956 suuren mielenosoituksen puolalaisten esittämien uudistusvaatimusten tueksi. Salainen poliisi ryhtyi asevoimin hajottamaan mielenosoitusta, mutta siitä paisui nopeasti kansannousu kommunistihallintoa vastaan. Stalinin patsas kaadettiin ja kiinnisaatuja poliiseja surmattiin. Unkarin hallitus pyysi ja saikin venäläisiltä tukea järjestyksen palauttamiseksi, mutta Unkarin armeijan sotilaiden asetuttua kapinallisten puolelle valta Budabestissa siirtyi kansallismielisille.

Uudistuksia tukenut kommunisti Imre Nagy muodosti uuden hallituksen ja lupasi vapauttaa maan stalinismista. Hän ilmoitti 1. marraskuuta Unkarin eroavan Varsovan liitosta. Neuvostoliiton joukot vedettiin pois Budabestista, mutta niiden tilalle palasi uusia joukkoja, jotka 4. marraskuuta aloittivat hyökkäyksen kukistaakseen Nagyn hallinnon. Yli 10 neuvostodivisioonaa osallistui taisteluihin, ja muutamassa päivässä ne ylivoimallaan murskasivat kansannousun. Arviolta 3 000 – 4 000 unkarilaista ja 700 neuvostoliittolaista sai surmansa, minkä lisäksi lähes 200 000 unkarilaista pakeni ulkomaille.

Järjestyksen palautus Unkariin

Kertoessaan vuoden 1956 Unkarin kapinasta Hrustsov keskittyy muistelmissaan puolustelemaan omaan toimintaansa. Hänen kertomuksensa poikkeaa niin suuressa määrin länsimaissa tunnetuista versioista, että on syytä epäillä Hrustsovin saaneen täydellisen väärän informaation Unkarin tilanteesta.
Hrustsov kirjoittaa näin:
Vuonna 1956 puhkesi Budabestissa verinen taistelu. Imre Nagy turvautui petokseen ja pelon kylvämiseen saadakseen ihmisiä puhumaan mikrofoniin ja pakotti heidät tukemaan johtoasemaansa ja tuomitsemaan Rakosin hallituksen. Jotkut suostuivat Nagyn vaatimuksiin pelosta, toiset ymmärtämättä mitä oli tapahtumassa. Päätimme nopeasti, ettei kapinalla ja Nagyn hallituksella ollut työläisten, talonpoikien ja maan koko sivistyneistön antamia valtuuksia. Tulimme siihen tulokseen, että meille on anteeksiantamatonta pysytellä puolueettomana. Päätimme murskata kapinan. Tarkoituksemme oli kannattaa Unkarin edistystä, ja auttaa kansan siirtymistä kapitalismista sosialismiin. Auttamalla Unkarin kansaa murskaamaan vastavallankumouksellisen kapinan olemme estäneet vihollista vaarantamasta koko sosialistisen leirin yhtenäisyyttä.
Kirjan perusteella voi päätyä vain siihen lopputulokseen, että väärien tietojen antajina olivat unkarilaiset valtaan pyrkivät kommunistit. Omat paineensa tilanteen arvioimiseen on aiheuttanut Kremlissä käynnissä ollut valtataistelu. Voi vain kuvitella mikä olisi ollut Suomen tilanne, jos Urho Kekkonen ei olisi ollut KGB:n tietolähde (tai KGB:n agentti Timo) ja näin pystynyt luomaan luottamukselliset suhteet neuvostoliiton johtoon. Suomen tilannekin saattaisi olla kokonaan toinen, jos Neuvostoliiton johto olisi jäänyt yksinomaan Suomen kommunistien informaation varaan.

Kansannousun tapahtumat

22.10.
Budapestin yliopiston ylioppilaat hyväksyivät päätöslauselman, jossa vaadittiin mm. titolaisen Imre Nagyn nimittämistä pääministeriksi sekä Puolaan viitaten vaadittiin Unkarille oikeutta itsenäiseen politiikkaan.
23.10.
Budapestissa oli kymmenien tuhansien unkarilaisten mielenosoitus. Mielenosoittajat esittivät ”Unkarin kansan vaatimukset”, 14 eri kohtaa, joissa vaadittiin mm. Nagya pääministeriksi, täydellistä lehdistön ja sanan vapautta sekä Unkarin ulkomaisten kauppasopimusten tarkistamista. Kommunistipuolueen Ernö Gerö varoitti radiopuheessaan suunnitelmasta. Illalla syntyi kahakoita mielenosoittajien ja turvallisuuspoliisin välillä.
24.10.
Budapestin radio ilmoitti, että hallitus on kutsunut Unkarissa olevia venäläisiä joukkoja palauttamaan maahan järjestyksen. Budabestissa kiivaita taisteluita venäläisten panssarivaunujen ja mielenosoittajien välillä. Imre Nagya valittiin pääministeriksi. Hän lupasi laajoja uudistuksia, mutta vaati ”kuria ja rauhaa”. Kansannousu hallitusta vastaan levisi maaseudulle. Budabestin Stalin kuvapatsas kaadettiin.
25.10.
Budapestin radio ilmoitti, että Gerö erotettiin virastaan ja hänen tilalleen tuli Janos Kadar, joka puheessaan vetosi Unkarin kansaan järjestyksen palauttamiseksi.
26.10.
Nagy otti vastaan Itä-Unkarin työläisten lähetystön, joka vaati neuvostojoukkojen poistamista, lakko-oikeutta ja armahdusta taisteleville työläisille. Työläisten keskusjärjestö julisti yleislakon.
27.10.
Nagy muodosti hallituksen uudelleen, siihen tuli myös pienviljelijäpuolueen edustajia. Vastarintaliike vetosi koko muuhun maailmaan saadakseen lääketarvikkeita.
28.10.
Nagy antoi Budapestin radiossa sekä venäläisille että unkarilaisille tulenlopettamiskäskyn sekä ilmoitti, että neuvostojoukot poistuvat pääkaupungista.
30.10.
Nagy sanoi radiossa, että neuvostojoukot ovat vetäytymässä Budapestistä.

01.11.
Budapestin radio ilmoitti, että Nagy on irtisanonut Varsovan sopimuksen, julistanut Unkarin puolueettomaksi valtioksi ja påyytänyt, että Unkarin kysymys otetaan YK:n käsiteltäväksi.
04.11.
Neuvostojoukot hyökkäsivät Budapestiin ja ottivat Nagyn hallituksen vangiksi. Kiivaat taistelut riehuivat kaikkialla Unkarissa. Moskovan radio ilmoitti, että Janos Kadar on muodostanut kommunistisen hallituksen.ja kutsunut neuvostojoukot maahan palauttamaan järjestyksen.
07.11.
Neuvostojoukot n. 200 000 miestä ja 4 600 panssarivaunua mursivat Unkarin kansannousun järjestyneen vastarinnan.
08.11.
Unkarin vastarintamiesten radioasemat vaikenevat.
09.11.
Kadar vetosi unkarilaisiin kehottaen heitä palaamaan töihin.
12.11.
Kadarin hallitus hylkäsi pääsihteeri Hammarskjöldin pyynnön saada lähettää YK:n tarkkailijoita Unkariin.
13.11.
Wienistä ilmoitettiin, että Unkarin työläiset kieltäytyivät palaamasta töihin. He vaativat Nagya pääministeriksi ja vapaita vaaleja sekä neuvostojoukkojen poistamista maasta.
14.11.
Budapestin radio kertoi, että venäläiset kuljettavat vangitsemiaan unkarilaisia vastarintamiehiä Neuvostoliittoon.
21.11.
Budapestissa ilmoitettiin, että kaupungin työläiset julistivat kahden vuorokauden lakon.
23.11.
Nagy katosi poistuttuaan Jugoslavian Budapestin lähetystöstä. Hänellä oli Kadarin kirjallinen turvallisuuslupa, mutta venäläiset vangitsivat hänet.

09.12.
Unkarissa julistettiin poikkeustila. Työläiset julistivat uuden yleislakon.
10.12.
Taisteluja Budapestin pohjoispuolella. Sotaoikeudet toimivat eri puolilla maata.
15.12.
Pikaoikeudenkäynnit alkoivat. Ensimmäinen hirttotuomio annettiin.
20.12.
Budapestissä ilmoitettiin, että hallitus on antanut asetuksen, jonka perusteella poliisi voi pidättää henkilöitä ilman eri määräystä. Unkarilaisten avoimen vastarinnan voidaan katsoa päättyneen mm. lukuisten pidätysten takia.

Suezin kriisi

Yhtäaikaisesti itäblokin kriisin kanssa kärjistyi Lähi-idän tilanne. Gamal Abdel Nasserin johtama Egyptin hallitus päätti kesällä 1956 rahoittaa Assuanin padon rakentamisen kansallistamalla Suezin kanavan. Neuvostoliitto tuki Egyptiä, jolloin Iso-Britannia ja Ranska huolestuivat asemastaan ja oikeuksistaan tärkeän kanavan käyttäjänä. Ne päättivät salaisessa yhteistyössä Israelin kanssa vallata Suezin kanavan hallintaansa.
Israelin hyökkäys alkoi Siinain niemimaalla 29. lokakuuta ja eteni nopeasti. Seuraavana päivänä Iso-Britannia ja Ranska vaativat taistelujen lopettamista kanava-alueella. Kun Egypti ei siihen suostunut aloittivat englantilais-ranskalaiset joukot ensin rannikon kohteiden pommitukset ja 5. marraskuuta maihinnousun Port Saidin kaupunkiin. Siinä vaiheessa Neuvostoliitto uhkasi puuttua tilanteeseen asevoimin ja vihjasi ydinaseiden suuntaamisesta Lontooseen ja Pariisiin. Aselepo syntyi 7. marraskuuta.

Katso:


Lähdeaineisto:
Pekka Visuri: Suomi kylmässä sodassa ISBN 978-951-1-20925-6
Strobe Talbott: Hrustsev muistelee

Mitä, missä, milloin 1958
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)