Syksyllä 1945 Helsingin Säätytalossa alkoi yksi Suomen itsenäisyyden ajan dramaattisimmista ja kiistellyimmistä näytelmistä: sotasyyllisyysoikeudenkäynti. Kahdeksan sodanaikaista huippupoliitikkoa – etunenässä presidentti Risto Ryti – asetettiin syytteeseen teoista, jotka eivät tekohetkellään olleet Suomen lakien mukaan rikoksia (6:05).
Miten tilanteeseen päädyttiin, ja miksi Suomi suostui polkemaan omia oikeusvaltioperiaatteitaan? Kyse oli reaalipolitiikasta, suurvaltojen painostuksesta ja siitä, mitä diplomaatti Max Jakobson on myöhemmin kutsunut ”poliittiseksi sotakorvaukseksi”.
Välirauhansopimuksen 13. artikla ja tulkintojen sota
Kaikki sai alkunsa toisen maailmansodan loppuvaiheista. Liittoutuneet olivat sopineet Teheranissa (1943) ja myöhemmin Lontoon sopimuksessa (elokuussa 1945), että hävinneiden maiden johto on saatettava vastuuseen ”rikoksista rauhaa vastaan” (2:48).
Suomen ja Neuvostoliiton välisen Moskovan välirauhansopimuksen (19.9.1944) 13. artikla velvoitti Suomen yhteistyöhön sotarikoksista syytettävien pidättämiseksi ja tuomitsemiseksi (2:07). Aluksi suomalaiset uskoivat artiklan koskevan vain varsinaisia sotarikoksia, kuten sotavankien huonoa kohtelua. Keväällä 1945 istunut Hornborgin komitea ja presidentti K. J. Ståhlberg totesivatkin yksiselitteisesti, etteivät suomalaispoliitikot olleet rikkoneet Suomen lakeja (6:05).
Paine kuitenkin kasvoi. Liittoutuneiden valvontakomissio puheenjohtajansa Andrei Ždanovin johdolla sekä kotimaiset kansandemokraatit (SKDL) vaativat kovia toimia (3:05). Lopulta pääministeri J. K. Paasikivi ja oikeusministeri Urho Kekkonen taipuivat: jos Suomi ei tuomitsisi johtajiaan itse, voittajavaltiot ottaisivat asian omiin käsiinsä (8:47).
Oikeus heitetään roskakoriin – Poikkeuslaki syntyy
Syyskuussa 1945 eduskunta hyväksyi äänin 129–12 poikkeuslain ”sotaan syyllisten rankaisemisesta” (13:56). Laki oli taannehtiva, mikä soti räikeästi Suomen perustuslakia ja länsimaista oikeuskäsitystä vastaan (5:24). Presidentti Mannerheimin ollessa sairauslomalla lain vahvisti pääministeri Paasikivi (13:56).
Prosessissa herätti suurta katkeruutta: Paasikivelle lähetettiin kirje, jossa luki vain ”Juudas”, ja professori Veli Merikoski keskeytti luentonsa todeten oikeuden heitetyn roskakoriin.
Oikeudenkäynti Säätytalossa ja kulissien takainen painostus
Helsingin Säätytalossa 15.11.1945–21.2.1946 käydyssä oikeudenkäynnissä syytettiin kahdeksaa poliitikkoa (15:47), mutta marsalkka Mannerheim jätettiin syytteiden ulkopuolelle maan vakauden turvaamiseksi (15:06). Valvontakomissio puuttui jatkuvasti tuomioistuimen työskentelyyn vaatien muun muassa syytettyjen uudelleenvangitsemisia ja kovimpia mahdollisia rangaistuksia (16:29).
helmikuuta 1946 annetut tuomiot virka-aseman väärinkäyttämisestä valtakunnan vahingoksi olivat seuraavat:
Risto Ryti (tasavallan presidentti): 10 vuotta kuritushuonetta (17:47)
J. W. Rangell (pääministeri): 6 vuotta vankeutta (17:47)
Edwin Linkomies (pääministeri): 5 vuotta 6 kuukautta vankeutta (17:47)
Väinö Tanner (ministeri): 5 vuotta 6 kuukautta vankeutta (17:47)
T. M. Kivimäki (Berliinin-lähettiläs): 5 vuotta vankeutta (18:01)
Henrik Ramsay (ulkoministeri): 2 vuotta 6 kuukautta vankeutta
Antti Kukkonen (opetusministeri): 2 vuotta vankeutta (18:01)
Tyko Reinikka (valtiovarainministeri): 2 vuotta vankeutta (18:01)
Jälkinäytös: Sijaiskärsijöiden perintö
Tuomitut istuivat rangaistuksensa Helsingin keskusvankilassa, kunnes valvontakomission poistuttua vapautumiset alkoivat syksyllä 1947 (19:18). Presidentti Paasikivi armahutti loput ehdonalaiset ja sairaan Rytin toukokuussa 1949, jolloin monet palasivat yhteiskunnallisiin tehtäviin (19:50).
Historioitsijat ovat kiistelleet siitä, oliko kyse Neuvostoliiton sanelemasta itsenäisyyden pelastaneesta pakkoratkaisusta (Jukka Tarkan linja) vai kotimaisten toimijoiden valtataistelusta sosialidemokraatteja vastaan (Yrjö Soinin ja muiden linja). Vaikka oikeusministeriön vuoden 2010 selvitys totesi menettelyn puutteelliseksi oikeusvaltioperiaatteiden näkökulmasta, tuomioita ei ole voitu purkaa.
Kahdeksan tuomittua jäivät historiaan kansakunnan sijaiskärsijöinä, jotka maksoivat vapaudellaan hinnan Suomen itsenäisyyden turvaamisesta.
Kansakunnan sijaiskärsijät eli sotasyyllisyys 1939 - 1944
https://www.youtube.com/watch?v=fq-Y0KDw77w&t=35s
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotasyyllisyysoikeus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotasyyllisyysoikeudenk%C3%A4ynti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti