maanantai 20. helmikuuta 2012

Ammattikorkeakoulut tulevat












Monissa Euroopan maissa korkeakoulutusta on johdonmukaisesti laajennettu koskemaan yhä suurempaa osaa ikäluokasta. Maaliskuussa 1995 voimaan tullut laki ammattikorkeakouluopinnoista toi myös Suomessa yliopistotasoisen koulutuksen rinnalle vaihtoehdon, ammatillisesti painottuneen korkeakoulun. Ammattikorkeakouluopinnoissa yhdistyivät teoria ja käytäntö siten, että tutkinnot antavat monipuoliset valmiudet sekä korkeaa asiantuntemusta edellyttäviin ammatteihin että suunnittelu- ja esimiestehtäviin. Tutkinnon sisältiöä kehitettäessä on erityisesti pyritty vastaamaan työ- ja elinkeinoelämän jatkuvasti muuttuviin vaatimuksiin.

Ammattikorkeakouluverkoston rakentaminen perustuu vuonna 1991 käynnistyneeseen kokeiluun jossa on ollut mukana 22 enimäkseen monialaista ammattikorkeakoulua. Valtioneuvoston päätöksellä vakinaistetiin 15.6.1996 yhdeksän ammattikorkeakoulua, jotka aloittivat toimintansa 1.8.1996. Vakinaistamista jatketaan ja kokeilutoimintaa laajennetaan vuosittain siten, että koko verkosto on valmis vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Tällöin se on sekä alueellisesti että kielellisesti tasapainoinen, 21 tiede- ja taidekorkeakoulun rinnalla toimii noin 30 yksi- tai monialaista ammattikorkeakouua. Ammattikorkeakoulun aloituspaikkoja on tuolloin 18 000 – 20 000. Yhdessä tiede- ja taidekorkeakoulujen kanssa ammattikorkeakoulut pystyvät tarjoamaan korkeakoulutasoista koulutusta noin puolelle ikäluokasta.

Yksi uudistuksen keskeisistä tavoitteista on ollut opintoasteen ja ammatillisen keski-asteen koulutuksen tason nostaminen ja laadun parantaminen muodostamalla näiden alueide tukinnoista ammattikorkeakoulututkintoja. Nykyinen ammattillinen korkea-asteen koulutus, kuten myös suurimmaksi osaksi opistoasteen koulutus muutetaan vuosikymmenen loppuun mennessä kokonaan ammattikorkeakoulutukseksi.

Ammattikorkeakoulu muodustuu yhdstä tai useammasta jo toimivasta ammatillisesta opisto- tai korkea-asteen oppilaitoksesta. Monialaisessa ammattikorkeakoulussa, joka on uudistuksen päämalli, voi erilaisina yhdistelminä olla tekniikan ja liikenteen, hallinnon ja kaupan, sosiaali- ja terveysalan, kulttuurialan, luonnonvara-alan, matkailu, ravitsemus- ja talousalan sekä vapaa-aika- ja liikunta-alan koulutusta. Ammattikorkeakouluissa on 50 erilaista koulutusohjelmaa, joissa on yhteensä 200 suuntautumisvaihtoehtoa. Koulutusohjelmien suunnittelusta ja toimeenpanosta sekä opetussunnitelmista vastaavat ammattikorkeakoulut itse. Opetusminsiteriö vahvistaa koulutusohjelmat ja käytettävät tutkintonimikkeet. Ammattikorkeakoulujen ylläpidosta vastaavat kunnat, kuntayhtymät ja yksityiset.

Ammattikorkeakoulututkintoa varten opiskelijan on suoritettava 3-4 vuotta kestävät 120, 140 tai 160 opintoviikon mittaiset opinnot. Tutkiintoon kuuluu perus- ja ammattiopintoja, vapaasti valittavia opintoja, ammattitaitoa lisäävää harjoittelua ja opinnäytetyö, oka useimmiten perustuu ulkopuolisilta tilaajilta saatuihin toimeksiantoihin. Tutkintoon on mahdollista liittää myös ulkomaisia opintojaksoja ja kansainvälistä työharjoittelua.

Pääsyvaatimuksena ammattikorkeakouluopintoihin on ylioppilastutkinta, ammattillinen tutkinta tai ulkomailla suoritetut vastaavat opinnot. Ammattikorkeakoulut ovat mukana valtakunnallisessa yhteishaussa, mutta valitsevat itse opiskelijansa todistusten, työkokemuksen ja mahdollisten valintakokeiden perusteella. Opetus ammattikorkeakouluissa on opiskelijalle maksutonta: kirjat ja muut oppimateriaalit hän kuitenkin kustantaa itse.

Ammattikorkeakoulun tutkintonimikkeet muodustuvat kahdella tavalla. Kullakin koulutusalalla suoritetaan ao. alan niminen ammattikorkeakoulututkinto, esimerkiksi maa- ja metsätalouden, tekniikan ja liiketalouden ammattikorkeakoulututkinto.
Vuonna 1994 väliaikaisissa ammattikorkeakouluissa opiskeli yli 22 000 opiskelijaa. Kevään 1995 hakijamäärä 27500 on osoitus kasvaneesta kiinnostuksesta ammattikorkeakouluja ja tiettyyn ammattialaan liittyviä opintoja kohtaan. Ammattikorkeakoulututkintoon tähtäävän opiskelun aloitti vuonna 1995 noin 9000 uutta opiskelijaa.

Lähdeaineisto: MMM1996 Juha Mäntyvaaran kirjoitus

Ei kommentteja: