Ahtisaari matkusti heti presidenttikauden alussa niin vilkkaasti kotimaassa ja maailmalla, että häntä alettiin kutsua ”Matka-Maraksi” eikä nimittely ollut pelkästään hyväntahtoista. Syksyllä 1994 presidentti oli menossa tai tulossa jatkuvasti, monta kertaa viikossa. Syyskuussa oli valtiovierailu Tanskaan, lokakuussa Norjaan, marraskuussa kaksi matkaa Yhdysvaltoihin, sitten Saksaan, Unkariin Etyk-huippukokoukseen ja jälleen Saksaan, nyt EU-huippukokoukseen. Ja päälle maakuntamatkoja Tampereelle, Lappiin, Etelä-Karjalaan, Kanta-Hämeeseen, Pirkanmaalle ja Pohjois-Pohjanmaalle.
Muutos edeltäjään oli hätkähdyttävä. Mäntyniemestä Ahtisaari ei ehtinyt nauttimaan pitkiä toveja – kunhan ehti vaihtaa paitaa ennen seuraavaa reissua. Virka-asunnon hyvä sauna ja pieni uima-alas kuitenkin virkistivät ja kokosivat toisinaan ystävien joukon presidentin luo iltapalalle ja keskusteluihin. Kesällä Suomeen oli saapunut Yhdysvaltain suurlähettilääksi pitkästä aikaa painoarvoltaan merkittävä henkilö, presidentti Bill Clintonin läheinen yhteistyökumppani, tohtori Derek Shearer, joka alkoi rakentaa välittmästi tyylillään yhteyksiä suomalaiseen yhteiskuntaan. Pian alettiin valmistella myös presidentti Martti Ahtisaaren vierailua Yhdysvaltoihin.
Suurvallan kiireistä johtajaa ei valtionpäämieskään voi tavata vain muodollisen protokollan mukaan, vaan tapaaminen pitää hyödyttää kutsujaa. Sen ovat Suomen presidentit saaneet ennen ja jälkeen Ahtisaaren havaita odotellessaan turhaan kutsua Valkoiseen taloon. Ahtisaarelle tapaaminen järjestyi ennätysajassa. Ahtisaari tunnettiin ja häntä arvostettiin Yhdysvaltojen hallinnossa. Presidentti valmistautui matkaan käymällä avustajiensa kanssa läpi keskeisiä kysymyksiä EU-jäsenyydestä, Venäjän ja Baltian tilanteesta sekä Natosta. Tapaamisessa piti olla myös annettavaa.
Marraskuun 6. päivänä Ahtisaari matkusti Washingtoniin vajaan kolmen vuorokauden visiitille. Tapaamisten lisäksi oltiin vihkimässä Suomen modernia lähetystörakennusta, joka oli herättänyt jo suurta huomiota Massashusetts Avenuella. Sitä oli kutsuttu ”säihkyväksi korurasiaksi, joka osoittaa, että Suomi on läpikotaisin moderni maa”. Arkkitehtien Mikko Heikkisen ja Markku Komosen lasinen ja teräksinen luomus oli istutettu keskelle luontoa; ympäröivä puisto tuntui suorastaan tunkeutuvan sisään valtavista lasiseinistä. Naapureina olivat Vatikaani ja Yhdysvaltain varapresidentti. Suurlähettiläänä Washingtonissa oli sen diplomaattisiin piireihin syvälle pureutunut ammattimies Jukka Valtasaari, Ahtisaaren ystävä ja sittemin seuraaja ulkoministeriön valtiosihteerinä. Hän tunsi kaikki tärkeät henkilt valtaa pitävän demokraattisen puolueen piiristä.
Yksi läheisiä Ahtisaaren ystäviä ja myös Valtasaaren tuttavia oli Strobe Talbott presidentti Clintonin lähipiiristä. Venäjää puhuva Talbott oli tullut maalmankuuluksi käännettyään länteen salakuljetetut Neuvostoliiton entisen johtajan Nikita Hrutshevin muistelmat. Nyt hän työskenteli Clintonin sijaisulkoministerinä ja sittemmin apulaisulkoministerinä. Ahtisaaren henkilökohtainen verkosto sisälsi muitakin. Vanha tuttava, pitkän linjan diplomaatti Richard Holbrooke oli juuri noussut Euroopan ja Kanadan asioista vastaavaksi apulaisulkoministeriksi Clintonin hallinnossa. Hänellä taas oli läheisiä avustajana Ahtisaaren tuttu Namibia-ajoilta.
Rauhanneuvottelija-kollega Frank Wisnerin äiti Polly Wisner sai Ahtisaaren vieraakseen Georgetowniin, missä hän oli järjestänyt 1950-luvulta alkaen poliittisia illallisia. Presidentti John Kennedyllä oli tapana kysyä ”mitähän Georgetown tästä ajattelee” viitaten siellä käytävään poliittiseen debattiin. Ronald Reaganin mielestä se oli ”Georgetownin naistenklubi”. Kutsu Georgetowniin ”emäntien” luo oli huomionosoitus Ahtisaarelle.
Presidentti Bill Clinton otti Ahtisaaren vastaan Valkoisessa talossa. Pressidentit keskustelivat vajaan tunnin ajan eikä Ahtisaari epäröinyt esiintä Baltian asiantuntijana sen lisäksi, että vanhastaan suomalaiset tunnettiin Venäjään perehtyneinä. Clinton kiitti Ahtisaarta toiminnasta Viron ja Venäjän sovun rakentamisessa. Presidentti Jeltsin oli kiitellyt Ahtisaaren toimia Clintonille. Ahtisaari tapasi myös presidentti Jimmy Carterin sekä CNN:n johtajan Ted Turnerin ja tämän puolison, näyttelijä Jane Fondan. Hän vieraili Washiingtonin kansallisella lehdistöklubilla ja piti puheen, jossa hän muistutti EU:n syntyajatuksista: ”Kun Länsi-Eurooppa yhdistyy ja kokoaa voimansa, se vetää mukaansa Itä-Euroopan. Ja tästä suuresta Itä-Länsi-Euroopasta tulee merkittävä mailmanrauhaa edistävä voima.”
Presidentti Clinton lähetti joulukuussa Ahtisaarelle kiitoskirjeen tapaamisesta: ”Olette osoittaneet suurta johtajuutta näissä asioissa ja haluan jatkaa yhteistyötä kanssanne.” Clinton viittasi keskusteluihin Venäjän uudistamisesta, Balkanin vakauttamisesta, Natosta ja Etyjistä.
Lähdeaineisto Katri Merikallio – Tapani Ruokanen Matkalla – Martti Ahtisaaren tarina ISBN 978-951-1-24112-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti