Hallituksen tiedotustilaisuudessa 22.10.1993 Säätytalollla kerrottiin Suomen kansalle Suomen Säästöpankin jaosta neljän kilpailevan pankin kesken. Puhetta johtivat pääministeri Esko Aho ja valtionvarainministeri Iiro Viinanen, joiden johdolla oli päästy aamuyöllä salaiseen sopimukseen pankkikaupan ehdosita. Suomen Pankin Esko Ollila kuuli tämän suuruutisen radiosta. Säätytalolla ostajapankkien johtajat pystyivät vaivoin pitämään naamansa peruslukemilla, kaikki meni juuri niin kuin salaisissa kabinettikokouksissa oli sovittu. Pankkien yksityiset osakkeenomistajat oli pelastettu ja roskat saatu haudattua kansalaisten maksettavaksi.
Jo syyskuussa Valtion Vakuusrahaston Heikki Koivisto oli esitellyt valtion tavoitteita SSP:n myyntineuvotteluissa. Myynnin lähtökohtana oli veronmaksajile kustannuksiltaan edullisin ratkaisu. Vakuusrahasto edellytti myös, että myynnillä toteutuu pankkien rakennerationalisointia. Piilosssa valtion edustajat yksinkertaisesti myönsivät, että myynnillä ostajapankkeja tuetaan. Nämä tiedot on luettavissa Valtion vakuusrahaston salaisista pöytäkirjoista. Samat paperit kertovat, että samassa yhteydessä tuetaan osuuspankkeja valtion myöntämillä takauksilla. OP-ryhmän luottotappiot olivat edellisenä vuonna 1992 yhteensä 3,2 miljardia markkaa ja järjestämättömät luotot liki 11miljardia markkaa. Mutta maan keskustalainen johto oli pankkinsa valinnut, vaikka säästöpankkipuolueen miehet harasivat eduskunnassa vastaan.
Syyskuun alussa oli myös ostajapankkien kopla päässyt yksimielisyyteen Suomen Säästöpankin pilkkomisesta. Markkinaosuudeltaan pienin pankki sai valita ensin konttorin kultakin paikkakunnalta. Isojako sujui yllättävän kivuttomasti valtiovallan edustajien mielestä, eikä ihme sillä jaettavaa riitti kaikille. Suuri yleisö ei tiennyt näistä pimeistä kabinettipuuhista mitään, vaikka Suomen Säästöpankin hallintoneuvoston puheenjohtaja Erkki Pystynen kertoi Helsingin Sanomien lukijoille, että pilkkominen on suuren luokan petos.
Paavo Prepula oli ilmoittanut eduskunnan vationvarainvaliokunnalle terveen pankkinsa arvoksi 15 miljardia markkaa, vähän aikaisemmin oli pankkiin kipattu miljardin verran lisää pankkitukea. Mitä järkeä oli heittää lisää veronmaksajien rahaa, kun pankkiherrat olivat ostopuuhissa tosissaan? Aholle ja Viinaselle myytävän pankin hinta oli poliittisesti arka paikka, asiat eivät saaneet näyttää kansalaisille siltä mitä ne todellisuudessa olivat.
Syysillan pimeinä tunteina päätettiin vielä pyytää kilpaileva tarjous KOP:ltä. Se oli kummallista, koska pankki oli jo sitoutunut neljän koplan jäsenenä teurastukseen. Aho pelasi loppuun asti taitavasti minimoidakseen henkilöönsä kohdistuvan poliittisen riskin. KOP:n Voutilaiselle hän perusteli kilpailevaa tarjouspyyntöä sillä, että muuten asia ei edistyisi eduskunnassa.
Lokakuun alkupäivinä valtionvarainministeri Iiro Viinanen oli kutsunut ostajakoplan valtioneuvoston linnaan lopulliseen hintaneuvotteluun. Valtio oli päättänyt saada pankista 7 miljardia markkaa, pankkikerrat olivat valmistautuneet tarjoamaan kolme. Tinkiminen kolahti karille ja neuvottelut katkesivat.
Valtion piti saada myös lausunto kaupasta Suomen Pankista ja Rahoitustarkastukselta. Lokakuun kymmenes se saatiin, myöhemmin se oli luettavissa lopullisen salaisen kauppakirjan sivuilta. Rivien välistä saattoi lukea, ettei Suomen Pankki kannattanut pilkkomista. Lausunnossa myös ihmeteltiin, mikseivät ostajapankit maksaneet mitään mahdollisuuksista siirtää ongelma-asiakkaita tulevaan roskapankkiin. Tämä lause paljastikin lukijalle, mistä lopullisesti oli oikein kyse. Lausunnon alla oli pääjohtaja Sirkka Hämäläisen ja entisen säästöpankkimiehen Esko Ollilan nimet. Ainakin Suomen Pankin johto tiesi ostajapankeille maksettavasta piilotuesta.
Jorma Arangon ja Risto Määttäsen allekirjoittama lausunto paljasti, että elokuun loppuun mennessä talletuspankkien kirjatut luottotappiot olivat 70 miljardia markkaa, josta SSP:n osuus oli vain 15 miljardian markkaa. Lisäksi ostettavien pankkien taseisiin siirtyy 6500 miljoonaa markkaa enintään 1 miljoonan markan suuruisia yritys- ja henkilöluottoja, joiden luottoriski jää omaisuudenhoitoyhtiölle. Näin veronmaksajien piikki avattiin neljän koplalle, eikä tämäkään vielä riittänyt. ”Suomen valtio meritsee niiden laksemia (ostajapankkien) oman pääomanehtoisia enintään kauppahinnan suuruisella määrällä …. ostajapankkien vakavaraisuus on kaupan totuetumiselle välttämätöntä.”
Salaisen raportin lukijalle valkeni, että pilkkomisen perimmäinen tarkoitus oli pelastaa ostajapankit kansalaisten yhteisillä varoilla.
Suomen säästöpankin kauppahinnaksi tuli 5,6 miljardia markkaan, Viinanen ja Aho eivät siis saaneet pankista haluaamaansa hintaa. Mutta mikä oli myydessä, kun kyseessä eivät olleet liossa omat vaan veronmaksajien rahat. Kyseessä oli kuitenkin Suomen valtion taloushistorian suurin kauppa.
Eduskunta hyväksyi samassa rytäkässä lain roskapankeista eli ns. omaisuudenhoitoyhtiöistä. Arsenal aloitti toimintansa seuraavan vuoden alussa, ja sen perustaminen tuli jatkossa näyttelemään tärkeätä osaa ostajapankkien strategiassa. SSP:n sitoumuksia siirtyi Arsenaliin noin 40 miljardin markan edestä.
Oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki vaati myöhemmin erityistarkastuksia liikepankkeihin, häntä kannatti Valtion Vakuusrahaston Liisa Halme. Erityistilintarkastusten pelättiin paljastavan suuria kupruja ja tappioita, ja tarkastuksista luovuttiin pankkipäättäjien toivomuksesta.
Totuus oli, että kaikki suuret pankkiryhmittymät olivat SSP:n kaupantekohetkellä ajautuneet taloudelliseen kriisiin. Kyseessä ei ollut vähimmässäkään määrin säästöpankkikriisi, vaikka ajatusta julkisuudessa myytiinkin taukoamatta.
Suomen säästöpankin koko luottokanta oli Rahoitustarkastuksen lausunnon mukaan 45 milljardia markkaa, josta riskiluottoja oli 12 miljardia. Talletuspankkien riskiluotot olivat lausunnon mukaan samaan aikaan 70 miljardia markkaa. Myöhemmin valtioeuvoston selonteossa eduskunnalle kerrotaan pankkitukeen upotetun vuoden 1999 loppuun mennessä 97 miljardia markkaa.
Pankkikriisi
http://pankkikriisi.blogspot.com/
Elinkautinen velkavankilassa
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/elinkautinen-velkavankilassa.html
Menestyvistä yrittäjistä tuli syrjittyjiä työttömiä
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/menestyneist-yrittjist-tuli-syrjittyj.html
Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle
http://pankkikriisi.blogspot.com/2009/11/kantelu-eduskunnan-oikeusasiamiehelle.html
Seppo Konttinen: Salainen pankkituki ISBN 978-951-31-4251-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti