maanantai 12. syyskuuta 2011

Uusi Venäjä ja luovutetun Karjalan kysymys


















Toisen maailmansodan päättyessä Suomi joutui luovutamaan Neuvostoliitolle Karjalastaan kolme kaupunkia. Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen, sekä kaksi kauppalaa, Koiviston ja Lahdenpohjan. Karjalan maakunnista jouduttiin luovuttamaan 39 kokonaan ja 21 osittain. Suomelle isku oli raskas. Valtakunnasta lohkaistiin yksi tärkeimmistä maakunnista ja koko maasta kymmenesosa. Karjalan kunnat, seurakunnat ja maakunnalliset järjestöt perustivat Karjalan Liiton heti talvisodan päättymisen jälkeen 20.4.1940. Sen tärkeimpänä tehtävänä oli valvoa kotinsa menettäneiden siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvauskysymyksissä.

Sotien jälkeen asutettin maan eri puolille noin 407 000 karjalaista kansainvälista tunnustusta saaneen sijoitussuunnitelman mukaan. Karjalainen siirtoväli sopeutui uusiin oloihin nopeasti. Vuosien saatossa se on antanut merkittävän panoksen niin uusien asuinseutujensa kuin koko maan hallinto-, talous-, tiede- ja kulttuurielämälle.

Karjalan Liitolla on 15 piirijärjestöä maan eri puolilla ja jäsenyhdistyksiä monilla paikkakunnilla. Karjalan Liitto koostuu 470 karjalaisyhteisöstä, joista osa toimii maan rajojen ulkopuolellakin. Perusjäseninä on noin 300 karjalaisseuraa. Luovutetun alueen pitäjiä edustavat 72 pitäjäseuraa ja säätiötä. Sukuseuroja, tanhu-, liikunta- ja muita harrastusjärejstöjä kuuluu liittoon toistasataa. Jäsenistön enimmistö, noin 50 000 henkilöjäsentä on siirtokarjalaisia. Mukana on tuhansia sukujuuriltaan karjaaisia nuoria, jotka perustivat vuonna 1981 Karjalaisen Nuorisoliiton.

Itsenäiselle Suomelle kuulunut sekä Moskovan rauhassa vuonna 1940 ja Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947 luovutettu osa Suomen Karjalaa oli siihen saakka kautta vuosisatojen ollut karjalaisten ja muiden Suomen heimojen asuma-alue. Vaikka valtillisesti tämä alue oli vaihtelevasta Ruotsin ja Venäjän (Novgorod) hallussa, niin koko historiallisen ajan Suomen heimot olivat sen väestössä ylivoimaisena enemmistönä.

Kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäisen Suomen rajat vahvistettiin Tarton rauhansopimuksessa vuonna 1920, niiden mukaisessa Suomen Karjalassa oli vain vähäinen venäläinen vähemmistö. Tarton rauhan rajojen ulkopuolelle, Itä-Karjalaan ja Inkerinmaalle, jäi sen sijaan satatuhatluuinen karjalais-suomalainen väestö.
Luovutettu Karjala on erottamaton osa suomalaista historiaa ja yhteisiä vaiheita. Vaikka siellä asunut väestö talvisodan aikana ja uudelleen vuonna 1944 jätti hyökkääjän edessä ja rauhanehtojen johdosta kotiseutunsa, se tapahtui ulkoisen uhkan johdosta sekä vastahakoisuudesta alistua vieraan miheittäjän valtaan.

Siirtokarjalainena väestö tuntee edelleen voimakkaasti, että oikeudenmukaisuuden, esi-isien uurastuksen ja kotiseuturakkauden voimasta luovutetun Karjalan tuli kuulua Suomelle ja karjalaisille, Luovutettu Karjala oli tärkeä osa Suomea, ja Suomella on niin sanottu legtiimi intressi seurata, mita alueella tapahtuu. Karjalan kysymys tarkoittaa kysymystä luovutetun Suomen Kajalan valtiollisen aseman ja olojen järjestämisestä ja palauttamisesta aikanaan Suomelle. Se ei ole yksinomaan karjalaisten vaan koko Suomen asia. Maamme olisi virallisestikin selkeämmin osoitettava, että sillä on valvottavanaan kansallisia etuja luvutetussa Karjalassa.

Vasta Neuvostoliiton hajottua ja Baltian maiden itsenäistyessä takaisin luovutetun Karjalan palautuksesta alettiin jälleen keskustella julkisuudessa ja kansaisjärjestöissä. Karjalan Liitto on jättänyt sekä presidentti Mauno Koivistolle sekä presidentti Ahtisaarelle kirjelmän toivoen, että Suomen ja Venäjän rajaa voitaisiin muuttaa sopimusteitse ja rauhanomaisesti ETYKin päätösasiakirjojen mukaisesti. Karjalan kysymys on ollut myös esillä useissa Karjalan Liiton liittokokouksissa, seminaareissa jne. Näiden hyväksymissä julkilausumissa on pyydetty ulkopoliittista johtoa aloittamaan neuvottelut luovutetun Karjalan kehittämisestä ja palauttamisesta. Presidentti Mauno Koivisto huomautti 1991, ettei Suomi menettänyt Karjalaa minkään salaisen pykälän nojalla, vaan on hävinnyt sen sodassa.

Koivistolla oli kielteinen kanta Karjalan palautukseen
http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2008/12/koivistolla-oli-kielteinen-kanta.html
Koivisto ja Väyrynen kykenivät estämään Karjalan palautuksen
http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2008/12/koivisto-ja-vyrynen-kykenivt-estmn.html



Lähdeaineisto: Venäjäkirja ISBN 95§1-9440-62-3

Ei kommentteja: