tiistai 16. elokuuta 2011

Ruumiin ryöstö









20.5.1986 oli tehty muistio telakkateollisuuden rakennemuutoksen käynnistämisestä. Siinä oli merkintä salainen, mutta se oli tilintarkastajien käsityksen mukaan Valmet oy:n ja Oy wärtsilä Ab:n laatima. Muistiossa todettiin ”Wärtsilän ja Valmetin telakkasektorin työvoimavahvuudeksi vuoden 1986 lopussa noin 10 500 henkilöä ja lähivuosien rakenteelliseksi vähennystaarpeeksi 4000 – 5000 henkilöä. Ensimmäiset kapasiteetin supistukset arvioitiin tehtäväksi Helsingin alueella. 28.5.1986 oli tehty taas salaiseksi merkitty muistio keskustelusta, johon osallistuivat ministeri Lindblom, ministeri Laine, ministeri Ollila, valtiosihteeri Hiltunen, kansliapäällikkö Wahlroos, vuorineuvos Kankaanpää, vuorineuvos Stolpe, varatoimitusjohtaja Bertlin, ylijohtaja Mäkinen ja neuvotteleva virkamies Niemi. Muistion mukaan ministeri Lindblom totesi Valmetin ja Wärtsilän informoineen kauppa- ja teollisuusministeriötä toimialarationalisointisuunnitelmasta ja näki yhtiöiden valtiovallalle esittämät toimenpiteet perusteltuina. Ministeri Ollilan mukaan yhtiöiden esittämiin valtiovallan toimenpiteisiin ei ole periaatteellisia esteitä. Uuden lain perusteella emoyhtiöt perustivat kaksi uutta tytäryhtiötä, joista toinen oli Wärtsilä Meriteollisuus Oy ja toinen privatisointikelpoinen Valmet Paperikoneet Oy. WM:ssä emo Wärtsilä omisti 70 % ja Valmet 30 %. Uusi yhtiö on Wärtsilä Ab:n tytäryhtiö ja osa Wärtsilä-konsernia.

Myöhemmin erittäin tappiolliseksi osoittautuneen tilauskannan WM osti pääosin vuonna 1987. Osa oli suoraan omistajien telakkasektorilta siirrettyjä tilauksia ja osa pitkälle neuvoteltuja projekteja, joiden lopulliset tilaussopimukset solmittiin WM:n toiminnan alettua vuoden 1987 lopulla. WM:n osakepääoma oli tosin aikaansaatu sillä, että sinne oli siirretty telakkalaitteita suurimmaksi osaksi. Vakuutuslaitos katsoi tärkeksi asiaksi, että Wärtsilän ja Valmetin 1.5 miljardin markan oma pääoma oli silloin, kun päätöksiä tehtiin. Nimenomaan siitä syystä yhtiölle annettiin hyvä vakavaraisuus. Pääomaan pantiin yliarvostettua käyttöomaisuutta 1 350 000 markkaa ja 150 miljoonaa rahaa. Kaikki olivat sokaistuneita. Varallisuuden määrä oli hirveä. Se oli tavarassa. Sitten piti ottaa lainaa, jotta homma pyörisi. Wärtsilä- Meriteollisuus Oy:n tilinpäätös 1988 ja sen perusteella laadittu välitilinpäätös 30.4.1989 eivät antaneet oikeaa ja riittävää tietoa yhtiön taloudellisen tuloskehityksen, taloudellisen tilan ja rahoitusaseman eikä tulevaisuuden näkymien arvioimiseksi. Tilinpäätösinformaatio 1988 on ollut puutteellinen ja sillä on annettu olennaisesti todellista parempi käsitys yhtiön tilasta ja tulevaisuudesta. Valtion tilintarkastajien mielestä valtion osapuolten toimintaa 9.8.1989 sopimuksen yhteydessä on pidettävä riittämättömästi valmistelutna, taitamattoman sopimusmenettelynä ja varomattomana vastuunottona. KHT Yrjö Tuokon tilintarkastuskertomus osoitti, että WM:n taloudellinen tilanne oli sopimuksen tekohetkellä noin miljardin markkaa huonompi kuin oli esitetty. Kansliapäällikkö Bror Wahlroosin mielestä on olemassa paikkoja, joissa tehdään tosiasialliset päätökset ja paikkoja, joissa tehdään niitä valmistelevat muodolliset päätökset. Sen vuoksi meillä on talouspoliittinen ministerivaliokunta, että siellä nimenomaan ovat ne ministerit, joille poliittisten asioiden hoito kuuluu, sopivat asiallisesti asioiden hoidosta. Sailaksen mielestä ulkopuolisten ei ole aihetta paljon paneutua kuinka tarkkaan itse kukin läsnäollut ymmärsi sen, mitä siellä esiteltiin ja mihin sitouduttiin. On syytä olettaa, että kun asia siellä esiteltiin, käsiteltiin, hyväksyttiin ja pöytäkirjattiin, niin talouspoliittinen ministerivaliokunta luonnollisesti tiesi, mitä se teki.

Elokuussa 1989 Meriteollisuudet paperit kasattiin kansliapäällikkö Bror Walhroosin tiskille. Tällöin Buntan peukun on täytynyt osua paiseeseen ja märän on täytynyt singota silmille. Wahlroos ryhtyi laastaroimaan vuotavaa haavaa yhtiön kriisihallituksen puheenjohtajana. Samalla käynnistettiin tehopumput, joilla saatiin lisää veronmaksajien rahaa ja alihankkijat myöntämään luottoa yhtiöön. Lukiko Wahlroos oikein tilikirjoja vain annettiinko hänelle luettavaksi vääriä tilikirjoja? Tehtiinkö oikeista kirjoista vääriä johtopäätöksiä, vai vääristä kirjoista oikeita johtopäätöksiä? Pankeille ei sälytetty mitään vastuita yli 700 miljoonan markan menevistä tappioista. Maksajiksi junailtiin veronmaksajat. On selvää, että ”Buntaa” ei saada kiinni mistään.

Professori Mika Hildenin mukaan on tarpeen kiinnittää huomiota siihen, miten mahdottomiin tilanteisiin joudutaa, kun ministerit osallistuvst oman hallinnonalansa piirissä merkittäviä taloudellisia ratkaisuja tekevien erilaisten yksiköiden hallintoon. Se johtaa siihen, että he eivät varsinaisissa ministeritehtävissään voikaan osallistua sellaisten ratkaisujen tekemiseen, jotka oikeastaan kuuluvat juuri heidän vastuulleen ministereinä ja joissa voi olla kysymys julkisten varojen käytöstä satojen miljoonien suuruusluokassa. Mitä tulee salaisiin sopimuksiin ja niiden merkitykseen ja siihen, että niiden sisältöä ei ole ilmoitettu valtioneuvoston jäsenille tai poliittisen ministerivaliokunnan jäsenille, niissä kysymyksissä liikutaan ministerivaliokunnan kannalta kriittisellä alueella. Eduskunnan mukaan niin suuria takauksia kuin nyt on olut kysymyksessä ei olisi tullut aikaisemminkaan myöntää ilman riittäviä vakuuksia. Kansalaisten luottamus tilintarkastustoiminnan asianmukaisuuteen on voitava palauttaa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suominen sanoo, että hän vastaa tästä poliittisesti. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan ministerivastuulain 4 §.ssä tarkoitettuna lausuntona voi todeta, että kauppa- ja teollisministeri Ilkka Suominen ja ministeri Pertti Salolainen eivät ole kysymyksessä olevassa asiassa menetelleet lain vastaisesti. Wärtsilä Meriteollisuus Oy.n konkurssihakemus jätettiin Helsingin käräjäoikeuteen 23.9.1989. Wärtsilän kohtalo oli pienestä kiinni. Jos irtisanottu konsernijohtaja Pekka Laine olisi onnistunut myymään Neuvostoliittoon atomijäänmurtajan tai jos presidenttiehdokas Ilkka Suominen olisi suostunut telakkatukeen, olisi Wärtsilä vielä hengissä. Nyt Suominen ei mene enää hirvimetsälle ”Musta-Pekan” kanssa, vaan pohtii tekemisiään Meriteollisuuden konkurssissa. Wärtsilä on kummitus, josta tulee pitkäaikainen painajainen ruumiinpesijöilleen. Wärtsilä oli mahtava yritys 155 vuotta.

Konkurssipesää hoitaneet lakimiehet suorittivat ruumiin ryöstön. Lakimiehet Jukka Peltonen ja Olavi Ylänkö, joista ensin mainittu oli Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, perivät pesästä palkkion mainitun liiton taksojen mukaan: persupalkkioon 400 000 markkaa lisätään 2 % jokaisesta miljoonasta pesän markasta. Ensimmäisessä vaiheessa pesänhoitajien lasku puolentoista kuukauden työst oli ollut 10 miljoonaa markkaa. Suomen valtion edustaja on Ilkka Niemi, joka niin kuin muutkin virkamieskoplan jäsenet hyväksyi palkkion mainitus suuruisena. Eikä Suomen hallituksellakaan ollut mitään palkkion suuruutta vastaan. Lisää miljoonalaskuja oli vielä tulossa. Kukaan ei kuitenkaan ollut syyllistynyt mihinkään. Kaikki valtion virkamiehet ja ministerit olivat toimineet kansan edun mukaisesti.

Wärtsilä Meriteollisuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/W%C3%A4rtsil%C3%A4_Meriteollisuus

Esteellisyyssäänösten kehittäminen
http://www.oikeusasiamies.fi/dman/Document.phx/eoa/suomi/erilliskertomukset/Esteellisyys?folderId=%2Feoa%2Fsuomi%2Ferilliskertomukset&cmd=download

Laivanrakennus ennen ja nyt
http://www.vayla.fi/suomi/pdf/hlopas/hlopas07_tku_2.pdf

Laivanrakennus Turussa
http://www.tyohuonekunta.fi/historia.html


Lähdeaineisto Erkki Aho Olet Maamme armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4593-X
Esko Seppäsen kirjoitukset

Ei kommentteja: