Korsimon kaarti

Johannes Virolainen kirjoittaa kirjassaan Vallankäyttö Kekkosen ajalla Korsimon kaartista. Virolainen kirjoittaa näin: Me Maalaisliiton nuoren polven edustajat asetuimme varauksettomasti kannattamaan Urho Kekkosta ja hänen ajamaansa ulkopolitiikkaa tultuamme valituksi eduskuntaan 1945 pidetyissä vaaleissa. Olimme idealisteja, uskoimme että Urho Kekkonen oli todella merkittävä poliittinen johtaja, Puolueella ei ollut toista hänen veroistaan kärkimiestä. Hän oli älykäs, aktiivinen poliitikko, nopea ratkaisuissaan, erinomainen puhuja, taitava ja väsymätön väittelijä. Hän oli ollut syrjässä syksystä 1940 syksyyn 1944, hän ei ollut ryvettänyt itseään jatkosodan yllättävissä vaiheissa, ja jo syksyllä 1943 hän oli tarkistanut linjaansa Neuvostoliittoon. Hän oli rauhanopposition huomattavin edustaja.

Maalaisliiton toiset johtajat olivat heikentäneet asemaansa sotapolitiikan edustajina, he joutuivat välirauhan jälkeen syrjään kun piti vetää esiin ”uusia kasvoja”. Meillä oli se käsitys, että J.K. Paasikiven ohella Neuvostoliitto luotti Urho Kekkoseen. Kekkosella oli jo tuolloin pitkä poliittinen ura., 1920-luvulla hän toimi ylioppilaspoliitikkona. Erottuaan Akateemisesta Karjala-Seurasta 1932 ja liityttyään Maalaisliittoon hänet valittiin eduskuntaan vuoden 1936 vaaleissa. Hänen rohkeita otteittaan osoitti hänen 1938 toimeenpanemansa IKL:n lakkauttaminen.

Ensimmäisten sodan jälkeen pidettyjen vaalien jälkeen syntyi Maalaisliiton eduskuntaryhmässä Kekkosta tukeva ryhmittymä, johon pääosiltaan kuului nuoria, juuri valittuja edustajia. Esitimme että Kekkosesta olisi tullut pääministeri maaliskuussa 1946 ja seuraavan kerran kesällä 1948. Molemmilla kerroilla epäonnistuimme, kirjoittaa Virolainen,

Vaalipäälliköstä puoluesihteeriksi

Arvo Korsimo piti itsestään selvänä, että hänet valittaisiin yksimielisesti Miettusen jälkeen maalaisliiton puoluesihteeriksi. Mutta asia ei ollutkaan ilman muuta selvä. Puolueessa oli jos silloin runsaasti Korsimon arvostelijoita. He eivät pitäneet Korsimon rajuista elämäntavoista, joista oli tihkunut tietoja varsinkin hänen Turun ajoiltaan. Oli myös niitä, jotka pitivät Korsimoa liian nöyränä ”Kekkosen juoksupoikana”, joka ei riittävästi keskittyisi puolueen muiden asioiden hoitamiseen. Korsimon arvostelijat pyysivät minua asettumaan ehdokkaaksi, kirjoittaa Johannes Virolainen.

Suostuin tähän pyyntöön, en niinkään päästäkseni puoluesihteeriksi, johon minulla ei saamieni tietojen mukaan ollut mahdollisuuttakaan, vaan palvellakseni puolueen sisäistä demokratiaa. Äänestys on aivan normaali menettelytapa eikä sitä pidä välttää. Pääministeri Kekkonen ei pitänyt siitä, että asetuin ehdokkaaksi enkä kieltäytynyt, vaikka Korsimo tätä minulta pyysi, jatkaa Virolainen. Myös eräät ystävät kehottivat minua luopumaan, varsinkin sen jälkeen kun Kekkonen oli käyttänyt puheenvuoron Korsimon puolesta. Tässä puheessaan Kekkonen kiitteli Korsimon kentän tuntemusta ja aktiivisuutta, muistutti vielä vuoden 1948 vaalivoitosta ja kehotti puoluekokousta valitsemaan Arvon, jonka poliittisen uran huippu puoluesihteerin paikka olisi, sillä ”Korsimo ei havitte korkeammalle, hän ei milloinkaan pyri ministeriksi”, lopetti Kekkonen. Korsimo sai äänistä 2/3 osaa ja Virolainen 1/3 osaa. Asia oli sillä selvä.

Arvo Korsimon nousu Maalaisliiton puoluesihteeriksi vahvisti todella merkittävällä tavalla hänen asemaansa niin puolueessa kuin sen ulkopuolella. Hän oli hyvä puoluesihteeri, aktiivinen ja taitava neuvottelija, joukkojen innostaja. Mutta pian hän alkoi entistä suuremmassa määrin noudattaa Urho Kekkosen ohjeita, hoitaa puoluesihteerin tehtävää pääministerin ja sitten vuodesta 1956 lähtien presidentin edustajana. Puolueen puheenjohtajat joutuivat monta kertaa tapahtuneiden tosiasioiden eteen: Korsimo vain ilmoitti meille: Näin on korkeimmalla taholla sovittu!

Maalaisliiton kärkiryhmä

Puolueessa ja eduskuntaryhmässä oli suuri joukko aktiivisia, eduskunnassa ensimmäisiä vuosia työskenteleviä henkilöitä, joilla oli kentän luottamus. Näistä on mainittava: puheenjohtaja V.J. Sukselainen, puoluesihteeri Martti Miettunen, kansanedustajat Kauno Kleemola, Kusti Eskola, Veikko Vennamo, Johannes Virolainen, Atte Pakkanen, järjestösihteeri Pekka Silvola, kenttäsihteeri Nestori Kaasalainen, maisterit Ahti Karjalainen ja Matti Tuovinen, kansanedustajat Mauno Jussila ja Viljami Sarjala, molemmat agrologeja ja kansanedustajia kuten Miettunenkin. Puolueella on harvoin ollut käytettävissään samanveroista ”kärkiryhmää”. Valtakunnan johtoon oli saatava henkilö, jonka ulkopoliittinen asema oli riittävän luja ja joka tunsi maan suuret sisäiset ongelmat ja politiikassa keskeisesti mukana olleena osasi yhdistää kansakunnan poliittiset voimat yhteistyöhön.

Kekkosen kannattajien ryhmittely alkaa

Pian presidentiksi tulonsa jälkeen Kekkonen alkoi Korsimon kanssa luokitella ja ja otella tukijoitaan omassakin puolueessa. Hänen ympärilleen muodostui ”sisäpiiri”, johon aluksi kuuluivat Korsimo, Karjalainen ja Klemola. Siihen alettiin vetää mukaan lisää voimia, aloitteentekijänä oli yleensä Korsimo, joka paremmin kuin Kekkonen tunsi ihmisiä niin omassa puolueessa kuin sen ulkopuolella.
Korsimon tarkoitus oli varmaankin vilpitön, hän koetti koota Kekkosen lähipiiriin henkilöitä, jotka olisivat valmiit kaikissa vaiheissa varauksetta tukemaan häntä. Mutta samalla kun hän veti tällaisia henkilöitä presidentin lähipiiriin, hän kertoi epäedullisia tietoja niistä puolueen edustajista, joiden kanssa hän itse ei ollut hyvissä väleissä. Ei ole ihme, että Korsimon yksipuolinen ja väritetty informaatio synnytti Kekkosen epäilyjä. Kekkonen alkoikin epäluuloisesti seurata oman puolueensa toimintaa. Meistä on valitettavaa, että hyvä yhteistyö puolueessa alkoi selävsti rakoilla 1956, kun yhteinen tavoite oli saavutettu.

Erkin kommentti: Johannes Virolaisen analyysi poliittisesta toiminta on mainio esimerkki siitä miten poliittinen järjestelmä toimii. Politiikassa ei voi menestyä avoin, rehellinen ja oikeudenmukainen ihminen. Pitää olla nöyrä, notkea ja sopeutuva. Eduksi on myös joustava omatunto.

Lähdeaineisto: Johannes Virolainen: Vallankäyttö Kekkosen kaudella ISBN 951-1-09077-1