Eduskunta syksystä 1971 kevääseen 1972

Vuonna 1970 valitun eduskunnan työ keskeytyi tasavallan presidentin määrättyä uudet vaalit toimitettavaksi 2 ja 3 päivänä tammikuuta ja uusi eduskunta kokoontui jatkamaan edeltäjänsä töitä helmikuun alusta. Sisäpoliittiset vaikeudet eivät väistyneet vaalien jälkeenkään, sillä puolueet eivät kyenneet saamaan aikaan eduskunnan enemmistöön nojaavaa hallitusta. Vaalit ja hallituskysymyksen järjestäytymättömyys haittasivat suuresti eduskunnan työtä.

Eduskunnan kokoontuessa syksyllä 1971 istuntoihinsa olivat mielialat sangen ärtyneitä tulo- ja veropolitiikkaa koskevien erimielisyyksien vuoksi. Ärtymys johtui hallituksen edellisenä keväänä eduskunnassa kauppataseen tasapainottamiseksi hyväksymästä 15 %:n ns. pisteverosta, joka koski useita kestokulutustavaroita. Ahti Karjalaisen enemmistöhallituksen valtionvarainministeri C.O. Tallgren oli budjetin tasapainottamiseksi ehdottanut tämän veron säilyttämistä 1972. Hallituspuolueetkin suorastaan kilpailivat pisteveron vastustamisessa.

Työmarkkinatilanne alkoi samaan aikaan kiristyä, kun äärivasemmisto vaati ylimääräisiä korotuksia hintojen nousun takia. Samoihin aikoihin alkoivat maataloustuottajatkin liikehtiä tyytymättöminä maatalouskysymyksen hitaaseen edistymiseen. Sen ratkaisemiseksi käytiin lokakuulla kiihkeitä neuvotteluja. Kun ne eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin ennen presidentin ilmoittamaa määräaikaa, jätti pääministeri Karjalainen hallituksensa eronpyynnön (29.10.) tasavallan presidentti nimitti Teuvo auran virkamieshallituksen – Auran VPK II:ksi sanotun – hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit toimitettavaksi 2-3.1.1972.
Virkamieshallitus joutui istumaan aina 23.2. saakka, jolloin 1,5 kuukautta kestäneiden hallitusneuvottelujen lopputuloksena oli Rafael Paasion vähemmistöhallitus.

Pistevero nurin

Karjalaisen hallituksen valtionvarainministerin C.O.Tallgrenin vuodelle 1972 laatima budjettiesitys merkitsi noin 15 %:n nousua – hieman yli 11 mrd. mk:sta noin 12,7 mrd, mk:aan. Pääministeri Karjalainen kuvasikin hallituksensa budjetti sanoilla, että jos valtionvarainministeri vuotta aikaisemmin oli painanut jarrua, hän oli nyt siirtänyt jalkansa kaasupolkimelle. Vaikka menot olivat kasvaneet, ei hallituksen ollut tarvinnut ehdottaa varsinaisia veronkorotuksia, sillä entistenkin perusteella laskettiin verojen tuoton kasvavan lähes 20 %.
Eduskunnan valtionvarainvaliokunta käsitteli hallituksen budjettiesityksen lähestyneistä vaaleista huolimatta harvinaisen pidättyvästi. Menojen kokonaislisäykseksi tuli vain 67 milj. mk, ja nekin johtuivat enimmäkseen eduskunnan aikaisemmin tekemistä päätöksistä. Kun pisteveroehdotuskaan ei toteutunut, oli valtionvarainvaliokunta vastaavalla määrällä lisännyt lainanottoa.

Valtalaki vuodeksi

Hintojen, maksujen ja vuokrien säännöstelyvaltuudet sisältävä ja indeksiehdot kieltävä valtalaki saatiin tälläkin kertaa vasta monien tuumimisten jälkeen valmiiksi. Ellei sitä olisi saatu uudistetuksi, olisi työmarkkinoilla syntynyt sekava tilanne, sillä keskeiset järjestöt olivat asettaneet valtalain omien sopimustensa ehdoksi.
Uusi valtalaki oli lähes täysin edeltäjänsä kaltainen. Se oli voimassa vuoden 1973 maaliskuun loppuun saakka. Laki saatiin eduskunnassa hyväksytyksi (159-34) vastustavalla kannalla olleen kokoomuksen ryhmän päätettyä kannattaa sen käsittelemistä kiireellisenä.
Heti valtuuslain käsittelyn jälkeen eduskunta hyväksyi 139-37 Paasion hallituksen tekemät vuokrankorotuspäätökset.

EEC:tä kansalle

Kevätkaudella eduskunta sai hallitukselta pyytämänsä selonteon EEC-neuvottelujen siihenastisista vaiheista. Se esiteltiin 20.6., ja siinä ministeri Jussi Linnamo siteerasi aluksi tasavallan presidentin lausumaa vuodelta 1970 valtiopäivien avajaisissa. Presidentti oli sanonut: ” Meidän on huolehdittava kilpailuedellytystemme säilymisestä myös tällä suunnalla”. Selostettuaan neuvottelujen kulkua ministeri Linnamo ilmoitti hallituksen ryhtyneen toimiin sellaisen selosteen laatimiseksi, jossa kansalaisille ja tiedotusvälineille annettaisiin kuva asiasta.

Kouluihin neuvostot

Laki oppikoulun kouluneuvostosta hyväksyttiin vanhassa eduskunnassa syyskaudella, ja se tuli voimaan 1.8.1972. Lain mukaan kouluneuvostot valitaan ensimmäisen kerran 15.10.1972 alkavaksi ja 31.12.1973 päättyväksi toimintakaudeksi. Laki koskee sekä valtion että yksityisiä kouluja. Se säädettiin ”koulun kasvatus- ja opetustehtävän edistämiseksi”. Kouluneuvoston tehtävänä on ”kehittää ja yhtenäistää koulun kasvatuksellista suunnittelua, ylläpitää ja edistää koulun sisäistä, koulun ja kodin sekä koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välistä yhteistyötä, huolehtia luokkakokousten ja oppiainekohtaisten kokousten järjestämisestä sekä muiden vastaavien kokousten järjestämisestä, avustaa kouluviranomaisia valvonnassa ja kehittämisessä, antaa koulun järjestyssäännöt, kehittää koulusosiaalista toimintaa sekä määrätä oppilaiden kurinpitorangaistukset lukuun ottamatta koulusta erottamista määräajaksi tai kokonaan”.

Eläkelinjat ristissä

Eläkekysymykset nousivat kevätistuntokauden aikana tuon tuostakin esille, niin että ne olivat koko kauden selvästi hallitsevin puheenaihe. Tilaisuuksia niiden käsittelyyn oli useita. Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen vuodelta 1970 antamasta toimintakertomuksesta syntyi pitkä keskustelu, jossa esitettiin toivomuksia kansaneläke-etujen parantamisesta.
Eläkepoliittinen keskustelu jatkui pian eduskunnassa keskustapuolueen välikysymyksenä. Välikysymyskeskustelun päätteeksi syntyi epäselvyyttä siitä, oliko hallitus saanut luottamuslauseen vai ei. Eduskunta hyväksyi 115-73 edustaja Per Stenbäckin ponnen, jossa sanottiin eläkepolitiikan tavoitteiden menestyksellisen toteuttamisen edellyttävän parlamentaarisen enemmistöhallituksen muodostamista. Ei-sosialistiset puolueet pitivät tätä pontta epäluottamuslauseena, mutta hallitus oli toista mieltä.

UKK-sopimukseen sisältynyt työntekijäin vuosiloman pidentäminen sai lainvoiman eduskunnan hyväksyttyä sitä tarkoittavat muutokset vuosilomalakiin. Uusi työllisyyslaki hyväksyttiin eduskunnassa tekemättä suuriakaan muutoksia. Huumausaineista 1956 annettu laki oli todettu pahoin vanhentuneeksi ja sijaan säädettiin uusi, jolla huumausainerikoksista tulevia rangaistuksia kovennettiin. Kevätkaudella hyväksyttiin myös laki yksityiselämän suojaamisesta salakuuntelua ja tirkistelyä vastaan.

Lähdeaineisto
Mitä, missä, milloin 1973

Kekkonen määräsi hankalat hajoitusvaalit

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen palasi kotimaahan Persiaan tekemältään valtiovierailulta maanantaina lokakuun 18. päivänä 1971. Seuraavana aamuna soi oikeusministeriössä puhelin ja sihteeri ilmoitti osastopäällikölleen, että Kekkonen tahtoi puhua. Kun vähän jännittyneenä vastasin, kuulin Kekkosen jämäkän äänen: ”Voitteko heti tulla Tamminiemeen? Haluan keskustella eduskunnan hajoittamiseen liittyvistä juridisista kysymyksistä.” No, ei siinä ollut aikaa mihinkään valmisteluihin, taksiin vaan ja Tamminiemeen, kirjoittaa Kai Korte kirjassaan Ministerit tulivat ja menivät.

Kekkonen otti minut vastaan työhuoneessaan, kehotti istumaan ja avasi keskustelun: ”Palattuani eilen kotimaahan olen perehtynyt Suomen poliittiseen tilanteeseen ja päättänyt hajoittaa eduskunnan.” Olen joskus viitannut tähän repliikkiin esimerkkinä siitä, miten suvereenisti Kekkonen käytteli tasavallan presidentin valtaoikeuksia. Vaikka en tuolloin tuntenut tilanteen poliittista taustaa, on jälkeenpäin selvinnyt, ettei presidentin päätös kovin äkkinäinen kenties ollutkaan. Päähallituspuolueiden, keskustan ja sosiaalidemokraattien välillä oli syksyn 1971 kuluessa kehkeytynyt sovittamaton riita maataloustulolaista ja Kekkonen oli jo ennen Persian-matkaansa ilmoittanut pääministeri Karjalaiselle, että jollei sopua synny hänen asettamaansa määräaikaan mennessä, hän hajoittaa eduskunnan ja määrää toimitettavaksi uudet vaalit. Kun määräaika oli kulunut, eikä sopua syntynyt, presidentti heti matkalta palattuaan pani toimeksi.

Keskustelu eduskunnan hajoittamiseen liittyvistä kysymyksistä oli tällä kertaa todella tarpeellinen. Hallitus oli toukokuussa 1971 antanut eduskunnalle esityksen aleiksi valtiopäiväjärjestyksen ja eräiden muiden lakien muuttamisesta. Esityksen pääasiallisen sisällön muodosti kolme uudistusta: vaalioikeusikärajan alentaminen 18 vuoteen, vaalioikeuden myöntäminen ulkosuomalaisille ja varusmiesten vaalikelpoisuuden järjestäminen. Lakiehdotukset olivat parhaillaan eduskunnassa perustuslakivaliokunnan käsiteltävinä. Tässä tilanteessa jouduin heti toteamaan Kekkoselle, että vaikka eduskunta hyväksyisi nämä lait loka-marraskuussa, niitä ei voitaisi panna täytäntöön tammikuussa järjestettävissä hajoitusvaaleissa, koska tämä olisi edellyttänyt mm. kahden uuden ikäluokan lisäämistä henkikirjoittajien laatimiin vaaliluetteloiden pohjaluetteloihin sekä varsin laajoja toimia ulkosuomalaisten äänioikeuden toteamiseksi.

Edelleen jouduin toteamaan, että tulo- ja menoarvion käsittely muodosti vuoden vaiheen tienoille sijoittuvien hajoitusvaalien osalta erityisen ongelman. Hallitusmuodon mukaan eduskunnalle tulee aina olla vähintäänkin kahden kuukauden aika budjettiesityksen käsittelyä varten ja aika on laskettava vuoden vaihteesta taaksepäin. Hajoitusvaalien sattuessa tammikuun alkuun ei säännös tosin aiheuttanut muodollisjuridisia vaikeuksia, mutta rohkenin tähdentää niitä haittoja, jotka todennäköisesti aiheutuisivat budjettikäsittelyn ja vaalitaistelun samanaikaisuudesta.

Kolmas pikaisiin hajoitusvaaleihin liittyvä ongelma koski ehdokkaiden asettamista. Vaaleissa tulisivat ensi kertaa noudatettaviksi vuoden 1969 lain säännökset puolueille kuuluvasta ehdokkaiden asettamisoikeudesta. Kun ne lisäksi olivat niukat eikä niiden täydentämistä, mikä oli vireillä, ehdittäisi ennen hajoitusvaaleja toteuttaa, saattaisi uuden lain tulkinnassa ilmetä vaikeuksia, jotka olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan ennakolta torjumaan.

Selostamiini vaikeuksiin viitaten tiedustelin presidentiltä, eikö hän voisi lykätä uusien vaalien määräämistä marraskuun puolelle, jolloin saisimme kuukauden lisää valmisteluaikaa, koska vaalit siinä tapauksessa olisi valtiopäiväjärjestyksen mukaan pidettävä helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina ja seuraavana maanantaina. Kekkonen vastasi jyrkästi: - Kun minä hajoitan eduskunnan, haluan nimenomaan, että vaalit ovat tammikuun alussa. EEC:n kanssa aloitettujen vapaakauppaneuvotteluiden vuoksi on välttämätöntä, että minulla on ensi vuoden alussa vahva enemmistöhallitus.
Siinä tilanteessa ei virkamiehen kannattanut enempää yritellä.

Tammivaalit pidettiin, mutta ne eivät tuoneet hallituspulmiin mitään ratkaisua. Vennamon puolue säilytti 18 edustajapaikkaansa ja muutoinkin voimasuhteiden muutokset olivat merkityksettömiä. Tammikuun aikana ei saatu aikaan mitään poliittista hallitusta ja helmikuun lopulla Kekkonen joutui nimittämään sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen. Valtaan tuli ns. Paasion nappulaliiga.

Lähdeaineisto:
Kai Korte: Ministerit tulivat ja menivät ISBN 951-20-4046-8

Kekkonen kaataa Karjalaisen hallituksen

Ahti Karjalaisen presidenttiehdokkuus nousi 1970-luvun alussa esille miltei kaikkialla, missä Karjalainen liikkui. Hän koki sen kovin kiusalliseksi. Vuonna 1971 Ahti Karjalainen sitten itsekin hyväksyi ajatuksen presidenttiehdokkuudesta. Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Jaakko Pajula kertoo, että keväällä 1971 perustettiin erityinen toimikunta, jonka tehtävänä oli laatia suunnitelma presidenttivaalikampanjaa varten. Toimikuntaa kutsuttiin pääministerin virka-asunnon mukaan ”Kesäranta-toimikunnaksi”. Pajulan mukaan toimikuntana kuuluivat hänen lisäkseen valtioneuvoston kanslian kansliapäällikkö Reino Lindroos, Valmet Oy:n pääjohtaja Olavi Mattila, puoluesihteeri Mikko Immonen ja Outokumpu Oy:n johtaja Veikko Lehtinen, joka toimi sihteerinä, Ahti Karjalainen oli itse luonnollisesti mukana palavereissa. Toimikunta piti yhteyttä myös maaherra Artturi Jämseniin, jolla tiedettiin olevan hyvät suhteet presidentti Kekkoseen.

Karjalaisen kampanjaa varten laadittiin yksityiskohtainen suunnitelma. Palavereihin osallistui useita talouselämän johtajia. Muun muassa Jalo Haapala toimi monien illanistujaisten isäntänä. Myös Matti Kekkonen oli joskus mukana. Presidentti Kekkonen haluttiin pitää tietoisena suunnitelmista. Osa keskustapuolueen kansanedustajista oli luonnollisesti mukana. Myös puolueen nuorisojärjestö tuki Karjalaista. NKL vietti 1971 perinteisiä Suvijuhliaan ja piti liittokokouksensa Punkaharjulla, Pääministeri Karjalainen suostui juhlapuhujaksi. Karjalainen onnistui puheessaan hyvin. Hän tavoitti nuorison puhumalla selkeästi poliittisesta keskustalaisuudesta. NKL:n liittokokous hyväksyi vuoden 1974 presidentinvaaleja koskevan kannanoton. Sen mukaan keskustapuolueen oli asetettava jo seuraavana vuonna Jyväskylässä pidettävässä puoluekokouksessa presidenttiehdokkaansa.

Kannanoton muotoilivat järjestön poliittisen toimikunnan puheenjohtaja Jukka Juusela ja vt. liittosihteeri Sauli Pyyluoma, joka kävi näyttämässä luonnosta myös Karjalaiselle. Pyyluoma muistaa, ettei Karjalaisella ollut mitään sitä vastaan, vaikka keskustanuoret olisivat esittäneet häntä presidenttiehdokkaaksi. Juusela ja Pyyluoma olivat kuitenkin varovaisia. He ottivat vielä yhteyttä Matti Kekkoseen ja presidentin pojan viesti oli selvä: - Muotoilu on erittäin hyvä siitäkin syystä, että se jättää kaikki mahdollisuudet avoimiksi. Matti Kekkosen kommentista oli helppo päätellä, että presidentti Kekkonen ainakin harkitsi mahdollisuuksiaan jatkaa vielä 1974 jälkeen. NKL:n kannanoton tulkittiin hyvin yleisesti merkitsevän tukea Karjalaisen presidenttiehdokkuudelle. Vielä samana kesänä NKL:n puheenjohtaja Risto Volanen esittikin Karjalaisen asettamista presidenttiehdokkaaksi. Volasen puhe herätti suurta huomiota ja se kerrottiin myös television pääuutisissa.

Elokuun 1971 jälkeen alkoi selvitä, että presidentti Kekkonen olikin halukas jatkamaan vielä vuoden 1974 jälkeen. Oli aika jättää presidenttikeskustelut sikseen. Karjalaisen poliittiset vastustajat aktivoituivat. Alkoi valtapeli, jonka tavoitteena oli kaataa hallitus ja katkaista pääministeri Karjalaisen tie kohti presidentinlinnaan.

Karjalaisen hallituksen vaikeudet alkoivat jo maaliskuussa, kun SKDL lähti sisäisten ristiriitojensa kärjistyessä hallituksesta. Pääministeri teki kaikkensa pitääkseen laajan hallituspohjan koossa. Hän tajusi, että SKDL:n siirtyminen oppositioon heikensi oleellisesti hallitusta. Syyskesällä myös sosiaalidemokraattien halu hallituksen kaatamiseen lisääntyi. Erityisen aktiivisesti hallitusta vastaan toimi puoluesihteeri Kalevi Sorsan ympärille muodostunut ryhmä. Mutta Karjalaisen hallituksella oli vastustajia myös keskustapuolueessa. Heitä johti puolueen puheenjohtaja Johannes Virolainen. Virolainen etsi koko ajan oksaa mihin Karjalaisen hallituksen hirttäisi. Poliittinen tilanne kiristyi. Virolainen sai MTK:lta tukea. Maakunnissa organisoitiin tuottajien joukkokokouksia hallituksen ja lähinnä pääministerin painostamiseksi. Hallituksen kaataminen ja ennenaikaiset maatalousvaalit sopivat myös heidän suunnitelmiinsa. Johannes Virolaisen ja Kalevi Sorsan poliittiset intressit olivat samansuuntaisia.

Karjalaisen toisen hallituksen kaatoi presidentti Urho Kekkonen. Kekkonen halusi kaataa Karjalaisen hallituksen ja sopi siitä sosiaalidemokraattien kanssa. Virolainen oli siinä hyväksi avuksi. Ennenaikaiset vaalit sopivat hänen suunnitelmiinsa, koska hän laski saavansa juuri maatalousvaaleissa vahvistusta tukiryhmäänsä puolueen eduskuntaryhmässä. Presidentin aktiivisuus hallituksen kaatamiseksi paljastuu hänen pääministerille lokakuun 26. päivänä 1971 lähettämässään kirjeessä. Hallitus kaatui. Presidentti myönsi sille eron lokakuun 29. päivänä ja nimitti tilalle Teuvo Auran virkamieshallituksen. Eduskunta hajotettiin suunnitelmien mukaisesti ja uudet vaalit määrättiin pidettäväksi tammikuun 2. ja 3. päivinä.

Miksi presidentti ei tukenut Karjalaisen hallitusta? Syy oli siinä, että Kekkonen oli päättänyt jatkaa presidenttinä vuoden 1974 jälkeenkin. Hän tiesi, että Karjalaista pidettiin hyvin yleisesti hänen seuraajanaan. Ahti Karjalainen tunsi katkeruutta hallituksensa kaatumisesta. Hän myös näki, että hallituksen tosiasiallinen kaataja oli presidentti.

Lähdeaineisto:
Lasse Kangas: Ahti Karjalainen – tasavallan kakkosena ISBN 951-26-2591-1

Ahti Karjalaisen päiväkirjasta

8.2.1971 Veimme Haaviston kanssa Raaheen Rautarukkiin NL:n suurlähettiläs Beljakovin, suurlähetystöneuvos Vladimirovin, kaupallinen neuvos Mihejevin, suurlähetystöneuvos Serovin. Paluumatkalla Beljakov kahden kesken (+ tulkki Ignatev) kysyi minulta, haluaako Tasavallan Presidentti ja minä ”karkoittaa” hänet Suomesta, kun hän on kuullut meidän arvostelevan häntä. Vastasin: Emme, mutta haluamme puhua asioista suoraan emmekä välikäsien kautta – jos on puolin tai toisin puhuttavaa. Beljakov: No, hyvä on.

26.2.1971 Keskustelin SKDL:n ryhmän puheenjohtajana Aition kanssa, että elleivät SKDL:n ministerit hallituksessa palaa päiväjärjestykseen, vaan jatkuvasti äänestävät tärkeissä, mutta epämiellyttävissä asioissa vastaan, SKDL (SKP) joutuu kevään kuluessa ratkaisemaan, jääkö se hallitukseen. Aitio sanoi, että huonolta näyttää.

9.3.1971 Klo 15.30 keskustelu Kesärannassa SDP:n johdon kanssa tilanteesta. Kuinka pitkälle suvaitaan SKDL:n ”erivapauksia”. SDP:n edustajat verrattain jäykällä linjalla sanomatta kuitenkaan mitään täsmällistä.

12.3.1971 Hallitusryhmät sopivat, että valtioneuvoston päätös hinnansäännöstelystä eduskunnassa hyväksytään. Neuvottelussa kaikkien muiden hallitusryhmien puheenjohtajat ilmoittivat hyväksymisensä. SKDL:n Aitio, Hjerppe lupasivat viedä käsittelyyn.

13.3.1971 SKP:n keskuskomitea koolla. Pyysi julkilausumassaan lisäneuvotteluja.

14.3.1971 Konsuli Haapalalta (Vladimirovin kertoma) tieto, että Stepanov Beljakovin sijainen ja saanut siten ”alennuksen”, hoitaa protokolla-asioita, Suurläehttiläs Beljakovin kohtalo on myös ”sinetöity”. Sairaus ”diplomaattinen”, koska pelannut täällä Sinisalon siiven kanssa hallitusta vastaan.

15.3.1971 Sain Aarne Saariselta SKP:n keskuskomitean 13.3. tekemän päätöksen, missä pyydettiin lisäneuvotteluja hinta-asiassa.

16.3.1971 klo 8.30 keskustapuolueiden neuvottelu Kesärannassa. Ministeri Helle minulle aamupäivällä: SDP ei lähde tässä yhteydessä hallituksesta.
klo 11.00 ministerineuvos Farafanov luonani. Hän toi Moskovasta viestin: ”Moskovassa ollaan vakavasti huolestuneita Suomen sisäpoliittisen tilanteen johdosta.”
klo 11.30 suurlähetystöneuvos Vladimirov luonani.

17.3.1971 klo 13.30 SKDL:läiset UK:n luona. Klo 15.00 eduskunnan istunto, SKDL äänesti vastaan. Klo 20.30 jätin TP:lle hallituksen eronpyynnön.

24.3.1971 Vladimirov luonani. Halusi kuulla tilanteen.

26.3.1971 Neuvotteluja keskustapuolueiden ja SDP:n kanssa. Klo 21.15 Karjalaisen kolmas hallitus nimitetään.

19-23.4.1971 Tein Päivin kanssa virallisen vierailun NL:oon (Moskova-Jalta). Kerrottiin, että politbyroossa olisi ennakolta äänestetty tai keskusteltu, toteutetaanko tämä vierailu. Enemmistö voitti, että toteutetaan.

12.8.1971 klo 14.00 Aitio luonani puhumassa syksyn näkymistä. SKP:n kiista jatkuu. Enemmistö myötäilee vähemmistöä.

3.9.1971 klo 9.00 Kokoomuksen Ilaskivi, Holkeri, Mykkänen luonani. Yleistä keskustelua.

10.9.1971 Kun Risto Hyvärisen (UM:n poliittisen osaston päällikkö) kanssa oli käynyt ilmi, että ulkoministeri Väinö Leskinen oli muutama päivä aiemmin (alkoholi) pohjoismaisessa ulkoministerikokouksessa omin päin kertonut toisille pohjoismaisille ulkoministereille Suomen aikomuksesta lähiaikoina eli lokakuussa tarjota tunnustamisneuvotteluja Saksoille – jota asiaa oli keväästä saakka UM:ssä salaa valmisteltu – piti Tasavallan Presidentti välttämättömänä asian päättämistä heti. Siksi klo 14.00 oli hallituksen ulkoasiainvaliokunta, jota UK itse johti, ja sen päälle hallituksen neuvottelu. Yksimielisesti päätettiin tarjota Saksoille diplomaattisia tunnustusneuvotteluja (liittäen mukaan erinäisiä ehtoja). Tieto tästä annettiin seuraavana päivänä liittoutuneille (NL, Englanti, Ranska) + USA:lle. Näihin istuntoihin ei osallistunut ulkoministeri Leskinen, joka oli usean päivän ajan – juopotellen – ollut maanpuolustuskursseilla ja – saatiin vasta myöhemmin tietää – samana päivänä (10/9) jälkeen sydänkohtauksen (veritulppa vasemmassa sydänkammiossa) joutuen sairaalaan. Näin hän ei voinut, kuten oli suunniteltu, 13.9. lähteä YK:hon. Tämä oli tiettävästi V. Leskisen neljäs sydänkohtaus noin yhdeksän kuukauden aikana. Lisäksi hän ajoittain sortui alkoholiin ja samaan aikaan oli avioeropuuhissa ja ”uusi” nainen Astrid Gartz odotti kaksosia! Keskusteltiin UK:n kanssa, että Leskisen lienee jätettävä paikkansa. Suunniteltiin, että YK:hon lähetetään sosiaaliministeri Pekka Kuusi. Myöhemmin sovittiin, että Leskinen toistaiseksi jatkaa (jätettyään UK:lle allekirjoitetun eroanomuksen, päivä avoin, siltä varalta, että sortuu alkoholiin uudelleen).

Lähdeaineisto:
Aikoja ja tapauksia Ahti Karjalaisen elämästä ISBN 951-0-22032-9

Vuosi 1971 Kekkosen päiväkirjassa

Vietnamin sota jatkui ja laajeni edelleen. Helmikuussa maataistelutoimet levisivät jo Laosiin. Aasiassa kuohui muuallakin. Pakistanissa puheksi 26.3. sisällissota sen jälkeen, kun maan itäosa oli julistautunut itsenäiseksi Bangladeshin valtioksi. Miljoonat itäpakistanilaiset pakenivat sotatoimia Intiaan, mikä johti Intian ja Pakistanin välien kiristymiseen ja vihdoin 3.12. täysimittaiseen sotaan. Tässä asetelmassa Yhdysvallat tuki Pakistania ja Neuvostoliitto Intiaa.
Alkanutta vuotta leimasi Yhdysvaltain ja Kiinan suhteiden vähittäinen lientyminen. Neuvostoliitto suhtautui epäluuloisesti Yhdysvaltain ja Kiinan välien varovaiseen lämpenemiseen.
Suomi oli avannut vuoden 1970 lopulla keskustelut kaupallisista järjestelyistä EEC:n kanssa. Suomen siirto oli virittänyt Moskovassa suuria epäluuloja. Vasemmistopuolueet myötäilivät Neuvostoliiton kritiikkiä. Tammikuussa 1971 Iso-Britannia, Tanska ja Norja allekirjoittivat sopimuksen liittymisestä Euroopan talousyhteisöön. Efta:n pohja oli nyt murenemassa.

Julkisuudessa ehkä eniten huomiota osakseen sain vuonna 1971 YK:n pääsihteerin paikasta käynnistynyt kilpailu. Pääsihteeriksi valittiin itävaltalainen Kurt Waldheim. Suomi oli mukana aina kalkkiviivoille asti Jakobsonin ehdokkuudella. Pääsihteerikilvan hävinnyt Jakobson ryhtyi levittämään tietoa, ettei tappio johtunut ehdokkaasta itsestään, vaan siitä, ettei Neuvostoliitto ollut ”halunnut myötävaikuttaa Suomen puolueettomuusaseman vahvistamiseen. Kekkosen mielestä tällainen tulkinta oli Suomen etuja vahingoittava. Tämä vaikutti Jakobsonin ja Kekkosen keskinäisiin suhteisiin.

Metallityöväen Liiton massiivinen lakko oli Kekkoselle katkera pettymys. Neuvostoliiton suurlähettiläs Beljakov tuki lakkoa taustalla. Kekkonen viestitti Tehtaankadulle tyytymättömyytensä Beljakovin toimintaan. 17.3. äärivasemmisto äänesti hallituksen hintapäätöstä vastaan, jolloin pääministeri Karjalainen jätti hallituksensa eronpyynnön. Karjalaisen hallituksen b-painos nimitettiin 26.3. Karjalainen jätti 29.10 hallituksensa eronpyynnön. Samana päivänä saatettiin julkisuuteen presidentin avoin kirje ja käsky uusien vaalien toimittamisesta 2.-3.1. 1972.

Tammikuu
2.1. SKP:n puoluesihteerin Arvo Aallon puhe, Kansan Uutisten leike. Puheessa hyökätään SKDL:n hallituskumppaneita vastaan ja uhkaillaan yhteistyön katkaisemisella.
4.1. Päivällisillä Beljakov ja Vladimirov rouvineen, Hallamat ja Ignatiev. Beljakov oli syönyt aamiaisen kapitalistien kanssa ja vakuuttanut näille, että Neuvostoliitto ei puutu Suomen sisäisiin asioihin.
5.1. Sain sen vaikutelman, että Beljakovilla oli se käsitys, että minä kutsuin Kuznetsovin tänne avukseni häntä vastaan.
9.1. Virolainen soitti. Kertoi ottaneensa tehtäväkseen eräiden vakaiden kansalaisten pyynnön, että lisäisin turvallisuusvartiointia. Vastasin hänelle, että ei vartioinnin lisääminen mitään auta, jos joku on päättänyt tappaa, se kyllä sen tekee. Ja sillä siisti.
12.1. Juha Rihtniemi kuoli pitkällisen sairauden jälkeen.
19.1. Vladimirov pyrki luokseni. Tiedusteli, onko minulla jokin erikoisasia, kun tulen helmikuulla metsästysretkelle Moskovaan. Sanoin ettei. Yleisiä asioita vain.
24.1. Leike, jossa kerrotaan Kekkosen tulevasta valtiovierailusta Italiaan ja Vatikaaniin. Leike NL:n puolustusministeri, marsalkka Gretschkon puheesta, jossa vieras puhuu maisen välisen ”kiinteän yhteistoiminnan” jatkumisesta.
29.1. Leike STK:n toimitusjohtajan Päiviö Hetemäen esitelmästä, jossa kritisoidaan jo muutenkin korkeasti palkattujen metallimiesten lakkopäätöksestä.

Helmikuu
3.2. v.1971 valtiopäivien avajaiset. Leike kansanedustaja Kortesalmen pitämästä puheesta, jossa tämä korosti presidentin etääntyneen kansasta. Vladimirov oli luonani. Oli lähdössä Moskovaan.
5.2. Kerrottiin, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan valitsema delegaatio, jonka piti matkustaa Neuvostoliittoon, on kohdannut vaikeuksia, kun Vennamo on delegaation jäsen.
7.2. Ahti ollut Beljakovin kanssa Raahessa. Beljakov oli ollut nolontuntuinen.
15.2. Vladimirov luonani, oli palannut juuri Moskovasta. Kutsuivat minut Zavidovoon metsästämään 27-28.2. – 2.3. Selvin päin Beljakov on varovainen, mutta humalassa puhuu poliittisesti epäviisaasti. Hän on yllyttänyt lakkoon, nyt sen kieltää.
16.2. Vladimirov pyrki puheilleni. Hän esitti, että saapuisin Moskovaan tämän kuun 22 ja 23 päiviksi. Oli puhetta puolueettomuudesta.
18.2. Arvo Hautala pyynnöstäni luonani. Puhuttiin metallin lakosta. Levo ja Vladimirov. Asia selvä. Lähtö neuvostoliittolaisella lentokoneella klo 4.00 22.2. Brezhnev ollut helvetin vihainen Beljakoville.
21.2. Vladimorov kertonut Levolle, että Beljakov on koko vierailuni ajan Moskovassa, mutta ei pääse tapaamaan minua.
22.2. Leskinen tavannut Vladimirovin, joka arveli, että tasavallan presidentiltä kysytään, voiko Beljakov jatkaa Suomessa, tehnyt niin tavattomia munauksia.
Koivistolla ja Karjalaisella huonot välit. Syynä kilpailu 1974. Laajoissa piireissä keskusteltu, että ainoa mahdollisuus on, että minä jatkan.
25.2. Paluu Zavidovosta.

Maaliskuu
5.3. Vladimirov luonani. Moskovassa pidetään vierailuani onnistuneena. Kertoi Jakobsonin suhteen, että on kaksi linjaa. New York jyrkästi vastaan. Myös Moskova vastaan. Liian läheiset suhteet amerikkalaisiin.
7.3. Leike, jossa Karjalainen ja hallituksen muiden puolueiden edustajat korostavat, ettei kommunisteille voida enää myöntää erivapauksia.
10.3. Kutsuin Karjalaisen luokseni ja kehotin häntä ottamaan yhteyden Vladimiroviin ja minun pyynnöstäni pyytämään, että hän pelastaisi hallituksen jatkamisen. Karjalainen oli tavannut Vladimirovin, joka oli kertonut, että SKP:n oppositio ei kuuntele. Vladimirov oli päättänyt lähettää selonteon Moskovaan.
12.3. Farafanov luonani ilmoittamassa, että pääministeri Ahti Karjalaisen matka Neuvostoliittoon alkaa 19.4.
13.3. Lähdin Ruotsiin.
17.3. Vladimirov pyrki aamulla luokseni. Vladimirov kertoi, että Moskovan kehotuksesta ottanut usean kerran yhteyttä Sinisalon ryhmään ja varoittanut viemästä asiaa siihen, että hallitus hajoaa.
19.3. Esittely. Sanoin, että tunnen suurta mielipahaa, että hallitus kaadettiin SKDL:n toimesta.
22.3. Aarne Saarinen pyynnöstäni luonani.
25.3. Metallilakko loppui.

Huhtikuu
1.4. Hyvärinen kertoi olleensa keskusteluissa Frafanovin kanssa, joka kertoi, että Beljakov ei ole sairas, mutta ei palaa Suomeen.
15.4. Vladimirov luonani. Hän kertoi, että hallituksen hajottua Moskovassa vallitsi hämmennys, mutta ei haluttu kärjistää tilannetta.
19.4. Karjalainen viralliselle vierailulle Moskovaan.
21.4. Stalinisteja erotettu SKDL:ssä.
22.4. Ele Alenius luonani. SKDL:n sosialistit aikovat terävöittää linjaansa. Jos Saarinen ei ota kovaa asennetta Sinisaloon, tällä on pian SKP käsissään.
23.4. Vladimirov pyrki luokseni. Moskovassa ollaan tyytyväisiä Karjalaisen vierailuun.
24.4. Karjalainen luonani palattuaan Neuvostoliitosta. NL:n johto hajallaan suhteessa Suomeen.
25.4. Kokoomuksen puoluekokous Lahdessa. Lento Kiirunaan.

Toukokuu
1.5. Paluu Suomeen.
9.5. Ahti oli kuullut Haapalalta, joka tavannut Stepanovin Moskovassa, että tasavallan presidentti on vaatinut Beljakovin erottamista.
10.5. Karjalainen luonani. Kysyi milloin uudet vaalit.
11.5. Vladimorov luonani. Esitti neuvostohallituksen jyrkän paheksumisen Uudessa Suomessa 25.4. olleen Baltian maita koskevan artikkelin johdosta.
15.5. Tass julkaisi tiedon, että Maltshev nimitetty suurlähettilääksi Helsinkiin.
21.5. Ahti soitti ja kertoi avomielisesti, että hän on kerta kaikkiaan lopussa. Päivi on saapunut vaihdevuosiin. Soitti myöhemmin, on joutunut kuumeen vuoksi vuoteen omaksi.
27.5. Brandt luonani klo 10-11.00. Selosti Berliinin neuvotteluja.
28.5. Uusitalo Jämsenin tilalle sisäministeriksi.
31.5. Radiossa haastatteluni tuomioistuinlaitoksesta.

Kesäkuu
7.6. Lähtö valtiovierailulle Turkkiin. Paluu 12.6.
14.6. Leike, jossa kerrotaan Helsingin hovioikeuden tuominneen puolustusvoimain entisen komentajan, kenraali Keinosen sakkorangaistukseen.
18.6. Neuvostoliiton suurlähettiläs Maltsev jätti valtuuskirjansa.
28.6. Leike, jossa kerrotaan Suomen Uutisten luonnehtineen Veikko Vennamoa oikeuden mieheksi ja köyhien ystäväksi. Kekkonen on kirjoittanut leikkeen viereen. ”Joo”.
29.6. Romanian presidentti Ceasescu saapui vierailulle.

Heinäkuu
3.7. Ceausescu lähti.
9.7. SALT-valtuuskunnat aamiaisella Kultarannassa.
11.7. Olin Harjavallan maatlaousnäyttelyssä.
17.7. Lähdin kalastusmatkalle Islantiin.
21.7. Palasin Turkuun.
28.7. Virolainen luonani. Kertoi olleensa Puolassa ja siellä oli kerrottu Gomulkan kukistumisesta.

Elokuu
4.8. Suomenmaan leike, jossa kerrotaan Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtajan Risto Volasen esittäneen julkisuudessa toivomuksen Karjalaisen asettumisesta presidenttiehdokkaaksi.
11.8. Olin kutsunut NL:n uuden suurlähettilään Maltshevin kalalle. Hän tuli Vladimirovin kanssa.
13.8. Mattila soitti. Oli tavannut Karjalaisen. Karjalainen oli kertonut Maltshevin esittäneen, että suuret projektit olisi aloitettava hallitusten välisin sopimuksin.
23.8 Unkarin presidentti Losonczi saapui valtiovierailulle.
27.8. Vilkuna soitti ja kertoi kuulleensa, että Jyväskylässä ovat murjoneet kovan vitsin Jämsenin tulosta maaherraksi. Mitä eroa on Jerusalemilla ja Jyväskylällä? Jerusalemiin tuli Jeesus aasin selässä, mutta Jyväskylään tuli aasi Jeesuksen selässä.

Syskuu
1.9. Koivisto luonani. Selosti valuuttakriisiä ja Suomen Pankin korkopäätöstä.
2.9. Arvo Hautala luonani. Kertoi tuloneuvotteluista ja korkopäätöksestä. Vladimirov tiedusteli, mikä on kantani presidenttikysymyksessä. Asia on niin, että Moskovassa ollaan huolestuneita sen johdosta, että ei ole selvää kuvaa, miten asiat Suomessa järjestyvät.
11.9. Hrutshev kuoli sydänkohtaukseen. Lähetin osanottoni Nina Petrovnalle.
30.9. Sain kirjeen Nina Petrovnalta. Hän kiittää surunvalitteluista ja kertoo, että viime aikoina Hrutshev palasi tapaamisiimme ja muisteli niitä.

Lokakuu
4.10. Aamulla lähdin junalla Kiteelle, jossa vihittiin Pellos Oy:n levytehdas.
5.10. Aamiaisella Karjalaisen ( joka oli aivan humalassa) ja Helge Haaviston kanssa. Kysmys Kostamus-projektista. Haavisto laatinut hyvän suunnitelman.
8.10. Puoluesihteeri Immonen luonani. Kepun piirissä alkanut järjestetty taistelu presidenttiehdokkuudesta. Virolainen kiertää kautta maan ja monet piirit ovat hänen kannallaan. Taistelu puolueen sisällä niin kova, että se alkaa häiritä muuta puoluetyötä. Karjalaisella on myös organisoitua toimintaa.
12.10. Paasio ja Sorsa luonani aamiaisella. Poliittinen tilanne. Esitin ajatuksen, että olisiko parasta, jos eduskunta hajotettaisiin äkillisesti.
17.10. Lähdin aamulla Teheranista. Moskovassa neuvottelu Podgornyin kanssa. Neuvostoliiton johto haluaa, että UK jatkaa. Syynä luottamus.
18.10. Tapasin Podgornyin ja Gromykon.
19.10 Paasio ja Sorsa luonani. Sanoivat olevansa eduskunnan hajoittamisen kannalla.
25.10. Kiina hyväksyttiin YK:n jäseneksi.
29.-30.10. Karjalaisen hallituksen ero. Auran toimitusministeriö.

Marraskuu
2.11. Suopon Alhava luonani. Rovasti V.M. Tsvetskov on tunnustanut antaneensa vuodesta 1959 lähtien korvausta vastaan kirkonkirjatietoja NL:n lähetystön sihteereille Skvortsov ja Taratykin. Suutuin ja sanoin, että taas on vaalien alla vakoilujuttu.
16.11. Menin Hiltooniin lääkärintutkimusta varten.
17.11. Levo on ollut 4 päivää Moskovassa. Tavannut Stepanovin. Miksi eduskunta hajoitettiin? Breszhnev vieraille ensi kesänä Suomessa.
25.11. Sylvi sairastui eilen influenssaan.
30.11. Fagerholm aamiaisella. Puhui presidenttiasiasta ja sanoi, että minun pitää jatkaa. Muita ei ole. Koivistoon suhtauduttiin epäilevästi.

Joulukuu
1.12. Valtioneuvoston ehdotuksesta vapautin Turun ja Porin läänin maaherrana Esko Kulovaaran virastaan.
9.12. Stepanov luonani. Jätti NL:n johtajien Brezhnev, Podgornyi ja Kosygin suullisen viestin minulle. Toivoivat, että jatkan presidenttinä.
10.12. Sylvi pääsi sairaalasta kotiin.
12.12. Stepanov mukana jänisjahdissa. Otin puheeksi YK:n pääsihteeriaisan, Stepanov ilmoitti, että Neuvostoliitto suhtautuu torjuvasti Jakobsoniin, mutta on valmis hyväksymään jonkun toisen suomalaisen,
14.12 Maltshev luonani. Selostin Jakobsonin asiaa.
16.12. Hetemäki luonani. Kertoi tavanneensa Stepanovin, joka oli sanonut, että NL:n johto toivoo, että UK jatkaisi presidenttinä 1974 jälkeen.
27.12. Hyvärinen palattuaan YK:sta selosti, että kun Kiina luopui vedostaan, oli asia selvä. Venäläinen apulaispääsihteeri otti vastaan suljetut äänestysliput. Hänen sihteerinsä, amerikkalainen nainen, oli Pastisen rakastajatar ja soitti tiedot Pastiselle, joten Suomella oli aina selko, mitä mikin valtio oli äänestänyt.

Lähdeaineisto
Juhani Suomi Urho Kekkosen päiväkirja 3 ISBN 951-1-18858-5

Vuoden 1971 tapahtumat

Vuoden 1971 tapahtumia värittivät Neuvostoliiton pyrkimys häivyttää Suomen puolueettomuuspolitiikka, Saksojen paketti sekä YK:n pääsihteerikilpa. Pääministeri Ahti Karjalaisen Moskovan-matkan päätteeksi huhtikuussa 1971 julkaistussa tiedotteessa Suomen ulkopolitiikka määriteltiin uudella tavalla. Kekkonen osoitti, että Suomen ulkopolitiikasta voidaan aina keskustella Neuvostoliiton kanssa, mutta sisäpolitiikasta ei. Alkuvuoden 1971 suuri historiallinen draama ei ilmeisesti ollut Karjalaisen kommunikea vaan Beljakov. Siinä oli kysymys vielä tärkeämmästä asiasta kuin ulkopolitiikasta: Suomen sisäpolitiikasta.
Suomi esitti pakettiratkaisua Saksojen kysymyksessä. Se ilmoitti sopivansa diplomaattisuhteet Saksan valtioihin, jos ne tunnustavat Suomen puolueettomuuspolitiikan, sitoutuvat olemaan käyttämättä väkivaltaa ja suostuvaan korvaamaan oman osuutensa saksalaisten joukkojen Lapissa aiheuttamista vahingoista. DDR:n reaktio Kekkosen pakettiin oli myönteinen, mutta neuvottelujen alku lykkääntyi Saksan liittotasavallan vaalien takia. Paketin varsinainen käsittely pääsi alkamaan vasta Berliinin liikennesopimuksen jälkeen 1972. Saksojen diplomaattisen tunnustamisen ongelma laukesi tammikuussa 1973, jolloin Saksan liittotasavallan ja Suomen sopimusjärjestely allekirjoitettiin. Kumpikaan Saksan valtio ei suoraan tunnustanut Suomen puolueettomuutta eikä suostunut korvaamaan Lapin tuhoja. Jäljelle jäi vain tärkein eli diplomaattisuhteiden solmiminen.

Suomi asetti YK:n pääsihteeriehdokkaaksi YK-suurlähettiläänsä Max Jakobsonin. Jakobson selvisi hyvin kunnes suurvallat päättivät valintamenettelystä turvallisuusneuvostossa. Ne hyväksyivät Neuvostoliiton ehdotuksen suljetusta lippuäänestyksestä. Arabimaat olivat kiinnittäneet huomiota Jakobsonin juutalaiseen syntyperään. Kekkonen pyysi viime hetkellä, että Kreml peruisi Jakobsonia vastustavan kantansa. Kekkonen olisi tarvinnut Neuvostoliiton tukea pelastaakseen Suomen tappiolta. Kreml käänsi hänelle selkänsä ratkaisevalla hetkellä. Kysymys oli Suomen puolueettomuuspolitiikasta, jota koskevat tulkintaerot olivat hallinneet maiden välisiä suhteita pari vuotta.

Tammikuu
1. tammikuuta – Imatran ja Ylivieskan kauppalat muuttuivat kaupungeiksi. Tyrvännön kunta liitettiin Hattulan kuntaan. Muuruveden ja Säyneisten kunnat liitettiin Juankosken kuntaan.
1. tammikuuta – Turvavyö tuli pakolliseksi etuistuimilla kaikissa Suomessa myytävissä uusissa henkilöautoissa.
1. tammikuuta – Postinumerojärjestelmä otettiin Suomessa koekäyttöön.
2. tammikuuta – Yhdysvallat kielsi savukkeiden televisiomainonnan.
3. tammikuuta – Suomessa järjestettiin ensimmäinen lottoarvonta.
11. tammikuuta − Oulaisissa Keski-Pohjanmaalla mitattiin korkein Suomessa siihen saakka mitattu tammikuun lämpötila, +9,8 astetta.
15. tammikuuta – Egyptin ja Neuvostoliiton presidentit Anwar Sadat ja Nikolai Podgornyi vihkivät Assuanin padon käyttöön.
15. tammikuuta − Suomen ensimmäisen sanomalehden, Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo, ensimmäisen numeron ilmestymisestä tuli kuluneeksi 200 vuotta.
18. tammikuuta – YK:n pääsihteeri U Thant ilmoitti, ettei enää asetu ehdokkaaksi.
18.tammikuuta – Useat tuhannet Leninin telakan työläiset ryhtyivät Puolassa neljän tunnin lakkoon painostaakseen viranomaisia taloudellisten ja poliittisten epäkohtien korjaamiseen.
20. tammikuuta – Suomi asetti YK-suurlähettiläänsä Max Jakobsonin ehdokkaakseen YK:n pääsihteerin vaaliin.
22. tammikuuta - Puolassa Szczecinissä alkoi laaja lakko.
23. tammikuuta – Puolan sisäministeri Kazimierz Switala erosi.
21. tammikuuta – USA ja Neuvostoliitto allekirjoittivat sopimuksen yhteisestä avaruuslennosta.
25. tammikuuta – Charles Manson ja kolme "perheen" naisjäsentä todettiin syyllisiksi Tate–LaBianca-murhiin ja tuomittiin elinkautiseen.
25. tammikuuta – Neuvostoliiton puolustusministeri Andrei Gretsko saapui viralliselle vierailulle maahamme. Vierailu päättyi 29.1.
25. tammikuuta – Idi Amin johti vallankaappausta ja astui Ugandan presidentin virkaan.
27. tammikuuta – Presidentti Kekkonen saapui kahden päivän vierailulle Roomaan.
31. tammikuuta – Apollo 14 mukanaan Alan Shepard, Edgar Mitchell ja Stuart Roosa ammuttiin avaruuteen.

Helmikuu
1. helmikuuta − Tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja ulkoministeri Väinö Leskinen vierailivat Vatikaanissa, jossa he selostivat paavi Paavali VI:lle Suomen aloitetta Euroopan turvallisuuskokouksesta.
2. huhtikuuta – Eduskunnan puhemieheksi valittiin Rafael Paasio ja varapuhemieheksi Johannes Virolainen.
4. helmikuuta – Rolls-Royce meni konkurssiin, Britannian hallitus otti yhtiön johdettavakseen.
5. helmikuuta – Apollo 14 laskeutui Kuuhun.
7. helmikuuta – Sveitsissä järjestettiin kansanäänestys naisten äänioikeudesta valtiollisissa vaaleissa.
8. helmikuuta – Noin 70 000 metallityöntekijää aloitti lakon hylättyään valtakunnansovittelija Erkki Sunilan tekemän välitysehdotuksen. Lakon sanottiin olleen Neuvostoliiton Suomen-lähettilään Aleksei Beljakovin masinoima. Lakko päättyi 26. maaliskuuta.
8. helmikuuta – Vietnamin sodan maataistelut leviävät Laosiin.
10. helmikuuta – Hallitus päätti sijoittaa Kehitysaluerahaston Kuopioon.
11. helmikuuta – Palestiinalaiset ja Jordanian hallituksen joukot taistelivat Ammanissa.
11. helmikuuta – Merenpohjan ydinaseistuksen kieltävä sopimus.
13. helmikuuta – Etelä-Vietnamin armeija hyökkäsi Yhdysvaltain tukemana Laosiin.
15. helmikuuta – Yhdistynyt kuningaskunta siirtyi kymmenkantaiseen puntaan.
25. helmikuuta − Hallitus päätti lyhentää koulujen työviikon viisipäiväiseksi syyslukukauden 1971 alusta lähtien.
26. helmikuuta – Pohjois-Vietnamin hallitus määräsi koko kansan hälytystilaan siltä varalta, että Yhdysvallat "yrittäisi jotain".

Maaliskuu
3. maalikuuta – Alkon lakko laajeni maata kattavaksi.
5. maaliskuuta – Pakistanin armeija miehitti mellakoineen Itä-Pakistanin.
5. maalikuuta – STK:n toimitusjohtaja Päiviö Hetemäki valittiin Suomen Pankin johtajaksi.
8. maaliskuuta – Muhammad Ali hävisi ensimmäisen kolmesta ottelustaan Joe Frazieriä vastaan.
8. maaliskuuta – Uusi Tampereen ja Seinäjoen välinen rataosuus avattiin liikenteelle.
10. maaliskuuta – Yhdysvaltain perustuslakiin tehty 26. lisäys alensi äänioikeuden ikärajan 18 vuoteen.
15. maaliskuuta − Laukaassa käynnistettiin Lievestuoreen sellutehdas laajasta vastustuksesta huolimatta. Tehtaan toiminta oli ollut keskeytyksissä vuodesta 1967 saakka. Vesioikeus uhkasi ryhtyä toimiin tehtaan omistajaa Keski-Suomen Selluloosa Oy:tä vastaan, mikäli tehtaan jätevedet johdettaisiin viereiseen Lievestuoreenjärveen.
17. maaliskuuta – SKDL veti ministerinsä pois Ahti Karjalaisen hallituksesta ns. korppusodan jälkeen. Uudeksi oikeusministeriksi valittiin Erkki Tuomisen tilalle Mikko Laaksonen, uudeksi sosiaali- ja terveysministeriksi Anna-Liisa Tiekson tilalle Pekka Kuusi ja uudeksi liikenneministeriksi Veikko Saarron tilalle Kalervo Haapasalo.
23. maaliskuuta – Sotilasvallankaappaus Argentiinassa, kenraali Alejandro Lanusse nousi valtaan.
25. maaliskuuta – Pakistanin armeija aloitti verilöylyn Itä-Pakistanissa, joka oli julistautunut Bangladeshiksi. Salainen radioasema julisti itsenäisyyden seuraavana päivänä.
31. maaliskuuta − Yhdysvaltain armeijan luutnantti William Calley tuomittiin My Lain kylässä Vietnamissa vuonna 1968 tehdystä joukkomurhasta elinkautiseen vankeuteen.

Huhtikuu
1. huhtikuuta – Kunnalliset pysäköinninvalvoja-apulaiset eli "lappuliisat" aloittivat työnsä Tampereella, Porissa ja Oulussa.
3. huhtikuuta – Euroviisut järjestettiin Irlannissa.
3. huhtikuuta – Amerikkalaisten Vietnamissa kärsimät tappiot julkistettiin. Ne ylittivät Korean sodan (54 236 kaatunutta) vastaavat: 44 876 taisteluissa ja 9 408 muutoin kuollutta.
5. huhtikuuta – Tulivuori Etna purkautui.
7. huhtikuuta – Kreikka vapautti 261 poliittista vankia.
7. huhtikuuta – Kaksi aseistautunutta äärioikeistolaista jugoslavialaista pakolaista tunkeutui Jugoslavian Tukholman-suurlähetystöön ja ampui suurlähettiläs Vladimir Rolovicia ja hänen sihteeriään. Lähettiläs menehtyi saamiinsa vammoihin 14. huhtikuuta. Murhaajat tuomittiin heinäkuussa elinkautiseen vankeuteen.
11. huhtikuuta – Hetemäki pyytää Kekkosta presidenttiehdokkaaksi.
17. huhtikuuta – Libya, Syyria ja Egypti solmivat valtioliiton.
19. huhtikuuta – Saljut 1, ensimmäinen avaruusasema, laukaistiin kiertoradalle.
19. huhtikuuta – Pääministeri Ahti Karjalainen aloitti viisipäiväisen virallisen vierailun Neuvostoliitossa. Pääministeri Kosygin tarjosi pääministeri Karjalaiselle öljyjohdon rakentamista Neuvostoliitosta Suomeen.
21. huhtikuuta – Haitin diktaattori François Duvalier kuoli, Jean-Claude Duvalier seurasi isäänsä elinikäiseksi presidentiksi.
24. huhtikuuta – Puoli miljoonaa ihmistä marssi Washington (DC):ssä Vietnamin sotaa vastaan.
24. huhtikuuta − Kokoomus piti puoluekokouksensa Lahdessa. Puoluesihteeri Harri Holkeri valittiin uudeksi puheenjohtajaksi tammikuussa kuolleen Juha Rihtniemen tilalle.
26. huhtikuuta – Turkin hallitus julisti 11 maakunnassa poikkeustilan levottomuuksien vuoksi.
27. huhtikuuta – Pohjoismaat nimesivät Suomen YK-suurlähettilään Max Jakobsonin yhteiseksi ehdokkaakseen järjestön pääsihteerivaaliin.

Toukokuu
1. toukokuuta – Näsinneula avattiin Tampereella.
3. toukokuuta – Itä-Saksan puoluejohtaja Walter Ulbricht erosi tehtävistään ja hänen seuraajakseen tuli Erich Honecker. Valtionpäämiehen tehtävät jäivät silti edelleen Ulbrichtille.
15. toukokuuta – Neuvostoliitto nimittää Viktor Maltshevin suurlähettilääksi.
16. toukokuuta – Egyptin presidentti Anwar Sadat kukisti häntä vastaan suunnatun vallankaappaushankkeen.
21. toukokuuta – Ranska suostuu Englannin EEC-jäsenyyteen.
25.–27. toukokuuta – Helsingissä järjestettiin Sosialistisen internationaalin kokous, johon osallistui useita tunnettuja ulkomaisia poliitikkoja, mm. Länsi-Saksan liittokansleri Willy Brandt, Ruotsin pääministeri Olof Palme ja entinen pääministeri Tage Erlander, Ison-Britannian entinen pääministeri Harold Wilson sekä Israelin pääministeri Golda Meir. Kokouksen isäntänä oli ulkoministeri Väinö Leskinen.

Kesäkuu
1. kesäkuuta – Sisäministeri Artturi Jämsén siirtyi Keski-Suomen läänin maaherraksi ja hänen tilalleen nimitettiin kansanedustaja Eino Uusitalo.
6. kesäkuuta – Presidentti Urho Kekkonen matkusti valtiovierailulle Turkkiin. Hän oli ensimmäinen maassa vieraillut pohjoismainen valtionpäämies kuningas Kaarle XII:n jälkeen. 6. kesäkuuta Sojuz 11 avaruusalus laukaistiin Neuvostoliitosta mukanaan Vladislav Volkov, Georgi Dobrovolski ja Viktor Patsajev.
10. kesäkuuta – Typpi Oy ja Rikkihappo Oy yhdistyivät Kemiraksi, josta tuli Suomen neljänneksi suurin valtiojohtoinen yritys.
10. kesäkuuta – USA lopettaa Kiinan kauppasaarron.
14. kesäkuuta – Norja aloitti öljyn tuotannon Pohjanmerellä.
15. kesäkuuta – Neuvostoliiton uusi Suomen-suurlähettiläs Viktor Maltsev saapui Helsinkiin.
17. kesäkuuta – Helsingin hovioikeus tuomitsi kenraali Yrjö Keinosen yli 2 600 markan sakkoihin ja kapteeni Martti Siitosen 27 vuorokaudeksi arestiin Keinosen huvilaan liittyneessä ns. kellarijutussa.
23. kesäkuuta – Ensimmäinen parlamentaarinen puolustuskomitea jättää mietintönsä.
24. kesäkuuta − Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi metron ns. peruslinjan rakentamisen välille Hakaniemi−Rautatientori−Kamppi. Toisena vaihtoehtona oli ollut linja Kauppatori−Erottaja−Kamppi.
27. kesäkuuta Israelilainen Mariev väitti, että Israel ja Neuvostoliitto käyvät Suomessa salaisia neuvotteluja diplomaattisuhteiden solmimisesta.
29. kesäkuuta − Romanian presidentti Nicolae Ceauşescu saapui viisipäiväiselle viralliselle vierailulle Suomeen.

Heinäkuu
9. heinäkuuta − Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin ulko- ja turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Henry Kissinger aloitti pääministeri Zhou Enlain kanssa Kiinan pääkaupungissa Pekingissä salaiset neuvottelut Yhdysvaltain ja Kiinan suhteiden lähentämisestä. Neuvottelujen päätteeksi Zhou esitti Kissingerin välityksellä Nixonille kutsun vierailla Pekingissä alkuvuodesta 1972.
10. heinäkuuta – Vallankaappausyritys Marokossa, 1 400 kadettia valtasi kuninkaan palatsin.
11. heinäkuuta – Chile kansallisti kuparikaivokset.
11. heinäkuuta – Meksikolainen kilpa-ajaja Pedro Rodriquez ajoi päin kivimuuria Nürburgringin radalla Länsi-Saksassa. Rodriquez saatiin tuleen syttyneestä autostaan nopeasti turvaan ja kuljetettiin sairaalaan, jossa hän kuitenkin menehtyi saamiinsa palovammoihin ja kallonmurtumaan.
12. heinäkuuta – Tanska pääsi ensimmäisenä pohjoismaana päätökseen EEC-neuvotteluissa.
15. heinäkuuta – Nixon kertoi tv-puheessaan, että hän oli vastannut myöntävästi Tsou En-Lain esittämään kutsuun vierailla Kiinassa ennen toukokuuta 1972.
16. heinäkuuta – Maailman väkiluku ylitti neljä miljardia.
16. heinäkuuta − Suomen maaseudulla oli Tilastokeskuksen mukaan sähköistämättä vielä noin 43 000 kotitaloutta eli noin kuusi prosenttia, lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomessa.
17. heinäkuuta – Presidentti Kekkonen saapui kalastusmatkalle Islantiin. Matka päättyi 21.7.
19. heinäkuuta − Sudanin presidentti Gaafar Nimeiry syrjäytettiin vasemmistolaisten upseerien suorittamassa vallankaappauksessa. Nimeiry palasi valtaan 22. heinäkuuta, hirtätti kaappauksen johtajat ja aloitti laajat kommunistien vainot.
30. heinäkuuta – Historian tuhoisin lento-onnettomuus Japanissa. Japanilainen Boeing 707 törmäsi hävittäjää. 155 matkustajaa ja 7 hengen miehistö sai surmansa.
31. heinäkuuta – Yhdysvaltain Apollo 15 -astronautit ajoivat ensimmäistä kertaa kuuautolla Kuussa.

Elokuu
1. elokuuta – "Lappuliisat" aloittivat työnsä Helsingissä, Espoossa ja Lahdessa.
8. elokuuta – Veikko Vennamo valittiin Oulussa uudelleen SMP:n johtajaksi.
9. elokuuta – Intia solmi Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimuksen.
9. elokuuta – Jouko Turkka erotettiin Joensuun kaupunginteatterin johtajan paikalta. Seuraavana päivänä teatterin 13 näyttelijää aloitti lakon saadakseen Turkan takaisin. Yhdeksän Turkkaa tukenutta näyttelijää erotettiin 11. elokuuta.
10. elokuuta – Yleisurheilun EM-kisat alkoivat Helsingissä. Juha Väätäinen voitti niissä 10 000 ja 5 000 m:n juoksut.
14. elokuuta – Bahrainin emiraatti julistautui itsenäiseksi.
15. elokuuta – Brittiarmeijan joukkojen vahvuus Pohjois-Irlannissa nousi 12 500:teen.
15. elokuuta – Yhdysvallat luopui kultakannasta. Syntyi maailmanlaajuinen valuuttakriisi.
20. elokuuta – Kiina ilmoitti, ettei se liity YK:hon ellei Taiwania eroteta järjestöstä.
25. elokuuta – Tansanian ja Ugandan välinen rajasota puhkesi.
26. elokuuta – Siviilihallitus palasi Kreikkaan.

Syyskuu
3. syyskuuta – Qatar itsenäistyi.
3. syyskuuta – Presidentti Urho Kekkonen nimitti oikeusministeri Mikko Laaksosen verohallituksen pääjohtajaksi lokakuun alusta lähtien.
3. syyskuuta – Neljän suurvallan sopimus Berliinin hallinnosta.
9. syyskuuta – John Lennon julkaisi Imagine-albuminsa
11. syyskuuta − Suomi esitti Länsi- ja Itä-Saksalle ns. Saksan-paketin, johon sisältyi molempien Saksojen tunnustaminen, diplomaattisuhteiden solmiminen Suomen ja kummankin Saksan välillä, Saksojen tunnustus Suomen puolueettomuuspolitiikalle sekä Natsi-Saksan Lapissa vuosina 1944−1945 aiheuttaman hävityksen selvittäminen ja korvaaminen.
11. syyskuuta – Nikita Hrustshev kuolee
14. syyskuuta – YK:n pääsihteeri U Thant kieltäytyi ehdottomasti jatkamasta virassaan vuoden 1971 jälkeen.
15. syyskuuta − Suomen hallitus päätti karkottaa ilman työlupaa maahan saapuneet noin 200 ulkomaalaista, pääasiassa pakistanilaista työnhakijaa.
17. syyskuuta – Yhdysvaltalainen Bowmar-yritys toi markkinoille ensimmäisen taskulaskimen. Se suoriutui neljästä eri laskutoimituksesta.
17. syyskuuta − Joensuun kaupunginteatterin johtajakiista ratkesi, kun teatteriin perustettiin toinen johtajanvirka. Jouko Turkka sai rinnalleen Yrjö Kostermaan.
21. syyskuuta − Bahrain, Bhutan ja Qatar hyväksyttiin YK:n jäsenmaiksi.
21. syyskuuta – Englanti asettuu tukemaan Jakobsonia.
22. syyskuuta – Varatuomari Helvi Sipilä valittiin YK:n sosiaalisia, humanitaarisia ja kulttuuriasioita käsittelevän kolmannen komitean puheenjohtajaksi. Kyseessä oli korkein virka, johon nainen oli YK:ssa siihen saakka päässyt.
27. syyskuuta – Japanin keisari Hirohito ja keisarinna Nagako aloittivat kaksiviikkoisen Länsi-Euroopan kiertomatkansa Tanskasta. Matka jatkui Belgiaan, Ranskaan, Isoon-Britanniaan, Alankomaihin ja Sveitsiin ja se päättyi Länsi-Saksaan. Monissa vierailukohteissa järjestettiin keisariparia vastustaneita mielenosoituksia.

Lokakuu
1. lokakuuta – Walt Disney World avattiin yleisölle Yhdysvalloissa.
1. lokakuuta – Espanjan valtionpäämies Francisco Franco armahti noin 3 000 poliittista vankia valtaantulonsa 35-vuotispäivänä.
1. lokakuuta − Suomen hallitus antoi eduskunnalle esityksen kuolemanrangaistuksen poistamiseksi kokonaan Suomen rangaistusjärjestelmästä.
2. lokakuuta – Yhdysvallat asettui tukemaan Max Jakobsonin ehdokkuutta YK:n pääsihteerivaalissa.
5. lokakuuta – Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n johtaja Jasser Arafat yritettiin murhata hänen ollessaan tarkastamassa sissien asemia Golanin kukkuloilla Syyriassa. Arafat selviytyi välikohtauksesta vammoitta.
11. lokakuuta – Iranin Persepoliksessa alkoivat viikon kestäneet Persian 2500-vuotisjuhlallisuudet. Kaikkiaan 69 valtiota oli lähettänyt viralliset edustajansa juhlaan; Suomea edusti presidentti Urho Kekkonen.
15. lokakuuta – Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema, vastavalmistunut Finlandia-talo luovutettiin Helsingin kaupungille.
25. lokakuuta – Kiinan kansantasavalta otettiin YK:hon Kiinan tasavallan sijaan.
26. lokakuuta – Presidentti Kekkonen lähetti pääministeri Karjalaiselle kirjeen, jossa hän kiirehti maatalousratkaisua ja ilmoitti, että ellei lopullinen ratkaisu ole tehty 20.10. mennessä, hallitus hajoaa ja eduskunta hajotetaan.
27. lokakuuta – Kongon demokraattinen tasavalta nimettiin Zaireksi.
29. lokakuuta – Ahti Karjalaisen hallitus erosi. Presidentti Urho Kekkonen nimitti Teuvo Auran johtaman virkamieshallituksen, hajotti eduskunnan ja määräsi eduskuntavaalit pidettäviksi 2.-3. tammikuuta 1972.

Marraskuu
3. marraskuuta – The UNIX Programmer's Manual julkaistiin.
3. marraskuuta – Valtatie 1:n moottoritieosuus Kirkkonummen Veikkolasta Lohjanharjulle avattiin liikenteelle. Moottoritien kokonaispituudeksi Helsingistä Lohjanharjulle tuli 40 kilometriä.
4. marraskuuta − Romanian presidentti Nicolae Ceauşescu vaati Varsovan liiton ja NATO:n hajottamista.
10. marraskuuta – Suomen Autoliitto, Tapaturmantorjunta ry. ja Liikennevakuutusyhdistys perustivat Liikenneturvan, joka jatkoi Taljan (Tapaturmantorjunta ry:n liikennejaosto) toimintaa.
11. marraskuuta – Kiinan YK-valtuuskunta saapui New Yorkiin.
12. marraskuuta − Presidentti Richard Nixon ilmoitti Yhdysvaltain kotiuttavan 45 000 sotilastaan Vietnamista helmikuun 1972 alkuun mennessä.
13. marraskuuta − Professori Veli Merikoski vaati eduskuntavaalien lykkäämistä, koska lakimiesten keskuudessa oli syntynyt erimielisyyttä niiden lainmukaisuudesta.
15. marraskuuta – Intel julkisti ensimmäisen mikroprosessorinsa, Intel 4004:n.
18. marraskuuta – Puolueiden edustajien ensimmäinen neuvottelu UKK-poikkeuslaista.
21. marraskuuta - Porissa poikkeuksellisen voimakas lumipyry. Lunta kertyi vuorokaudessa 47 cm.
23. marraskuuta – Kiinan kansantasavalta sai paikan YK:n turvallisuusneuvostossa ja Taiwan erotettiin.
23. marraskuuta – Kirkolliskokouksen päätöksellä siirrettiin arkipyhät − loppiainen ja helatorstai − lauantaihin vuoden 1973 alusta.

Joulukuu
1. joulukuuta – Kiinassa paljastettiin eräiden johtavien poliitikkojen yrittäneen vallankaappausta. 1. joulukuuta − Presidentti Urho Kekkonen erotti Turun ja Porin läänin maaherran Esko Kulovaaran virastaan. Kulovaaran katsottiin yhdistäneen virkatoimensa ja yksityiset kiinteistökauppansa sopimattomalla tavalla.
2. joulukuuta – Kuusi šeikkikuntaa yhdistyi Persianlahdella muodostaen Yhdistyneet arabiemiraatit.
3. joulukuuta – Pakistan hyökkäsi kahdeksaan Intian lentotukikohtaan. Intia aloitti seuraavana päivänä massiivisen hyökkäyksen Itä-Pakistaniin (Bangladesh).
6. joulukuuta – Intia tunnusti Bangladeshin itsenäisyyden.
6. joulukuuta − Suomalaiset urheilutoimittajat valitsivat juoksija Juha Väätäisen vuoden parhaaksi urheilijaksi.
13. joulukuuta – Suomen viralliset neuvottelut EEC:n kanssa alkavat.
16. joulukuuta – Voiton päivä Bangladeshissa, Pakistanin armeija antautui yhdeksänkuukautisen itsenäisyyssodan jälkeen.
18. joulukuuta – Yhdysvaltain dollari devalvoitiin toista kertaa maan historiassa.
20. joulukuuta – Pakistanin presidentti Yahya Khan erosi ja hänen seuraajakseen tuli ulkoministeri Zulfikar Ali Bhutto.
22. joulukuuta – Turvallisuusneuvosto valitsee Kurt Waldheimin YK:n pääsihteeriksi.
28. joulukuuta − Eduskunta hyväksyi aborttilain. Noin sata julisteita ja pieniä ruumisarkkuja kantanutta lain vastustajaa järjesti mielenosoituksen eduskuntatalon edustalla.
29. joulukuuta – Yhdistynyt kuningaskunta lopetti sotilastukikohtansa Maltalla.

Ylen Elävä Arkisto
http://yle.fi/haku/?hl=fi&cx=007097612530377999607%3Aglpulxqhhs4&cof=FORID%3A9&q=1971#896

Kuvahaku 1971
http://images.google.fi/images?um=1&hl=fi&lr=&rlz=1G1ACAW_FIFI340&tbs=isch%3A1&sa=1&q=1971&btnG=Haku&aq=f&aqi=&aql=&oq=&gs_rfai=

Videohaku
http://video.google.com/videosearch?hl=fi&rlz=1G1ACAW_FIFI340&q=1962&um=1&ie=UTF-8&ei=_Wk1S4X0JILc-QaXjuCuCg&sa=X&oi=video_result_group&ct=title&resnum=11&ved=0CDIQqwQwCg#emb=0&hl=fi&q=1971&view=3

Lähdeaineisto:
Mitä, missä, milloin 1972
Mitä, missä, milloin 1973
Valitut Palat: Itsenäinen Suomi

Salarakas

Anita Hallama on kirjoittanut kirjan Sydämen kieltä sydämelle, jossa hän avoimesti päiväkirjamerkinnöissään kertoo suhteestaan Urho Kekkoseen.
21.1.1968 Vuosi alkaa huonosti. Urho tosin voitti valitsijamiesvaalit. Mutta voittajan ajatukset ovat synkkääkin synkemmät. Tänään tullut kirje on tunnelmaltaan niin musta kuin vain voi olla.
26.2. Pitkä kirje. Hän purkaa mielihyväänsä siitä, että oli havainnut viimeksi keskustellessamme minun olleen hyvällä ja tyytyväisellä mielellä. Hänellä on jatkuva ikävä, etenkin jos osuu sellaiseen paikkaan, jossa voisi kuvitelmiensa mukaan olla minun kanssani: ”se asia on minulla mielessä ja toiveissa”.
19.3. Paksu kirje, jossa liitteenä Aamulehdessä julkaistu juttu. Kaiken ulkonaisen kiireen ja huolten keskelläkin häntä vaivaa ankara ikävä. Viime syksynä sain voimaa siitä, kun tapasin Sinut ja saatoin sitä sitten muistella pitkään. Etkö Sinä ymmärrä, että minulla on ikävä Sinua. Ymmärrän häntä.
29.3. Alakulo ei ole poistunut, Urho valittaa tänään tulleessa kirjeessä. Hän on ilmeisen kyllästynyt Ahtiin: ”Hän on tullut minulle toisinaan suorastaan vastenmieliseksi.”
27.4. Kortti Kilpisjärveltä. Se merkitsee hänelle niin sanomattoman paljon.

7.5. Lapin-matka onnistui hyvin. Siitä kertoo tänään tullut viesti. Hän on vieläkin iloinen siitä, että onnistuimme tapaamaan pääsiäisenä.
17.5. Hän on suunnattoman helpottunut saatuaan kirjeeni. ”Voi tyttö paha, helppohan se olisikin muistaa vain joskus, mutta minä kun muistan Sinua aina, aina, ja aina vain aina.”
26.5. Kirjekortti ennen lähtöäni matkalle. Hän toivoo, että vastaisin hänen tunteisiinsa ottamalla vastaan hänen rakkautensa. Piristeeksi hän kertoo vitsin. Sen mukaan Karjala-olut on nyt kielletty. Sen tilalla on alettu valmistaa olutta, jonka etiketissä ovat sirppi ja vasara ja niiden alla sanat: Orjalan kalut.
28.6. Lomalle Suomeen ja siellä heti odottamassa. Iltamme Irkutskissa on jäänyt hänelle mieleen.
1.8. Loma on kallistumassa lopuilleen. Tänään tuli kirje, jossa hän palaa puhelinkeskusteluumme. Sinä kaipaat rakkautta, hellyyttä, kuten jokainen normaali, terve, tunteva ihminen kaipaa. Sinä tunnet olevasi oikeutettu hellyyteen.

30.9. Nyt hän on masentunut. Paljon on juontunut Tsekkoslovakian tapahtumista ja niiden jälkiseurauksista.
8.10. Hän ennustaa, että Kosyginin käynti tulee herättämään ulkomailla spekulaatioita. Nytkin hän tunnustaa, että hänestä on ”katkennut jousi”.
11.10. Kirje. Hän tarvitsisi ehdottomasti lomaa ja aurinkoa. Muista minua joskus, hän evästää.
16.10 Urho kertoo tänään tulleessa kortissa, että kun tieto Kosyginin saapumisesta sota-aluksella levisi Helsingissä, kaikki laivapaikat Ruotsiin myytiin hetkessä loppuun.
Ymmärrän hänen lomasuunnitelmansa. Hän on kaavaillut, että minä tulisin mukaan.
23.10 Yhä edelleen lomamatkasta, mikä on hänen suunnattoman aktiivisuutensa taustalla.
2.11. Nyt hän ilmoittaa päättäneensä lähteä lomalla joko Marokkoon tai Senegaliin ja toivoo suunnitelman sopivan myös minulle.
7.12. Nyt lomajuttu on lopullisesti ratkennut. Kohde on Senegal. Hän joutui tunnustamaan tosiasiat: Sinun mukaantulosi vaikuttaa nyt paljon pulmallisemmalta kuin aiemmin.
21.12. Pitkä, pitkä joulukirje, jossa hän ruotii monivuotista yhdessäoloamme. ”Rakastuneena oleminen” ei ole mennyt niin, kuin hän aluksi varsin pitkään ajatteli. Sisäiset edellytykset ovat olleet olemassa, mutta ulkonaiset edellytykset puuttuvat. Minä rakastan Sinua, tulen aina rakastamaan.

3.1.1969 Hän on lähtenyt Sengaliin. Hän oli odottanut kirjettäni, mutta lähtenyt sitä saamatta. Olen alla päin ja onneton, hän kirjoittaa viime sanoinaan ennen koneen lähtöä.
23.1. Kirjeen loppukaneetti on paljon puhuva. Hän muistuttaa, ettei rakkaus ole pelkkää onnea, vaan siihen sisältyy myös kidutusta ja odotusta, muutamille inhoa ja vihaa.
2.2. Hän suunnittelee jälleen yhteistä hiihtoretkeä Kuusamoon.
17.2. Hän puuhaa minulle syntymäpäivälahjaa ja haluaa itse luovuttaa sen. Rakkaudenvakuutuksia ja syleilyjä lopuksi.
4.3. Syleilen Sinua ja toivon saavani nähdä Sinut pian täällä, hän päättä kirjeensä.
21.3. Lyhyt viesti, heti puhelumme jälkeen kirjoitettu: Rakastan Sinua!
18.4. Hän on niin tavattoman rakastunut ja hellämielinen. Minä olen rakastunut Sinuun niin pirusti.
20.4. Hän on pettynyt, kun en ehtinyt kirjoittaa hänelle ennen hänen lähtöään Lappiin.

13.5. Kirjeeni on vihdoinkin, lähes pari viikkoa matkalla viivyttyään, tullut perille. Se on tervetullut antaa rohkaisua, hän kirjoittaa.
20.7. Pieni kirjelappunen Lontoon-vierailulta. Lähettää rakkaat terveiset.
30.10. Tunteeni, rakkauteni ja kiintymykseni Sinua kohtaan ei ole muuttunut.
31.10. Kirje Jaakolle: Minua on askarruttanut entistä enemmän meidän kolmen suhde: Anitan, Sinun ja minun. Rakastan Anitaa, pidän hänestä ja kunnioitan häntä. Veljellisen terveisin.
11.11. Jaakko ei näyttänyt, mitä hän oli kirjoittanut Urholle. Sen sijaan sain nähdäkseni tänään tulleen vastauskirjeen.
13.11. Kaiken tapahtuneen jälkeen sanoisin, että hän syyttelee itseään tarpeettoman paljon.
23.11. Hän toteaa minun olleen kahdella viimeisellä kerralla puhelimessa puhuessamme alakuloinen ja kovin itkuinen, niin kuin olen ollutkin.
4.12. Olemme etääntymässä toisistamme. Hän on syvästi loukkaantunut siitä, mitä viime puhelinkeskustelun aikana esitin.
21.12. Puhelinsoittojeni jälkeen joulukirje, mutta millainen. Kovin muodollinen.

3.1.1970 Olemme puhuneet kahdesti puhelimessa hänen viimeisen kirjeensä jälkeen ja koettaneet selviä väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Uskon, että tapahtunut on koetellut meitä molempia. Mutta eikö joku sanonut, että tulessa rauta karkaistaan.
10.1. Hän on saanut kirjeeni ja vastaa pitkällä lämpimällä viestillä. Rakas ole kiltti ja ajattele minua vähäisellä ymmärtämyksellä, hän päättää.
7.3. Kaiken tuohtumuksen keskelläkin hän on muistanut syntymäpäiväni. Lahja on kuulemma matkalla. Hän vakuuttaa rakastavansa minua.
12.3. Hän on ilahtunut myöhäisestä puhelinsoitostani. Suurimman osan kirjeestä hän käyttää kertoakseen aikatauluistaan ja koettaa löytää mahdollisuuksia tapaamiseen.
22.3. Nyt hänellä on todella vaikeaa. Eduskuntavaalien tulos on sellainen. ”Enkä minä muuten kirjoittaisi, mutta kun rakastan Sinua”.

6.4. Olen elänyt levottomia päiviä siitä lähtien, kun hän soitti. Tänään sain häneltä kirjeen. ”Rakastan Sinua ja olen onnellinen siitä, että haikeudessani minulla on ollut ihminen, jolle olen voinut suruni kertoa.”
15.4. Uusi kirje. Hän toivoo saavansa lohdutusta, kun mieli on niin maassa ja asiat muutenkin murheellisella tolalla: ”kaiken piti mennä hyvin ja olisi voitu jatkaa ulkopolitiikkamme, sitten tulee tällainen protesti ( hän tarkoittaa Vennamon vaalivoittoa).
15.5. kirje, mutta kovin lyhyt. Lupaa pian palata asiaan ja ennen muuta tulevaan vierailuunsa tänne.
25.5. Olen viime aikoina pannut merkille, että hän on siirtynyt kirjeissään enemmän ”asialinjalle”. Hän toivoo meidän voivan tavata tulevana kesänä useammin kuin viime vuonna.
26.5. Jälleen kirje. Se on pitkästä aikaa rakkauskirje. ”Tärkeintä on, että rakastan Sinua. Rakkaus on säilynyt. Rakkaus edustaa hänelle ennen muuta hellyyttä, kiintymystä ja osanottoa.
17.6. Tähän kirjeeseen minun on palattava vielä monta kertaa. Teksti todelle puhuttelee.
14.7. Urho kertoo aikovansa kutsua Beljakovin Kultarantaan ja esittää tälle suorasukaisen uhkauksen: joko Neuvostoliitto tunnustaa Suomen puolueettomuuden, tai hän ei lähde vierailulle, vaan eroaa tasavallan presidentin tehtävästä.
21.7. Lyhyt kortti. Tunteenilmauksissaan hän on ollut viime aikoina pidättyvä.
18.8. Rakastan Sinua, mutta se ei ole samaa kuin kituminen ja kärsiminen.

6.9. Tänään tulleessa kirjeessä hän kertoo ajatelleensa monina iltoina asemaani nyt, kun siirtyminen Kööpenhaminaan on edessä. Toivon Sinulle levollista unta, hän päättää kauniin kirjeensä.
16.9. Kirje. Pidä Sinä minuun yhteyttä, sillä kaipaan sitä, hän pyytää.
1.10. Pitkästä aikaa myönteinen ja positiivinen kirje. Jälleen hän tunnustelee tapaamismahdollisuuksiamme ja kertoo kaipaavansa.
12.10. Tänäänkin tullut kirje todistaa siitä, että sydämen aiheuttama masennus alkaa hellittää otettaan. Haluan nähdä Sinut pian ja haluan ”keskustella”!
20.10. Minä haluan, että Sinä tunnet itsesi onnelliseksi. Jo se auttaa paljon, pidät minusta.
7.11. Lopussa pitkästä aikaa valoja ja tunnustuksia.
20.11. Hänen kirjeensä aiheena on puhelinsoittoni.
11.12. Hän lähettää rakkaa terveisensä.
13.12. Hän on koettanut useampaan otteeseen soitella minulle, mutta ei ole onnistunut tavoittamaan.

Katso Sydämen kieltä sydämelle http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/04/sydamen-kielta-sydamelle.html

Lähdeaineisto
Anita Hallama: Sydämen kieltä sydämelle ISBN 951-1-17636-6