Salarakas

Anita Hallama on kirjoittanut kirjan Sydämen kieltä sydämelle, jossa hän avoimesti päiväkirjamerkinnöissään kertoo suhteestaan Urho Kekkoseen.
21.1.1968 Vuosi alkaa huonosti. Urho tosin voitti valitsijamiesvaalit. Mutta voittajan ajatukset ovat synkkääkin synkemmät. Tänään tullut kirje on tunnelmaltaan niin musta kuin vain voi olla.
26.2. Pitkä kirje. Hän purkaa mielihyväänsä siitä, että oli havainnut viimeksi keskustellessamme minun olleen hyvällä ja tyytyväisellä mielellä. Hänellä on jatkuva ikävä, etenkin jos osuu sellaiseen paikkaan, jossa voisi kuvitelmiensa mukaan olla minun kanssani: ”se asia on minulla mielessä ja toiveissa”.
19.3. Paksu kirje, jossa liitteenä Aamulehdessä julkaistu juttu. Kaiken ulkonaisen kiireen ja huolten keskelläkin häntä vaivaa ankara ikävä. Viime syksynä sain voimaa siitä, kun tapasin Sinut ja saatoin sitä sitten muistella pitkään. Etkö Sinä ymmärrä, että minulla on ikävä Sinua. Ymmärrän häntä.
29.3. Alakulo ei ole poistunut, Urho valittaa tänään tulleessa kirjeessä. Hän on ilmeisen kyllästynyt Ahtiin: ”Hän on tullut minulle toisinaan suorastaan vastenmieliseksi.”
27.4. Kortti Kilpisjärveltä. Se merkitsee hänelle niin sanomattoman paljon.

7.5. Lapin-matka onnistui hyvin. Siitä kertoo tänään tullut viesti. Hän on vieläkin iloinen siitä, että onnistuimme tapaamaan pääsiäisenä.
17.5. Hän on suunnattoman helpottunut saatuaan kirjeeni. ”Voi tyttö paha, helppohan se olisikin muistaa vain joskus, mutta minä kun muistan Sinua aina, aina, ja aina vain aina.”
26.5. Kirjekortti ennen lähtöäni matkalle. Hän toivoo, että vastaisin hänen tunteisiinsa ottamalla vastaan hänen rakkautensa. Piristeeksi hän kertoo vitsin. Sen mukaan Karjala-olut on nyt kielletty. Sen tilalla on alettu valmistaa olutta, jonka etiketissä ovat sirppi ja vasara ja niiden alla sanat: Orjalan kalut.
28.6. Lomalle Suomeen ja siellä heti odottamassa. Iltamme Irkutskissa on jäänyt hänelle mieleen.
1.8. Loma on kallistumassa lopuilleen. Tänään tuli kirje, jossa hän palaa puhelinkeskusteluumme. Sinä kaipaat rakkautta, hellyyttä, kuten jokainen normaali, terve, tunteva ihminen kaipaa. Sinä tunnet olevasi oikeutettu hellyyteen.

30.9. Nyt hän on masentunut. Paljon on juontunut Tsekkoslovakian tapahtumista ja niiden jälkiseurauksista.
8.10. Hän ennustaa, että Kosyginin käynti tulee herättämään ulkomailla spekulaatioita. Nytkin hän tunnustaa, että hänestä on ”katkennut jousi”.
11.10. Kirje. Hän tarvitsisi ehdottomasti lomaa ja aurinkoa. Muista minua joskus, hän evästää.
16.10 Urho kertoo tänään tulleessa kortissa, että kun tieto Kosyginin saapumisesta sota-aluksella levisi Helsingissä, kaikki laivapaikat Ruotsiin myytiin hetkessä loppuun.
Ymmärrän hänen lomasuunnitelmansa. Hän on kaavaillut, että minä tulisin mukaan.
23.10 Yhä edelleen lomamatkasta, mikä on hänen suunnattoman aktiivisuutensa taustalla.
2.11. Nyt hän ilmoittaa päättäneensä lähteä lomalla joko Marokkoon tai Senegaliin ja toivoo suunnitelman sopivan myös minulle.
7.12. Nyt lomajuttu on lopullisesti ratkennut. Kohde on Senegal. Hän joutui tunnustamaan tosiasiat: Sinun mukaantulosi vaikuttaa nyt paljon pulmallisemmalta kuin aiemmin.
21.12. Pitkä, pitkä joulukirje, jossa hän ruotii monivuotista yhdessäoloamme. ”Rakastuneena oleminen” ei ole mennyt niin, kuin hän aluksi varsin pitkään ajatteli. Sisäiset edellytykset ovat olleet olemassa, mutta ulkonaiset edellytykset puuttuvat. Minä rakastan Sinua, tulen aina rakastamaan.

3.1.1969 Hän on lähtenyt Sengaliin. Hän oli odottanut kirjettäni, mutta lähtenyt sitä saamatta. Olen alla päin ja onneton, hän kirjoittaa viime sanoinaan ennen koneen lähtöä.
23.1. Kirjeen loppukaneetti on paljon puhuva. Hän muistuttaa, ettei rakkaus ole pelkkää onnea, vaan siihen sisältyy myös kidutusta ja odotusta, muutamille inhoa ja vihaa.
2.2. Hän suunnittelee jälleen yhteistä hiihtoretkeä Kuusamoon.
17.2. Hän puuhaa minulle syntymäpäivälahjaa ja haluaa itse luovuttaa sen. Rakkaudenvakuutuksia ja syleilyjä lopuksi.
4.3. Syleilen Sinua ja toivon saavani nähdä Sinut pian täällä, hän päättä kirjeensä.
21.3. Lyhyt viesti, heti puhelumme jälkeen kirjoitettu: Rakastan Sinua!
18.4. Hän on niin tavattoman rakastunut ja hellämielinen. Minä olen rakastunut Sinuun niin pirusti.
20.4. Hän on pettynyt, kun en ehtinyt kirjoittaa hänelle ennen hänen lähtöään Lappiin.

13.5. Kirjeeni on vihdoinkin, lähes pari viikkoa matkalla viivyttyään, tullut perille. Se on tervetullut antaa rohkaisua, hän kirjoittaa.
20.7. Pieni kirjelappunen Lontoon-vierailulta. Lähettää rakkaat terveiset.
30.10. Tunteeni, rakkauteni ja kiintymykseni Sinua kohtaan ei ole muuttunut.
31.10. Kirje Jaakolle: Minua on askarruttanut entistä enemmän meidän kolmen suhde: Anitan, Sinun ja minun. Rakastan Anitaa, pidän hänestä ja kunnioitan häntä. Veljellisen terveisin.
11.11. Jaakko ei näyttänyt, mitä hän oli kirjoittanut Urholle. Sen sijaan sain nähdäkseni tänään tulleen vastauskirjeen.
13.11. Kaiken tapahtuneen jälkeen sanoisin, että hän syyttelee itseään tarpeettoman paljon.
23.11. Hän toteaa minun olleen kahdella viimeisellä kerralla puhelimessa puhuessamme alakuloinen ja kovin itkuinen, niin kuin olen ollutkin.
4.12. Olemme etääntymässä toisistamme. Hän on syvästi loukkaantunut siitä, mitä viime puhelinkeskustelun aikana esitin.
21.12. Puhelinsoittojeni jälkeen joulukirje, mutta millainen. Kovin muodollinen.

3.1.1970 Olemme puhuneet kahdesti puhelimessa hänen viimeisen kirjeensä jälkeen ja koettaneet selviä väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Uskon, että tapahtunut on koetellut meitä molempia. Mutta eikö joku sanonut, että tulessa rauta karkaistaan.
10.1. Hän on saanut kirjeeni ja vastaa pitkällä lämpimällä viestillä. Rakas ole kiltti ja ajattele minua vähäisellä ymmärtämyksellä, hän päättää.
7.3. Kaiken tuohtumuksen keskelläkin hän on muistanut syntymäpäiväni. Lahja on kuulemma matkalla. Hän vakuuttaa rakastavansa minua.
12.3. Hän on ilahtunut myöhäisestä puhelinsoitostani. Suurimman osan kirjeestä hän käyttää kertoakseen aikatauluistaan ja koettaa löytää mahdollisuuksia tapaamiseen.
22.3. Nyt hänellä on todella vaikeaa. Eduskuntavaalien tulos on sellainen. ”Enkä minä muuten kirjoittaisi, mutta kun rakastan Sinua”.

6.4. Olen elänyt levottomia päiviä siitä lähtien, kun hän soitti. Tänään sain häneltä kirjeen. ”Rakastan Sinua ja olen onnellinen siitä, että haikeudessani minulla on ollut ihminen, jolle olen voinut suruni kertoa.”
15.4. Uusi kirje. Hän toivoo saavansa lohdutusta, kun mieli on niin maassa ja asiat muutenkin murheellisella tolalla: ”kaiken piti mennä hyvin ja olisi voitu jatkaa ulkopolitiikkamme, sitten tulee tällainen protesti ( hän tarkoittaa Vennamon vaalivoittoa).
15.5. kirje, mutta kovin lyhyt. Lupaa pian palata asiaan ja ennen muuta tulevaan vierailuunsa tänne.
25.5. Olen viime aikoina pannut merkille, että hän on siirtynyt kirjeissään enemmän ”asialinjalle”. Hän toivoo meidän voivan tavata tulevana kesänä useammin kuin viime vuonna.
26.5. Jälleen kirje. Se on pitkästä aikaa rakkauskirje. ”Tärkeintä on, että rakastan Sinua. Rakkaus on säilynyt. Rakkaus edustaa hänelle ennen muuta hellyyttä, kiintymystä ja osanottoa.
17.6. Tähän kirjeeseen minun on palattava vielä monta kertaa. Teksti todelle puhuttelee.
14.7. Urho kertoo aikovansa kutsua Beljakovin Kultarantaan ja esittää tälle suorasukaisen uhkauksen: joko Neuvostoliitto tunnustaa Suomen puolueettomuuden, tai hän ei lähde vierailulle, vaan eroaa tasavallan presidentin tehtävästä.
21.7. Lyhyt kortti. Tunteenilmauksissaan hän on ollut viime aikoina pidättyvä.
18.8. Rakastan Sinua, mutta se ei ole samaa kuin kituminen ja kärsiminen.

6.9. Tänään tulleessa kirjeessä hän kertoo ajatelleensa monina iltoina asemaani nyt, kun siirtyminen Kööpenhaminaan on edessä. Toivon Sinulle levollista unta, hän päättää kauniin kirjeensä.
16.9. Kirje. Pidä Sinä minuun yhteyttä, sillä kaipaan sitä, hän pyytää.
1.10. Pitkästä aikaa myönteinen ja positiivinen kirje. Jälleen hän tunnustelee tapaamismahdollisuuksiamme ja kertoo kaipaavansa.
12.10. Tänäänkin tullut kirje todistaa siitä, että sydämen aiheuttama masennus alkaa hellittää otettaan. Haluan nähdä Sinut pian ja haluan ”keskustella”!
20.10. Minä haluan, että Sinä tunnet itsesi onnelliseksi. Jo se auttaa paljon, pidät minusta.
7.11. Lopussa pitkästä aikaa valoja ja tunnustuksia.
20.11. Hänen kirjeensä aiheena on puhelinsoittoni.
11.12. Hän lähettää rakkaa terveisensä.
13.12. Hän on koettanut useampaan otteeseen soitella minulle, mutta ei ole onnistunut tavoittamaan.

Katso Sydämen kieltä sydämelle http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2010/04/sydamen-kielta-sydamelle.html

Lähdeaineisto
Anita Hallama: Sydämen kieltä sydämelle ISBN 951-1-17636-6