keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Esko Ahon kolmas kierros



Presidentinvaalit ovat demokraattisessa maassa aina kiinnostava tapahtuma. Kun Suomessa siirryttiin suoraan kansanvaaliin, presidentinvaalit saivat, jos mahdollista vieä entisestäänkin lisää huomiota. Vaalitaistelu kiteytyi henkilöihin, heidän tekemsiinsä ja tekemättä jättämisiinsä. Vaalien pääroolista vastasivat ehdokkaiden lisäksi teidotusvälineet, jotka raportoivat ehdokkaiden jokaisen askeleen.

Tiedotusvälineiden vahvistunut rooli politiikassa on yleinen suunta länsimaissa. Politiikkaa ei voidan ajatella ilman mediaa. Samalla kun ehdokkaat puhuvat äänestäjille, he puhuvat myös teidotusvälineille. Tämä näkyi myös vuoden 2000 presidentinvaaleissa. Ehdokkaat esiintyivät lukemattomissa tv-ohjelmissa ja lehtien haastatteluissa. Esillä oltiin niin hupiohjelmissa kuin vakavissa väittelyissä.

Vuoden 2000 vaalit olivat klassikko. Niitä verrattiin julkisessa sanassa vuoden 1956 vaaleihin, jolloin vastakkain olivat Urho Kekkonen ja K-A. Fagerholm. Toisella kierroksella olivat vastakkain kahden perinteisen suuren poliittisen liikkeen, keskustan ja sosiaalidemokraattien ehdokkaat. Mutta historiaakin vaaleissa tehtiin. Ensimmäistä kertaa vaaleissa kilpailivat paitsi henkilöiden kokemus ja poliittiset mielipiteeet, myös sukupuoli. Toisella kierroksella kohtasivat Esko Aho ja Tarja Halonen, mies ja nainen. Ensimmäistä kertaa Suomessa nainen valittiin vationpääksi.

Tiedotusvälineille presidentinvaalin kokoinen tapahtuma on aina herkkupala. Tiedotusvälineet raportoivat, analysoivat, ottavat kantaa, tuomitsevat ja vapauttavat. Nykyaikaiset presidentinvaalit eivät olisi mahdollisia ilman joukkoteidotusvälineitä, jotka pysyvät hereillä yötä päivää kertoakseen kaiken oleellisen lisäksi myös suuren osan epäolennaisia asioita.

Presidentinvaaleissa ehdokkaat heittävät peliin koko persoonansa. Vaaleissa eivät ratkaise vain pelkät ”asiat” vaan myös se, miten asiat näyttävät olevan. Vaaleissa suuren huomion saavat myös asioiden kannalta vähemmän merkitykselliset seikat ehdokkaiden pukeutumista ja ulkoasua myöten.

Kampanjointiin kuuluvat myös likaiset temput, joilla pyritään mustamaalaamaan toinen tai molemmat ehdokkaista. Vuoden 2000 vaaleissa ehdokkaat itse pidättäytyivät levittämästä toisistaan juoruja ja antamasta aineksia likaisiin temppuihin. Temppuja li, mutta niihin erikoistuttiin mediassa, siellänkin vähemmän kuin joskus ennen.

Media antaa kampanjasta hyvän ja monipuolisen kuvan. Siihen meriakaan ei kuitenkaan kykene, että kertoisi ehdokkaiden omat tuntemukset. Niistä voidaan tietää jotakin vain, jos ehdokkaat itse niistä jotakin kertovat. Poliitikon työ on pahimmillaan ikävää ja yksinäistä puurtamista ikävien ja harmaiden asioiden parissa. Kampanjat ovat jatkuvaa valvomista, reissaamista, ääenstäjien tapaamista ja uusien tilaisuuksien suunnittelua. Riemun hetkiä poliitikko tuntee silloin, kun voi todet projektinsa onnistuneen ja kannattamiensa asioiden toteutuneen.

Esko Aho kirjoitti kampanjan aikana jatkuvasti muistiin vaikutelmansa ja kokemuksensa. Hän kirjasi kampanjan kiinnekohdat ja tärkeimmät keskustelut eri ihmisten kanssa. Esko Ahon päiväkirja on ehdokkaan kertomus. Se ei ole sama kuin median kertomus. Kirjan nimi voisi olla Kaksi kierrosta, mutta se ei sitä ole. Esko Aho joutui, itselleen yllätykseksi, vielä kolmannelle kierrokselle, vaalien jälkeen. Aho mietti poliittista tulevaisuuttaan vaalituloksen selvittyä. Hän päätyi siihen, että jatkaisi politiikassa pienen hengähdystauon jälkeen. Sopivan paussin toisi Amerikasta saapunut tajous tulla vuodeksi Harvardiin, Yhdysvaltain itärannikon maineikkaaseen yliopistoon. Luento- ja tutkimusjakso Yhdysvalloissa veisi vajaan vuoden.

Voidakseen lähteä Harvardiin Aho pyysi eduskunnalta palkatonta lomaa matkansa ajaksi. Eduskunta myöntää yleensä pitkiäkin lomia likukuhihnalta, näin on mm. silloin kuin joku kansanedustaja tarvitsee vanehmpainlomaa. Ahokaan ei arvannut pitkästä kokemuksestaan huolimatta, että häne loma-anomuksensa, vieläpä palkaton sellainen, herättäisi sen tyyppisen tunteiden vyöryn eduskunnassa kuin minkä sen teki.

Lähdeaineisto Esko Aho Kolmas kierros ISBN 951-1-16119-9

Ei kommentteja: