Uuden tulevaisuuden rakentaminen verisen suosisadan jälkeen oli vasta alkanu. Jeltsin ja Clinton tapasivat Hesingissä. Huippukokouksen htenä hedelmänä Nato ja Venäjä solmivat sopimuksen ja perustivat pysyvän neuvoston. Ministeri Max Jakobson arvioi Helsingin kokousta sovinnon rakentamiseksi Clintonin ja Jeltsinin välille: ”Presidentti Martti Ahtisaari keksi tarjota Helsinkiä heidän kohtaamispaikakseen. Maaliskuun 21. päivänä syntyi sopimus, jonka mukaan Yhdysvallat sitoutui olemaan sijoittamatta ydinaseita tai liittoutuneita joukkoja Naton uusien jäsenvaltioiden alueelle. Samalla perustettiin Nato-Venäjä-neuvosto turvallisuuspoliittista yhtesityötä varten. Venäjä alistui Yhdysvaltojen ylivoiman edessä – Naton laajentumiseen kohti Venäjän länsirajaa. Supervaltoja oli enää yksi.”
Ahtisaari arvioi huippukokouksen vahvistaneen halua päästä yhteisymmärrykseen sekä Euroopan turvallisuuteen, asevalvontaan että taloudelliseen yhteistyöhön liittyvissä kysymyksissä. Lehdistötilaisuudessa Ahtisaari vielä täsemensi: ”Presidentti Clintonin kanssa paneuduimme myös YK:n kehittämiskysymyksiin. Kahdenvälisistä asioista olivat esillä amerikkalaisten toiveet Finnairin konehankintojen suhteen sekä meidän puoleltamme huolemme suomalaisten paperivalmsitajien kohtelusta Yhdysvaltain markkinoilla. Niin ikään keskustelimme telakkatuesta, jonka kieltävä kansainvälinen sopimus oli valitettavasti vastatuulessa.”
Presidentti Jeltsin jäi huippukokouksesta työvierailulle Helsinkiin 22. maaliskuuta. Ahtisaari korosti Jeltsinille Itämeren alueen uusia yhteistyörakenteita. Vakaudelle on tärkeää Venäjän ja Baltian maiden suhteiden myönteinen kehitys. Suomen ja Venäjän tavaraliikenne kasvoi kohisten, kun unionin ja Venäjän välisistä maantiekuljetuksista yhä suurempi määrä kulki Suomen kautta.
Jeltsinin työvierailun aikana Ahtisaari sai venäläisiltä selvityksen huippukokouksen tuloksista heidän näkökulmastaan. Ahtisaari uskoi, että Venäjä toden teolla on integroitumassa eurooppalaisiin rakenteisiin. Presidenttien tapaamiseen liittyi myös inhimillinen ripaus, kun Eeva Ahtisaari kertoi illallisilla Ahtisaarten tulevasta hääpäovästä 13. heinäkuuta: ”Naina Jeltsina, joka oli aivan ihana, lämmin ihminen, pomppasi pystyyn ja piti puheen avioliitolle. Siinä hän rakasti kuin venäläinen”, Eeva Ahtisaari nauraa.
Ahtisaari tapasi vuoden aikana Jeltsinin vielä kaksi kertaa. Heinäkuussa Karjalassa Suojun Tsubassa Venäjän presidentin kesäresidenssissä ohjelmassa oli rentouttavaa yhdessäoloa Uksjärven aalloilla, saunominen ja keskusteluja. Toinen tapaaminen oli marraskuun lopussa Moskovassa, missä Ahtisaari puhui Venäjän ja Euroopan yhteistyöstä. Suomen muuttunut kauppa oli esillä tuhansien pienten ja keskisuurten yritysten ryhdyttyä kaupankäyntiin. Vierailulla allekirjoitettiin investointisopimus, joka tasoittaisi tietä suuryritysten paluulle Venäjän markkinoille. Ahtisaari totesi, että yli puolet Venäjän ulkomaankaupasta kulkee Itämeren yli.
”Eurooppa tarvitsee energiaa, ja Venäjä markkinoita energiviennilleen. Euroopan ja Venäjän keskinäinen riippuvus on tosiasia ja uuden yhteistyön tärkeä lähtökohta” Ahtisaari sanoi venäläisille. Venäjä ja Nato allekirjoittivat 27. toukokuuta 1997 Pariisissa peruskirjan suhteittensa kehittämisestä. Heinäkuun huippukokouksessa Nato kutsui Puolan, Unkarin ja Tsekin sotilasliiton uusiksi jäseniksi. Presidentti Ahtisaari oli kutsuttu avajaisistunnon yhdeksi pääalustajaksi. Hän pistytyi ennen tätä valtiovierailulla Puolassa kertomassa Clintonin ja Jeltsinin kanssa käymistään keskusteluista. Hän sanoi Suomen kunnioittavan Puolan pyrkimyksiä Naton jäseneksi. Vaikka Suomi pitäytyy ulkopuolella, se on sotilaallisessa yhteistyössä sekä Puolan että Naton kanssa.
Lähdeaineisto Katri Merikallio Tapani Ruokanen Matkalla ISBN 978-951-1-14112-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti