torstai 26. elokuuta 2010

Välirikko presidentti Urho Kekkosen kanssa













Vuoden 1975 tapahtumien jälkeen Ahti Karjalaisen asema oli hyvin vaikea. Luottamuksellinen yhteistyö presidentin kanssa ei enää sujunut ja se oli yleisesti poliitikkojen tiedossa. Monet entiset ystävät ja poliittiset tukijat muuttuivat varovaisiksi. Heidän ensisijainen tavoitteensa oli pysyä Tamminiemen saunaporukassa. Sen vuoksi oli varminta myötäillä iäkkään presidentin asenteita ja mielialoja. Se merkitsi kuitenkin myös sitä, että presidentti sai heiltä tukea kriittiselle suhtautumiselleen Ahti Karjalaista kohtaan.

Karjalainen on myöhemmin kirjoittanut, että hän oli ”pirunmoisessa asemassa”. Hän alkoi turhautua ja kyllästyi ympärillään käytävään peliin. Se johti alkoholin käytön lisääntymiseen. Tilanne rasitti myös Karjalaisen perhettä. Päivi ja Ahti Karjalaisen avioliitossa alkoi se vaihe, joka tunnetaan nyt ns. avoimena avioliittona.
Syksyllä 1975 presidentti runnasi kokoon Martti Miettusen johtaman viiden puolueen ”hätätilahallituksen”. Ahti Karjalaisen kokemusta ja arvovaltaa ei presidentti katsonut ”kansallisessa hätätilassa” tarvitsevansa.

Väkisin kokoon runnattu hallitus ei kestänyt, se hajosi syksyllä 1976 ja tilalle tuli keskiryhmien vähemmistöhallitus. Monet olivat sitä mieltä, että vähemmistöhallituksen pääministeriksi olisi nimitettävä poliittisesti mahdollisimman vahva henkilö. Ahti Karjalainen olisi ollut heidän mielestään oikea mies pääministeriksi. Karjalainen olisi myös itse ollut valmis hallituksen muodostajaksi. Presidentti kuitenkin halusi Martti Miettusen jatkavan pääministerinä.
- Siltä varalta, että pääministerikysymyksestä syntyy puolueessa erimielisyyksiä, haluan jo tässä vaiheessa ilmoittaa, että jos sinä kieltäydyt, annan hallituksen muodostamisen maaherra Esa Timosen tehtäväksi, sanoi presidentti Martti Miettuselle. Toisin sanoen: Ahti Karjalaisesta ei tule pääministeriä.

Martti Miettunen halusi joka tapauksessa sekä Ahti Karjalaisen että Johannes Virolaisen mukaan hallitukseen. Tähän presidentti suostui ja hän ilmoitti toivovansa Ahti Karjalaisesta valtionvarainministeriä ja Johannes Virolaisesta maatalousministeriä. Ulkoministeriksi Kekkonen ilmoitti nimittävänsä Keijo Korhosen, joka oli silloin Helsingin yliopiston poliittisen historian professori. Presidentin epäsuosioon joutunut Ahti Karjalainen olisi siis pantu vastuuseen rempallaan olevasta valtiontaloudesta tilanteessa, jossa Johannes Virolainen olisi maatalousministerinä vaatinut äänekkäästi rahaa maataloudelle. Tähän ansaan Karjalainen ei mennyt. Hän kieltäytyi ottamasta vastaan valtionvarainministerin salkkua. Hänet kuitenkin haluttiin mukaan hallitukseen varapääministeriksi ja niin häntä varten perustettiin talous- ja kansliaministerin salkku.

Miettusen vähemmistöhallitus nimitettiin syyskuun 29. päivänä vuonna 1976. Ahti Karjalainen hoiti talousministerin ja varapääministerin tehtäviä Suomen Pankista käsin. Hänen tehtäväalueensa oli ns. yleinen talouspolitiikka, johon kuuluivat muun muassa hallituksen ja Suomen Pankin sekä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen politiikan koordinointi. Myös aluepolitiikkaan liittyvät asiat kuuluivat talousministerille. Karjalainen delegoi niiden hoitamisen suurelta osin poliittiselle sihteerilleen Jukka Juuselalle, joka hoiti tehtäviään ministerin työhuoneessa valtioneuvoston kansliassa.

Professori Keijo Korhosen tulo ulkoministeriksi oli monille yllätys. Miksi poliittisen hallituksen ulkoministeriksi nimitettiin virkamies? Professori Korhosella oli vankka kokemus ulkoasianhallinnosta. Ahti Karjalainen oli ottanut hänet vuonna 1967 ulkoministeriöön, jossa hänen uransa oli nopeasti kehittynyt. Ulkoministerillä oli kokemusta ulkoasianhallinnosta, mutta ei niinkään ulkopolitiikasta. Korhosella ei myöskään ollut asemaan keskustapuolueessa. Keijo Korhonen kertoo, että ulkoministerinimitys tuli hänelle itselleenkin yllätyksenä. Ulkoministeri Keijo Korhoseen ilmeni tyytymättömyyttä Suomen ulkopolitiikan tärkeimmällä suunnalla: Neuvostoliitossa.

Pian vähemmistöhallituksen nimittämisen jälkeen Ahti Karjalainen ja suurlähettiläs Stepanov saunoivat suurlähetystön saunassa Helsingin Kuusisaaressa. Stepanov kritisoi Suomen hallitusratkaisua. Erityisen kriittisesti Stepanov puhui Keijo Korhosen nimittämisestä ulkoministeriksi. Ahti Karjalaisen mielestä suurlähettilään kritiikki oli aiheetonta ja hyvin epäkohteliasta.

Lähdeaineisto: Lasse Kangas Ahti Karjalainen tasavallan kakkosen ISBN 951-26-2591-1

Ei kommentteja: