Puna-armeijan 44. Divisioonan vakituinen sijoituspaikka oli Zitomir Ukrainassa. Ennen Raatteen tietä 44. Divisioona osallistui Puolan jakoon, minkä jälkeen se siirrettiin Ternopoliin odottamaan Suomen operaatioita. Voitonparaati oli tarkoitus järjestää Oulussa.
Raatteentiellä taistelleella 44. Divisioonalla oli kunniakas historia, jonka katsottiin alkaneen 1. Ukrainailaisen Neuvostodivisioonan perustamisesta vuonna 1918.
Talvisodan alussa Neuvostoliitto keskitti koko Suomen itärajan pituudelle noin puoli miljoonaa miestä, ja pelkästään Karjalan Kannaksen hyökkäysvoiman arvioidaan olleen noin 265 000 sotilasta. Koko operaatio lähti oletuksesta, että Suomi jyrättäisiin muutamassa viikossa. Neuvostoliitto ei varautunut missään vaiheessa yli talven kestävään sotaan. Esimerkiksi Oulu piti vallata parissakymmenessä päivässä ja voitonparatti oli tarkoitus järjestää Stalin syntymäpäivänä 21. joulukuuta. Puna-armeijan keskimääräiseksi etenemisnopeudeksi määriteltiin 22 kilometriä päivässä. Suomussalmen taistelujen aikana suomalaisten haltuun joutui Puna-armeijan marssiopas Suomeen, joka oli painettu Moskovassa vuonna 1939. Marssioppaan tiedot tieverkosta ja kartat oli hyvinkin tarkkoja. Neuvostoliiton sota-akatemiassa oli tehty lopputyö Suomen valloituksesta. Työssä esitettiin suunnitelma, jossa Suomi katkaisitiin kahtia pääiskulla, jonk tavoitteena olivat Oulu ja Kemi.
Suomussalmella oli Raatten tie, joka jatkui itärajan yli noin 40 kilometriä aina Vuokkiniemen kylään saakka. Raatteentie rakennettiin vuosina 1915-1919 Oulun läänin kuvernöörin käskystä. Tarkoituksena oli "varmistaa työnpuutteesa olevalla työväestölle työtä". Tietä parannettiin 1920-luvun puolivälissä, mutta vuonna 1939 se oli paikoitelleen huonossa kunnossa.
Raatteen tien taistelu tammikuun alussa 1940 on Suomen historian legendaarisimpia hetkiä. Taistelu oli yksi talvisodan tärkeimmistä käännekohdista, kun puna-armeija pyrki katkaisemaan maamme pohjoisessa kapeimmalta kohdalta linjalla Suomussalmi-Kajaani-Oulu. Jos Suomi olisi murtunut pohjoisessa, itsenäisyys olisi ollut enemmän kuin vaakalaudalla.
Alkuasetelma oli pelottava. Eversti Hjalmar Siilasvuon 6 000 suomalaissotilasta vastaan hyökkäsivät kenraali Aleksei Vinogradovin 25 000 puna-armeijan sotilasta. Taitavan mottitaktiikan, kylmään talveen soveltuvan varustuksen ja hiihtotaidon ansiosta suomalaiset kuitenkin pääsivät nopeasti niskan päälle. Lumipukuiset suomalaiset liikkuivat taitavasti järvien jäitä ja metsiä pitkin venäläisjoukkojen sivustoille.
Muutamassa vuorokaudessa suomalaiset korpisoturit tuhosivat kapealle Kainuun tielle kokonaisen neuvostodivisioonan. Raatteen tie oli suomalaisten näyttävin voitto koko talvisodassa. Kansainvälisestikin Raatteen tie on sotarhistorian klasikko, joka on herättänyt kiinnostusta ympäri maailmaa.
Kun venäläisten kannalta elintärkeä Raatten tie meni poikki, joutui puna-armeijan 163. Divisioona luopumaan tavoitteestaan edetä Puolangalle. Taistelu Suomussalmesta ratkesi pitkälti venäläisten huoltoyhteyksin katkeamiseen. Divisioonan komentaja Zelesntsovin huolia ei ymmärretty, sillä 44. Divisioona siirtyi kohti Raatteen tietä. 44.Divisioona ei koskaan nähnyt Suomussalmen kirkonkylää, sillä matka sujui kaikkea muuta kuin suunnitelmien mukaan. Divisioonan tuhon juuret olivat kokemattomassa päällystössä. Vinogradov ei ollut mikään tähtiupseeri, mutta hänen nousuaan puna-armeijassa edistivät Stalinin puhdistukset vuosina 1937-1938. Tuolloin jopa 90 prosenttia armeijan johtavasta upseeristosta likvidoitiin. Esimerkiksi maavoimista katosi 35 000 upseeia. Stalinin puhdistuksilla oli erittäin suuri merkitys talvisodan kannalta.Tammikuun alussa neuvostojoukot olivat sulloutuneet Raatteen tielle. 4. tammikuuta Siilasvuo käynnisti suomalaisjoukkojen päähyökkäyksen mottiin suljettua vihollisdivisioonaa vastaan, ja taistelun hirvittävä loppunäytös alkoi. Hyvin pian Raatteen tiestä tuli osa kansallista mytologiaamme.
Raatten tien mottitaistelut Haukilassa, Karilassa, Tyynelässä, Mattilassa ja Likoharjussa noudattivat 5-7. tammikuutta 1940 kaikki samaa kaavaa. Ukrainalaiset pitivät aluksi sinnikkäästi puoliaan, mutta kiristinyt pakkanen teki tehtävänsä suomalaisten puolesta. Kun Vinogaradov antoi loppiaisena irtaantumiskäskyn, oli seurauksena epätovoinen pako kohti itärajaa. Sen jälkeen kysymys oli ajoittain enemmänkin teurastuksesta kuin taistelusta. Raatteen tiellä makasivat hajallaan 27 500 venäläisen sotilaan ruumiit.
Lähdeaineisto Mika Kulju Raatteen tie - talvisodan pohjoinen sankaritarina ISBN 978-951-20-7218-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti