Perjantaina 30. heinäkuuta 1999 Bosnian pääkaupungin Sarajevon pieni lentokenttä on tukkeutua vierailevista lentokoneista, kun 35 valtioiden ja hallitusten päämiestä sekä kolmisenkymmentä maailmanjärjestöjen johtajaa saapuu aloittamaan ohjelmaa, jolla Balkan nostetaan sodan raunioista. Suomen presidentin koneessa on kimppakyytiläisinä muita valtiomiehiä kuten presidentti Lennart Meri Virosta ja Ruotsin ulkoministeri Karl Bildt. Kokousta on saapunut seuraamaan yli 2000 lehtimeistä. Apahtuman ennustetaan merkitsevän käännettä Euroopan politiikassa, kun EU, Yhdysvallat, Venäjä ja eräät muut maat sitoutuvat turvaamaan Balkanin vakautta.
Kokouksen itseoikeutettu puheenjohtaja on rauhan takuumies ja pian aloittavan EU:n puheenjohtajamaan Suomen presidentti Martti Ahtisaari. Tapahtuman on juossut kasaan kolmen viikon ennätysajassa EU-koordinaattorina presidentin neuvonantaja Alpo Rusi saksalaisista ja amerikkalaisista muodostetun tiimin kanassa. Hän vertaa hyväksyttäviä ohjelmia Marshall-apuun, jolla maailmansotien jälkeinen Eurooppa nostettiin jaloilleen. Historian haviaan voi aistia: 1900-luku pääsi vauhtiin Sarajevon laukauksista 28. kesäkuuta 1914 ja se päättyy 1999 Sarajevon huippukokoukeen, rauhan rakentamiseen. Ensimmäinen maailmansota sytytti suurserbialainen kiihkoilu ja saman kiihkon hiilloksella vuosisata päättyy.
Kokouksen järjestäjät haluavat, että Sarajevo tunnetaan tästä lähtien suvaitsevaisuuden, toivon ja jälleenrakennuksen vertauskuvana. Balkanilla ei ole ollut vakautta ottomaanien valtakunnan hajoamisen jälkeen. Tämä kausi on nyt päättymässä. Ainoastaan yksi puuttuu joukosta: Serbia. Sarajevon kokoukusen tarkoitus ei ole vain koordinoida apua, vaan luoda yhteistyötä Balkanin valtioiden kesken.
Huippukokous toteutui valtavan ponnistuksen jälkeen 29.-30. heinäkuuta ja sitä pidetään kansainvälisissä piireissä menestyksenä, alkuna Balkanin sopeuttamiselle sodanjälkeiseen elämään ja osaksi Eurooppaa ja kansainvälistä yhteisöä. Yhdysvaltojen presidentti Bill Clinton huuhdahtaa kokouksessa: ”I love this guy Ahtisaari!” Rakastan tätä tyyppiä!
Clinton lähetti kokouksen jälkeen kiitoskirjeen Ahtisaarelle ”siitä, että teit Sarajevon huippukokouksesta niin menestyksekkään.” Clintonin mukaan kokous ”onnistui loistavasti johtajantaitosi ansiosta ja siksi, että hallituksenne on ottanut moraalista vastuuta tästä alueesta.” Huippukokous vei Clintonin mukaan vakaussopimusta eteenpäin ja kohti konkreettisia toimia. Alpo Rusi siirtyikin presidentin kabinetista Brysseliin vakaussopimuksen palvelukseen varakoordinaattoriksi.
Kosovon kriisin onnisttunut sovittelu ja huippukokous nostavat presidentti Martti Ahtisaaren gallup-kannatuksen Suomessa ennätystasolle. Luottamus häneen on vahvistunut parin kuukauden aikana nopeammin kuin kertaakaan aiemmin. Ahtisaaren kansainvälinena menestys heijastuu myönteisesti kaikkien kansanryhmien ja puolueiden kannattajien mielipiteisiin. Kristiina Rintakoski oli mukana Sarajevossa Alpo Rusin avustajana. Näin hän tuli esitellyksi Martti Ahtisaarelle, jonka työtoveri hänestä tuli sittemmin perustetussa CMI:ssä. Hän muistaa Sarajevosta yhden asian: ”Kännykkälasku kokouksen jälkeen oli järjetön.”
Balkan-neuvotteluissa Ahtisaari onnistui yli odotusten, hän sai kansainvälistä mainetta rauhantekijänä, joka kukisti Serbian tyrannin Slobodan Milosevicin. Hänen suosionsa ponnahti mielipidemittauksissa kesällä 1999 uusiin huippulukemiin. Ahtisaarelle tämä oli merkki siitä, että hän oli tehnyt oikean ratkaisun epäröidessään toiselle kaudelle lähtemistä ja lopulta kieltäydyttyään siitä. Balkan operaatio onnistui, Eurooppa ja Yhdysvallat pitivät Ahtisaarta sankarina. Liittokansleri Gerhars Schröder ylisti häntä – olihan Ahtisaari pelastanut hänen poliittisen tulevaisuutensa, kun kaikki oli ollut Jugoslavian operaation varassa. Nopeasti suomalaisetkin palasivat hänen taakseen. Presidentti Koiviston julkiset vähättelyt eivät purreet enää suomalaisiin.
EU:n ylimmät päättäjät kokoontuivat lokakuun viimeisenä viikonloppuna Helsinkiin, minne oli kutsuttu myös Venäjän pääministerin Vladimir Putin. Innostuneessa ilmapiirissä avattiin tietä entistä laajemman unionin synnylle. Kokouksen yllätysvieras oli Turkin pääministeri Bulent Ecevit, jonka tulo ennakoi jäsenyysneuvotteluja. Hänet tuotiin Ranskan presidentin jetillä illallisille Suomen pääkaupunkiin EU-johtajia tapaamaan. Ahtisaari oli valmis kutsumaan hänet ja Ranskan presidentti Chirac lainasi yksityiskonettaan.
Lähdeaineisto Katri Merikallio – Tapani Ruokanen Matkalla – Ahtisaaren tarina ISBN 978-951-1-24112-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti