Valtioneuvosto antoi 17.3.1997 eduskunnalle selonteon maamme turvallisuuskehityksestä ja sotilaallisesta puolutuksesta. Asiakirja pohjautuu hallituksen vuonna 1995 antamaan turvallisuuspolittiseen selontekoon. Uudessa selonteossa valtioneuvosto päätyy antamaan organisatoriset ja taloudelliset puitteet sotilaalliselle puolustukselle kymmenen vuoden jaksolle 1998-2008.
Turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö todetaan kutakuinkin riskittömäksi Venäjän nykytilanteen ja Suomen Eu-jsenyyden vahvistaessa maamme asemaa. Selonteon mukaan Suomi nauttii EU:n jäsenenä ”yhteisvastuuseen perustuvaa suojaa”, mikä varmasti pitää paikkansa tällä hetkellä ja nähtävissä olevassa tulevaisuudessa, erityisesti Venäjän kehityksen jatkuessa selonteonkin odottamassa demokraattisessa hengessä.
Yhteisvastuuseen perustuva suoja toimii ensisijassa ennaltaehkäisevänä elementtinä, joka järkkyisi vakavasti EU-maan joutuessa sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. EU-jäsenyys ei ainakaan vielä sisällä sotilaallisia turvallisuustakuita. Jäsemaan poliittista valmiutta ryhtyä sotatoimiin EU:n äärirajoilla olevan maan puolustamiseksi koeteltaisiin luultavasti pitkään ennen sotilaallisen avun mahdollista antamista. Todennäköisesti Nato keskittyisi tällaisessa tilanteessa valmiutensa nostamiseen välttäen avoimen avun antamista ja konfliktin eskaloitumista. Natoon kuuluva EU-maa ei voi toimia itsenäisesti tällaisessa tilanteessa. Mitä kauemmin hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan kansallinen puolustus pystyy torjuntatoimiin, sitä todennäköisempää on jonkinasteisen sotilaallisenkin avun saaminen julkilausumien vakuudeksi.
Suomen osalta kyse saattaisi olla pitkäänkin jatkuvan sissisodan taistelujen ohella kuukauden, jopa kahdenkin ajan omin voimin käytävistä torjuntataisteluista ennen erilaisten ulkopuoisten tukitoimien vaikutusta tilanteeseen. Valtioneuvoston selonteko korostaa Ruotsin tekemien turvallisuuspoliittisten ratkaisujen merkitystä Suomelle maisen ”samankaltaisten etjen ja historillisen erityissuhteen vuoksi”. Jälkimmäisen osalta historiaa voidaan lukea toisinkin ja harvalta kullekin maalle oikeutettujen, itsekkäiden etujen asettamista etusijalle.
Venäjään nähden maiden asema on samankaltainen mutta turvallisuustilanteen kannalta huomattavan eriarvoinen. Ruotsi katsoo, että suurhyökkäyksen uhka sitä vastaan on toistaiseksi pooistunut. Selonteon mukaan Ruotsi varautuu ensisijaisesti rajoitettuun maahyökkäykseen. Pohjois-Ruotsiin ja strategiseen yllätyshyökkäykseen Keski-Ruotsin avainalueille.
Suomen osalta tilanne on nyt samanlainen, mutta Ruotsin poliittinen ja sotilallinen liikkumavara on huomattavasti suurempi. Asiaa kärjistäen Ruotsi ehtii vielä liittyä Natoon Suomeen suuntautuneen hyökkäyksen alettuakin. Ruotsin houkkuttelevuutta liittokunnan kannalta nostaa edelleenkin sen supistuksista huolimatta ylläpitämä vahva ja uskottava puolustus. Ruotsin puolustus toimii ennaltaehkäisevästi myös Suomen kannalta. Selonteko puhuukin Suomen osalta uskottavasta ja Ruotsin osalta vahvasta ja uskottavasta puolustuksesta.
Mitä uskottavalla sitten tarkoitetaan? Suomen puolustuksen tulisi antaa ulkopuolisille, sekä mahdolliselle hyökkääjlle että tukijoille, etukäteen merkki maan halusta ja kyvystä puolustautua sitkeästi ja aiheuttaa näin kansianvälisesti riittävän mittava kriisi, johon ulkopuolisten on jotenkin reagoitva. Näin se myös ehkäisee ennalta hyökkääjän aikomuksia ja jopa mahdollisia poliittisia painsotusyrityksiä.
Maamme sisäisessä kulutuksessa uskottava puolustus näyttää myös merkitsevän kansan ja poliittikkojen uskoa puolustuksen toimivuuteen. Kuinka uskottavaksi hyvinkin rajallisiin voimavaroihin perustuva Suomen puolustus voidaan saada osin mys tiedotuksellisin keinoin? Mihin mittaan voidaan esimerkiksi yhden suomalaisen prikaatin tai 15 Hornetin uskottavuus venyttää. Kun uhkaa ei ole, tämän taisteluparin uskottavuus on suurempi. Puolustus on uskottava uhkaan nähden. Tähän viitataan useasti poliitikkojen ja sotilaidenkin lausunnoissa. Uhkan kasvaessa uskottavuus heikkenee, ellei sitä varustautumalla tai liittoutumalla kyetä vastaavasti nostamaan. Kriisin jo alettua tämä lienee vaikeaa. Suurhyökkäyksen ohella selonteko puhuu strategisista iskuista maan elintärkeitä alueita vastaan. Tällä tarkoitetaan ensijassa pääkaupunkiseutua.
Vuonna 1995 pääesikunnan maavoimaesikunta julkaisi kirjasen ”Tietoyhteiskunnan maavoimat”, jota voidaan pitää hyvinkin realistisena huolimatta joistakin lennokkaista ylilyönneistä tietotekniikan kaikkivoipaisuutta kuvatessaan. Valtioneuvoston selonteon sotilallisia osia laadittaessa on turvauduttu tähän kirjasen aineistoon.
Yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustusjärjestelmään perustuvaa puolustusratkaisua pidetään edelleen taloudellisimpina ja toimivimpina uskottavan puolustuksen peruselementteinä.
Lähdeaineisto Veikko Vesterinen Suoraan sanoen – puolustusvoimien puolesta ISBN 951-20-4982-1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti