keskiviikko 9. toukokuuta 2012

EU:n puolustus on Naton taskussa


Vaikka Yhdysvallat toivoo, että eurooppalaiset panostaisivat enemmän puolustukseensa, silti se on suhtautunut epäilkellä EU:n oman sotilaallisen yhteistyön kehittämiseen. Yhdysvalloissa ei suvaita Natolle kilpailijaa Euroopassa. ”Niin kauan on hyvin”, Yhdysvaltojen puolustusministeri William Cohen opasti eurooppalaisia liittolaisia joulukuussa 1999. Strategisista ja taloudellisista eduistaan huolta pitävä Yhdysvallat pelkää, että se voi joutua lunastamaan turvallisuuspoliittisia ja sotilaallisia shekkejä, joihin eurooppalaiset omin päin sitoutuvat, mutta eivät sitten pystykään omin voimin kantamaan.

Jo niin varhain kuin 1990-luvun alussa amerikkalaiset tekivät selväksi Jacques Delorsin johtamalle EU:n komissiolle, joka jo kaavaili eurooppalaista puolutushteistyötä, että Washinton ei tule suvaitsemaan Naton rinnalla länsieurooppalaista puolutusliittoa ilman Yhdysvaltoja. ”Yhdysvallat ei halua, että eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustusidentiteetin luominen veisi pohjaa Natolta”, sanoi kansainvälisen politiikan professori Gregory Lipman Georgetownin yliopistosta joulukuussa 1999 (HS 12.12.1999).

Suomen presidentti Tarja Halonen on liittynyt niiden suomalaisten joukkoon, jotka vakuuttavat hdysvalloille sen huolien olevan perusteettomia. ”Suhtaudutaan epäillen ennustuksiin siitä, että EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja kriisienhallintakyvyn kehittäminen voisivat syrjäyttää Naton”, presidentti esitti Paasikivi-seurassa elokuussa 2000.

Niinpä myös EU:n puolustusyhteistyötä kehitetäänkin yhä enemmän Naton ja sitä kautta Yhdysvaltojen ehdoilla. Suomalaiset eivät ole pullikoineet Yhdysvaltojen johtavaa asemaa vastaan. Päinvastoin sen dominoiva asema Natossa tunnustetaan auliisti ulkopoliittisessa johdossa. ”Kriisinhallintakyvyn kehittäminen unionissa tapahtuu rinnan Naton vastaavan toiminnan kanssa. Natolla, jossa Yhdysvalloilla on johtava asema, on vahva kriisinhallintarooli ja se on hankkinut kokemusta kahdessa merkittävässä operaatiossa, sekä Bosniassa että Kosovossa”, pääministeri Paavo Lipponen luennoi Naton suomalaisen progandajärjestön Atlantti-seuran tilaisuudesssa 12. joulukuuta 2000.

Myös rauhankumppanuustoiminta (PfP) on lopun perin pitkälti Naton toteuttamaa toimintaa, vaikka myös sillä on päällisin puolin demokraattiset pelisäännöt. Jopa pääesikunnan kansainvälisen osaston tutkimus Suomi ja Naton rauhankumppanuusohjelma (2. uudistettu painos) toteaa yksiselitteisesti, että ”päätösvalta Nato-johtoisissa operaatioissa on Pohjois-Amerikan neuvostolla. Kumppanimaita kuunnellaan, mutta niillä ei ole päätösvaltaa.”

Suomi on hyvä esimerkki, että Yhdysvaltojen sotilaallinen rooli Euroopassa ei rajoitu vain Natoon tai EU:n puolustusyhteistyön hallintaan. Entinen ministerin poliittinen erityisavustaja kertoo haivainneensa, että mm. Suomen ja Viron sotilaallinen yhteistyö on ollut vahvasti yhdysvaltalaisten koordinoimaa. Suomihan on ollut miltei koko 1990-luvun avustamassa Viron puolusvoimien ylösrakennusta. Suomen puolustusvoimat on vuodesta 1992 kouluttanut Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Maanpuolustusopistossa yli 100 virolaista. Suomi on myös lahjoittanut aseita virolaisille, mm. kokonaisen 19 tykkisen kenttätykistöpatteriston.

Erilaisissa alaprojekteissa suomi kouluttaa virolaisia mm. seuraavilla aloilla: johtamisjärjestelmä, henkilöstöhallinto, liikekannallepano, koulutus, kenttätykistö, pioneeri, huolto, viesti, ilmatorjunta, ilmavoimat, rajavartiolaitos, suojeluskunta ja maanpuolustuskurssit. Puolustusministeri Jan-Erik Enestam maaliskuussa 2000 tekemän Viron-vierailun aikana vara-amiraali Juhani Kaskeala ja Viron puolustusministeriön varakanselri Juri Barbo allekirjoittivat sopimuksen salaisten sotilastietojen vaihtamisesta. Sopimuksen kerrottiin olevan tarpeen salaiseksi julistetun tiedon – asejärjestelmät, puolustusteollisuus, puolustusalan kehitys, tiedustelutieto – vaihtamiseksi, luottamuksellisen tiedon suojaamiseksi ja huipputekonoligian hankkimiseksi. Ennen Suomea Viro oli tehnyt samanlaisen sopimuksen ainoastaan kahden Nato-maan Yhdysvaltojen ja Puolan kanssa. Koska Viro oli myös Nato jäsenehdokas, koulutus luonnollisesti sivuaa myös yhteensopivuutta sotilasliiton kanssa. Näin ollen Yhdysvallat seuraa koulutuksen edistymistä tarkasti.

”Suomen ja Viron sotilaallinen yhteistyö on täysin jenkkien valvonnassa. USA:lla on uskomattoman kordinoiva ote siihen, mitä suomalaiset siellä tekevät”, ex-erityisavustaja väittää. ”USA on voimakkaasti vaikuttanut siihen, että juuri Suomi hoitaa Viron koulutuksen. Yhdysvallat delegoi Viron Suomelle.

Lähdeaineisto Pekka Ervasti Jaakko Laakso Karhun naapurista Naton kainaloon ISBN 951-0-25559-9.

Ei kommentteja: