Suomen maaseudun puolueen ja sen eduskuntaryhmän hajoaminen oli oma erikoislaatuinen lukunsa. Eduskunnan piirissä se johti sellaisiin näytöksiin, että se antoi aiheen SMP:n puheenjohtajana Veikko Vennamon pidättämiseen eduskunnan työstä kahdeksi viikoksi 31.10.1972 lukien. Tässä sovellettiin eduskunnan ankarinta sisäistä kurinpitokeinoa, jollaista eduskunnan historia tuntee käytetyn ainoastaan kaksi kertaa.
SMP:n eduskuntaryhmä oli vuoden 1972 vaaleista lukien 18 edustajan vahvuinen. Kevätistuntokaudella 1972 oli havaittavissa merkkejä kasvavista erimielisyyksistä puolueen ja sen eduskuntaryhmän piirissä. Nämä erimielisyydet paljastuivat heinäkuun lopulla 1972, jolloin 12 SMP:n edustajaa julkaisi puolueen puheenjohtajaa ja hänen toimiaan jyrkästi arvostelevan kirjeen. Tyytymättömyyden pääsyitä olivat ne taloudelliset velvoitteet, joihin edustajat olivat sitoutuneet SMP:tä kohtaan.
SMP:n puoluekokouksessa ”hajottajakansanedustajien” nimet tuomittiin ja heidän katsottiin asettuvan puolueen ulkopuolelle, elleivät palaa järjestykseen ja noudata sääntöjä. Samassa puoluekokouksessa Vennamo valittiin paitsi puheenjohtajaksi myös SMP:n presidenttiehdokkaaksi.
Eduskuntatyön syyskuussa alettua oli yhteenotto puolueen johdon ja enemmistönä olevan opposition kesken väistämätön. Aluksi ei puolueen eduskuntaryhmää kutsuttu lainkaan koolle, mutta kunnallisvaalien mentyä puolueen johto ilmoitti 4.10.1972 päättäneensä erottaa ed. Heikki Kainulaisen ja ed. Mauno Kurpan SMP:n eduskuntaryhmän työstä kahdeksi kuukaudeksi. SMP:n oppositio piti päätöksiä laittomina sillä perusteella, että vain eduskuntaryhmä itse voi tehdä tällaisia päätöksiä. Eduskuntaryhmän kokouksessa 5.10. oppositiossa oleva enemmistöryhmä vaati turhaan erottamispäätösten kumoamista, jolloin 12 johtoa vastaan poikkiteloin asettunutta marssi ulos pitämään toisessa huoneessa omaa kokoustaan. ”Ryhmä 12” päätti enemmistöasemaansa vedoten vuorostaan erottaa ed. Vennamon eduskuntaryhmän työstä seuraavan vuoden maaliskuun loppuun saakka.
Tilanteen sekavuutta lisäsi tämän lisäksi käyty avainleikki. Eduskuntatalossa oleva SMP:n ryhmähuoneen ovi oli suljettu, kun Ryhmä 12 yritti hakeutua sinne kokoukseensa. Avaimen väitettiin olevan ed. Vennamon taskussa. Eduskunnan sisäisistä asioista päättävä kansliatoimikunta paneutui myös asiaan ja päätteli, ettei ollut selvästi käynyt ilmi, että SMP:n ryhmä todellakin olisi hajonnut. Sen takia kansliatoimikunta ilmoitti kaikilla smp-läisillä olevan vapaa pääsy ryhmähuoneeseen. Ovi avattiin auki vasta ylivahtimestarin voimin.
Näihin aikoihin alkoi eduskunnassa budjettikeskustelu ja ratkaistavaksi tuli kiperä kysymys siitä, kenellä on oikeus puhua SMP:n ryhmän nimissä. Kansliatoimikunta oli pitänyt ryhmää yhtenäisenä jossa ryhmäpuheenvuoro voitiin antaa vain yhdelle. Puhemiesneuvosto soi tämän kunnian ed. Vennamolle. Ryhmän oppositio ei kuitenkaan hyväksynyt tätä vaan järjestäytyi nyt virallisesti ja valitsi ed. Heikki Kainulaisen ryhmänsä puheenjohtajaksi. Tässä tilanteessa puhemiesneuvoston oli pakko tarkistaa päätöksensä ja antaa myös Ryhmä 12:lle oma puheenvuoro. Ryhmäpuheenvuorot pidettiin ryhmien suuruusjärjestyksessä, ja sen vuoksi SMP:n oppositio sai puhua ennen ed. Vennamoa.
Tämän jälkeen SMP:n puoluetoimisto jätti eduskunnan kansliatoimikunnalle kirjelmän, missä puolue ja SMP:n nyt kuuden edustajan vahvuinen ryhmä hyökkäsi ankarasti eduskunnan pääsihteeriä Olavi Salervoa vastaan, jonka väitettiin rikkoneen virkavelvollisuuksiaan mm. toimimalla ”hajottajakansanedustajien” lainopillisena neuvonantajana. Kansliatoimikunta päätti kirjelmän johdosta tehdä aivan muuta kuin SMP oli ajatellut. Se suositteli puhemiesneuvostolle kurinpitotoimiin ryhtymistä ed. Vennamoa vastaan avainjupakan ja pääsihteeriä vastaan esitettyjen syytösten vuoksi. Puhemiesneuvosto oli yksimielinen 31.10.1972 päättäessään erottaa ed. Vennamon eduskunnan työstä kahden viikon ajaksi sopimattoman käytöksen vuoksi.
Ryhmä 12 toteutti pian aikeensa perustaa uusi puolue. Puoluerekisteriin merkittiin puolueen nimeksi Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue. Tämän ryhmän vahvuudeksi tuli 13, kun edustaja Arvo Sainio ilmoitti 18.1.1973 liittyneensä SKYP:hen. Parin päivän kuluttua hän tosin perui ilmoituksensa, koska hän oli alkanut epäillä uuden puolueen perustajien vaikuttimia, mutta tämä kanta oli voimassa vain 26.1.1973 saakka. Silloin hän ilmoitti eduskunnan puhemiehelle kaikesta huolimatta siirtyneensä SKYP:hen ja että päätös oli sillä kertaa lopullinen.
Lähdeaineisto
Mitä, missä, milloin 1974
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti