Ulkoministeri Ahti Karjalainen johti Suomen valtuuskuntaa keväällä 1973 Moskovassa yya-sopimuksen 25-vuotisjuhlassa. Monien juhlallisuuksien lisäksi järjestettiin Suomen ulkoministerille kahdenkeskinen tapaaminen NKP:n ensimmäisen sihteerin Leonid Brezhnevin kanssa. Näin Ahti Karjalaisella oli mahdollisuus luovuttaa henkilökohtaisesti Brezhneville presidentti Urho Kekkosen lähettämä kirje. Moskovassa mukana ollut Sauli Pyyluoma sai luvan valokuvata Karjalaisen ja Brezhnevin tapaaminen. Valitettavasti Pyyluoman valokuvat epäonnistuivat täydellisesti!
Ahti Karjalainen ja Leonid Brezhnev keskustelivat ETY-kokouksesta. Neuvostoliiton johtaja oli konferenssin onnistumisesta ja valmisteluista hyvin kiinnostunut. Suomen ulkoministerillä oli mahdollisuus kertoa valmisteluista yksityiskohtaisesti. Keväällä 1973 oltiin jo niin pitkällä, että Suomi valmistautui kiireesti kesällä Helsingissä pidettävään ETYK:in ensimmäisen vaiheeseen eli ulkoministerikokoukseen. Isäntämaan ulkoministerinä Ahti Karjalaisella oli kokouksen valmisteluissa ja itse kokouksessa keskeinen rooli.
Suomi ja ennen muuta presidentti Urho Kekkonen saivat mainetta maailmalla, mutta maan sisäpolitiikka jatkui repaleisena. Presidentti Kekkosen tyytymättömyys Sorsan hallitukseen alkoi tulla esille. Huhtikuun 5. päivänä 1975 presidentti kirjoitti laajan kirjeen ”Hajahuomioita poliittisista näkemyksistä”. Presidentin myllykirje sisältää runsaasti arvostelua. Eräiltä osin se on varsin populistista. Johannes Virolainen on taas kerran aivan erityisesti presidentin hampaissa. Kirjeen sanoma oli kaiken kaikkiaan selvä. Presidentti halusi kaataa Sorsan hallituksen. Jos hajottamispäätös tehtäisiin esimerkiksi kuluvan huhtikuun aikana, niin eduskunta kokoontuisi elokuun 1. päivänä. Tämä järjestely ei sanottavasti haittaisi ETYK:iä. ”Talo elää tavallaan, vieras käypi ajallaan”.
Ahti Karjalaisen tukiryhmässä ja ystäväpiirissä tulkittiin presidentin kirjettä niin, että Kekkosen kritiikki kohdistui ennen muuta Virolaiseen ja Sorsaan. Kirjeessä ei ollut pienintäkään viitettä tyytymättömyydestä ulkoministeri Karjalaista kohtaan. Tästä pääteltiin, että Ahti Karjalaisen olisi poliittisesti viisasta lähestyä presidenttiä. Jospa se parantaisi Karjalaisen mahdollisuuksia päästä seuraavan hallituksen pääministeriksi. Näin laskettiin.
Karjalaisen ja Kekkosen lähentymiseen oli olemassa myös käytännön mahdollisuus. Vain neljäksi vuodeksi erityislailla presidentiksi valittu Urho Kekkonen alkoi nimittäin vihjailla, että hän saattaisi olla käytettävissä vielä vuoden 1978 jälkeenkin. Muun muassa Keski-Suomen läänin maaherra Artturi Jämsen piti noihin aikoihin tiiviisti yhteyttä presidenttiin ja Kekkosen vihje oli hyvissä ajoin Karjalaisen tukiryhmän tiedossa.
Ulkoministeri ja rouva Karjalainen matkustivat huhtikuun puolivälissä 1975 vierailulle Unkariin. Ennen matkaa Karjalainen kävi Tamminiemessä tapaamassa presidenttiä. Ilmeisesti Kekkonen tällöin odotti, että Karjalainen olisi ottanut puheeksi vuoden 1978 presidentinvaalit, sillä Artturi Jämsen totesi pettyneenä muutamia päiviä myöhemmin, ettei Karjalainen ollutkaan puhunut Tamminiemessä siitä mistä olisi pitänyt.
Huhtikuun 24. päivänä puoluesihteeri Mikko Immonen lähetti ulkoministerin matkalla mukana olleelle Jukka Juuselalle sähkeen: ”Demarit ovat pyytäneet ja Kekkonen on suostunut ehdokkaaksi.” Juusela vei sähkeen heti Karjalaiselle: - Katsopas! Tuli Suomesta sähke. – Jaaha, tähän on siis tultu, Karjalainen totesi. Juuselan mukaan asiasta ei sen enempää puhuttu. Karjalaisen tukiryhmälle Kekkosen suostuminen ehdokkaaksi oli tietenkin pettymys.
Ahti Karjalainen jatkoi keväällä 1975 tuttua työtään ulkoministerinä. Karjalainen keskusteli Moskovassa kahden kesken presidentti Podgornyin kanssa. Taas puhuttiin ETYK:stä. Podgornyi huomautti, että ei kai vain nyt Suomen sisäpoliittinen tilanne vaarantanut ETYK:n päätöskokouksen onnistumista Helsingissä. Valtuuskunta palasi vielä 12. päivän iltana Helsinkiin ja Karjalainen kirjoitti lentokoneessa presidentti Kekkoselle muistio keskusteluistaan Podgornyin kanssa. Karjalainen kertoo, että muistio toimitettiin heti presidentille.
Seuraavana aamuna kokoontui keskustapuolueen puoluehallituksen työvaliokunta. Kokouksessa keskusteltiin myös hallituksen kaatamisesta ja ennenaikaisten eduskuntavaalien ajankohdasta. Ahti Karjalainen selosti työvaliokunnalle keskustelujaan Podgornyin kanssa. Työvaliokunnassa käyty keskustelu vuoti Helsingin Sanomiin. Torstaina 15. päivänä toukokuuta oli lehdessä näyttävä uutinen ”Moskova huolissaan Suomen tilanteesta”. Karjalaisella oli heti omat epäilyksensä siitä, kuka uutisen oli Helsingin Sanomiin syöttänyt. Johannes Virolainen vuoti sen Helsingin Sanomiin, Karjalainen sanoo.
Kekkonen oli erittäin vihainen. Ahti Karjalainen oli kaikesta tapahtuneesta hyvin pettynyt. Toukokuun 29. päivänä Sorsan hallitus pyysi presidenttiä hajottamaan eduskunnan ja määräämään ennenaikaiset vaalit. Presidentti määräsi vaalit pidettäväksi 21.-22. syyskuuta 1975. Sorsan hallitus jatkoi toimitusministeriönä kesäkuun 13. päivään saakka, jolloin sen korvasi työvoimaministeriön kansliapäällikön Keijo Liinamaan muodostama virkamieshallitus. Ahti Karjalainen luovutti ulkoministerin tehtävät pitkäaikaiselle ystävälleen ministeri Olavi J. Mattilalle. Sen jälkeen hän ei ole ulkoministeri palannut. Maassa oli ETYK-kokouksen aikana virkamieshallitus.
Lähdeaineisto:
Lasse Kangas: Ahti Karjalainen tasavallan kakkosena ISBN 951-26-2591-1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti