tiistai 6. joulukuuta 2011

EU – huomispäivän super-Neuvostoliitto


















Yleisesti voidaan sanoa, että jos totuus on ristiriidassa jonkin voimakkaan ryhmän etujen kanssa, se joko salataan tai vääristellään. Tämän vuoksi virallinen historiankirjoitus usein valehtelee. Euroopan Unionilla ja entisellä Neuvostoliitolla on paljon yhteistä. Kumpikaan ei ole sntynyt kansojen tahdosta, vaan molempien taustalla ovat olleet pienet eliittiryhät. Euroopan Unionia perustellaan ”luonnollisella integraatioprosessilla” aivan kuten Neuvostoliittoa perusteltiin ”siirtymisellä kapitalismista sosialismiin”. Maastrichtin sopimus osoittaa selvästi, että Euroopan Unionista on tarkoitus kehittää Neuvostoliiton kaltainen keskusjohtoinen liittovaltio. Puheet ”itsenäisten valtioiden liitosta” ovat valhetta.

Vaikka tällä hetkellä EU:n jäsen valtiot vaikuttavat muodollisesti itsenäisiltä, ne eivät ole itsenäisiä enää vuosituhannen vaihteessa. (Huom. kirja on kirjoitettu v. 1994). Vaikka nykyään EU:n vastustajia ei suljeta keskitysleirihin, niin sen jälkeen kun EU:n omat poliisivoimat ja armeija on perustettu, EU tulee käsittelemään vastustajiaan aivan kuten mikä tahansa suurvalta. Diktatorista suurvaltaa kun ei voi perustaa ilman keskitysleirejä ja kidutuskammioita. Tämän historia todistaa. Keskistysleirit voivat tietenkin olla aivan uudentyyppisiä: esim. ihmisten käsittely psyykeen vaikuttavilla aineilla korvaa piikkilangat eikä varsinaisia leirejäkään tarvita.

EU:sta kehittyy Neuvostoliiton kaltainen diktatuuri. Sen voi huomata jokainen, joka vaivautuu lukemaan Maastrichtin sopimuksen. Siinä puhutaan tulevasta europoliisista, joka erehdyttävästi muistuttaa Neuvostoliiton pelättyä KGB:tä.

Tohtori Karl Steinhauser kuvaa kirjassaan erinomaisesti, kuinka Itävallan monet johtavat poliitikot ovat uskomattomalla tavalla ryhtyneet luovuttamaan isänmaataan uuden tulevan suurvallan eli EU:n vallanpitäjille. Samoin hän kuvaa joukkoviestinnän osuutta tähän. Aivan vastaavanlainen ilmio tapahtuu tämän päivän Suomessa: poliittinen eliitti on tekemässä ilmiselvää valtiopetosta silmääkään räpäyttämättä. Sillä valtiopetoshan se on, jos valtiovalta siirretään ilman perustuslain mukaisia säätämisjärjestelyjä valtakunnan ulkopuolelle. Jos Suomi liittyy Euroopan Unioniin, niin muutaman vuoden kuluttua enemmistö suomalaisista haluaa siitä irtautua. Mutta se ei ole enää mahdollista! Euroopan Unioni ei ilman sotaa luovu Suomen kaltaisesta metsä- ja vesistöaarteesta.

Tohtori Ilkka Hakalehto on kahdessa erinomaisessa kirjassaan kuvannut Suomen tilannetta suhteessa Euroopan Unioniin: Itsenäisyys vaarassa (Huhmari 1993) ja Epäluottamuslause halllituksen EU-politiikalle (Hankasalmi 1994). Jälkimmäisessä teoksessaan Hakalehto toteaa: ”Mikäli Suomi liitettäisiin perustuslain vastaisesti Euroopan Unioniin, on kansalla päästäkseen takaisin isännäksi omaan maahansa edessään oikeus- ja itsenäisyystaistelu samoin kuin 1900-luvun alussa.” Tällä Hakalehto tarkoittaa lähinnää sitä, että vuoden 1995 eduskuntavaaleissa valittu uusi eduskunta voisi kumota edellisen eduskunnnan, presidentin ja hallituksen tekemän päätöksen Suomen liittymisestä Euroopan Unioniin.

Käynnissä olevaa ”Euroopan integroitumista” perustellaan nykyisin useimmiten taloudellisilla seikoilla. Puhutaan siitä, kuinka ”talouselämän kansainvälistyminen vaatii laajempaa kansainvälistä yhteistyötä” ja kuinka ”Euroopan integraatio kiihdyttää talouskasvua ja hyvinvoinnin lisääntymmistä EU-maissa”. Samalla varoitetaan ”integraariokehityksen” ulkopuolelle jäämisestä maalaamalla uhkakuvia ”albanisoitumisesta” ts. poliittisesta ja taloudellisesta syrjäytymisestä seä taloudellisen kehityksen taantumisesta. Tällaiset puheet ovat naurettavia.

Psykoligina tiedän hyvin, että ihmistä ohjaavat voimat ovat monenlaisia. Useimmille ihmisille henkilökohtainen taloudellinen etu on määräävä. On myös ihmisiä, joilla poliittinen tai uskonnollinen vakaus ovat tärkeämpiä kuin henkilökohtainen taloudellinen etu. Tällaisia ihmisiä on kuitenkin verraten vähän.
Jotta vosi ymmärtää maailmanpolitiikkaa, täytyy perehtyä joukkoviestinnän maailmaan. Joukkoteidostuvälineet muotoilevat puolestamme maailmankuvaamme ja kertovat sitten, mitä meidän tulisi tuosta ajatella. Lähes kaiken mitä tiedämme – tai luulemme tietävämme – tapahtumista naarustomme ja tuttavapiirimme ulkopuolla, me opimme sanomalehdistä, aikakausilehdistä, radiosta ja televisiosta. Uutistenlukijain sanavalinnat, äänensävy ja kasvonilmeet – kaikki nämä asiat vaikuttavat huomaamattomasti ja silti voimakkaasti tapaan, jolla me tulkitsemme näkemäämme tai kuulemaamme. Useimmat ihmiset eivät lainkaan huomaa, että heitä manipuloidaan. Mielipiteitä muokkaavien tiedotusvälineiden valta on järkkymätön. Juuri joukkoviestintä on se mahtava ase, jolla vapaamuuratit yrittävät saada ihmiset näkemään Euroopan Unionin turvallisena Euroopan kansojen vapaana liittona. Kaikki viittaa siihen, että siitä tulee Neuvostoliiton kaltainen kansojen vankila.

Mummon ryöstäjä on helppo tuomita niin oikeuslaitoksessa kuin yleisessäkin mielipiteessä. Mutta kun koko kansa ja kansakunta ryöstetään, ei ole olemassa järjestelmää, joka tuomion langettaisi. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Suomea. Suomea on tällä vuosikymmenellä (1990-luvulla) ryöstetty nopeammin kuin yhtäkään toista kansakuntaa kirjoitetun historian aikana. Silti mikään järjestelmä ei ole puuttunut tähän toimintaan. Useimmat suomalaiset eivät ole edes huomanneet sitä, että heidän isänmaansa on ollut jo vuosia systemaattisen ryöstön kohteena. Tämä alkoi vuonna 1987, kun Suomen Pankki vapautti pääomien maastaviennin. ETA-sopimus varmisti, että ryöstövoi jatkua.

Suomi oli 80-luvn puolivälissä rikas maa. Täällä oli maa- ja vesialueita yli seitsemän hehtaaria jokaista kansalaista kohti. Oli maailman parhaisiin lukeutuva tie- ja tietoliikenneverkosto. Teollisuuden tuotantolaitokset olivat ajanmukaisia ja raaka-aineiden sekä energian saanti turvattua. Muutamassa vuodessa elintasomme on laskenut merkittävästi, sosiaaliturvamme on heikentynyt ja koulutusmäärärahoja on vähennetty. Infrastruktuurimme rapistuu hoiden puutteessa. Kansa köyhtyy ennätysvauhtia.

Lähdeaineisto: Dr. Karl Steinhauser EU – huomispäivän super-Neuvostoliitto ISBN 951-97105-0-7

2 kommenttia:

Sakari Muurinen kirjoitti...

Tekstissä on muutamia hyvinkin häirtseviä kohtia. Ensinäkin tuo käsittämättömän deterministinen kuva Euroopan tulevaisuudesta. On hieman kummallista ajatella, että Eu:n kehitys olisi jollain asteella sinetöity. Muistuttaisin tässä kohtaa, että myös Marx oli deterministi, joka näki maailman kehittyvän kohti sosialistista maailmanvaltiota ja kuinka väärässä hän olikaan.
Muutenkin on täysin käsittämätöntä, että kirjoitta yrittää muodostaa jonkilaisia analogioita vertailemalla Neuvostoliittoa ja Euroopan unionia. Ensinäkin näiden kahden struktuurinen olemus on täysin erilaine. Myös NL:n ja EU:n tavoitteet ja toimintatavat eroavat huomattavasti.
Myös väite siitä, että EU sekä NL olisivat syntyneet ilman kansan tukea on täysin kummallinen. Tälläiset järjestelmät eivät synny ilman kansan tukea. Se että osa kansalaisista kokee EU:ssa mukana olemisen huonona vaihtoehtona ei tarkoita sitä että päätös liittymisestä olisi ollut epädemokraattinen.
Kansallinen itsemääräämisoikeus ei ole kadoksissa niin kauan kuin meillä on mahdollisuus erota EU:sta. On myös täysin edesvastuutonta pelotella sodalla mikäli eroaisimme. EUko tänne hyökkää? Suomella on täysy mahdollisuus erota EU:sta, jos se niin haluaa.
Kirjoittaja kertoo myös olevansa psykologi, kuitenkin kotisivuilta löytyvässä CV:ssä mainitaan, että kirjoittaja on todellisuudessa Yo-Merkonomi. Onko tämä sitä kirjoittajan kotisivuilla mainostamaa rehellisyyttä?

Sakari Muurinen

Unknown kirjoitti...

"Marx oli deterministi, joka näki maailman kehittyvän kohti sosialistista maailmanvaltiota ja kuinka väärässä hän olikaan."

Päinvastoin, vaan niin Yhdysvallat Obaman johdolla kuin Länsimaat yleensäkin ovat menossa sosialismin kautta puhtaaseen kommunismiin. Tämä muutos on ollut todella nopeata 2000-luvulla.

Tuki EU:lle tuli vahvan lehdistö propagandan ansiota, sillä koko totuutta ei kerrottu ja liittovaltio sanaa ei haluttu käyttää, vaikka se on ilmeinen päämäärä, johon käytetään ylivelkaantumista.

EU tuo monia ongelmia, mutta yksi suurimmista on yhteinen valuutta. Kuitenkaan globalisoitumista ei voi estää ja tasapäistämistä, jossa kansalliset identiteetit ja itsenäisyys ovat suurimmat esteet. Nämä kuitenkin tulevat sortumaan ja koko maailma tulee lopulta pienen eliitin hallintaan, aivan kuten Kirjoitukset ennustivat melkein kaksi tuhatta vuotta sitten.