Keskustelin Puntilan kanssa uudemman kerran 4. helmikuuta 1993 ja teimme kaupat. Tosistamme tietäättä pääministeri Aho oli myös ottanut yhteyttä Puntilaan ja pyytänyt häntä arvioimaan pankkikriisin hoitoon tarjottuja vaihtoehtoja. Puntilasta tuli siten kahden linnan konsultti. Rahoituskriisin todennäköisyys on suuri. Keskustelin tiistaian Viinasen ja Eino Keinäisen (valtiovantainministeriön valtiosihteeri) kanssa siitä, mikä on lainsäädännöllinen tilanne. Keinäsen mukaan asiaa on tutkittu ja voidaan lähteä siitä, että valmiuslakeja voidaan käyttää.
Vuoden 1993 valtiopäivien avajaispuheessa 10. helmikuuta pankkijärjestelmän ongelmat ja valtion velka olivat päällimmäisinä: ”Pankkien ongelmat ovat sekä niiden itsensä aiheuttamia että laman seurausta. Valtion pankkitukea ei ole tarkoitettu pankkien omistajien hyväksi, vaan asiakkaiden luottotappioiden rahoittamiseksi. Näin menetellään siksi, että pankit muuten joutusivat irtisanomaan suuren määrän lainoja. Pankkijärjestelmän toiminta on kaikissa oloissa turvattava, viime kädessä valtion toimenpitein. Pankkien tukeminen ei talouden normaaleihin pelisääntöihin kuulu, mutta toimiva pankkijärjestelmä on talouden toiminnan perusedellytys.
Talouden kriisi on synnyttänyt keskustelua talouspolitiikasta. Osin haetaan yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ja vaikeisiin kysymyksiin. Valtion suureen velanottoon perustuva finanssipolitiikka ei ole lamaa taittanut. Tästä on tahdottu tehdä se johtopäätös, että velanottoa pitää voimistaa entisestään työttömyyden alentamiseksi. Valtiontalouden alijäämä on edelleen liian suuri, se on saatava supistumaan. Totesin, että myös vaihtotaseen vaje oli liian suuri. Siksi tarvitaan vientitulojen kasvua a tuontimenojen supistumista. Ulkomaisen velan kasvu vaikuttaa ensin elvyttäästi, mutta sen jälkeen talouskasvua jarruttavasti, kun korot ja lyhennnykset tulevat maksuun. Bujdettivaje ruokkii osaltaan vaihtotaseen vajetta. Valtion menoja on pakka yhä leikata, vaikka tavanomaisemmassa suhdannetaantumassa olisi perusteita toimia päin vastoin.
Katastrofivaihtoehto on yksi. Sitä on pyritty selvittämääm, mutta jo se otetaan ensimmäisenä vaihtoehtona, niin se tulee. Niin kuin viime syksynä, kun valuutat muutamassa minuutissa menivät pakkasen puolelle, kävi juuri niin kuin oli ajateltukin. Ei se varoita paljon tullessaan. Kun tilanne tulee, se tulee. Oikeuskansleri on sitä mieltä, että katastrofilainsäädäntöä voidaan käyttää, vaikka säätäessä korostettiin, että ne ova ulkoisia uhkia varten. Kysymys on siitä voiko hallitus tehdä ratkaisuja, joita tarvitaan. Käsitykseni mukaan ei voi tehdä. Se on lähinnä seurausten hillintää. Jos tilanne tulee päälle, pitäisi ilmeisesti säätää suhteellisen yksinkertainen valtuuslaki, joka antaa hallitukselle jonkinlaiset diktatuurivaltuudet. Se on yksi vaihtoehto.
Koivisto: Jollakulla pitää olla oikeus punnita asioiden tärkeysjärjestystä. Tämä on ensimmäinen vaihtoehto. Toinen on, että oletetaan, että meillä olisi mahdollisuus elviytyä. Minusta pitäisi lähteä liikkeelle niin, että hahmotellaan huoltotaseesta lähtien, mikä olisi mahdollinen ja siedettävä kehityskulku. Kysymys on pankkien keskinäisistä suhteista. Kauppalehdessä tänään Ålandsbankenin toimitusjohtaja sanoo, että pankit jotka saavat valtion tukea, kilpailevat tehokkaasti niitten kanssa, jotka eivät saa.
Puntila: Pilaavat toisilta markkinat. Ihan sama kuin konkurssit yritystoiminnassa.
Koivisto: Sama ilmiö. Kun on kysymys pankkien jakamisesta tai ei, niin on kysymys myös siitä, pidetäänkö valtion rahalla yllä ylimääräistä kapasiteettia.
Puntila: Niin kuin pidetään.
Koivisto: Niin kuin pidetään. Nämä ovat kaikkea muuta kuin teknisiä kysymyksiä, ne ovat suuren uokan poliittisia kysymyksiä.
Puntila: Lähestymme aika lailla Itä-Euroopan maitten tilannetta, josta ne ovat pyrkimässä irti.
Hallitus tietää, että en sen asioihin ole yleensä puuttunut. Merkittävän poikkeuksen muodostavat valuuttakurssipoliittiset kannanotot, joissa asetuin nimenomaan sille kannalle, että ei ole syytä lhteä käyttämään suuria lainattuja rahoja Suomen markan ulkoisen arvon puolustamiseksi tilanteessa, jossa valuuttavaranto oli kaiken aikaa kutistunut ja oli nähtävissä, että omat ja lainatut rahatkaan eivät hankkeeseen riittäisi. Sanotaan, että vakaan markan politiikka on epäonnistunut. En ole huomannut, että näin sanovat olisivat vielä löytäneet ilmaisun omalle vaihtoehtoiselle linjalleen. Mikä se olisi? Epävakaan rahan politiikka, vain jatkuvien devalvaatioitten, kiihtyvän inflaation politiikka.
Kesäkuussa1993 aloin kauhistella hidasta etenemistä pankkialan rakennejärjestelyissä. Pankkituessa ei kennelläkään näytä olevan toimintalinjaa, Näyttää, että kukaan ei halua siihen varsinaisesti tarttua ja rahaa valuu kaiken aikaa. Voisi sanoa, että tilanne mätänee.
Työmarkkinoilla päädyttiin vuoden mittaisiin liittokohtaisiin sopimuksiin 1. marraskuuta 1993 oikeastaan minutkin yllättäneen kivuttomasti. Ilmeisesti järjestöjen laajaan kenttään oli mennyt perille sanoma, että edessä olisivat todella vaikeat ajat, ellei isoja asioita voitaisi pitää hallinnassa.
Lähdeaineisto: Mauno Koivisto Kaksi kautta ISBN 951-26-3947-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti