Suomen itsenäisyyden kahdeksannella vuosikymmenellä maan taloutta – erityisesti rahamaailman – vapautettiin säännöstelyn kahleista. Suomen Pankki antoi rahalaitoksille vapauden kilpailla. Ja ne ryntäsivät toistensa kimppuun syytämällä ulos kotimaista ja ulkomaista rahaa enemmän kuin suomalaiset osasivat käyttää. Pankit halusivat johtaa talouselämää kohti tehokkuutta, suurempia yksiköitä ja kansainvälistä kilpailukykyä. Niilla oli viisaus tulevaisuudesta.
Vapaan rahan aallonharjalle nousi yllättäen maan vanhin ja varovaisin pankkiryhmä, säästöpankit. Kuin selvitäkseen ennalta katsoen ylivoimaisesta esteestä ne kiihdyttivät vauhtinsa äärimmilleen. Sitä varten voimaa ja valtaa oli siirretty aikaisemmin säästöpankkien nöyrälle ja hiljaiselle rengille, ryhmän keskuspankille, Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankille, Skopille.
Skop loi nahkansa nopeasti; keskuspankkirahan proomusta tuli sotalaiva. Se johdatti säästöpankit ensin kiinteistömarkkinoille, arvopaperipörssiin ja lopulta myös kauas ulkomaille – Australiaan, Japaniin ja Yhdysvaltoihin. Skop teki rahaa aivan uusilla keinoilla: nurkkauksilla, sijoitusyhtiöillä ja optiolainoilla.
Suomen Pankki siivitti Skopin menestystä lukitsemalla korkotason niin alhaiseksi, ettei markka päässyt vahvistumaan. Suomeen tulvi rahaa ulkomailta. Skop syyti sitä eksoottisempien sijoitusten lisäksi yritysten hurjaakin hurjempiin investoihteihin, asuntoihin, autoihin, kesämökkeihin ja muuhun kulutukseen. Elettiin 1980-luvun iloista loppua.
Suomen Pankki otti Skopin hatuunsa 19.syyskuuta vuonna 1991. Kulutus- ja investointijuhla päättyi. Markka devalvoitiin. Suomi putosi puusta. Skop näytti suuntaa onnessa ja tuskassa. Sen vanavedessä upposi myöhemin myös koko säästöpankkifederaatio. Vain muutamassa vuodessa säästöpankit, säästäväisyden ja turvallisen sijoittamisen aatteen linnakkeet, roamhtivat – tuhlaukseen. Ikään kuin palomiehet olisivat ryhtynet sytyttämään tulipaloja, poliisit tekemään rikoksia ja lääkärit kylvämään sairauksia.
Suomalaiset veronmaksajata ovat tähän mennessä sijoittaneet Skopin ja säästöpankkien pelastamiseen noin 70,5 miljardia markkaa. Summa merkitsee noin 26 100 markkaa jokaista valtion veronmaksajaa kohden. Suuri osa tuesta on menetetty lopullisesti. Syyllisten säästöpankkijohtajien etsintä on alkanut ja ensimmäisiä tuomiota – langettavia ja vapauttavia – on jo jaettu. Sen sijaan Suomen Pankki ja muut viranomaiset ovat päässeet toistaiseksi vielä vähällä.
Asianomaiset eivät halua enää muistella näitä tapahtumia, eivätkä monet muutkaan. Lähes kaikki päättäjät – vähäisimmästä säästöpankkijohtajasta aian presidenttiin asti – tekivtä tuolloin sellaisia vääriä arvioita, joiden häpeä ulottuu vuosikymmenien päähän – ei kuitenkaan ehkä riittävän kauas, jotta tpahatuvat ei voisi jälleen uusiutua 60 vuoden kuluttua. Näin kirjoitti Heikki Hiilamo kesäkuussa 1995.
Skopin historia alkaa, kun vähävaraiset säästöpankit puhdistelevat pölyt harteiltaan ja keskittävät voiman keskuspankkiinsa eli Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankkiin. Skopin terävä-älyiset johtajat alkavat kaikin voimin hyödyntää vapautuneita rahamarkkinoita ja väljiä lakipykäliä. Pankki vuoee satumaisia voittoja nurkanvaltauksista, optiolainoista ja osakeannista. Skop on Suomen kannattavin ja paras pankki.
Ulkomaiset sijoitukset ovat Skopin seuraava aluevaltaus. Se hankkii jättiläistontin Floridasta, hotellin Neitsytsaarilta ja reonttiluottoyhtiän Texasista. Se rahoittaa lentokoneita Luxemburggissa ja kiinteistäkeinottelijoita Hollannissa.
Syyskuussa 1991 Skop joutui Suomen Pankin holhoukseen. Pian sen jälkeen säästöpankit romahtivat ja joutuivat kilpailijoiden saaliiksi. Säästöpankkien kypsyyskoe päättyi Suomen taloushistorian suurimpaan katastrofiin.
Skopin todelliset tappiot alkoivat palajstua vasta sen jälkeen, kun se oli joutunut Suomen Pankin haltuun. Pian tämän jälkeen käynnistyivät myös Skopin myyntiyritykset ja vähän myöhemmin myös – syyllisten etsintä.
Suomen Pankki valitsi syksyllä 1991 Skopin uudeksi pääjohtajaksi riskiensaneerausosaston johtajan Kaarlo Jännärin. Strategia muuttui täysin. -Nopeisiin voittoihin pyrkivät korkean riskiprofiilin liiketoimet eivät enää kuulu skopin strategiaan, uusi pääjohtaja ilmoitti. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Skop ei ottanut enää juuri lainkaan riskiä. Pankki meni nyt toiseen äärilaitaan: pankki ei ollut enää oikeastaan pankki vaan perintälaitos.
SSP:in teurastus
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/sspin-teurastus.html
Lama ja oikeus – pankkikriisin jälkiä etsimässä
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/lama-ja-oikeus-pankkikriisin-jlki.html
Roskapankin uhrit - naimisissa Arsenalin kanssa
http://pankkikriisi.blogspot.com/2009/05/roskapankin-uhrit-naimisissa-arsenalin.html
Väitös yrittäjistä: "Oikeuslaitos suosii valtiota"
http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/yritysuutiset/?oid=20110678665
Lähdeaineisto Heikki Hiilamo SKOP – lyhyt historia ISBN 951-0-20726-8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti