Sain maaliskuun alussa 1989 muistion, jossa pohdiskeltiin tilannetta sen jälkeen, kun Axionilla oli 21 prosentin osuus Sammosta ja kun Kouri Capital Oy omistivat yhteensä 20 prosenttia SYP:stä, Jaakko Lassila kirjoittaa. Tapasin muistion johdosta Fagernäsein ja Tapio Niemen. Totesimme, että strategiamme tuli olla saada myydyksi kaikki nämä osakkeet yhtenä eränä ja että Kansallispankin kannalta tärkein tavoite oli saada haltuunsa SYP:n SKOP:n omistuksessa olevat Rauma-Repola Oy:n osakkeet. Muutoin pyrittiin mahdollisimman suureen rahalliseen vastasuoritukseen. ”Strategisen vastavalkean” suhteen oli siirrytty ”kahden rintaman” puolustussodasta asemiin, jotka Kansallispankin kannalta olivat vähintäänkin hyvät, erityisesti ottaen huomioon sen altavastaajan aseman, josta KOP joutui lähtemään liikkeelle.
Kuningas oli nimittäin lähestynyt Kouria ja halusi tavata tämän mahdollisimman pian. Tapaaminen järjestyi Lontoossa 9. ja 10. päivänä maaliskuuta 1989. Kuningas oli todennut, että ”minulla on Mika Tiivoaln valtakirja ostaa Kourilta kaikki ne SYP:n ja Sammon osakkeet, jotka tämä pystyy myymään”.
Henrik Kuningas ja Pentti Kouri tapasivat Lontossa . Kuningas esitti, että otaja halusi maksaa osan kauppanhinansta Rauma-Repola Oy:n. Nokia Oy:n, Kesko Oy:n, Vakuutus Oy Pohjolan ja Kymmene Oy:n osakkeilla.
Neuvottelujen kuluessa minuun otettin yhteys puhelimitse maalle, missä olin viikonloppua viettämässä, ja tieduteltaessa totesin, ettei Kansallispankki ollut kiinnostunut muista kuin Rauma-Repolan osakkeista. Tapasin sitten Fagernäsin, Kourin ja Kulvikin, jotka tulivat luokseni maaseutuasuntooni. Ilmoitimme Fagernäsin kanssa uudelleen olevamme valmiit ottamaan SYP- ja Sampo-osakkeiden ostajilta ensisijaisesti vain Rauma-Repola Oy:n osakkeita. Meille todettiin, että kaupan totetuminen edellytti, että muitakin osakkeita hyväksyttiin, jolloin päädyttiin lisäksi Nokian ja Pohjolan osakkeitiin.
Maaliskuun 14. päivän vastaisena yönä tehtiin sitten maamme historian suurimmat osakekaupat. Kauppojen osapuolina olivat SYP, Palkkiyhtymä sekä Kouri Capital Oy tai määräämänsä. KOP:n yhteyshenkilönä oli Peter Fagernäs. Kauppojen kohteena olivat seuraavat osakkeet:
noin 28 000 000 kpl SYP:n A-osaketta
noin 2 300 000 kpl Sammon A-osaketta
noin 1 500 000 kpl Nokian sidottua kantaosaketta
500 000 kpl Pohjolan A-osaketta
400 000 kpl Pohjolan B-osaketta
25 000 000 kpl Rauma-Repolan osaketta
Merkillepantavaa on, että osa kaupan kohteena olleista Rauma-Repola Oy:n osakkeista tuli SYP:n välityksellä SKOP:ltä. Hyvä kysymys on, miksi SYP oli valmis antamaan noin 200 miljoonan markan myyntivoiton SKOP:lle? Oikea vastaus varmasti on: Koska SYP:llä ja SKOP:lla todellakin olli sopimus, jonka mukaan määrättyjä asioita hoidettiin yhdessä. Samalla myös purkautui suunnitelma Rauma-Repola Oy:n pilkkomisesta. Olimme saavuttaneet tavoitteemme. Valmet oy:n pääjohtaja Kankaanpää ei kuitenkaan luopunut toivosta vaan otti yhteyttä Peter Fagernäsiin ilmoittaen olevansa edelleen kiinnostunut ostamaan Rauma-Repolan kaikki osakkeet. Suuren suunnitelman ja unelman sortuminen oli varmasti raskas pala.
Kauppojen jälkeen alkoi osakkeiden, eritysiesti Rauma-Repola Oy:n osakkeiden sijoittaminen edelleen. Halusimme päästä irti Kourista. Emme halunneet hänen enää jäävän omistajaksi, vaikka hän sitä ehdottokin. Lopullinen järjestely tapahtui vasta kesällä 1989, kun Nokian ja Pohjolan osakkeet siirtyivät Securus Oy:lle. Securukseen sijoitettiin myös huomattava määrä Rauma-Repola Oy:n osakkeita. Muina Rauma-Repolan osakkeiden ostajina olivat Yhtyneet Paperitehtaat Oy ja Kesko Oy. Securuksen omistajiin, joita olivat Kansallispankki, Pohjola ja Tuko, liittyi nyt myös Rauma-Repola Oy. Näin sai loppunsa suuri suunnitelma Rauma-Repola Oy:n pilkkomisesta, jossa olivat mukana SYP, SKOP, Valmet, Tampella ja jopa Pohjola, sekä tilitoimisto Salmi, Virkkunen & Heleniuksen edustajat neuvonantajina.
SYP sijoitti saamansa Sampo-osakkeet ja omat osakkeensa Finanssilaitos Oy:öön, jonka osakkaaksi se sai eräitä vakuutusyhtiöitä. Varsin pian tehtyjen kauppojen jälkeen SYP levitti julkisuuteen tietoa, jonka mukaan KOP ”pakotti” SYP.n luopumaan sen omistamista Pohjolan osakkeista. Tällä väitteellä oli merkityksensä, kun levitettiin tietoa Lassilan ja Niskasen salaliitosta ja Pohjolan valtaushankkeesta. Kansallispankki ei koskaan pakottanut, enkä ymmärrä kuinka olisi voinutkaan SYP:ä tähän pakottaa.
Mielenkiintoisia jäkikäteistietoja oli sitten erään tuntemani lontoolaisen pankkiiriliikkeen varatooimitusjohtajan kertomus, että SYP:n ja Sammon osakkeet oli myyty kovin halvalla ja että hänen yhtiönsä olisi pystynyt sijoittamaan osakkeet johonkin parkkipaikkaan, kunnes Skandinaviska-Enskilda Banken olisi voinut ostaa ne. Näin sai varmistuksen markkinoilla liikkunut tieto, että S-E Banken oli kiinnostunut näistä osakkeista. Lisävahvistuksen sain asiaan, kun S-E.Bankenin toimitusjohtaja Ramfors myöhemmin kertoi minulle ajatuksistaan muodostaa suuri pohjoismainen finanssitavaratalo, johon hän havitteli mukaan pohjoismaisia vakuutusyhtiötä ja pankkeja. S-E Banken osti huomattavan aseman itselleen ruotsalaisessa vakuutusyhtiössö Skandiassa, jossa ansiostani Pohjola oli myös huomattava omistaja. Tällöin käytiin yhteistyökeskusteluja yli Pohjanlahden.
Uusi arvopaperimarkkinalaki astui voimaan 1.8.1989. Tällöin purettiin lopullisesti eräät pankin ja Kourin partnershipien väliset sopimukset. Vain alkuperäinen asetelma August Groupin kanssa jäi jäljelle. Myöhemmin purettiin yhteys myös Kouri Capital Oy:n kanssa. Sopimukset neuvotteli uuteen uskoon Aarto Heinonen ja Teppo Taberman. Varsinaiset Kouri-kaupat oli saatettu loppuun, riidat vain partneireiden välillä jatkuivat.
Saukkomaan päivittämänä Suomen Kuvalehdessä oli, että Kouri-kauppojen voitoista oli hävinnyt teille tietymättömille yli 100 miljoonaa markkaa. Mihin ne rahat katosivat? Varmuudella voidaan sanoa, että sen tietävät Hannes Kulvik ja hänen vaimonsa sekä amerikkalainen juristi. Eljas revon kirja kertoo asiasta jotakin. Siihen viitaten voidaan todeta seuraavaa:
Oopperalaulaja Matti Salmiselta ostettiin kaksi Sveitsissä rekisteröityä yhtiötä, Salminen & Cie ja Sarva SA. Kulvikin neuvonantajana ja kaupan järjestäjänä oli suomalainen, osittain Sveitsissä asuva Zacharias Sundström. Salminen & Cien nimi muutettiin sitten Kulvik & Cieksi, jonka omistaja oli aluksi Kulvikin vaimo Marja-Leena yksin. Myöhemmin Hanneskin tuli omistajaksi. Samalla Sarva SA:n nimi muuttui Khotso SA:ksi. Neitsytsaarille rekisteröitiin myös samanniminen yhtiö.
Pentti Kourin alun perin yksin omistama yhtiö First Atlas Group sai toisen omistajana, Khotso SA:n, jonka omistaja Kulvik kiisti olevansa. First Atlas group oli rekisteröity Luxemburgissa. Välttäälseen Yhdysvaltojen verotuksen Kouri ei voinut sitä yksin omistaa. Uudelleenjärjeselyn jälkeen Pentti ja Elly Kouri omistivat 49,5 prosenttia ja Khotso SA niin ikään 49,5 prosenttia. Loput omisti samojen tahojen toinen Partnership-yhtiö. First Atlas Group muutti sitten nimensä Albermale General Partnershipiksi.
Kuka sitten omisti Khotso SA:n? Kulvik ilmoitti omistajaksi Jerseyn saarella rekisteröidyn säätiön nimeltään Avala. Monimutkaisten omistusjärjestelyiden tarkoituksena oli haihduttaa näkyvistä Khotso SA.n todellinen ja todelliset omistajat. Näitä asioita jälkeenpäin pohtiessani ja perehtyessäni saamaani aineistoon olen ihmetellyt jatkuvasti, mihin Hannes Kulvik tarvitsi Avala-säätiötä ja sen taakse piiloutuvia sveitsiläisiä ja millä keinoin hän oli saanut heidät mukaan. Vai oliko kysymyksessä vain suuri harhautusoperaatio. Tänä päivänä Hannes Kulvik asuu pääasiassa Genevessä.
Lähdeaineisto Jaakko Lassila Markka ja ääni ISBN 951-26-3879-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti