sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Vallanvaihto



Suomessa tehtiin historiaa keskiviikkona 1.3.2000. Maa sai silloin ensimmäisen naispresidentin kymmenen miehen jälkeen. Vielä merkittävämpi valtiollinen tapahtuma oli kuitenkin se, että uusi perustuslaki tuli samana päivänä voimaan. Tosin asia sivuutettiin päivän virallisessa ohjelmassa vähin äänn ja pitemmittä puheitta. Puhemies Riitta Uosukainen ilmoitti merkittäväksi eduskunnan pöytkirjaan, että tuona päivänä tulivat voimaan ”eduskunnan työtä keskeisesti säätelevät Suomen perustuslaki ja eduskunnan työjärjestys”. Valtasuhteiden muutos tasavallan huipulla hukkui historiallisen presidentinvaihdoksen herättämän uteliaisuuden ja innostuksen alle.

Naisen nousu tasavallan presidentiksi ylitti kansainvälisetkin uutiskynnykset. Tarja Halosesta tuli viides virassa ollut naispresidentti maailmassa ja Euroopan ensimmäinen naispresidentti, joka ei ollut vain seremoniallinen valtionpää, vaan aito vallankäyttäjä. Tuona pilvisenä kevättalven päivänä heti puolenpäivän jälkeen päättyi 80 vuotta kestänyt vahvojen, ajoittain lähes itsevaltiaiden presidenttien aika Suomessa. Heinäkuussa 1919 voimaan tullut hallitusmuoto oli antanut presidenteille laajat valtaoikeudet, joita eräät heistä olivat myös käyttäneet sumeilematta hyväkseen, välillä perstuslain kirjainta ja henkeä venyttäen.

Tasavallan presidntti oli ollut paitsi valtionpää myös Suomen tärkein yksittäinen vallankäyttäjä vuoden 1919 hallitusmuodon nojalla. Hän oli 1990-luvulle asti maan valtahierarkiassa hallituksen ja eduskunnan yläpuolella, koska hänellä oli oikeus hajoittaa eduskunta ja määrätä uudet vaalit sekä nimittää hallitus ja sen yksittäiset ministerit. Presidentille kuului myös hallinto- ja lainsäädäntävaltaa, ja hän johti maan ulkopolitiikkaa. Ennen Mauno Koiviston aikana tehtyjä valtaoikeuksien leikkauksia presidentin asemaa tulkittiin yleisesti niin, että hallituksen tuli nauttia myös presidentin luottamusta eduskunnan luottamuksen lisäksi.

Suomen vanha hallitusmuoto oli länsimaissa hyvin epätvallinen. Suomi ei ollut vahvan presidenttivallan takia puhdaspiirteinen parlamentaarinen demokratia, vaikka perustuslaki julisti maan olevan tasavalta ja määritteli valtiovallan kuuluvan kansalle, jota edusti valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Suomi oli puolipresidentillinen maa, jonka tärkein yksittäinen vallankäyttäjä ja valtiollinen johtaja oli presidentti – ainakin niin halutessaan.

Martti Ahtisaari puhui viimeistä kertaan eduskunnan edessä tasavalllan presidenttinä puolen päivän jälkeen. Puhe ei sisältänyt pienintäkään viittausta historialliseen muutokseen. Ahtisaari mainitsi perustuslakiuudistuksen, mutta kiinnitti huomiota vain perusoikeuksiin. Puhemies Uosukainen kiitti sen jälkeen Ahtisaarta maan hyväksi tehdystä työstä ja pyysi Halosta antamaan juhlallisen vakuutuksen eduskunnan edessä. Halonen vakuutti noudattavansa presidentin toimessa vilpittömästi ja uskollisesti tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä lupasi edistää kaikin voimin Suomen kansan menestystä.

Heti Halosen juhlallisen vakuutuksen päätyttyä Ahtisaari otti pari askelta taakse, kumartui aavistuksen verran eteenpäin ja kehotti oikeaa kättään ojentamalla Halosta ottamaan tasavallan presidentille kuuluvatn paikan puhemiehen korokkeella. Halonen siirtyi Ahtisaaren ja Uosukaisen väliin. Ahtisaari asettui seisomaan Uosukaisen vasemmalle puolelle.

Lehtikuvaajien moottoriperät ulisivat. Televisio välitti tapahtuman suorana lähetyksenä. Kaikki eduskunnan lehtereille pakkautuneet kuvaajat halusivat ikuistaa muutaman punaisen sekunnin kestäneen vallanvaihdon, kahden komeisiin vallan symboleihin puetun arvohenkilön seimajärjetyksen vaihdon. Historiallista tapahtumaa todistivat eduskunnan yleisönparvella presidentti Mauno Koivisto puolisoineen, korkein virkamiesjohto ja diplomaattikunta. Tasavalta ei turhia kursaile eikä suosi suuria eleitä edes silloin, kun valtinpäämies vaihtuu.

Vasta tässä vaihessa presidentin asemassa tapahtunut muutos nousi lyhyesti esiin. Uosukainen kertasi muutamin sanoin uuden perustuslain ydinkohdat eduskunnan vallankäytän kannalta, mutta vältti sanomasta puolella sanallakaan, että laki vähensi olennaisesti presidentin valtaa. Halonenkin totesi uuden perustuslain tulleen voimaan ja vakuutti, että hän kannattaa lain tavoitetta, parlamentarismin vahvistamista. Valtiojohdon lausumien lakoonien sävy ei vastannut tapahtuman historiallista merkitystä. Ikään kuin maan johto ei olisi halunnut kuulla historian siipien havinaa.

Kun uusi tasavallan presidentti tuli ulos eduskuntatalosta, Ahtisaarta ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglund saattoi yhdessä tasavallan presidentin ensimmäisen adjutantin, evesrtiluutnantti Mika Peltosen kanssa Halosen alas portaita eduskunnan eteen levitetylle punaiselle matolle kunniakomppaniaa tarkastamaan. Ahtisaari sen sijaan poistui eduskunnasta takakautta liikuntavaivojensa takia ja tuli eduskuntatalon eteen autolla kunniakompppaniaa tarkastamaan.

Lähdeaineisto: Risto Uimonen Riisuttu presidentti ISBN 951-0-25551-3

1 kommentti:

Aleksi Luukkainen kirjoitti...

Miksei tällaisessa Suomen historiaa sekä mm. suomettumista kriittisesti tarkastelevassa blogissa mainita tämän artikkelin yhteydessä Halosen, "arvojohtajan", hyvin hämäristä, äärivasemmistolaisista taustoista?