keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Vekseleistä tehtiin väkisin velkakirjoja


















Vuonna 1991 SYP oli tiukasti sitä mieltä, että Promissory Note-korivaluuttavekselit ovat päteviä vekseleitä ja niihin perustuvat saamiset ovat perintäkelpoisia. Vasta 2000-luvulla pankki hylkäsi vekselinäkemyksen ja samalla katsoi, ettei siirtomerkinnän puutteella ole merkitystä velan määrään ja ehtoihin. Oikeustoimien lainmukaisuutta ja pätevyyttä on kuitenkin tarkasteltava tapahtumahetken olosuhteiden ja lainsäädännän puitteissa. SYP oli myöntänyt valuuttavelat pätemättömillä asiakirjoilla, kuten korkein oli jo vuonna 1989 todennut, ja sen vuoksi valuuttavekseleiden pätemättömyys olisi pitänyt todeta myös apportioomaisuutta määriteltäessä.

Kun SYP ei ollut tehnyt vekselilain mukaisia siirtomerkintöjä, olisi käräjäoikeuden pitänyt oikeudenkäymiskaaren perusteella pitänyt todeta velkomusoikeudenkäynneissä SYP2:n olevan väärä hakija. Jos tuomioistuimen tiedossa olisi ollut, että hakijana ollut SYP2 oli eri pankki kuin luoton myöntänyt SYP1, käräjäoikeuden olisi pitänyt jättää juttu tutkimatta viran puolesta.

Kun kantajana esiintyy vekselilain mukaan väärä henkilö, velkojalta uuttuu niin kutsuttu asialegitimaatio eli oikeus esiintyä oikeusjutussa omissa nimissään asianosaisena. Helsingin yliopiston prosessioikeuden professori Juha Lappalainen ottaa kantaa ”Asialegitimaation puuttuminen kantaja- ja vastaapuolella johtaa kanteen jättämiseen tutkimatta. Prosessia ei voida käydä ”väärien” asianosaisten nimiss. Tämä prosessiedellytys on ehdoton.”

Sen enmpää tuomioistuimet kuin velallisetkaan eivät ole tienneet kantajan vaihtumisesta, koska SYP1:n ja SYP2:n identifioimiseen tarvittavat kauppareksiteritoimet ei ole pääsääntöisesti toimitettu tuomioistuimen tutkittavaksi.

Vuoden 1991 jälkeen tehdyissä hovioikeuksien ratkaisuissa ei pohdita yhdessäkään siirtomerkinnän juridiikkaa, mutta apportiosiirron pitävyyteen vedotaan kahdessa tapauksessa. Hovioikeus on käsitellyt Promissory Noten ja sen liiteasiakirjan merkitystä ja velkomisen perusteita erään ratkaisunsa lisämuistiossa, jota ei ole julkistettu. Hovioikeuden esittelijä katsoo, ettei kysessä ole velallisen väittämä vekselijuttu vaan velkomusasia.

Rahoitustarkastuksen päälakimies Markku Lounatvuori toteaa omassa lausunnossaan vuonna 2007, että ”ratan käsitys on, että vekselin siirto oli pätevä osana liiketoiminnan siirtoa. Katkeamaton siirtoketju ei ole ainoa tapa osoittaa velkojan oikeus vedota vekseliin. Sellainen ketju tekee muun näytön esittämisen tarpeettomaksi”. Lounatvuoren kannanotto on kiinnostava siksi, että se nyttäisi olevan ristiriidassa kansainvälisen vekselilain ja apporttisiirron pätevyyden kanssa.

Lounatvuoren ja SYP:n näkökanta siirtomerkinnän vapaaehtoisuudesta on mielenkiintoinen siksi, että SYP on useasti vedonnut Kirkkonummen kihlakunnanoikeuden vuonna 1992 antamaan ratkaisuun. Sen mukaan markkavekseliin tehty siirtomerkintää ei olisi tarvittu osana apporttia, miksi se tehtiin markkavekseleihin , mutta ei sen enempää päteviin kuin pätemättömiin valuuttavekseleihin? Kaikkia vekseleitä käsitellään saman vekselilain perusteella. Lisäksi on huomattava, ettei uudelle yhtiölle annettu vanha nimi yhtiöoikeudellisesti tuota uudelle yhtiölle samoja oikeuksia kuin vanhalla on ollut.

Vekselilain mukaan sekselisitoumuksen muodossa on noudatettava sen valtioin lakia, missä sitoumus on allekirjoitettu. Lisäksi vekselin oikeusvaikutukset määräytyvät sen valtion lain mukaan, missä vekseli on maksettava. Kun sovelletaan vieraan maan lakeja, oikeuden tulee vekselilain mukaan tarvittaessa hankkia asiasta lausunto ulkoministeriöltä. Tuomioistuimet olisivat voineet helposti varmistaa asian myös professori Erkki Aurejärven kirjoittamasta perusoikeusteoksesta Vekselit, joka on julkaistu jo vuonna 1979. Aurejärvi toteaa oraakkelimaisesti kirjassaan, että ”vekselilain soveltaminen saattaa siis vaatia perehtymistä vieraskieliseen ja hanaklasti saatavissa olevaan aineistoon, joka seikka teitenkin voi de facto vähentää mm. alioikeustulkintojen oikeaoppisuutta”.

SYP ratkaisi pätemättömiin valuuttavekseleihin liittyvn ongelmansa siivuuttamalla vekselit kokonaan ja ottamalla perinnän pohjaksi vauuttavekseliluoton ehtoja selittäneen liitesopimuksen. Samalla se alkoi soveltaa perintää velkakirjalakia. Liitsopimukseen tukeutuminen johti kuitenkin laajoihon vero-ongelmiin.

Pankkikriisi
http://pankkikriisi.blogspot.com/

Valitus, purkuhakemus, kiirehtimispyyntö, kantelun ja tutkintapyynnön täydennys
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2010/10/valitus-purkuhakemus-kiirehtimispyynto.html

Lähdeaineisto A-P. Pietilä Pankkikriisin peitellyt paperit ISBN 978-951-884-443-6
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)