lauantai 26. marraskuuta 2011

Keskustan johtajuuskiista



















Ahon hallituksen kaksi ensimmäistä vuotta Suoessa käytiin merkillistä keskustelua hallituskysymyksen ympärillä. Ensin valettiin kannuja siitä, milloin hallitus kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja sen jälkeen ryhdyttiin puuhaamaan hallituksen laajentamista sosiaalidemokraateilla. Hallituksen puolelta pelimiehiä löytyi keskustasta, mutta myös sosiaalidemokraatit olivat kovasti aktiivisia sen jälkeen, kun Ulf Sundqvist oli valittu puolueen johtoon.

Seurasin tätä keskustelua ihmetyksen vallassa. Keskusteluja käytiin paljon ilman, että keskustapuolueen puheenjohtaja olisi ollut niistä tietoinen. Ajateltiinko tosiaan, että kun kaverit löytävät toisensa, etujen ristiriidatkin ratkeavat kuin itsestään. Jos vain oikeat, toistensa kanssa toimeentulevat ihmiset jakavat hallituspaikat, niin jollain tavalla vaikeuksista selvitään. Alkuvuodesta 1993 keskustelu ei osoittanut laantumisen merkkejä, päinvastoin, se otti uusia kierroksia.

Keskustelin Sundqvistin kanssa 12. helmikuuta ja totesin hänelle, että yhteistyön runsas tarjoaminen SDP:n taholta synnyttää kuvan, että oppositiopuolueella on kauhean kova kiire päästä hallitukseen. Niin ei pitäisi olla. Vaikeudet ovat lisääntymässä, eivät vähentymässä. En usko, että sosiaalisemokraattisella puolueella on mitään erityisiä, ennennäkemättömiä lääkkeitä, jotka jotian pikaista parannusta toisivat. Mukaanmeno tarkoittaisi osallistumista hankalien asioiden hoitamiseen ja jos niihin kauheasti osoitetaan innostusta, niin kysytään, mikä nyt on, kun on niin kova tarve.

Väyrynen lähetti minulle 15. helmikuuta 1993 kirjeen, jossa hän sysäsi syn hallituskeskustelun aloittamisesta sosiaalidemokraattien niskaan, mutta kertoi samalla WIDER-operaation käynnistymisestä. Väyrnen kertoi, että viimeisten parin viikon aikana oli kulissien takana käyty hallituspolitiikkaa koskevia keskustelua. Hän oli tavannut 28. tammkuuta 1993 edellisen hallituksen sosiaalidemokraattisen sisäministerin Jarmo Rantasen, Väyrysen mukaan tämän pyynnöstä.

”Hän tunnusteli mahdollisuutta parantaa suhteita Keskustan ja SDP:n välillä jopa siinä määrin, että voisimme palata keskinäiseen hallitusyhteistyöhön. En antautunut substanssikeskusteuun hnen kanssaan, vaan kehotin ensi sijassa ottamaan yhteyttä Seppo Kääriäiseen. Sekä Antti Kalliomäki ja Erkki Tuomioja sekä Lauri Ihalainen ovat sittemmin olleet yhteydessä Kääriäiseen. Näissä keskusteluissa on käynyt ilmi SDP:n mielenkiinto tulla hallitukseen ja SAK:n valmius ajaa hyvin vastuuntuntoista tulopolitiikkaa, jos hallitustilanne korjautuu. Näissä keskusteluissa on käsitelty myötäsukaisessa hengessä ajatusta, että allekirjoittanut voisi vetää mahdollisesti syntyvää uutta hallitusta. Kääriäinen on kertonut keskusteluistaan myös Esko Aholle.

Halusin informoida Sinut ylle merkitystä sen vuoksi, että julkisuudessa on jälleen kerran väitetty minun olevan liikkeellä hallitusasiassa. En ole ollut. Aloite on tullut SDP:n suunnalta. En ole keskustellut asiasta muiden kuin oman puolueeni kärkimiesten kanssa. Sen voin tässä todeta, että oma luottamukseni nykyiseen hallitukseen on heikkenemään päin- Tarve laajan yhteisymmärryksen syntymiseen on kasvanut. Esko Ahon pusero tuntuu olevan jo aika tyhjä. Oma asemani keskeisistä EY-neuvotteluista vastaavana ministerinä on tukala, kuten Sinulle viime marraskuussa kerroin.”


Väyrynen siis kertoi, että
a) aloite keskusteluista oli tullut SDP:n taholta, että
b) hän itse ei ole liikkeellä hallitusasiassa, että
c) Aho on tietoinen keskusteluista, joissa
d) Väyrysen tulevaa pääministeriyttä on käsitelty ”myötäsukaisessa hengessä” ja ettei Väyrynen ollut keskustellut asiasta muiden kuin oman puolueensa kärkimiesten kanssa. Tarkastelen hallussani olevan materiaalin nojalla, miltä keskustelujen kulku näytti muitten kertomana.

Lähdeaineisto: Mauno Koivisto Kaksi kautta 951-26-3947-5

Ei kommentteja: