perjantai 17. huhtikuuta 2009

Urho Kekkonen oli KGB:n agentti



Veikko Vennamo on syntynyt 11.6.1913 Jaakkomassa. Koulutukseltaan hän on lakitieteen lisenssiaatti, johon sisältyy kansantalous- ja tilastotieteen laudatur. Lisäksi hän on varatuomari. Vennamo johti sodanjälkeistä omien kotien hankintaa Suomessa. Hän toimi maatalousministeriön asutusasiainosaston (ASO:n) päällikkönä vuosina 1944-1959. Vuonna 1960 Veikko Vennamo nimitettiin tullineuovokseksi ja hän siirtyi tullihallituksen tili- ja talousosaston päälliköksi. Tullihallituksessa hän oli vuoteen 1980 saakka.

VeikkoVennamo on ollut kansanedustajana vuosina 1945-1962 sekä 1966-1987, toimien eduskunnassa suuren valiokunnan ja kulkulaitosvaliokunnan puheenjohtajana sekä eduskunnan puhemiesneuvoston jäsenenä, perustuslakivaliokunnan ja valtionvarainvaliokunnan jäsenenä ja verojaoston puheenjohtajana, ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä ja Urho Kekkosen valitsijamiehenä presidentinvaaleissa. Vuosina 1954-1956 hän oli toisena valtionvarainministerinä.

Suomen pinetalonpoikien ja Suomen maaseudun puolueen puheenjohtajana Veikko Vennamo toimi vuosina 1959-1979. Puolueen presidenttiehdokkaana hän on ollut kolme kertaa vuosina 1968, 1978 ja 1982. Veikko Vennamo julkaisut kirjan Kekkos-diktatuurin vankina.

Vennamo kirjoittaa kirjassaan näin: Kekkonen julisti Suomen kansalle: Olemme kaikki sotasyyllisiä! Kekkkonen synnytti yöpakkashallituksen ja julisti sen sitten maallamme vaaralliseksi. Noottikriisi oli Kekkosen ja neuvostopiirien yhdessä suunnitelema toimenpide Kekkosen vallan vahvistamisekisi. Kaikki vastustajat - Veikko Vennamo etunenässä oli tuhottava.
Kekkosen kumartajat olivat yhteiskunnassamme etuoikeutettuja. Ne, jotka eivät häntä hyväksyneet tai jopa vastustivat, olivat taas syrjittyjä ja vainottuja henkilöitä ilman kansalaisoikeuksia. Nimenomaan yhteiskuntamme johtopaikoille ei heillä ollut mitään mahdollisuuksia. Maassamme vallitsi Kekkos-diktaruuri. Se vinoutti koko yhteiskuntamme. Syntyi nuolijoiden ja perässähiihtäjien hovi. Syntyi Kekkosta matkivia pienoisdiktaattoreita ja valehtelijoita. Vapaan Suomen tulevaisuus oli vaakalaudalla. Kekkonen hyväksyi yhteiskuntamme johtopaikoille vain suosikkejaan ja juoksupojiksi alistuvia. Näin kokonainen sukupolvi ryhdikkäitä ja omilla aivoillaan ajattelevia, pystyviä henkilöitä ajettiin sivuraiteelle ja pimentoon.
Veikko Vennamo kirjoittaa kirjassaan, että historiantutkijoiden asia on punnita tämän kirjan tietojen arvo. Minunkin kokemukseni on vain osa tapahtumista. Halveksin yksisilmäisyyttä ja pimentämistä. Vapauden tuulien pitäisi puhallella tuon ajan selostuksissa ja tutkimuksissa. Jos tämä kirjani edes vähän voi auttaa syventämään paperihistoriantutkmusta todellisuutta vastaavaksi sekä laajentamaan Suomen kansan yksipuolista näkemystä Urho Kekkosesta, olen tyytyväinen.

Vakoilua huipputasolla

Veikko Vennamo lainaa kirjassaan Kekkos-diktatuurin vankina entistä KGB:n agentin Anatoli Golitsynin kirjaa "New lies for old, The communist strategy of deception and disinformation" näin:
"Näillä toimilla pyrittiin ensisijaisesti varmistamaan erään huomattavan suomalaisen johtajan valinta, joka oli KGB:n agentti pitkältä ajalta ja jonka peitenimi oli "Timo".
"Tämä upseeri kehitti läheisen ystävyyssuhteen Timon kanssa, saunoineen ja juominkineen. Hän onnistui vakuuttamaan Timolle, että vastapalvelukseksi yhteistyöstä Neuvostoliiton tiedustelupalvelun kanssa Neuvostoliitto unohtaisi Timon aikaisemman, korkeana virkamiehenä harjoittaman kommunistien painostuksen. Neuvostoliitto käyttäisi myös kaiken vaikutusvaltansa tehdäkseen Timosta poliittisen merkkihenkilön"
"Timo puolestaan toimi kuten klassillinen vaikutusvaltainen neuvostoagentti. Puhuessaan hän palkitsi ne, jotka Neuvostoliitto halusi palkittavan ja - milloin mahdollista - keskusteli Neuvostoliiton tieustelupalvelun kanssa etukäteen poliittisista nimityksistä ja päätöksistä. Esimerkiksi Timon Yhdysvaltain matkasta vuonna 1961 neuvoteltiin etukäteen neuvostohalliutksen kanssa KGB:n välityksellä. Timo välitti KGB:lle yksityiskohtaiset tiedot muiden Skandinavian maiden kanssa käymistään neuvotteluista. KGB:n neuvosta hän loi oman salaisen tiedustelupalvelunsa toisen neuvostoagentin , Vilkunan avulla. Timo käytti tiedustelupalvelua vahvistaakseen omaa valtaansa ja jakoi tulokset KGB:n kanssa".

Erkin kommentti: Historian lähteet ovat nyt osoittaneet Urho Kekkosen toimineen KGB:n agenttina. Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio tuovat kirjassaan Kansakunnan sijaiskärsijät esille dokumentin siitä, että Kekkosen ja KGB:n yhteistyö alkoi jo vuonna 1947. Vahvistusta Kekkosen KGB:n agenttina toimimiselle antaa Jukka Seppisen kirja Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991 strategia ja toiminta, Albert Akulovin kirja Vuodet Tehtaankadulla, Kalevi Sorsan kirja Sisäänajo, Viktor Vladimirovin muistelmat Näinhän se oli. Johannes Virolaisen kirja Juhannuspommista yöpakkashallitukseen, Jukka Seppisen kirja Vaaran vuodet? Juhani Suomen Urho Kekkosen päiväkirjat, Juhani Suomen kirjasarja Kekkosesta, Hannu Rautkallion kirja Moskovan päiväkirja, Felix Karasevin kirja Suomi elämässäni ja Oleg Gordievskin kirja Sokea Peili.
Veikko Vennamo oli oikeassa, kun hän epäili Urho Kekkosen olleen KGB:n agentti. Totuudenpuhujalla ei ollut ystäviä.

3 kommenttia:

Martti Grönfors kirjoitti...

Hei,

Lueskelen juuri Anatoli Golitsynin kirjaa joka tekstissäsi mainitaan ja siitä löytyy maininta KGB:n 50-luvulla värväämästä sos.dem puoleen "agentista", joka 1959 erosi ja perusti oman puolueen. Tuona vuonna perustettiin Suomen Maaseudun Puolue johdossaan Veikko Vennamo. Erikoista, etten sanoisi.

Martti Grönfors kirjoitti...

Lisäksi kirjassa mainitaan useasti niinikään KGB:n yhteistyökumppaniksi koodinimi "timo" - Kaikkien annettujen viitteiden perusteella hän näyttäisi olleen Ahti Karjalainen.

Martti Grönfors kirjoitti...

Kekkosta toki myös väitetään "Timo":ksi, mutta kirjassa annettut viitteet sopivat kyllä Karjalaiseenkin.