Arabian lakko

Arabian lakoista historiankirjoitus kertoo näin: Kommunistien syrjäyttäminen hallitusvastuusta kiristi heti ilmapiiriä ja työmarkkinahäiriöt lisääntyivät. Vaikein tilanne syntyi Arabian posliinitehtaalla Helsingissä. Arabian selkkaus näyttää liittyneen kommunistien poliittiseen lakkoliikkeeseen, joka oli tarkoitus kehittää huippuunsa Venäjän vallankumouksen vuosipäiväksi.
Työläisten perusvaatimus oli 20 prosentin palkakorotus, jonka työnantaja tietysti torjui. Lakko puhkesi ilman SAK:n lakkolupaa ja keskusjärjestö sanoutui siitä julkisesti irti. Maan eri puolilla puheksi tukilakkoja. Hallitus yritti painostaa lakkolaisia työhön vetoomuksilla, mutta turhaan. Työnantaja ilmoitti erottavansa kaikki, jotka eivät tule töihin 3.11.1948.
Tämä nostatti jo sosiaalidemokraattienkin vastarintaa, mutta työväenpuolueet eivät löytäneet yhteistä linjaa. Lakko raukesi siihen, että työntekijäpuoli perääntyi ja työnantaja lupasi antaa erotetuille etusijan uutta väkeä palkattaessa.

Arabian lakko oli työmarkkinasisällöltään melko tavanomainen, mutta muuten se oli merkittävä tapaus. Se oli poliittinen lakko, ja se oli merkittävä myös siksi, että poliisi puuttui Suomen oloissa harvinaisen voimakkaasti lakon kulkuun. Ratsupoliisien väitettiin ahdistelleen lakkolaisia sapelleillaan "jopa rautiovaunuhin ja talojen porteille". Sisäministeri Aarre Simonen sai näistä Sapeli-Simosen nimen. Arabian lakko repäisi SDP:n ja kommunistien välisen kuilun ammolleen myös ammattiyhdistysliikkeessä.
Työväenpuolueen hallitus joutui puolustuskannalle, mutta ei suvainnut järjestäytyneen työväen häiriköintiä. Paasikivi kannusti ministereitään tinkimättömään laillisuuslinjaan. Hän kirjoitti päiväkirjassaan ihastuneita kommentteja siitä, että mikään muu kuin sosiaalidemokraattinen hallitus ei olisi voinut hoitaa tätä tilannetta.

Katso mitä muissa lähteissä on kerrottu Arabian lakosta

Arabian lakko
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arabian_lakko

Yle arkisto
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=37&a=729

Kruununtekijät
http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/tt2005/nettiversio/ka10.htm

Arvo Hautala
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo_Hautala

Kehuttiin lakkokenraaliksi

Arvo Hautala kirjoittaa kirjassaan Kehuttiin lakkokenraaliksi näin: Minut valittiin osastoni luottamusmieheksi. Mielestäni korjattavia epäkohtia oli paljon, ja siksi olin innokas toimimaan. Kerran tulivat Erkki Aho ja Matti Matilainen luokseni ja kysyivät, haluasinko liittyä Suomen kommunistiseen puolueeseen. Vastasin, etten tuntenut riittävän hyvin SKP:n ohjelmaa ja sääntöjä, mutta tutustuisin niihin mielelläni. Sain luettavakseni ja päätin pyrkiä SKP:n jäseneksi. Liittymsipäivämääräksi tuli 30.12.1945.

Vuoden 1945 alussa valittiin luottamusmieheksi Erkki Aho. Kun vuorineuvos C.G. Herlitz sai kuulla vaalista, hän oli varsin kauhistunut. Hän kutsui Erkki Ahon luokseen, ja ihmetteli valinnan tarkoitusta, Ahon selitettyä luottamusmiehen tehtäviä vuorineuvos päätteli, että hänen tehtaalleen oli syntymässä vaarallinen organisaatio. Hän ilmoitti erottavansa Ahon. Kun työntekijät kävivät kysymässä Erkki Ahon erottamisen syytä, sanoi Herlitz, ettei tehtaalla tarvittu kahta pääluottamusmiestä. Hän sanoi olevansa itse kaikkien pääluottamusmies.

Ahon erottaminen nostatti myrskyn. Työntekijät pitivät kokouksen ja päättivät, että ellei erottamista peruttaisi, pysähtyisivät työt välittömästi. Näin tapahtui. Lakko alkoi helmikuun 25. päivänä 1945.

Ilmeisesti työnantajaliitto valisti vuorineuvos-patriarkkaa neuvolla, että olisi viisainta hyväksyä pääluottamusmies ja peruuttaa Ahon irtisnaominen. Lakko oli yksimielinen, ja niin Herlitz lakon kestettyä 12 päivää uskoi, että hänen täytyi perääntyä. Tehtaan johto ilmoitti peruuttavansa erottamisen, kutsuvansa Erkki Ahon takaisin tehtaan palvelukseen ja maksavansa lakon ajalta täyden palkan.

Poliisi toiminta herättää ihmetystä

Arvo Hautala kertoo kirjassaan poliisin toiminnasta seuraavaa: "Kun ratsut hyökkäsivät koivikosta kadulle, ne kaatoivat kumoon katukäytävällä pyöräänsä taluttaneen tehtaan työläisen Väinö Kinnusen. Kinnunen joutui lääkärinhoitoon pitkäksi aikaa. Hyökkääjien raivoa osoitti, että he ajoivat työläisiä takaa yksityisille pihamaillekin. Poliisit vetivät ampuma-aseensa ja uhkasivat ampua, vaikka heidän edessään oli enimmäkseen naisia, ja kaikki mielenosoittajat tietenkin olivat aseettomia. Työläisltä lyötiin käsiä poikki ja aiheutettiin ja heille muita vammoja. Valokuvaajana toiminut, myöehmmin oopperalaulaja Gustav Lönnström joutui pahoinpidellyksi raitiovaunun ovella ja häneltä rikottiin kamera.

Vierelläni seisseestä piiska-autosta kävi käsiksi pari rotevaa poliisia nuoreen rouvaan, joka oli jähmettynyt aidan viereen. Rouva piteli aidasta kiinni, jolloin toinen poliisi yritti polvellaan potkaista häntä.Poliisit tarttuivat rouvaan yhdessä, riuhtaisivat hänet irti aidasta ja kantoivat poliisiautoon. Rouvaa, joka ei ulottunut poliisimiehiä edes napaan asti joutui raastuvanloikeuteen poliisien pahoinpitelystä.
Poliisit ajoivat ihmiset ulos kahvila Intiasta, jossa ei ollut tapahtunut mitään häiriöitä eikä väitettykään tapahtuneen. Jos joku uskalsi ehdottaa poliiseille rauhallisempaa käyttäytymistä, niin useissa tapauksissa tämä ehdottaja pidätettiin tai häntä hakattiin kepeillä ja pampuilla, Poliisit huutelivat: - Ammunko minä? Lyökää niitä. Pitäkää kitanne kiinni!
Suhtatumiseni poliisiin ja lakiin tapahtui suuri muutos. Olin pitänyt arvossa valtion palveluksessa olevaa järjestysvaltaa. En olisi uskonut poliisivoiman saavan käskyä niin alhaisiin ja raakohin tekoihin".

Erkin kommentti: Arabian lakosta on historinakirjoituksessa annettu osittain väärä kuva. Todellinen syy lakkoihin oli yrityksen johtamistapa ja työolosuhteet. Kysymyksessä oli vuorineuvos C.G. Herlitzin arvovalta. Poliisin toiminta ei ole ollut lainmukaista. Nämä asiat on haluttu peitellä ja kirjoittaa historiankirjoitus vahvemman oikeudella totuutta vääristeleväksi. Siksi historiankirjoitus Arabian lakon osaltakin olisi tehtävä uudelleen.