maanantai 20. huhtikuuta 2009

Asekätkentätuomiot on purettava





Syksyllä 1944 käynnistynyt asekätkentä kuuluu Suomen lähihistorian kohutuimpiin tapahtumasarjoihin. Kun toiminta alkukesästä 1945 paljastui, havaittiin että kätketyillä aseilla olisi voitu varustaa 35 000 miestä. Seurasi monivuotinen oikeusprosessi, jossa 1488 henkilöä tuomittiin vankeuteen.

Miten päämaja toimi?

Kaiken keskipiste oli ylipäällikkö, Suomen marsalkka Mannerheim. Päämajan sisärenkaaseen kuuluivat yleisesikunnan päällikkö jalkaväenkenraali Heinrichs, tykistön tarkastaja ja tykistönkenraali Nenonen, päämajoitusmestari kenraaliluutnantti Airo, komentoesikunnan päällikkö kenraalimajuri Tuompo ja tiedustelujaoston päällikkö eversti Paasonen. He kaikki ruokailivat marsalkan pöydässä.

Seuraavan portaan muodostivat osastopäälliköt. Osastopäälliköt toimivat keskenään tiiviissä yhteistyössä. Operatiivisen osaston päällikkönä toimi lähes koko sodan ajan eversti Valo Nihtilä, joka henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan oli hankkinut esimiestensä ja rintamakomentajien varauksettoman luottamuksen sekä alaistensa kunnioituksen.

Ajatus hajavarastoinnista syntyy

Elokuun 4. päivänä 1944 Haahden keskustelukumppanina oli majuri, Mannerheim-ristin ritari Reino Lukkari, Haahden kadettitoveri ja erittäin läheinen ystävä. Lukkari oli tullut päämajan linnoitusosastosta Myllykoskelta Mikkeliin ja tapasi Haahden ensin tämän virkapaikalla ja myohemmin asunnossa. Ajatukset liikkuivat pian yhteisillä linjoilla. Haahden ja Lukkarin keskustelu päättyi kolmeen oivallukseen, joiden varaan koko myöhempi asekätkentäjuttu rakentui. Ajattelun lähtökohtana oli toteamus, että jos vielä vetäydytään ja joudutaan sotaan Sisä-Suomessa tai jos maa miehitetään, siviiliväestöä ei voi evakuoida. Tämä on otettava huomioon kaikkea muuta toimintaa suunniteltaessa. Toiseksi toiminnana onnistumisen edellytyksenä on, että materiaalivarastoja on kaikkialla maassa. Ja kolmanneksi tarvitaan paikalliset olosuhteet ja paikallisen väestön tuntevat korkealuokkaiset komentajat, joiden on luotava tukielimensä paikallisasukkaiden keskuuteen.

Asekätekntäjutun alkuunpanija ja johtajana toimi paamajan operatiivisen osaston maavoimatoimiston 36-vuotias everstiluutnantti Usko Sakari Haahti. Hän sai luvan ja tuen toimnnalleen esimieheltään Valo Nihtilältä. Toiminnan suunnitteluviaheessa olivat mukana pieneerimajurit Reino Lukkari ja Reino Arimo. Ennen Haahden johtoajatuksen hyväksymistä Nihtilä oli pohtinut yhdessä Airon ja toisaalta järjestelyosaston päällikön eversti Urho Tähtisen kanssa niitä toimia, joihin pahimman varalta olisi ryhdyttävä. Elokuun lopussa Nihtilä esitteli Tähtiselle ajatuksen aseiden hajavarastoinnista. Kenraaliluutnantti A.F.Airo tiesi, että hänen alaisensa eversti Nihtilän johdolla tehtiin syksyllä 1944 valmisteluja mahdollisen miehityksen varalta.

Asekätkentäorganisaatio

Asekätkentäorganisaation rungon muodostivat suojeluskuntapiireihin sijoitetut 2. yleisesikuntaupseerit. Suojeluskuntapiireissä oli jo ennestään 1. yleisesikuntaupseeri, jonka tehtävä vastasi tämän päivän sotilaspiirin esikunnan järjestelytoimiston päällikön toimialaa, Syksyllä 1944 1. ye-upseerit tekivät hartiavoimin töitä joukkojen kotiuttamisjärjestelyjen kimpussa.

Käskyt jaettiin seuraaville henkilöille:
Helsingin suojeluskuntapiiri S.O. Lindgren ilmoittautumispäivä 27.9.1944. majuri Eero Rinne 4.10.1944
Etelä-Uudenmaan suojeluskuntapiiri majuri Stig Östenson 6.10.1944
Suur-Saimaan suojeluskuntapiiri majuri Tauno Viiri 2.10.1944
Pohjois-Kymenlaakson suojeluskuntapiiri majuri Arvo Ahola 27.9.1944
Etelä-Kymenlaakson suojeluskuntapiiri majuri Antero Rautavaara 3.10.1944, käsky peruttiin ohjeiden antotilaisuudessa, majuri Esko Tulikoura 6.10.1944
Kanta-Hämeen suojeluskuntapiiri majuri Tapio Yrjö-Koskinen 3.10.1944
Lounais-Hämeen suojeluskuntapiiri majuri Paavo Uusitalo 3.10.1944
Lahden suojeluskuntapiiri majuri Antero Aakkula 27.9.1944
Pohjois-Uudenmaan suojeluskuntapiiri kapteeni Martti Komulainen 27.9.1944
Pohjois-Savon suojeluskuntapiiri majuri Jukka Puustinen 28.9.1944
Pohjois-Karjalan suojeluskuntapiiri majuri YrjöKeinonen 28.9.1944
Savonlinnan suojeluskuntapiiri majuri Reino Pnettinen 2.10.1944
Saimaan suojeluskuntapiiri majuri Veikko Toivio 27.9.1944
Raahen suojeluskuntapiiri majuri Pnetti Valkonen 28.9.1944, käsky peruttiin
kapteeni Kurt Noroviita 28.9.1944 käsky peruttiin
kapteeni Osmo Vihma 28.9.1944
Kokkolan suojeluskuntapiiri majuri Erkki Väänänen 28.9.1944
Kainuun suojeluskuntapiiri majuri Erkki Hirvonen 27.9.1944
IIsalmen suojeluskuntapiiri majuri Toivo Hannila 28.9.1944
Oulun suojeluskuntapiiri majuri Aito Keravuori 28.9.1944
Länsi-Pohjan suojeluskuntapiiri majuri Eino Lassila
Vaasan suojeluskuntapiiri Axel Holmberg 2.10.1944
Sisä-Suomen suojeluskuntapiiri majuri Jukka Malmivaara 2.10.1944
Etelä-Pohjanmaan läntinen suojeluskuntapiiri everstiluutnantti Toivo Luukko 2.10.1944, kapteeni Aulis Pohjakoski 11.10.1944
Etelä-Pohjanmaan itäinen suojeluskuntapiiri everstiluutnantti Paul Aalto 2.10.1944
Jyväskylän suojeluskuntapiiri majuri Eero Kivelä 28.9.1944
Porin suojeluskuntapiiri majuri Olavi Arimo 3.10.1944
Etyelä-Satakunnan suojeluskuntapiiri kapteeni Arvo Pentti 3.10.1944
Pirkka-Hämeen suojeluskuntapiiri majuri Aimo Mattila 28.9.1944
Pohjois-Satakunnan suojeluskuntapiiri majuri Antti Hänninen 28.9.1944
Vakka-Suomen suojeluskuntapiiri majuri Lauri Miettinen 2.10.1944
Turunmaan suojeluskuntapiiri kapteeni Holger Korgerus 2.10.1944
Varsinais-Suomen suojeluskuntapiiri everstiluutnantti Yrjä Vasama 27.9.1944
Salon suojeluskuntapiiri majuri Niilo Hakala 2.10.1944, käsky peruttiin ohjeiden antotilaisuudessa
kapteeni Arvo Vikström 6.10.1944
Raaseporin suojeluskuntapiiri majuri Lars Laxen 27.9.1944
Pohjolan suojeuskuntapiiri oli tällöin vielä pääosin saksalaisten hallussa.

Maakunnan miehet

Asekätkeijöiden todellista määrää on vaikea arvioida. On ilmeistä, että heitä on viiden- ja kymmenentuhannen välillä. Oltiin valmiita taistelemaan looppuun asti, jos niin käskettiin. Niinpä asekätkentä kasvoi muutamassa päivässä eräänlaiseksi kansanliikkeeksi, jossa tuhannet suomalaiset pyrkivät tekemään parhaansa maansa itsenäisyyden hyväksi. Lähes kaikkia asekätkennässä mukana olleita yhdisti velvollisuudentunnon ohella suojeluskunta-aate. Oli kuntia, joiss alähes kaikki asekuntoiset miehet kuuluivat suojeluskuntaan. Myös kuntien ja kylien tärkeimmät miehet kuuluivat suojeluskuntaan. Tärkeimmät mielipidevaikuttajat olivat poikkeuksetta oman suojelukuntansa johtomiehiä. Asekätkijät olivat miehiä - tosin mukana oli yhdeksän naistakin. Asekätkeijöiden keski-ikä oli 39 vuotta.

Kokkolan suojeluskuntapiiri

Kokkolan suojeluskuntapiirin luutnantti Toivo Saastamoinen, 34 vuotta, tunsi alueen ja sen vaikuttajat. Kiertäessään piirissä hän keskusteli tialnteesta suojeluskuntien paikallispäälliköiden kanssa, Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että jotain on tehtävä. Pelättiin, että suojeuskuntalaiset menettävä aseensa, jolloin pohjalaisilla ei olisi välineitä kotiseutunsa puolustamiseksi. Siksi katsottiin, että olisi viisaisnta panna osa aseista parempaan talteen. Lokakuun alussa Väänänen ja Saastamoinen kiersivät piirin kunnissa: Kälviä, Kannus, Lohtaja, Himanka, Kalajoki, Ylivieska, Reisjärvi, Perho ja Ullava. Kätkettävä materiaali tuli pääasiassa piirin ulkopuolelta.

Suhosen komitean nollatutkimus

Paljastuneiden asekätköjen selvittämiseksi asetettiin 16.1.1945 tutkimuselin A, joka paremmin tunnettiin Suhosen komiteana, Tämän elimen johtajaksi määrättiin Tampereen poliisimestari Suhonen ja sihteeriksi Suhosen alainen komisario Kylmänen, Tutkintaelin sai tehtäväkssn asekätköjen etsinnän ja tukimisen yhdessä maaherrojen, poliisitarkastajien ja puolustusvoimien pääesikunnan valvontaosaston kanssa. Sen työ jäi nollatutkimukseksi. Jokainen ilmianto tutkittiin etukäteen. Jos se käsitteli järjestäytynyttä asekätkentää, kätköpaikkaa muutettiin tai tutkimus järjestettiin niin, ettei mitään löytynyt. Tehtiinpä myös perättömiä ilmiantoja. Näin toimien tutkimuselin ei löytänyt mitään merkittävää ja sen toimnta päätettiin lopettaa tuloksettomana.

Oulun ilmianto

Huhtikuun 23. päivän SKDL:n Oulun piiri ja Haapaveden osasto tekivät virallisen ilmoituksen Haapavedellä sijaitsevasta "todellisesta asekätköstä". Ilmoitetusta pakasta löytyi vaatetavaraa. Vapun aattona iiläinen mies ilmoitti tietävänäsä Iissä olevasta asekätköstä. Poliisit löysivät 60 erilaista asetta sekä ampumatarvikkeita. Huhti-toukokuun vaihteessa saatiin tietää, että vänrikki Sulo Uiton osastossa palvellut, täydennysmiehenä mukaan otettu sotamies Lauri Kumpulainen, 23, oli tavattu Oulussa myymässä ilmeisesti elintarvikekätköstä varastamiaan säilykepurkkeja. SKDL:n Oulun piirin toimisto toimi Lauri Kumpulaisen apuna ja näin alkoi asekätkentäjutun vyyhti purkautua.

Taannehtiva laki

Pidätetyiltä oli riistetty ihmisoikeudet. Tehtyyn kantelun euskunnan oikeusasiamies Reino Kuuskoski teki ei anna aihetta vastauksen. Eduskunta keskusteli asekätkennnästä useaan otteeseen tutkimusten pitkittyessä. Syyskuun 26. päivänä 1945 kokoomuksen kansanedustaja Arvo Salminen teki kyselyn pidättyinä olevien henkilöiden kohtelusta. Sisäministeri Leino vastai siihen marraskuun 13. päivänä torjuen syytokset aiheettomina.

Ennen sisäministerin vastausta oikeusministeri Kekkonen piti lokakuun 5. päivänä radiossa puheen, jossa jyrkin sanoin tuomitsi asekätkennän vaarallisena seikkailuna ja piti suurimpana onnettomuutenea koko maalle. Hän kehotti jokaista suomalaista auttamaan viranoamisia jutun tutkinnassa.
Oikeusministeriö sai vihdoin valmikksi asekätekntälain luonnoksen niin, että hallitus jätti 9.8.1946 esityksen "laiksi asellisen toiminnan luvattoman valmistelun ranakisemisesta eräissä tapauksissa" Lakiesitys aiheutti eduskunnan vilkkaan keskustelun. Laki oli taannehtiva. Asekätkentälain voimaantulon jälkeen voitiin ryhtyä valmistelemaan oikeudenkäyntiä.

Asekätkijöitä alueeltamme

maanviljelijä Annala Fredrik Kannus 2 kk vankeutta
varatuomari Arjama Aulis Raahe 5 kk vankeutta
maanviljelijä Autio Erkki Reijsärvi 2 kk vankeutta
maanviljelijä Eeli Erkkilä Oulainen 2 kk vankeutta
maanviljeijä Lauri Harja Lumijoki 3 kk vankeutta
maanviljelijä Uuno Hilden Pyhäjoki 2 kk vankeutta
työnjohtaja Veikko Humina Lumijoki 4 kk vankeutta
maanviljelijä Matti Hyytinen Oulainen 3 kk vankeutta
maanviljelijä Juho Kerola Lumijoki 1 kk vankeutta
sähköttäjä Jouko Kilpeläinen Käviä 3 kk vankeutta
maanviljelijä Arvi Kujala Haapavesi 5 kk vankeutta
työmies Viljam Kumpumäki Haapavesi 1 kk vankeutta
asioitsija Markus Laakkonen Haapajärvi 1 kk pidätettynä
maanviljelijä Otto Laitinen Haapavesi 5 kk vankeutta
maanviljelijä Hiski Leskelä Pyhäjärvi 2 kk vankeutta
työnjohtaja Aarne Mellin Haapavesi 2 kk vankeutta
maanviljelijä Toivo Niemi Merijärvi 2 kk vankeutta
maanvilelijä Olavi Paajanen Pyhäjärvi 2 kk vankeutta
maanvilejiljä Evert Pietiläinen Pyhäjärvi 3 kk vankeutta
johtaja Urho Porma Haapavesi 3 kk vankeutta
maatyömies Toivo Puolitaival Haapavesi 3,5 kk vankeutta
maanviljelijä Uuno Rahtula Lumijoki 3 kk vankeutta
nimismies Yrjä Reinilä Raahe 2 kk vankeutta
kauppias Ebert Ruuskanen Pyhäjärvi 4 kk vankeutta
maanviljelijä Erkki Rytky Haapavesi 2 kk vankeutta
maanviljelijä Vilho Rytky 2 kk vankeutta
talollinen Lauri Selin Haapvesi 3 kk vankeutta
työmies Arvi Sulkala Haapavesi 2 kk vankeutta
maanviljelijä Kaarlo Tanska Merijärvi 4 kk vankeutta
satamakapteeni Erkki Tuikkala Raahe 3 kk vankeutta
maanviljelijä Kosti Vahe Haapavesi 3 kk vankeutta
maanviljelijä Antti Vedenpää Reijärvi 2 kk vankeutta
maanviljelijä Johan Vehkalahti Reisjärvi 4 kk vankeutta
maanviljelijä Johannes Vesa Lumijoki 1 kk vankeutta
opettaja Matti Viitanen Pyhäjoki 2 kk vankeutta
kunnankirjuri Jaakko Vuori Oulainen 4 kk vankeutta
työnjohtaja Arvi Välimaa Oulainen 2 kk vankeutta
kanttori Martti Saari Ylivieska 2 kk vankeutta

Erkin kommentti: Eversti Matti Lukkarin kirja on erinomainen selvitys asekätkentäjutusta. Asekätkijöitä kohdeltiin ihmisoikeuksien vastaisesti heidän pidätettynä ollessaan. Laillisuusvalvonta ei ole muuttanut toimintatapojaan sodan ajoista. Laillisuusvalvonta on verovarojen tuhlausta virkavastuulla. Se on yhtä turhaa kuin nunnan nännit ja paavin pallit. Asekätkentäjutun tuomiot on annettu länsimaisen oikeuskäytännön vastaisesti eli taannehtivan lain perusteella. Kaikki tuomiot on purettava. Eduskunnan on säädettävä laki, jonka perusteella korkein oikeus voi purkaa tuomiot.
Lähdeaineisto
Matti Lukkari Asekätkentä ISBN 951-1-08013-X
Pertti Kilkki Valo Nihtilä - päämajan eversti ISBN 951-0-19481-6

Ei kommentteja: