Honeckerin vierailu oli ollut vireillä jo ainakin vuoden, koska perin edelliseltä adjutantilta joitakin kirjeitä ja SDT:n täkäläisen suurlähettilään Stefan Doernbergin heltymättömän yhteydenpitotarpeen. Kaksi Saksaa oli tosiasia, ja molemmat tuli käsitellä asianmukaisesti myös valtiovierailutasolla. Kekkosen vierailut molempiin Saksoihin olivat toteutuneet 1970-luvun lopussa, ja nyt oli vastavierailujen aika. Kommunismin lisäksi Honeckerin intohimona oli metsästys, ja hän halusi vierailullaan kaataa suuren suomalaisen hirven. Sen kokoisia ei Keski-Euroopassa ollut ammuttavaksi, joten jahti toivottiin sisällytettävän ohjelmaan.
Vieraan seurueeseen oli kutsuttu Partekin toimitusjohtaja ministeri Sakari T. Lehto, kenraalimajuri Uolevi Anthoni ja majuri Sakari Lehto. Lisäksi mukana oli Suomen Berliinin suurlähettiläs Ensio Helaniemi. Honecker toi mukanaan ulkoministeri Otto Fischerin ja valtiosihteeri Gerhard Beilin sekä kymmenkunta kansliansa ja ulkoministeriön virkamiestä, joukossa muun muassa joustava ja yhteistyökykyinen protokollapäällikkö Franz Jahsnowski. Seurueen mukana liikkui kaksi saksalaista lääkäriä, vaikka valmistelumatkalla oli selvitetty, ettei mitään lääkinnällisiä varotoimia tarvita. No, metsästys on vaarallista puuhaa, meilläkin oli lääkäriambulanssi kätkettynä jahdin ajaksi lähimetsään.
Honecker oli ensimmäinen valtiovieras, joka voitiin majoittaa keväällä Kalastajatorpan yhteyteen valmistuneeseen vierastaloon. Talon käyttöä valvoi ulkoministeriö, ja sen palveluksista vastasi Kalastajatorppa eli Alkon omistama Arctia-yhtymä. Taloon voitiin majoittaa päävieraan lisäksi kymmenkunta muuta. Muu seurue majoittui Kalastajatorpalle.
Eduskuntatalon ja kansallismuseon katsastuksen jälkeen seurasi tavallisuudesta poikkeava ohjelmanumero, käynti Hakaniemessä olevassa Leninmuseossa. Se kuului kaikkien Varsovanliiton maiden valtuuskuntien ohjelmaan. Täällä myös SNS-seuran johtohahmot tapasivat vieraan, joka asetti kukkia talon seinässä olevan muistotaulun viereen ja kiipesi sitten kapeita portaita huoneistoon, jossa Lenin oli piileskellyt käydessään Suomessa vuosisadan alkupuolella. Valitussihteeri Timo Karvonen esitteli museota rauhalliseen tapaansa. Kaupungin lounaalta Honecker siirtyi vierastalolle valmistautumaan metsästysretkelle.
Koivisto nouti vieraan iltapäivän lopulla, ja matka jatkui autolla Hämeenlinnan lähelle Renkoon, jossa Thomesto Oy:llä oli metsästysmaja keskellä hyvää hirviseutua. Aamupäivän ajot tuottivat muistaakseni kaadon vain Sakari T. Lehdolle. Lounas syötiin rakotulilla ja pienoisen jännityksen vallassa. Iltapäivän ensimmäinen ajo oli tyhjä, ja aikakin alkoi käydä tiukaksi. Kun hirvi vielä puuttui, oli yritettävä ylimääräisellä ajolla, jolla komea hirvilehmä yritti livahtaa Honeckerin passipaikan ohi. Osuiko hän ensimmäisellä laukauksella ei tullut selväksi, mutta saalis jatkoi vielä menoaan, joten hän jatkoi ampumista. Nyt myös valtiosihteeri Beil hätääntyi ja ampui varmuuden vuoksi muutaman kerran. Ennen ajoa annetut sektorirajatkin unohtuivat, hirvi oli kaadettava mihin hintaan hyvänsä. Valokuvaaja ja turvamiehetkin tunsivat olonsa turvattomaksi. Lopulta hirvi rysähti maahan vartiolinjan takapuolelle. Ruhoon tulleita reikiä ei ryhdytty laskemaan, kun pelkkä vilkaisu osoitti, että hirvi oli menettänyt peli itäberliiniläisten ristituleen.
Ajoon osallistumattomat istuivat tulilla kauempana ja laskeskelivat laukauksia. Pian paikalle saapuikin kovin onnellinen mies pyssy tyhjänä, mutta kuusenhavu lakissaan. Koivisto johdatti Honeckerin tulille ja tiedotusvälineiden tuntumaan. Erityisesti saksalainen seurue oli ilmiselvän iloinen valtiovierailun lopullisesta onnistumisesta. Lähdeaineisto: Veikko Vesterinen Presidentti Koiviston adjutanttina ISBN 951-20-4963-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti