tiistai 21. syyskuuta 2010

Yritys uudeksi maataloustulolaiksi ja vuoden 1976 maataloustulosopimus


















Koska maataloustulolain voimassaolo päättyi hinnoitteluvuoden 1975/76 lopussa, sovittiin maaliskuussa 1975 tehdyssä tulosopimuksessa kahden toimikunnan asettamisesta valmistelemaan uutta maataloustulolakia. Maa- ja metsätalousministeriö asetti toimikunnat 14.4.1975. Professori Viljo Ryynäsen puheenjohdolla asetettu toimikunta sai tehtäväkseen laatia selvitykset maataloustuotteiden tuotantokustannuksista sekä viljelijäväestön tulotason kehityksestä päättymässä olevan maataloustulolain voimassaoloajalta. Toimikunta sai työtään varten aikaa syyskuun loppuun asti. Pääjohtaja Samuli Suomelan puheenjohdolla asetetun toimikunnan tuli puolestaan tehdä ehdotus uudeksi maataloustulolaiksi. Toimeksiannon ainoana ohjeena oli, että laki voitaisiin säätää hinnoitteluvuoden 1976/77 alkuun mennessä.

MTK piti yksittäisten tuotteiden tuotantokustannusten selvittämistä tärkeänä useasta syystä. Muilla aloilla oli vuonna 1974 siirrytty elinkeinohallituksen suorittamaan hintavalvontaan, jossa hintojen korotukset tapahtuivat yritysten tuotantokustannusten perusteella. MTK:n mielestä hintavalvonta oli hyvin lievä ja yritykset saivat ottaa hinnankorotusanomuksissaan huomioon pääomakustannusten nousun itselleen edullisella tavalla. MTK:n tavoitteena tuskin oli niinkään päästä yksittäisten tuotteiden tuotantokustannuksiin perustuvaan hintajärjestelmään kuin käyttää muiden alojen hinnanmääräämisperusteita soveltuvin osin hyväksi maatalouden hintajärjestelmää uusittaessa.

MTK piti tuotantokustannusten selvittämistä tärkeänä muustakin syystä. Neuvottelunvaraisten maataloustulolakien aikana olivat eri tuotantosuuntia edustavat viljelijät ryhtyneet ajamaan asiaansa omilla tuotantokustannuslaskelmillaan, jotka laskentaperusteiltaan poikkesivat toisistaan. Yhtenäisillä perusteilla laaditut virallisluonteiset tuotantokustannuslaskelmat olivat sen vuoksi tarpeen. Myös maatalouden erikoistuminen korosti tämän taustatiedon merkitystä riippumatta siitä, mille pohjalle itse hintajärjestelmä rakentui.

Tuotantokustannusten laatimiselle käytettävissä oleva aineisto asetti kuitenkin suuria rajoituksia. Käytännön olosuhteista saatava tieto koski vain kirjapitotiloja, ja sekin parin vuoden takaiselta ajalta. Ryynäsen toimikunta keskittyikin työssään eri tuotantosuuntiin erikoistuneiden viljelmämallien rakentamiseen. Numeroaineistossa tukeuduttiin kirjanpito- ym. tutkimus- ja koetoiminnasta saatuihin tietoihin. Mallien tehokkuustaso oli huomattavasti keskitasoa korkeampi. Teoreettisesta luonteestaan huolimatta laskelmien katsottiin soveltuvan eri tuotteiden kustannusrakenteen tarkasteluun sekä tuotantokustannusten kehityksen seurantaan.

Tuotantokustannusten tason selvittäminen oli paljon pulmallisempi kysymys, koska lopputulos riippui mm. siitä, millaiseksi pääomapanos, erityisesti maan hinta, arvioidaan ja mikä korkovaatimus sille asetetaan. Tältä osin toimikunta laati vaihtoehtoisia laskelmia.

Viljelijäväestön tulokehityksen osalta toimikunnan tehtävänä oli ehkä vielä epäkiitollisempi. Kyseinen kolmivuotiskausi oli kehitystarkastelulle liian lyhyt ja sitä haittasi vielä ajanjakson epäyhtenäisyys. Viimeisen vuoden osalta jouduttiin sitä paitsi käyttämään karkeita ennakkoarvioita. Oman pulmansa muodostivat myös toisistaan poikkeavat maatalouden työpanostilastot. Toisen mukaan laskelmat osoittivat viljelijäväestön tulokehityksen työpanosta kohden olleen hieman paremman ja toisen mukaan huonomman kuin palkansaajilla. Toimikunta ei ottanut kantaa kummankaan puolesta. Mietintö valmistui jatkoajan turvin vasta tammikuussa 1976.

Hallitus antoi vuoden jatkoaikaa koskevan lakiesityksen eduskunnalle vasta uusien maataloustuloneuvottelujen kynnyksellä 9.1.1976 ja eduskunta hyväksyi saman lain saman kuun 27. päivänä. Jatkolaissa rajattiin hintapoliittisen tuen lisäämismahdollisuus koskemaan vain alueittaista ja viljelmäkoon mukaista tukea sekä jätettiin maatalouden osallistuminen ylijäämien vientikustannuksiin neuvotteluissa sovittaviksi. Eduskuntakäsittelyssä lisättiin vielä säännös tarkistusajankohdan joustomahdollisuudesta, koska jo silloin alkaneet tuloneuvottelut viittasivat sellaiseen tarpeeseen.

Tammikuun 29. päivänä päästiin neuvottelutulokseen vuoden 1976 maataloustulosopimuksesta. MTK:n johtokunta katsoi voivansa hyväksyä sopimuksen ilman jäsenäänestystä. Ratkaisussa oli otettu huomioon jo tapahtuneet ja tiedossa olevat kustannusnousut täysimääräisinä, samoin lisähyvitys edellisen vuoden sopimuspalkkojen noususta. Palkkaliukuma ja maatalouden tuottavuuden kasvu oli pantu jokseenkin päittäin. Mainituin perustein laskettua kompensaation tarvetta alennettiin paljon kiistaa aiheuttaneella 155 miljoonalla markalla. Siitä 63 miljoonaa markkaa johtui maataloudelle asetetusta markkinointivastuusta, 47 miljoonaa markkaa aikaisemmasta tavoitehintatason ylityksestä, 15 miljoonaa markkaa maatalouden osuutena vuoden 1974 satovahinkojen korvaamisesta sekä 30 miljoonaa markkaa uusien tavoitehintojen kuukautta aikaisemmasta voimaan tulosta.

Mainittujen vähennyserien jälkeen kokonaiskompensaatio muodostui noin 700 miljoonaksi markaksi, mikä edellytti tavoitehintojen ja hintapoliittisen tuen korottamista keskimäärin 10,1 %. Eniten nostettiin tälläkin kertaa maidon hintaa ja vähiten viljan hintaa ja kananmunien hintoja. Lisäksi sovittiin mm. sokerijuurikkaan, öljykasvien ja teollisuusperunan hinnoista sekö loma- ja sijaisuusapujärjestelyihin käytettävän määrärahan lisäämisestä.

Lähdeaineisto: Liisa Sauli MTK ja Suomen maatalouspolitiikka ISBN 951-26-3085-0

Ei kommentteja: