keskiviikko 25. elokuuta 2010

Itätiedustelu tunkeutuu syvemmälle Suomeen


















Stasin – ja ilmeisesti myös KGB:n – kannalta Suomi muuttui 1974-75 aiempaa mielenkiintoisemmaksi. Toisaalta sisäpoliittinen tilanne oli haastava, kun SDP vasemmistolaistui ja alkoi harjoittaa kulisseissa yhteistyötä SKP:n kanssa. Etykin huippukokouksen lähestyessä Stasi tehosti toimintaansa Helsingissä. Vuonna 1975 Sira sai lähes 70 tietuetta, joiden joukossa on huipputietoja, mutta myös selkeitä todisteita siitä, että Stasi oli tunkeutunut aiempaa syvemmälle ei vain puolueisiin ja mediaan, vaan myös presidentin kansliaan, ulkoministeriöön ja todennäköisesti puolustushallintoon. Yksistään Stasilla on ollut ainakin 30-50 luottamuksellista kontaktia Etyk-vuonna, mutta ehkä myös joitakin värvättyjä suomalaistiedustelijoita.

Suomen asioiden hoito oli muuttunut traagisella tavalla 1972-75 yhden miehen sodaksi, jota Kekkonen joutui käymään kaikilla rintamilla, yöllä ja päivällä, saunoissa, puheissa, myllykirjeissä, illallispöydissä, ulkomaanmatkoilla ja Tamminiemen lukemattomissa pienissä ja suurissa palavereissa. Yleisradio parlamentaarisesti valvottuna julkisen palvelun viestimenä muuttui yhden puolueen, SDP:n hallitsemaksi mediataloksi. Suojelupoliisi politisoitiin vuonna 1972, kun sen johtoon tuli Keskustapuolueen aktiivipoliitikko Arvo Pentti. Toukokuussa 1973 Kekkonen oli saanut jonkinlaisen vakavan muistinmenetyskohtauksen, joka oli pakottanut hänet pohtimaan eroa, mutta häntä hoitaneet lääkärit eivät nähneet perustetta erolle.

NKP:n pääsihteeri Brezhnev oli sairastunut vakavasti heinäkuussa 1974. Tämän jälkeen NKP:n politbyroo jakautui uudella tavalla kahtia: niihin, joille kerrottiin pääsihteerin vakavasta sairaudesta (Andropov, Suslov, Ustinov, Kuakov, Gromyko, Tsernenko), ja niihin noin 14-15 ehdokas- ja täysjäseneen, joiden ei sallittu tietää pääsihteerin sairastavan parantumatonta verisuonten kalkkeutumistautia.

Asiakirjojen valossa vaikuttaa siltä, että Neuvostoliitto oli valinnut Kekkosen Kekkosen seuraajaksi ilmeisesti jo vuonna 1971. Mitä pitemmälle 1970-luku eteni, sitä selvemmin presidenttikysymys ratkesi Kekkosen hyväksi, mutta samalla se lisäsi yhteiskunnallista epävarmuutta. Sorsan-Virolaisen punamultahallitus alkoi rakoilla vuoden 1974 koittaessa. Taloudelliset edellytykset punamultahallitusyhteistyölle olivat silti olemassa, koska talous kasvoi vielä 1974 öljynhinnan noususta huolimatta. Lisäksi hallitusta piti pystyssä Etyk-prosessi, jonka toinen vaihe käynnistyi Genevessä 18.9.1973.

SDP:hen oli jo toukokuussa 1973 iskenyt ”presidenttipsykoosi”, sillä puolue pelkäsi, että maahan valitaan ”porvarillinen presidentti”, jollaisena Kekkosta ei enää aidosti pidetty. Stasin raportoinneissa on vuosina 1974-75 huippulähteen XV/378/68 kautta nimenomaan Kekkosen seuraajakysymystä koskevia tietueita. Todella vakava tietovuoto tapahtui 1.7.1975, kun tasavallan presidentin terveyttä ja seuraajakysymystä koskeva tietue siirtyi Stasille. Kekkosen sairastelu salattiin Suomessa vielä useita vuosia, mutta paljastettiin ensin KGB:lle ja sitten Stasille juuri huippukokouksen kynnyksellä. Hallitustilanteesta DDR:n edustusto sai sisäpiiritietoa varapuheenjohtaja Paavo Väyryseltä 12.1.1974. Marraskuun lopussa Väyrynen oli hakenut yhteyttä tasavallan presidenttiin ja tavannut Tamminiemessä Kekkosen, jolle hän oli valittanut puolueen eduskuntaryhmän oikeistolaistumista.

Joulukuun puolivälissä Väyrynen haastoi Virolaisen ilmoittamalla luopuvansa varapuheenjohtajuudesta, ”koska puolueen aatteellinen pohja oli rämettymässä”. DDR:n edustajalle Väyrynen selostaa puolueensa sisäistä tilannetta. Hän eritteli Karjalaisen ja Virolaisen eroja varovaisin sanakääntein sortumatta mustamaalaukseen. ”Molemmilla on vahvuutensa ---. Hallituksen tilanne on kriittinen, mikä johtuu energiakriisistä ja inflaatiota kiihdyttävästä talouskehityksestä. Ei olisi ihme, jos hallitusyhteistyö piakkoin päättyisi.” Stasi sai ”Munzerin” koosteraportin Suomen hallituksessa havaittavista kriisin merkeistä ja presidenttiasetelmasta 21.1.1974. Se oli syntynyt useiden kontaktitapaamisten ja informaation keraamisaktioiden pohjalta vuodenvaihteessa 1973/1974. Stasi seurasi Karjalaista erittäin tarkasti. Karjalainen oli ehdottanut Kekkoselle 3.2.1975 hallituksen kaatamista. Puolisonsa menettänyt Kekkonen oli vuoden 1975 alkuviikkoina Tehtaankadun kovan painostuksen kohteena. Kalevi Sorsa – saatuaan varman tiedon Kotovilta – haistoi tilanteen ja otti presidenttiasian esille Kekkosen kanssa 25. tammikuuta.

Stasi seurasi tiiviisti Helsingin ja Bonnin agenttiensa avulla Etykin edistymistä. Stasi sai Helsingin rekisteriin XV/326/71 (”Mungo”) merkityltä lähteeltä jo 30.3.1974 ensimmäisen Etykin 3.vaiheen aikataulua koskevan koosteraportin. Breznev pehmitti jo pehmennyttä Kekkosta 13.3.1975 Kremlissä. ”Ette varmaan loukkaantune avomielisyydestäni, jos sanon, että haluaisimme hoitaa asioita teidän kansanne vielä viisitoista, ainakin kymmenen vuotta. Tämä olisi yhteisten etujemme mukaista.” Karjalaisen saatua tietää Kremlin keskusteluista hän arvosteli Stepanoville Kremliä Suomen sisäisiin asioihin puuttumisena. Stepanov luonnollisesti selosti käymiään keskusteluja Karjalaisen kanssa presidentti Kekkoselle. Kekkonen selitti itse 18.4. Karjalaiselle halujaan jatkaa neuvostojohdon vetoomuksilla. Hän pyysi Karjalaista tekemään aloitteen omasta uudelleenvallinnastaan 1978, mutta Karjalainen kieltäytyi. Nyt Kekkonen ilmoitti SDP:lle, että nämä saavat ehdottaa häntä ensin. Tästä alkoi Karjalaisen kukistuminen ja Kalevi Sorsan nousu.

Lähdeaineisto: Alpo Rusi Vasemmalta ohi ISBN 978-951-20-7484-6

Ei kommentteja: