tiistai 3. elokuuta 2010

Anita ja Urho


















Anita Hallama kirjoitti kirjan suhteestaan presidentti Urho Kekkoseen. Hallaman päiväkirjamerkinnöistä löytyy seuraavia tietoja:

29.1.1974
Hän oli kirjoittanut kirjeen sitä silmällä pitäen, että se on odottamassa minua, kun palaan. Moskovaan siirtymisestämme hän ei ole iloinen, vaikka onkin sen hyväksynyt: olet vielä kauempana minusta kuin Kööpenhaminassa! Tässä kirjeessä ei ole muuta kuin rakkautta ja ikävää.
13.2.
Hän on iloinen siitä, että pääsen käymään Suomessa. Hän paheksuu sitä, kun kerran sanoin, että mitä se sellainen kirjeitse käytävä rakkaus on. Hän käyttää miltei koko kirjeen todistellakseen, että kyllä sillä on tärkeä merkitys.
28.3.
Olet jälleen ollut puhelimessa vaivautunut, kärsimätön ja onnetonkin, hän kirjoittaa. Hänen käsialansa on käynyt entistä vaikeaselkoisemmaksi.
11.4.
Jälleen kerran olemme näköjään päätyneet raja-aidalle tai –veräjälle, jossa mietitään otetaanko hyvästit vai jatketaanko matkaa yhdessä.
15.6.
Vain pieni kirjelappunen, jossa toivottaa minut tervetulleeksi lomalle Suomeen. Mukana on viime kesänä otettu onnistunut kuvat yhteiseltä kalamatkaltamme.
20.9.
Kesä on taas takanapäin. Samoin lomapäivät Suomessa. Aikaa on jo vierähtänyt, ja niinpä hän jälleen ikävöi: ” Minulta alkavat pian hermot repeillä, kun en saa yhteyttä Sinuun sitten millään.” Puhelun läpisaaminen Moskovaan on aina arpapeliä. Se hänen pitäisi tietää.
4.10.
Uusi kirje. Kiireessä kirjoitettu. Hän on löytänyt aikaa lokakuun viimeiseltä viikolta heti Stophin vierailun jälkeen ja usuttaa minua tulemaan. Juusluotoon palelemaan!
29.11.
Nyt se tuli. Kirje, jonka tuloa olen aavistellut oikeastaan koko tämän vuoden. Hän on kirjoittanut sen aamuyöllä, kun ei saanut unta. Heti ensi riveillä hän neuvoo polttamaa minua kirjeen lukematta, koska se tulee tuottamaan minulle mielipahaa.
12.12.
Sehän oli tavallaan erokirje, hän toteaa suoraan tänään tulleessa vastauksessa niihin kysymyksiin, joita hänelle puhelimessa esitin. Hän on masentunut. Hän toivoo, ettei ero toteutuisi. Odotetaan ja katsotaan, mitä tapahtuu.

1975
12.2.
Pitkästä aikaa kirja ja pitkä. Hän on useana päivänä yrittänyt tavoittaa minua puhelimitse, ja kun se nyt 7.2. onnistui, hän on iloinen.
28.2.
Kirje, joka on lähetetty syntymäpäiväkseni siltä varalta, että en pääse Helsinkiin. Soittaessani hänelle kysäisin näet pilan päin, järjestäisikö hän minulle syntymäpäivälliset jos tulisin. Hän on tarttunut sanasta kiinni ja on jo täyttä päätä suunnittelemassa parinkymmenen hengen tilaisuutta.
8.5.
Hänen pitkässä kirjeessään on suuttunut ja viiltävän ivallinen sävy. Miten tästä eteenpäin? Kai sitä taas jatketaan, aivan niin kuin hän kirjeessään ennustaa. Mene ja tiedä.
18.6.
Hän on keskustellut Tillanderin ja tämän tyttären kanssa syntymäpäivälahjaksi minulle ostamansa rannekorun suurentamisesta. Se on kuulemma periaatteessa mahdollista.
20.12.
Vain pieni kortti, jonka mukana hän lähettää pari lehteä. Niissä on kuvia Linnan juhlista. Tietäen meidän tulevan jouluksi Suomeen hän kutsuu Tamminiemeen aterialle, ”jotta saat kunnolla syödäksesi”.

1976
10.1.
Kortti, jonka sävy on toisenlainen kuin ennen joulua tulleen. Hän kertoo soittaneensa minulle useasti – turhaan. Hän varoittaa kortillaan näin: ”Rakas, älä aloita toipumistasi väsyttämällä itseäsi virallisilla tehtävillä.”
25.1.
Karjalaisen mukana tuli peräti kolme kirjettä samassa kuoressa.
6.2.
Hän oli kirjoittanut minulle kirjeen, mutta kun sai minun lähettämäni, ryhtyi värkkäämään uutta.
10.3.
Lyhyt kirje. Hänellä on jälleen ollut kova vauhti päällä.
20.3.
Uusi lyhyt kirje. Häntä on nykyisin helppo satuttaa. Se on paljon helpompaa kuin nuorena.
15.4.
Kirje siirtoasiasta. Hän kertoo vasta nyt kuulleensa, että Jaakko on hoitanut sitä suoraan Sorsan kanssa. Jaakko on suostunut siirtymään Pariisiin. Ihmettelen Jaakon salakähmäistä menettelyä. Minulle hän ei ole puhunut mitään!
22.4.
Hän on huolestunut minua Pariisissa odottavista töistä. Pidä huolta itsestäsi, hän vannottaa,
12.5.
Meidän jäämisemme tänne Moskovaan on päätetty. Urho on oivaltanut, että Sorsalla on poissiirtokaavailujen taustalla muitakin intressejä kuin vain normaali suurlähettiläiden kierrätys.
3.6.
Hän lähettää lämpimät terveiset ja toivoo kaikkea hyvää.
15.10.
Et ole kirjoittanut Sinäkään, jos en minäkään. Asiat Helsingissä eivät ole hyvin, ja ne selvästi painavat hänen mieltään.
2.12.
Hän on saanut kirjeeni ja vastaa siihen – taas jonkinlaisella tilanneraportilla. Hänen käsialansa on käynyt entistä vaikeaselkoisemmaksi.
10.12.
Lämmin kortti, jossa hän toivottaa minut tervetulleeksi Helsinkiin, Hänellä on paljon ohjelmaa sovittuna.
16.12.
Kirje – tai pikemminkin muisiinpanolapuille kyhätty viesti. Suutelen Sinua, hän päättää viestinsä. Loppukaneetti ja teksti eivät oikein ole sopusoinnussa, niin kuin ei ole ollut mikään muukaan pitkiin aikoihin.

1977
26.1.
Hän kiittää saamastaan ruususta ja kertoo sen olevan nyt hänen työpöydällään. Lämpimiä ja rakkaita terveisiä hän lähettää ja lupaa soittaa kuullakseen suunnitelmistani.
24.6.
”Rakas Anita. Me emme tapaa. Kiitos. Toivon Sinulle kaikkea hyvää UKK.”
12.9.
Kevät ja kesä menivät lähes tyysten niin, että pidimme yhteyttä vain puhelimitse.
27.9
Nyt olemme puhuneet kalastusmatkasta, pitkästä aikaa. Sitä on kaavailtu lokakuun alkuun.
30.9.
Eikä kalamatkasta ilmeisesti mitään tulekaan.

1978
3.3.
Nyt hän aloitti siis tavallaan viidennen presidenttikautensa.
12.3.
Hän on allapäin. Kirjeen lopussa on huolestuttavia tietoja hänen terveydestään.
7.9.
Kortti tänne Meilahden sairaalaan, missä makaan potilaana. Parane pian! Kyllä hän vielä huolta kantaa.
23.11.
”Rakas Anita, kirjoitan tätä keskiviikkona 18.10.1978. Tästä voi tulla pitkä kirje. Minulta sen tekeminen tulee vaatimaan monta päivää.

1979
31.1.
Kortti, jonka mukana hän lähettää ”erään hyvin tehdyn kirjan” sekä Dagens Nyheterin numeron 29.1.
7.5.
Nyt ensimmäinen pitempi viesti. Hän jatkaa siitä, mistä puhelimessa puhuimme. Kovaa kiirettä hän valittaa.
5.6.
Keskustelimme tänään pitkään puhelimessa. Valitin sitä, että hänen käsialansa käy yhä mahdottomammaksi lukea. Vai onko jotakin sammumassa, jotakin sellaista, joka kerran syttyi Jugoslavian auringossa – kauan sitten?

Lähdeaineisto:
Anita Hallama: Sydämen kieltä sydämelle ISBN 951-1-17636-6

Ei kommentteja: