perjantai 21. marraskuuta 2008

Vaiettu sota – partisaanien uhrit


Partisaanien hyökkäykset maahamme olivat Suomessa kauan vaiettu asia.
Neuvostoliittolaiset partisaanit tekivät jatkosodan aikana 1941-1944 yhteensä 45 iskua kyliin sekä yksittäisiin siviilihenkilöihin maanteillä tai heinäniityillä Kuhmon, Kuusamon, Lieksan, Liperin, Sallan, Savukosken, Sodankylän ja Suomussalmen kuntien alueella. Lisäksi tehtiin hyökkäyksiä ajoneuvoja ja ajoneuvosaattueita vastaan sekä vankeja vietiin rajan taakse. Partisaani-iskuissa menehtyi 181 siviiliä.

Vasta vuonna 1997 ilmestyneet kirjat, Ville Tikkasen ”Partisaanien uhrit” ja Veikko Erkkilän ”Vaiettu sota”, toivat partisaanien tuhoiskut laajempaan julkisuuteen. Voimakkaasti virinnyt keskustelu sai valtionsyyttäjän määräämään poliisikuulustelut tapahtuneista partisaanihyökkäyksistä. Eduskunta hyväksyi vuoden 2003 syksyllä voimaan tulleen partisaanien uhrien kertakorvauslain ja vuonna 2004 vuoden 2005 alusta voimaan tulleen partisaanien uhrien ja sota-aikana karjankuljetukseen osallistuneiden miesten kuntoutuslain.

Hyökkäysten kohteena kylät

Hyökkäykset kohdistuivat pääasiassa pieniin, erillisiin kyliin tai taloryhmiin. Kylissä saattoi vuoden 1942 alusta lähtien siviilien suojana olla muutamasta miehestä koostuva vartioryhmä. Asukkaita kuoli tyypillisesti tulituksessa, osa saatettiin ottaa vangiksi ja teloittaa myöhemmin. Kaikkien kylistä kadonneiden asukkaiden kohtaloa ei tiedetä.

Partisaanit hyökkäsivät seuraaviin kyliin:
Hautajärvi (Salla) 15. heinäkuuta 1943,
Hirvivaara (Kuhmo) 24. heinäkuuta 1944,
Hyry (Suomussalmi) 26. kesäkuuta 1943,
Kemi lossi 3. syyskuuta 1941,
Kivivaara (Pielisjärvi) 13. heinäkuuta 1941,
Kontiovaara (Lieksa),
Korpivaara (Liperi) 7. elokuuta 1944,
Kuoliovaara (Kuusamo),
Kuorajärvi (Lieksa),
Kuosku useita kertoja, ensimmäinen hyökkäys 3.9.1943, seuraava 7.9.1942,
Kurkivaara (Kuhmo) 9. heinäkuuta 1942,
Kuumu (Kuhmo) 9. heinäkuuta 1942,
Levävaara (Kuhmo),
Lokka Sodankylä) 14. heinäkuuta 1944,
Louhivaara (Inari) 6. syyskuuta 1944 – aselevon solmimisen jälkeen,
Lämsänkylä (Kuusamo),
Malahvia (Suomussalmi) 4. heinäkuuta 1943,
Murtovaara (Kuusamo),
Niemelä (Salla) 18. heinäkuuta 1943,
Nousukylä 21.kesäkuuta 1944,
Piilon talo (Pielisjärvi) 5. elokuuta 1944,
Pirttivaara (Suomussalmi) 1. elokuuta 1944,
Saija (Salla) 21. kesäkuuta 1944,
Seitajärvi (Savukoski) 7. heinäkuuta 1944,
Sormivaara ( Pielisjärvi) 30. heinäkuuta 1941,
Suorajärvi (Kuusamo),
Tuppuri (Suomussalmi) 26. kesäkuuta 1943,
Viianki (Suomussalmi) 4.heinäkuuta 1943,
Viiksimo (Kuhmo) 24. syyskuuta 1942,
Yliluiro (Sodankylä) 19. elokuuta 1943,
Ylivuokki (Suomussalmi) 6 heinäkuuta 1943.

Näin partisaanit hyökkäsivät Seitajärven kylään

Seitajärven partisaani-iskussa 7.7.1944 murhattiin 11 naista ja lasta. Perjantaina 7.7.1944 kello 3.30 aamuyöllä kun Seitajärven kylä vielä nukkui, alkoi neuvostopartisaanien julma hyökkäys. Kylän asukkaat heräävät kauhistuneina silmittömään ampumiseen ja konetuliaseiden rätinään. Partisaanit hyökkäävät samanaikaisesti Arajärven, Mattilan ja Ollilan taloihin. Järkyttyneet äidit ryntäävät suojelemaan lapsiaan. Isät ovat rintamalla. Taloissa on vain vanhuksia, naisia ja lapsia. Seitajärven kylä muuttunut aamuyön tunteina hirvittäväksi murhapaikaksi. Partisaanit ryöstivät kylästä kaiken mitä löysivät. Mukaansa he ottivat niin paljon kuin pystyivät kuljettamaan, sytyttäen sitten kylän talot ja rakennukset palamaan. Partisaanit ottivat vangiksi 18-vuotiaan Eliisa Ollilan ja 16-vuotiaan Valtterin sekä Jalmari Arajärven. Heidät murhattiin useita päiviä myöhemmin. Muut 11 naista ja lasta kuljetettiin metsään. Useimmat heistä raiskattiin, jonka jälkeen heidät kaikki surmattiin. He olivat viimeisillä voimillaan kuoleman tuskassa vääntäneet ja käpertäneet itsensä erilaisiin asentoihin. Monen silmät katsoivat lasittuneina ja kysyvinä tyhjyyteen. Monet kasvot olivat vääntyneet tuskasta mitä ihmeellisempään irvistykseen. Monien silmät oli myös sidottu kylästä ryöstetyillä pyyheliinoilla. Selvästi oli havaittavissa, että joku oli vielä yrittänyt paeta ja on koettanut vetää itseään tuskissaan maassa. Nyrkkiin kouristuneisiin käsiin ja sormien väliin on maasta irronnut sammalia ja marjanvarsia, kun hän on yrittänyt kiskoa itseään pois murhaajan ulottuvilta. Pakomatka on kuitenkin päättynyt tuskien taipaleella voimien loppuessa tai murhaajan luotiin.
Katso tarkemmin:
http://partisaanit.blogs.fi/

Selvitystä molemmin puolin rajaa

Vaiettu sota kirjan kirjoittaja Veikko Erkkilä on käynyt viiden vuoden aikana 34 kertaa Venäjän puolella ja tavannut myös partisaanihyökkäysten tekijöitä. Hän on tavannut komentajat Aleksandr Smirnovin ja Georgi Kalasnikovin, taistelija Aleksandr Smirnovin, joukkueenjohtaja Nikolai Dimitrenkon, partisaaniosaston tiedustelupäällikkö Anatoli Golubevin sekä lääkintäsisaret Valentina Derjabinan ja Helga Lobuhin.

Partisaani Valentin Smirnov kertoo Veikko Erkkilän kirjassa sivulla 106 Seitajärven vangeista näin:
”Meillä oli kolme vankia, kun pakenimme suomalaisia. Kun olimme jo lähellä rajaa ja olimme kulkeneet yli kolme päivää, esikunnasta tuli määräys luopua vangeista. Kukaan meistä ei olisi halunnut ampua heitä, mutta muuta ei kuulemma voitu tehdä. Meillä oli vankeina sisarukset, tyttö ja poika ja suomalainen sotilas. Minun tehtäväkseni määrättiin ampua tyttö. Olimme sopineet, että emme ammu sisaruksia toistensa nähden. Poika vietiin kauemmaksi, ja sen jälkeen olin näyttävinä tytölle jotain metsässä ja kun tyttö katsoi metsään, ammuin hänen takaraivoonsa kaksi laukausta. Luotien paineet heittivät tytön molemmat silmät kahden metrin päähän maahan. Olen nähnyt tästä tapahtumasta unta koko ikäni. Silmien lentäminen oli kauhistuttava näkymä. Minua seuraa tämä tapaus alinomaa.”

Tapahtumien taustaa

Partisaanien hyökkäykset suomalaisia siviilejä vastaan tuntuvat tänä päivänä järkyttäviltä, varsinkin kun ne erotetaan historiallisesta taustastaan. Siksi selventävää selitystäni seuraavilla riveillä.

Partisaani on yleisnimitys sissitaistelijalle, joka kuuluu järjestäytymättömään taisteluryhmittymään. Miksi neuvostoliittolaiset partisaanit hyökkäsivät viattomien suomalaisten siviilien kimppuun järkyttävin seurauksin? Suomi ja Neuvostoliitto olivat sodassa keskenään. Sissitoiminta oli yksi sodankäynnin muoto, jolla levitettiin pelkoa ja tuhoa vastustajan riveihin. Jatkosodassa Suomi taisteli yhdessä Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Tuohon aikaan Suomi oli valloittanut suuren osan Neuvostoliitolle kuulunutta Karjalaa. Suomi piti yllä valloittamillaan alueilla Karjalassa omaa miehityshallintoaan. Suomella oli Karjalassa omat keskitysleirinsä, joissa oli yli 20 000 venäläistä, joista suurin osa oli naisia, lapsia ja vanhuksia. Keskitysleireille kuoli tuhansia venäläisiä. Suomen valloittamalta alueelta oli joutunut pakenemaan evakkoon yli 500 000 venäläistä. Suomalaisten vangeiksi joutui 64 000 – 72 000 venäläistä sotilasta, joista 18 550 kuoli Suomessa vankeudessa. Suomalaiset teloittivat noin 1000 neuvostosotilasta, koska nämä vangit eivät totelleet suomalaisten määräyksiä. Julmuudet olivat siis molemminpuolisia. Suomessa vaiettiin partisaanien julmuuksista kymmeniä vuosia Neuvostoliiton pelossa. Myös omat julmuudet on pidetty visusti salassa.

Kuva
Kirjan kansi Veikko Erkkilän kirjasta Vaiettu sota.

Ei kommentteja: