maanantai 16. toukokuuta 2011

Järkyttävä uutinen – Olof Palmen murha



Olof Palme murhattiin helmikuun viimeisen päivän iltana 1986. Sain tiedon murhasta, kun Kalevi Sorsa soitti minulle yöllä vain muutama tunti tapahtuman jälkeen ja kertoi siitä hyvin järkyttyneenä. Oli tapahtunut jotain hyvin traagista ja täysin käsittämätöntä. Palme suhtautui torjuvasti turvallisuutensa varjelemiseen. Niinpä sinä iltana, jolloin hänet ammuttiin kadulla, hän ei ollut ilmoittanut viranomaisille poistuvansa kotoansa.

Toisen hallituksen aikana horbjörn Fälldin oli ainoa pohjoismainen pääministeri, jolla oli aina turvamiehet mukanaan, mikä aiheutti joskus vähän hankaluuksiakin. Fälldinin turvamiehen piti olla aina samassa autossa kuin hänkin, aina sama hississä. Kun kävin Paavo Lipposen kanssa Pohjois-Ruotsissa häntä tapaamassa, yhden tai kahden turvamiehen piti olla kaiken aikaa myös samassa helikopterissa. Kun kysyin asiasta Fälldiniltä tarkemmin, hän kertoi, että turvamiehet saattoivat hänet kotiin ja edellyttivät, että jos hän lähti liikkeelle kotoa, niin turvamiehille siitä etukäteen ilmoitettiin. Tiedossa ei ole, että Fälldiniä olisi erityisesti uhattu, vaan että lähökohtana oli pikemminkin se, että oikeusministeri Anna-Greta Leijon oli uhattu kidnapata, koska hän oli tehnyt päätöksen saksalaisten terroristien luovuttamisesta Saksaan tuomittaviksi.

Ilmeisesti Palme ei ollut mukautunut tähän turvajärjestelyyn lainkaan, minkä takia hän oli murhaajalla helppo kohde. Lausuin radiossa ja televisiossa Olof Palmen muistosanat murhaa seuraavana päivänä. Sanoin mm:

”Edelleenkin on vaikea uskoa, että Olof Palmea ei enää ole keskuudessamme. Kahden vuosikymmenen aikana totuin tuntemaan Palmen oikeudenmukaisuutta hellittmättömästi tavoittelevana poliitikkona ja valtiomiehenä. Vaihtelevissa olosuhteissa hänellä oli aina päämääränään turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisääminen niin kansallisissa kuin kansainvälisissäkin puitteissa.
Me Suomessa tunsimme Olof Palmen läheiseksi ystäväksemme, jolla oli aina silmää näkemään meidän toimiemme ja kannanottojemme perusteet. Hän oli rakentavalla tavalla huolestunut Pohjolan turvallisuuden kehittymisestä ja pyrki löytämään teitä kansainvälisen yhteisymmärryksen parantamiseen. Olemme menettäneet suuren ja tärkeän ystävän. Olkoon hänen muistonsa mielissämme valoisa.”

Olof Palmen jälkeen pääministeriksi tuli Ingvar Carlsson. Johtavat ruotsalaiset poliitikot ovat kaikki olleet hyvin informoituja ja kiinnostuneita Suomesta, mutta Carlssonilla ja hänen jälkeensä pääministeriksi nousseella Carl Bldtillä oli erityistä kinnostusta Suomea kohtaan. Palmen hautajaisissa 15. maaliskuuta oli paljon ulkomaisia vieraita. Hautajaisten jälkeen iltapäivällä minullaoli sovittu tapaaminen Neuvostoliiton uuden pääministerin Nikolai Ryzhkovin kanssa suomen suurlähetystössä. Keskustelun alussa Ryzhkov ilmaisi ilonsa siitä, että hänellä oli mahdollisuus keskustella siitä tavasta, jossa Yhdysvaltain ulkoministeri George Schultz oli hänen kanssaan keskustelua käynyt. Kun myöhemmin kerroin Ryzhovin tunnelmmista Shultzille ja Rosanne Ridgwaylle, molemmat olivat hyvin yllättyneitä ja kertoivat kuinka hyvän käsityksen he olivat Ryzhkovista saaneet. Kävi myös ilmi, että amerikkalaiset eivät olleet lainkaan varustautuneet käymään asiakeskusteluja Ryzhkovin kanssa. Venäläiset olivat asettaneet paljon toivoa tähän tapaamiseen, että he saisivat joitakin reaktioita tekemiinsä aloitteisiin, erityisesti Gorbatshovin vuoden alussa esittämään aseriisuntaohjelmaan.

Keskustellessani Ryzhkovin kanssa totesin heillä olevan pyrkimyksen suunnitella asioita perusteellisesti ja pitkällä tähtäyksellä, mutta he olivat kärsimättömiä, jos tuloksia ei tulluta nopeasti. Katsoin, että niin nyt kuin jatkossakin tarvittaisiin paljon kärsivällisyyttä.

Lähdeaineisto: Mauno Koivisto Historian tekijät 951-26-4082-1

Olof Palme
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)