Sakari Severi Tuomioja (29. elokuuta 1911 Tampere – 9. syyskuuta 1964 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, diplomaatti, Suomen pääministeri vuoden 1953 toimitusministeristössä ja suurlähettiläs Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Oppiarvoiltaan hän oli lakitieteen lisensiaatti ja varatuomari.
Sakari Tuomiojan puoliso oli Vappu Illike Tuomioja (omaa sukuaan Wuolijoki), ja heille syntyi kaksi lasta, Tuuli ja Erkki. Sakari Tuomiojan vanhemmat olivat Walto Wihtori Tuomioja ja Laina Sofia Tuomioja, omaa sukuaan Boman. W. W. Tuomioja oli edistyspuolueen johtohahmo ja kansanedustaja, sekä Eljas Erkon edeltäjänä Helsingin Sanomien päätoimittajana
Sakari Tuomioja aloitti koulunkäyntinsä syksyllä 1918 Tehtaankadun kansakoulussa ja siirtyi sitten normaalilyseon ensimmäiselle luokalle syksyllä 1921. Myös muut sisarukset seurasivat vanhinta veljeään. Koko kouluaikansa Sakari kuului luokkansa parhaimmistoon olematta luokkatoveriensa silmissä silti mikään koulupinko. Ylioppilastodistuksessa oli laudatur kaikissa niissä viidessä aineessa, joissa hän kirjoituksiin osallistui. Erityisen vahvoja olivat kielet, joista hän jo koulussa opiskeli ruotsia, saksaa, englantia, ranskaa ja latinaa.
Helsingin Yliopiston ylioppilaskunnassa 20-luku ja 30-luku olivat vilkkaan opiskelijapolitiikan kautta. Helmikuussa 1922 perustettu Akateeminen Karjala-seura aitosuomalaisine ja heimokansallisine ohjelmineen oli jo vuonna 1924 saanut haltuunsa Ylioppilaslehden ja vallannut johtoaseman vuoden 1926 lopulla myös ylioppilaskunnan hallituksessa. Lapuanliikkeen nousu ravisteli asetelmia myös ylioppilaspolitiikassa. Kesän ja syksyn 1930 oikeistoliikehdintä ja väkivaltaisuudet huipentuivat lokakuussa presidentti Ståhlbergin kyyditykseen.
Vuosina 1931-32 Kansanvaltainen ylioppilasyhdistys oli AKS:n ja lapualaisuuden vastaisen opposition etujoukko ylioppilaskunnassa. Vuonna 1932 oli Kansanvaltaisen ylioppilaslehden vuoro tulla ulos omalla lehdellään, jonka nimi oli Vapaa Ylioppilas. Sen toimitussihteerinä toimi Sakari Tuomioja. Keväällä 1932 AKS:stä erosivat Lauri Aho, Martti Haavio, Paavo Kastari, Urho Kekkonen, Yrjö Kilpeläinen, Jussi Koskiluoma, Reino Kuuskoski, L.A. Puntila, V.J. Sukselainen, Jussi Teljo ja Kustaa Vilkuna. AKS:stä eronneet perustivat 12.5. oman yhdistyksensä, Kärki ry:n.
Ensimmäisen vakituisen työpaikkansa Tuomioja sai eduskunnasta huhtikuussa 1936 pikakirjoittajana. Ylemmän oikeustutkinnon Tuomioja suoritti 16.12.1936. Vuotta myöhemmin hänelle myönnettiin lakitieteen kandidaatin arvo. Kansanvaltaisen ylioppilasyhdistyksen perustava kokous Vanhalla ylioppilastalolla pidettiin 12.12.1930. Siellä Sakari Tuomioja ja Vappu Wuolijoki tapasivat toisensa. Vappu Wuolijoki oli Sulo ja Hella Wuolijoen ainoa lapsi.
Vuonna 1936 oikeusministeriksi ja seuraavana vuonna Cajanderin hallitukseen sisäministeriksi tullut Kekkonen oli jo pitkään vaatinut Isänmaallisen kansanliikkeen lakkauttamista. Lakkauttamista valmistelemaan Kekkonen asetti jo syksyllä 1937 pienen, ankarasti salaisen juristiryhmän. Sen vetäjä oli Kaarlo Hillilä ja jäseninä Paavo Kastari, Reino Kuuskoski ja Sakari Tuomioja. Työryhmä teki kuukausipalkalla tiivisti töitä. Se kokoontui pääministeri Cajanderin yksityisasunnossa Vuorimiehenkadulla.
Joulukuussa 1937 valmistunut Tuomioja olisi saattanut tyytyä hyvinkin pitkään toimimaan eduskunnan vakituisena pikakirjoittajana, ellei Vappu Wuolijoki olisi puuttunut asiaan. Valtionvarainvaliokunnan sihteerin paikka eduskunnassa tuli avoimeksi ja siihen alettiin etsiä sopivaa kandidaattia. Kiinnostuneiden joukossa oli Sakari Tuomioja. Tuomioja valittiin tehtävään, joka oli jo menossa toiselle ilmoittautuneelle. Tuomioja valittiin myös valtiontilintarkastajien sivutoimiseksi sihteeriksi. Talvisodan alettua eduskunta pakeni Kauhajoelle mukana eduskunnan virkamiehet ja valiokuntasihteeri Sakari Tuomioja. Vappu Tuomioja jäi sodan alkaessa Helsinkiin ja oli jo raskautensa kahdeksannella kuukaudella. Vappu siirtyi äitinsä luokse Marlebäckiin. Kaikki sujui hyvin ja ensimmäinen lapsi, tyttö, näki päivänvalon 14. tammikuuta 1940.
Sakari Tuomioja aloitti valtiovarainministeriön budjettipäällikkönä 1.6.1940. Erityisesti Mauno Pekkala nojasi hyvin paljon Sakari Tuomiojan työpanokseen ja mielipiteisiin. Vuonna 1945 Tuomioja siirtyi valtionvarainministeriöstä muihin tehtäviin. Sakari Tuomioja osallistui rauhanopposition toimintaa, johon kuuluivat Söderhjelmin lisäksi K-A. Fagerlholmin, C.O. Frietsch, Åke Gartz, Urho Kekkonen, Eino Kilpi, Ralf Törngren ja Eero A. Wuori. Satunnaisesti oli mukana Lennart Heljas, Nils Meinander ja Atos Wirtanen.
Tuomioja oli Edistyspuolueesta ministerinä valtiovarainministeriössä Paasikiven II hallituksessa ja valtiovarainministerinä Paasikiven III hallituksessa 1944–1945. Vuosina 1950–1951 hän oli kauppa- ja teollisuusministerinä ja ministerinä ulkoasiainministeriössä Kekkosen I hallituksessa. Vuosina 1951–1952 hän oli ulkoasiainministerinä Kekkosen III hallituksessa. Pääministerikautensa 1953–1954 jälkeen Tuomioja oli oman puolueensa Vapaamielisten Liiton ja Kokoomuksen presidenttiehdokkaana vuoden 1956 vaalissa, sai taakseen 57 valitsijamiestä ja oli ensimmäisen kierroksen kolmanneksi eniten ääniä saanut.
Sakari Tuomioja aloitti toisena valtionvarainministerinä, kun hän oli 33-vuotias. Paasikiven hallituksesta alkoi myös Urho Kekkosen ja Sakari Tuomioja yhdeksän vuotta kestänyt tiiviin yhteistyön ja ystävyyden kausi suomalaisen yhteiskunnan huipulla. Kun Tuomiojasta tuli Suomen Pankin pääjohtaja, oli Kekkonen tukemassa hänen valintaansa. Kekkosen, Tuomiojan ja Auran henkilösuhteet eivät kestäneet heidän välilleen 50-luvulla syntynyttä poliittista jännitettä.
Tuomioja sai 6.11.1953 Paasikiveltä tehtäväkseen mahdollisimman laajaan eduskunnan kannatukseen nojaavan hallituksen muodostamisen. Tuomiojan ja Kekkosen välit saavuttivat aallonpohjan. Vanhasta ystävyydestä ja luottamuksesta ei ollut enää mitään jäljellä. Näihin aikoihin Tuomioja ehdotti Paasikivelle Kekkosen nimittämistä Suomen lähettilääksi Tukholmaan. Kekkonen oli Tuomiojan mukaan niin katkera, että hänelle olisi hyväksi olla jonkin aikaa poissa Suomesta. Paasikivi torjui ajatuksen. Tuomiojan hallitus toimi 17.11.1953–5.5.1954.
Tuomioja nimitettiin Suomen suurlähettilääksi Lontooseen 1.3.1955. Tuomiojan mitta oli täysi ja hän halusi pois Suomesta. Kekkosen ja Tuomiojan välirikon seurauksena Kekkonen ja maalaisliitto ryhtyivät eri tavoin painostamaan Tuomiojaa lähtemään Suomen Pankista.
Jo vuosia määrätietoisesti Paasikiven seuraajaksi tähdänneen Urho Kekkosen silmissä Tuomiojasta tuli kilpaileva presidenttiehdokas sinä hetkenä, kun heidän yhteistyönsä kesällä 1953 katkesi. Tuomioja päätettiin asettaa yksimielisesti ja suuren innostuksen vallassa asettaa kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 1956 presidentinvaaleissa. Vapaamielisten liitto asettui Tuomiojan taakse kesäkuun alussa ylimääräisessä kokouksessaan. Kokoomuksen vaalistrategiaan kuului saada maalaisliiton oppositio mukaan Tuomiojan vaaliliittoon. Vaaliliiton johtoon asetettiin kesäkuussa päätoimikunta, johon nimettiin kokoomuksesta Saukkonen, Aho, Hetemäki ja Honkala sekä vapaamielisistä Aura ja Levämäki. Tuomioja sai 57 valitsijamiestä.
Tuomiojan presidenttiehdokkuus ja vaalikampanjan saama sävy merkitsivät sitä, että hänen ja Urho Kekkosen syksyllä 1953 katkenneet välit eivät korjautuneet vaan päinvastoin kärjistyivät. Se oli kummallekin raskasta.
Sakari Tuomioja oli pääsihteeri U Thantin kutsumana YK:n välittäjä Kyproksen kriisissä vuonna 1963. Sakari Tuomiojan johdolla oltiin Kyproksen kriisin sovittelussa jo pääsemässä lähelle ratkaisua, kunnes hän sairastui vakavasti. Sitä ennen Tuomioja oli YK:n Euroopan talouskomission pääsihteerinä vuosina 1957–1960. Hän oli ensimmäinen Bilderberg-ryhmän kokoukseen kutsuttu suomalainen.
Sakari Tuomioja oli kuollessaan siihen asti korkeimpaan asemaan Yhdistyneiden Kansakuntien palveluksessa kohonnut suomalainen. Dramaattinen sairastuminen sovittelutehtävän kriittisessä vaiheessa merkitsi, että hänen kuolemansa sai osakseen suuren huomion maailmalla. New Yorkissa YK:n turvallisuusneuvosto keskeytti kokouksensa kuunnellakseen, miten U Thant muistosanoissaan luonnehti Sakari Tuomiojan kuolemaa menetykseksi YK:lle ja koko kansainväliselle yhteisölle.
.
Työura
1944–1945 – Valtiovarainministeri Paasikiven toisessa hallituksessa.
1945–1955 – Suomen Pankin pääjohtaja.
1951–1952 – Ulkoministeri Kekkosen kolmannessa hallituksessa.
1953–1954 – Suomen pääministeri virkamieshallituksessa/ toimitusministeristössä.
1955–1957 – Suomen Lontoon-suurlähettiläs.
1957–1960 – Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission pääsihteeri.
1960–1964 – Suomen Tukholman-suurlähettiläs.
Lähdeaineisto:
Erkki Tuomioja: Sakari Tuomioja Suomalainen sovittelija ISBN 978-951-31-3985-8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti