maanantai 15. joulukuuta 2008

Nivalan konikapina











Suomalaisten viranomaisten toimintaa kuvaa hyvin Nivalan konikapina, mikä alkoi eräänä lauantaiaamuna ja päättyi seuraavan tiistaipäivän iltana.

Konikapina juontaa alkunsa 30-luvun pula- ja katovuosilta, jolloin viljelijäväestö joutui ottamaan suuria lainoja voidakseen jatkaa elinkeinoaan. Erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla vauraatkin talonpojat joutuivat suuriin vaikeuksiin. Kun pankki suurviljelijän tukemana irtisanoi lainat, eikä silloinen eduskunta kallistanut korvaansakaan väestön vetoomuksille, oli kytevä kapinahenki valmis leimahtamaan. Lopullisen sysäyksen tapausten vyörylle antoi Ruuttusen Hilppa tamma, jonka viranomaiset määräsivät lopetettavaksi. Tämä eläin joutui esittämään keskeistä osaa kansanliikkeessä, jonka laajentamista eivät paikalliset poliisivoimat, eivätkä paikalle kutsutut sotilasosastotkaan pystyneet estämään.

Ruuttusen tamma

Nivalan konikapinan todellinen luonne jäi aikanaan monille epäselväksi. Saman vuoden keväällä sattui Mäntsälän kapina. Useat kuvittelivat tapauksen samanlaiseksi lapualaisten mellasteluksi. Kommunistien julkinen toiminta oli vuonna 1930 kielletty ja jotkut uskoivat, että kommunistit olivat Nivalan tapahtumien takana. Mitkään silloiset sanomalehdet eivät kertoneet koko totuutta. Pulaliikkeeseen osallistuneet nivalalaiset olivat uskonnollisia ja lakia kunnioittavia ihmisiä. Heidän oli aikanaan vaikea ymmärtää, miksi tapahtumien kulku johti heidät lakien kanssa ristiriitaan ja lopulta vankilaan. Vielä yli kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin heitä ja heidän lapsiaan kiusasi ajatus, että puuhamiehiä pidettiin jonkinlaisina hulinoitsijoina.

Tornionjokilaaksossa oli tavattu hevosissa näivetystautia. Nivalan hevosissa ei ilmennyt minkään sairauden jälkiä, ainoastaan nälän oireita. Tapetuista hevosista valtio maksoi korvauksen. Lisäksi väitettiin, että Nivalassa tarkastusta suorittanut eläinlääkäri Kaarlo Engelvuori oli ollut tarkastustilaisuudessa humalassa. Tapettavaksi oli määrätty Siegfried Ruuttusen tamma. Arvi Ruuttunen selitti, että eihän se tamma oikein ennätyskunnossa ollut, kun Väinö joutui edellisyönä hakemaan kätilön eräälle emännälle ja aamupäivällä kävi vielä tukkimetsässä ja sitten vei asemalle heinäkuorman tarkastukseen mennessä. Sillä lailla ei ajeta näivetystautisella hevosella. Eläinlääkäri oli suuttunut Väinölle ja karjaissut, että hevonen ontuu ja hevosessa on näivetystauti ja se on tapettava. Väinö oli kimpaantunut ja sanonut, että ei tammaa ainakaan tällä käskyllä tapeta. Tamma tunnettiin laajalti ja Ruuttusen tamma oli paraslahjaisin liinakko, mitä täälläpäin olikaan. Sanovat vallesmannin ampuneen tiellä mustalaisilta kopukan ajopelin eteen. Oli siinä sitten ollut ökinä. Ruuttusen tammaa ei tapettu. Siksi Ruuttunen sai haasteen Haapajärven käräjille.

Nimismies Bertil Vahlgren

"En päästänyt isää, vanhaa miestä käräjille, vaan otin valtakirjan ja menin isän puolesta vastaamaan käräjille. Nivalassa nousi nimismies samaan vaunuun. Hän alkoi junassa esitellä minulle, että juttu menee nätimmin jos tunnustatte rikoksenne. Järjestän niin, että pääsette pienellä sakolla. Minä en aikonutkaan tunnustaa näivetystautia, sillä tamma oli loistokunnossa. Nimismies Vahlgren teki niin kuin oli uhannut, sillä isä tuomittiin 800 markan sakkoon, kun ei ollut totellut tappaa tammaa. Valitin asiasta hovioikeuteen, mutta asiaa ei otettu käsiteltäväksi, koska valitus ei ollut heidän mielestään asianmukainen. Emme valittaneet Korkeimpaan oikeuteen ja niin juttu sai lainvoiman. Isä aikoo lähteä huomenna läänin vankilaan. Poliisi Korkalainen lähtee saattamaan", kertoi Arvi Ruuttunen. Siegfried Ruuttunen totesi, että Oulussa hän saa hiljentyä Herran edessä. Olivathan Siilas ja Paavalinkin vankilassa, mutta eivät hevosen takia.Kylän miehet päättivät kerätä sakkorahan ja maksaa sen, ettei Ruuttusen tarvitsisi mennä vankilaan. Nimismies Vahlgren huusi, että Ruuttunen linnaan.

Kylänmiehet olivat päättäneet, että he menevät 11.6.1932 Nivalan asemalle ja maksavat sakot. Eiväthän he mitenkään voineet sulattaa, että vanha mies olisi pantu linnaan.

Oikeudenpuolustajat tuomittiin

Lauantaina kesäkuun 11 päivänä 1932 lähti Siegfried Ruuttunen poliisikonstaapeli Tahvo Korkalaisen kanssa Nivalan asemalle. Sinne oli kerääntynyt kolmisensataa miestä. Nähdessään väen paljouden Korkalainen soitti nimismiehelle, joka lähti kahden konstaapelin kanssa asemalle. Nimismiehen ympärille muodostui tiivis joukko. He pyysivät nimismiestä ottamaan vastaan sakkorahat, jottei Ruuttusen tarvitsisi mennä linnaan. Nimismies hermostui siinä määrin, että veti pistoolin esiin. Niskanen tarttui nimismiehenranteeseen, kehotti panemaan aseen pois oman turvallisuutensa takia ja pyysi, että Ruuttunen vapautetaan. Nimismies olisi lähtenyt pois paikalta, mutta miesjoukko seisoi tiiviisti ympärillä. Juna tuli. Kusti Järvi hyppäsi vaunun portaille ja nosti Ruuttusen alhaalla olevien käsivarsien varaan. Nimismies veti pistoolin esiin, mutta Mikko Rättyä tarttui hänen ranteeseensa ja pakotti tämän panemaan aseen pois. Muut miehet tarttuivat konstaapeleihin niin, että nämä eivät ehtineet ottaa aseitaan esiin. Oikeus tuomitsi kapinasta ankarat tuomiot. Yli kaksisataa miestä, naista ja lasta pidätettiin. Kaikkiaan tuomittiin 35 henkilöä. Kahdeksan sai kahden vuoden kuritushuonetuomion. Presidentti Svinhuvud armahti kaikki joulukuussa 1933.

KuvaPulamiehiä Kuoppalassa 12.6.1932
Kuvannut Väinö Ruuttunen, Nivala-Seuran arkisto VK591

Ei kommentteja: