Golitsynin pako ja sen seuraukset

Perjantaina 16. joulukuuta 1961 Yhdysvaltojen suurlähetystön 1. lähetystösihteeri Frank Friberg sai odottamattomia vieraita kotiinsa Haapatiellä Espoon Westendissä. Friberg oli juuri valmistautumassa coctailkutsuille kun ovikello soi. Ulkona lumisateessa värjötteli kolme ihmistä, tukevatekoinen mies tummassa palttoossaan päässään venäläismallinen karvalakki ja hänen rinnallaan nainen ja nuori tyttö.
”Herra Friberg”, mies sanoi paksulla venäläisaksentilla. ”Tiedättekö kuka olen?” Friberg oivalsi ainoastaan, että mies oli venäläinen, mutta ei heti tuntenut tätä. Hän pyysi kolmikon sisälle kotiinsa. ”Olen Anatoli Klimov”,vieras sanoi. Klimov otti taskustaan paperilapum, johon hän vapisevin käsin kirjoitti englanninkielisen sana ”turvapaikka”. Klimov, tämän puoliso ja heidän pieni tyttärensä tuijottivat hiljaisuuden vallassa Fribergiä, joka oli tehnyt mielessään ratkaisunsa. Hän tiesi, kuka Klimov oli, mutta vielä halusi varmistua tämän motiiveista. Klimov, tämän vaimo Irina ja tytär Katarina olivat saapuneet Fribergien luokse taksilla mutta nousseet siitä jo satoja metrejä aikaisemmin eikä heillä ollut saapuessaan minkäänlaisia matkatavaroita. Klimov halusi pois Helsingistä vielä samana iltana, se oli hänen ainoa pyyntönsä.

Friberg oli Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelun (Central Intelligence Agency – CIA) Helsingin toimiston päällikkö, eikä hänen asemansa ollut tietenkään niin salainen, ettei se olisi ollut tiedossa. Friberg päätteli, että hänestä neuvostoliittolaisille oli laverrellut Leo Schulgin, Helsingin Sanomien venäjän kieltä osaava ulkomaantoimittaja. Friberg oli yrittänyt saada hyvin informoitusa Schulginia tiedottajakseen, mutta mies oli paljastunut KGB:n asiamieheksi. Amerikkalaiset kertoivat luottamuksellisesti asiasta Helsingin Sanomien päätoimittajalle, ministeri Eljas Erkolle.

Klimovin oikea nimi oli Anatoli Golitsyn. Pultavan lähistöllä Ukrainassa syntynyt 35-vuotias Golitsyn oli KGB:n majuri, muodolliselta asemaltaan viisumiasioita hoitava varakonsuli, Todellisuudessa mies oli Natomaiden vastavakoilun akspertti. Hän oli toiminut mm. kolme vuotta Wienissä, jossa hänet – kuten muutkin KGB-miehet – paljasti länteen loikannut Pjotr Derjabin. Siitä syystä Golitsyn saapui Suomeen väärällä nimellä ja passilla. Friberg myönsi CIA:n tarkkailleen Golitsynia. Friberg toimi nopeasti ja hoiti loikkarit vajaassa kahdessa tunnissa Malmin lentokentälle, josta Tukholman vurokone oli lähdössä kello kahdeksan. Golitsynit ehtivät saada amerikkalaisnimillä uudet passit ja viisumit, Friberg hälytti kollegansa Tukholmassa ja tieto loikkauksesta välitettiin Washingtoniin. Tukholmasta Golitsynit ja Friberg siirrettiin USA:n ilmavoimien koneella Frankfurtiin, josta he lensivät monien mutkien kautta CIA:n käyttöön asetetulla rahtikoneella Idlewildin lentokentälle New Yorkiin. Sieltä he matkustivat junalla Washingtoniin, jossa loikkarin kuulustelut aloitettiin.

Golitsyn vahvisti lännessä vuosien aikana syntyneitä epäilyjä Urho Kekkosen idänsuhteiden todellisesta luonteesta. Golitsynin loikkaus osui myös suomalais-neuvostoliittolaisten suhteiden dramaattiseen käänteeseen, ns. noottikriisiin, jonka synnystä hän välitti lännelle huippusalaista tietoa. Ensi töikseen Golitsyn paljasti Fribergille Tehtaankadun suurlähetystön KGB-verkoston ja sen ulkopuoliset lonkerot. Näin useat suomalaiset joutuivat CIA:n epäiltyjen listoille. Golitsyn sanoi valinneensa väärän puolen suurlähettiläs Zaharovin ja KGB:n asemapäällikön Genikovin välisessä arvovaltataistelussa, mikä koski suhteiden ylläpitoa Kekkoseen.

Golitsynin palastukset johtivat uudelleen myös kuuluisan Cambridgen viisikon jäsenten Harold Adrian Ruseel (KIM) Philbyn ja Sir Anthony Bluntin tapausten selvittelyihin. Edellinen loikkasi Neuvostoliittoon vuonna 1963. Golitsyn väitti Urho Kekkosen olevan Neuvostoliiton agentti ”Timo”. Golitsynin mukaan neuvostoliittolaiset olivat rekrytoineet Kekkosen yhteistoimintaan vuonna 1948. Vastapalveluksi KGB lupasi turvata Kekkosen poliittisen uran. KGB:llä oli ollut Golitsynin mukaan lukuisia keinoja Kekkosen uran edistämiseksi: diplomaattinen tuki, taloudellinen apu, mm. eduskunta- ja presidentinvaaleissa, Kekkosen vastustajista annetut vääristellyt tiedot ja viime kädessä ulkopoliittinen tuki, jolla Kekkosen valta-asemaa pönkitettiin. CIA:n kuulusteluissa Golitsyn väitti Suomesta löytyvän lukuisia agentteja, joista Urho Kekkonen oli tietysti aivan oma lukunsa. Vuonna 1985 länteen loikannut KGB-eversti Gordievski on väittänyt Golitsynin tunteneen Suomen varsin hyvin.

Friberg sanoi Golitsynin sekoittaneen Arvo Poika Tuomisen Erkki Tuomiseen, tunnettuun kommunistiin, joka toimi vuonna 1948 ns. punaisen Valpon päällikkönä. Golitsyn kertoi tutustuneensa Suomea koskeviin asiakirjoihin KGB:n arkistossa Moskovassa ennen tuloaan Helsinkiin. Asiakirjojen lukeminen oli ollut vaikeaa, koska jokainen paperi oli neulottu langoilla toisiinsa. Golitsynin CIA:lle välittömät tiedot olivat Suomesta hämmästyttävän tarkkoja.
Golitsyn kertoo ”huomattavan suomalaisen johtajan” värväyksestä vuonna 1948. ”Timon” värvääjänä toimi ”neuvosto-suomalainen tiedustelu-upseeri”, jonka peitevirkana oli toisen lähetystösihteerin vakanssi Neuvostoliiton Helsingin lähetystössä. ”Tämä upseeri solmi läheisen vuorovaikutussuhteen, mihin liittyi juominkeja ja saunomisia. Hänen onnistui taivuttaa tämä (Timo) yhteistoimintaan neuvostotiedustelun kanssa ehdolla, että Neuvostoliitto unohtaisi vastikkeeksi hänen kommunisteja tukahduttaneen toimintansa, kun hän palveli korkeana virkamiehenä ja käyttäisi puolestaan kaiken vaikutusmahdollisuutensa tehdäkseen tästä tärkeän poliittisen hahmon.

Golitsyn kertoo, että KGB:n silloinen paikallispäällikkö Helsingissä, Mihail Kotov, olisi reagoinut voimakkaasti ”Timon” värvääjän aktiivisuuteen ja toimittanut tämän takaisin Neuvosto-Karjalaan. Kotov oli sen sijaan ottanut ”Timon” värävyksestä kunnian itselleen ja hoitanut suhdetta sen jälkeen henkilökohtaisesti. Tapa jatkui ja myös Kotovin seuraajat V.V. Genikova ja Viktor Vladimirov huolehtivat ”Timosta”. ”Timon” värväys oli Kotovin uran käännekohta, ja hänen KGB-uransa oli sen jälkeen silotettu nousujohteiseksi. Nikita Hrustshev onnitteli Kotovia henkilökohtaisesti NKP:n presidiumin kuullen tämän onnistuneesta toiminnasta Helsingissä. Kotov lähetettiin Suomeen myös vuonna 1972, kun Urho Kekkosen jatkoaika tasavallan presidenttinä oli turvattava poikkeuslailla.

Urho Kekkosella oli kuitenkin jo luottamuksellinen ja henkilökohtainen OSS-yhteys vuosina 1943-1945. Golitsyn kertoi värvätyistä agenteista, kuten Kekkosen ystävättärestä Anne-Marie Snellmanista, joka myös antoi tietoja amerikkalaisille. Hänestä huolehti Genikovin läheisin mies J.V. Voronin. Loikkarin tietojen mukaan Suomessa oli parhaimmillaan kolmattasataa ”vaikuttaja-agenttia”, mutta suurin osa heistä oli varmaankin autuaan tietämättömiä, että heidät oli kirjattu KGB:n arkistoon.

Lännestä katsottuna Kekkonen oli heikko mies ja painostukselle altis henkilö. Kekkosen ystävä ja uskottu Kustaa Vilkuna valitti murheellisena Fribergille Kekkosen olevan ”kuin lehmä liekanarussa, jonka liikkumavapaus on rajoitettu”. Noottikriisin jälkeen Friberg katkaisi yhteytensä Vilkunaan. Oleg Gordievski nimeää Kekkosen ”kylmän sodan ja sen jälkeisen kauden KGB:n korkea-arvoisimmaksi agentiksi” koko maailmassa. Golitsyn on viitannut lausunnoissa mm ”Porsas”-nimiseen asiamieheen, joka oli tunnettu sosiaalidemokraatti.

Paikallinen KGB-päällikkö V.V. Genikov ja hänen lähin miehensä J.V. Voronin olivat ideoineet nootin jo keväällä 1961, ja he olivat saaneet sille Moskovan keskuksen hyväksymisen. Kun Urho Kekkonen lähti 10.10.1961 Kandaan ja Yhdysvaltoihin, hänkin osasi odottaa noottia, sillä Genikov oli esitellyt asian hänelle ennen Amerikan-matkaa.

Golitsynin noottia koskevat tiedot olivat siis Washingtonin ja Lontoon käytettävissä joulukuun puoliväliss 1961. Tapaus Golitsyn oli noottikriisin jälkinäytös, mutta oli selvää, että sillä oli varsin käänteentekevä vaikutus Yhdysvaltojen hallituksen kannanottoihin, joista Kekkoselle pian luottamuksellisesti kerrottiin. Tästä korkean tason salaisesta viestistä ei tietänyt silloin edes maan hallitus. Genikov oli seurannut Kekkosta Novosibirskiin, jossa tämä keskusteli kahden kesken Hrutsehevin kanssa Genikovin toimiessa tulkkina, aivan kuten yöpakkasten purkautuessa Leiningradissa tammikuussa 1959.

Kun Genikov palasi Kekkosen mukana Novosibirskistä Helsinkiin, Tehtaankadun suurlähetystössä järjestettiin Golitsynin mukaan näyttävä juhlatilaisuus, johon osallistui vain KGB:n ydinjoukko ja suurlähettiläs Zaharov. Genikov ja Voronin saivat NKP:n korkean kunniamerkin ansiokkaan toimintansa johdosta. Golitsyn, joka osallistui juhlatilaisuuteen, kertoi siitä vain kaksi viikkoa myöhemmin Washingtonissa. Hänen mukaansa Genikovin-Voronin operaatio varmisti Urho Kekkosen jatkoajan Suomen tasavallan presidenttinä, ja se oli sen vuoksi järjestettykin. Golitsynin varjo seurasi kuitenkin Genikovia, joka siirrettiin pian Moskovaaan. Viktor Vladimirov nimitettiin Genikovin jälkeen KGB:n Helsingin paikallispäälliköksi. Vladimirov täytti tehtävänsä presidentti Kekkosen Moskovan-yhteyksien hoitajana onnistuneesti ja tunnollisesti.

Lähdeaineisto:
Hannu Rautakallio: Kekkonen ja Moskova ISBN 951-30-9650-5

Hiljaiset ruplat ja skandaalidollarit

Vuosina 1961-1967 Metalliliitto oli edelleen Työväen ja Pienviljelijäin Sosiaalidemokraattisen Liiton (TPSL) kannattajien kontrollissa, kuten myös Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK) vuoteen 1966 asti. SKP ja SDP syrjäyttivät TPSL:n SAK:n johdosta vuonna 1966. Samankaltainen operaatio toteutettiin Metalliliitossa 1967, jolloin liiton puheenjohtaja Onni Närvänen syrjäytettiin ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin sosiaalidemokraatti Sulo Penttilä. Neuvostoliitto pyrki vaikuttamaan Suomen ammattiyhdistyspolitiikkaan monin tavoin. Metalliliiton historia vuosilta 1961-1983 on ammattiliiton historian ohella kuvaus siitä, miten kommunistien joukkokannatuksen kasvu torjuttiin Suomessa. Kommunistien voitto Metalliliitossa olisi saattanut johtaa maan yhteiskunnallisen kehityksen suomettumisen tasolta silloisten kansandemokratioiden suuntaan. Metalliliitto hallitsi avaimia SAK:n johtoon. Kun vallasta taisteltiin Metalliliitossa, kamppailtiin myös Suomen hallituspolitiikan suunnasta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä sekä Suomen riippumattomuuden tasosta YYA-sopimuksen rajaamissa olosuhteissa.

Hajanaisuuden aika heikensi Metalliliittoa, mutta kun eheytyminen sitten tapahtui, se osui yhtäaikaisesti teollisuuden voimakkaan kasvun kanssa. Kasvu ja eheyttäminen kiihdyttivät Metalliliiton jäsenmäärän nousun poikkeuksellisen nopeaksi. Liiton kommunistien enemmistö kuului SKP:n revisionisteihin, mutta erityisesti telakoilla ja konepajateollisuuden osastoilla oli voimakasta kannatusta SKP:n vähemmistöryhmällä. Ryhmä pysyi uskollisena neuvostokommunismille, joka ei ollut sanoutunut irti proletariaatin diktatuurista.

Kylmän sodan aika heijastui selkeimmin ammattiyhdistysliikkeen hajanaisuuden kauden tapahtumissa vuosina 1961-1970. Suomen yhteiskunnallinen kehitys kiinnosti sekä itää että länttä.

Rautaruukin suunnitelmat perustuivat yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa. Metallin valmistuksen laitteistot olivat neuvostotuotteiden parhaimmistoa, ja Rautaruukki-projekti monipuolisti Neuvostoliiton raaka-ainevaltaista vientiä Suomeen. Presidentti Kekkonen otti kantaa sijoituspaikkaan tekemällä hiihtoretken Raaheen tammikuussa 1960. Yhtiön perustava kokous pidettiin ja sen hallintoneuvosto valittiin 11.2.1960. Ensimmäinen suomalainen teräslevy valmistui Rautaruukin valssaamosta jo 17.8.1967.

Hiljaiset ruplat ja skandaalidollarit

Ulkomainen poliittinen raha ei tavannut kulkea vakaan järjestökirjanpidon kautta ja jos liikkui, se oli sitä ennen pesty tavalla jos toisella. Suomen kommunistinen puolue sai NKP:ltä yleensä KGB:n toimittamana 1960-luvun alkupuolella 500 000 dollaria vuodessa, vuosina 1965-1966 900 000 dollaria vuodessa. Tuki muodosti noin puolet SKP:n tuloista. Suojelupoliisi tiesi kommunistien rahoituksesta, mutta poliittisista syistä SKP:n korkeita toimihenkilöitä ei asetettu syytteeseen sen enempää kuin KGB:n Helsingin residenssejäkään. Suopo tunsi heidät paitsi korkeina KGB:n upseereina, myös diplomaatteina ja Suomen tasavallan presidenttiä lähellä olevina henkilöinä. SKP:n ja sen alajärjestöjen palveluksessa oli 659 eritasoista poliittista työtä tekevää henkilöä. Vihtori Rantasen pyynnöstä NKP oli avustanut SAK:takin 10 miljoonalla vanhalla markalla 1962. NKP myönsi maaliskuussa 1963 uuden 200 000 markan lakkoavustuksen kommunistiselle Rakennustyöläisten Liitolle.
TPSL sai NKP:n rahoitusta vuonna 1962 vaalikampanjaan 30 miljoonaa vanhaa markkaa ja lisätukea yhteensä 100 miljoonaa markkaa.

Keväällä 1965 peräisin olevien Niilo Koljosen tietojen mukaan CIA:lta tuli 60 000 mk kuukaudessa eli 720 000 markkaa vuodessa Rantasen ja Järvelän käyttöön. Koljosen väitteiden mukaan Teräsliitto oli saanut 4,2 miljoonaa markkaa Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun rahoja.

Järjestötuki oli perustettu vuonna 1952. Perustajajäseninä olivat SAK:n sosiaalidemokraattiset johtomiehet Aku Sumu, Eero Antikainen ja Olavi Lindblom. Kun SAK hajosi, yhdistys jäi SAK:sta erotettujen Jaakko Rantasen ja Olavi Järvelän määräysvaltaan. Yhdistyksen tarkoitus oli ”toimia yhdistyslainsäädännön pohjalla kansainvaltaisen järjestelmän hyväksi toimivien työväen aatteellisten ja sivistyksellisten järjestöjen tukena ja apuna näiden suunnitellessa ja järjestäessä omaa toimintaansa”. Suomennettuna tämä tarkoitti sosiaalidemokraattinen tukemista kommunisteja vastaan. Yleisen käsityksen mukaan tämä yhdistys toimi länsimaista peräisin olevan, myös CIA:lta peräisin olevien varojen välittäjänä.
Kun TPSL:n haltuun jääneen Metalliliiton oppositiovoimat aloittivat järjestäytyneen yhteistoiminnan Kansanvaltaisten Metallityöläisten valtuuskunnassa, sen toiminta rahoitettiin vuoden 1960 kesäkuun lopusta vuoden 1961 maaliskuun alkuun Järjestötuki ry:n myöntämän 5,5 miljoonan markan avustuksella.

Korjaamoliitto palkkasi talvella 1961 toimistonhoitajaksi rouva Terttu Vainion. SAJ:n kursseille osallistui 11 liiton jäsentä. Ensimmäisenä kokonaisena toimintavuonna 1961 liiton toiminta perustui huomattavalla tavalla Järjestötuki ry:ltä saatuun 2,5 miljoonan markan lainaan. Vuodenvaihteessa tästä lainasta muutettiin 1 miljoonaa markkaa lahjoitukseksi ja loppu jäi liitolle korottomaksi lainaksi kymmenen vuoden maksuajalla.

Metalliliitto pelastettiin

Metalliliiton pelastamisesta syntyneet velat ajoivat Niilo Hämäläisen johtaman SAK:n taloudellisen heikkouden tilaan. Hämäläisen aloitteesta ja STK.n puheenjohtajan Päiviö Hetemäen ja pankinjohtaja Matti Virkkusen yhteistuumin SAK:n talous vakautettiin liikepankkien myöntämillä edullisilla lainoilla. Näin luotiin edellytykset ammattiyhdistysliikkeen eheytymiselle ja vakaudelle. Miesten välille syntyi äänetön yhteiskuntasopimus, josta tuli lähtökohta uusille työmarkkinasuhteille. Metalliliiton puheenjohtajaksi valittiin SAK:n I sihteerinä toiminut Sulo Penttilä vuoden 1967 liittokokouksessa. Kun kommunistit 1970-luvulla ottivat työmarkkinoilla tuotantoa ja sopimuspolitiikkaa häiritsevän roolin, STK tuki pienin panoksin sosiaalidemokraattien vaalikampanjoita erityisesti Metalliliitossa.
Metalliliitto oli vuosina 1961-1983 jäsenkuntansa kautta sidoksissa Suomessa meneillään olleeseen tuotantoelämän kehitykseen ja sosiaaliseen murrokseen, johon kuuluivat suurten ikäluokkien tulo työmarkkinoille, siirtolaisuus Ruotsiin ja maaseutuväestön muutto teollisuuspaikkakunnille.

Lähdeaineisto:
Eino Ketola: Suomen Metallityöväen Liitto 1961-1983 ISBN-13: 978-951-1-21529-5

Golitsyn, CIA ja Supo

Kylmän sodan kuuluisimpia loikkareita oli KGB:n majuri Anatoli Golitsyn, joka joulun alla ilmaantui CIA:n Helsingin-aseman päällikön Frank Fribergin kotiovelle. Koska Golitsynin oma nimi ”paloi” Wienissä 1954, hän palveli Helsingissä nimellä Anatoli Klimov. Varakonsulin virkansa takana hän oli ulkomaantiedustelun KR-linjan (vastavakoilu) upseeri, kohteena Yhdysvallat ja muut suuret länsimaat.
Varakonsuli Golitsyn perheineen ilmestyi Fribergin kotiovelle Westendiin perjantaina 15. joulukuuta 1961 klo 18. Turvapaikkapyynnön hän kirjoitti kierrelehtiöön, jonka sivua hän repäistessään painoi peukalollaan, niin että paperista irtosi pala:

To the governement of the USA
I ask political asylym for me and my family
attaché of the Soviet embassy in Finland
A Klimov
15.XI.61g.



















Jo kahden tunnin kuluttua perhe lähti reittilennolla Tukholmaan. Sieltä heidät haettiin Yhdysvaltain ilma-attashean koneella Saksaan Wiesbadenin tukikohtaan, josta lähdettiin vanhalla C-54 (”Liberator”)-sotilaskoneella kohti Yhdysvaltoja. Koneen kylkeen maalattiin uudet tunnukset kaiken varalta. Pian nousun jälkeen pikkutyttö alkoi voida pahoin, vaimo tuli hysteeriseksi ja Golitsyn – nyt nimi tiedettiin – vaati palaamaan ja järjestämään vuorolennon. Kun perhe oli tuotu Saksaan pimeästi, papereiden kunnostaminen tuotti ongelmia, samoin kuin loikkarin pelko, että Pam American-lentoyhtiössä tai Frankfurtin kentällä olisi KGB:n agentteja, jotka hälyttäisivät salamurhien osaston sabotaasiin.
Sabotaasin pelko oli turha, sillä ilmeisesti Helsingin KGB havaitsi miehensä puuttuvan vasta samaisena maanantaina. Pyytäessään etsintöjä Neuvostoliiton konsulaatti ilmoitti erheellisesti Suomen viranomaisille, että Golitsyn olisi ollut töissä vielä lauantaina. Luontevin selitys on se, että näin peiteltiin oman valppauden herpaantumista eli miehen katoamisen myöhäistä huomaamista. Väärä lähtökohta vei poliisitutkimukset hakoteille.

Golitsyn kertoi hautoneensa loikkaa vuodesta 1955, jolloin operatiivinen ura oli taas kerran katkennut opintojaksoon. Loikkaan oli myös välitön kimmoke, huonot välit esimieheen. Suurlähettiläs Zaharovin ja KGB-päällikkö Zenikovin köydenvedossa Golitsyn tuli veikanneeksi väärää hevosta: lähettilästä. Hän kirjoitti keskukseen ja matkustikin sinne vaatimaan siirtoa joko esimiehelleen tai itselleen. Moskova käski sopeutua, ja Golitsyn kuuli vieläpä saaneensa Helsingistä kielteisen henkilöarvion.

Tärkeän Suomi-informaation hän toisteli jo vaiheikkaalla lentomatkalla, jolloin hän kertoi KGB:n tunkeutuneen laajasti Suomen hallitusvallan sisälle, jopa niin, että ”strategia liittyen Neuvostoliiton äskeiseen noottiin Suomelle muokattiin etukäteen yhdessä presidentti Kekkosen kanssa, joka on Neuvostoliiton vaikuttaja-agentti”.Väite palautti CIA:ssa mieleen, että Suomi oli vuonna 1959 palauttanut kaksi neuvostopakolaista ”presidentti Kekkosen suorasta käskystä”. Tieto oli oikea, palautetut olivat juuri Forsell ja Tupitsyn, joille presidentti ei halunnut osoittaa ”inhimillistä avuliaisuutta Suomen selkänahalla”, niin kuin hän asian näki ja merkitsi.

Omalta tontiltaan eli suurten länsimaiden vastaisesta työstä Golitsyn nimesi KGB:n värväämiksi Yhdysvaltain tiedotustoimiston USIA:n virkailijan ja Italian Suomen-suurlähettilään puolalaissyntyisen vaimon, jonka kohdalla pohjatyön oli tehnyt Puolan tiedustelu. Rouvan kautta konsuli Grigori Golup oli päässyt jonkin verran käsiksi suurlähettilääseen. Italian lähetystö oli parempi kohde kuin luulisi, sillä sitä avusti Kekkosen entinen naisystävä Anne-Marie Snellman, joka edelleen kuuli lähes kaiken tietämisen arvoisen Helsingin poliittisista juoruista.

Golitsynin pyrkimyksiin päästä huipulle vastattiin Washingtonissa jo 28. joulukuuta 1961, jolloin hän sai tavata presidentin veljen, oikeusministeri Robert Kennedyn, ja CIA:n varapääjohtajan Richard Helmsin. Vuoden aikana Golitsyn tapasi vielä kolmesti oikeusministerin, joka oli veljensä luottomies tiedustelualalla.
Heti ensi kuulemalta Washingtonissa päätettiin hyödyntää loikkaria poliittisesti Skandinaviassa. Jo tammikuussa 1962 korkea CIA:n virkailija ilmaisi Ruotsin suurlähettiläälle Gunnar Jarringille huolensa hälyttävästä kehityksestä Suomessa. Ruotsalaisia kehotettiin varovaisuuteen suhteissaan Suomen edustajiin, sillä kaikki voisi mennä Moskovan tietoon. Seuraavana askeleena Tukholman lehtiin pääsi 12. tammikuuta uutinen, että Helsingissä palvellut neuvostodiplomaatti oli perheineen paennut Ruotsin kautta Yhdysvaltoihin.

Pian Yhdysvaltain suurlähettiläs ja CIA:n aseman päällikkö kertoivat suomalaisagenttien nimiä Norjan ulkoministerille, turvallisuuspoliisille ja sotilastiedustelulle. Sosiaalidemokraateista irronneen TPSL:n johtajien Emil Skogin ja Aarre Simosen nimet eivät norjalaisia yllättäneet, koska ”paikallisella näyttämöllä” oli vastaavia tapauksia. Poliisikomentaja Erik Gabrielsson puolestaan oli vaaraton alkoholisti. Tulenarempi nimi oli eversti Kalle Lehmus, joka oli johtanut Suomen sotilastiedustelua. Norjalaiskollega Vilhelm Evang muisti, että juuri Lehmus oli pyytänyt norjalaisia lopettamaan kaukopartioretket Suomesta Neuvostoliittoon ja raportoinut niistä Kekkoselle.

Oli kaksi vielä arempaa nimeä. CIA:n päämajan ohjeissa Osloon tähdennettiin, että Golitsynin Suomen-tietoja jaettaessa oli jätettävä pois kaikki viittaukset yhteen henkilöön (nimi poistettu sähkeestä) ”tai hänen apulaiseensa (his assistant). Kaikesta päättäen kyseinen henkilö oli Kekkonen ja apuri Kustaa Vilkuna. – Kun KGB:n suomalaisten ”agenttien” nimilistaa ryhdyttiin levittämään, siinä oli sama piirre kuin aikoinaan venäläisten vaatimuksesta syntyneessä sotasyyllisten listassa, jolta niin ikään puuttui tärkein nimi, Mannerheim.

Washington määräsi suurlähettiläs Bernard Guflerin käymään Tamminiemessä. Tulkkina oli CIA:n Friberg. Kaksikko kertoi, että loikkari oli 16 vuotta palvellut tiedustelu-upseeri, jolla oli Suomessa 35 kollegaa, näistä 10 sotilaspuolella. KGB:n pääpaino Suomessa oli poliittisella linjalla, Neuvostoliitto toimi ”henkilöiden avulla, jotka ovat painostuksen ja kontrollin alaisina, sen alaisina korkeassa asemassa olevia henkilöitä (agents of influense), ovat NL:n kontrollin alaisina syystä tai toisesta, mutta eivät NL:n käskynalaisina. Joskus eivät edes tiedä, että heitä käytetään. Nimiä eivät amerikkalaiset maininneet. Viimeistään nyt Kekkonen ymmärsi, että kysymys oli hänestä, eihän kukaan muu suomalainen saattanut noottia sopia. Yhdysvaltain edustajat vakuuttivat hallituksensa koettavan saada loikkarin vaikenemaan, mutta vapaan lehdistön maassa ”suuta ei voi tukkia”. Tässä saattoi kuulla verhotun uhkauksen.

On kuitenkin selvää, että Kekkosta hermostutti. Zenikov tuli kuin tilattuna vakuuttamaan, että ”Klimov oli varsin vähäinen virkailija, eikä tiennyt juuri mitään. … Suomessa hän oli ollut hyvin lyhyen ajan". Presidentti ymmärsi, että agenttiviittaukset voisivat silti aiheuttaa hämminkiä.

Suomessa CIA antoi vaikuttaja-agenttien nimet puolustusvoimien johdolle ja ilmeisesti myös suojelupoliisin päällikölle, vaikka jälkimmäisen osalta siitä ei löydy dokumenttia. ”Golitsynin lista” taulukon muodossa havainnollistaa tietoja:
















Välittömänä toimenpiteenä puolustusvoimien johto kutsui Moskovan sotilasasiamiehen eversti Kauko Pöyhösen vaaravyöhykkeestä eli Wuoren lähettyviltä Helsinkiin varoitettavaksi. CIA:ssa oltiin selvillä siitä, että KGB:n peitenimikäytännössä ”Mooses” sopi viittaamaan ”vuoreen”. Joskus logiikka oli liiankin ilmeistä, kuten Hella Wuolijoen (Runoilija) ja Jarno Pennasen (Petturi) kohdalla, kenties myös Aarre Simosella.

Lähdeaineisto:
Matti Simola: Ratakatu 12 Suojelupoliisi 1949-2009 ISBN 978-951-0-35243-4

Vuosi 1961 Urho Kekkosen päiväkirjassa

Suomessa opposition pitkäaikainen toive toteutui, kun Sukselainen jätti 29.6. eronpyyntönsä ja hänen myötään koko muu hallitus. Syy eroon oli kuitenkin poikkeuksellinen, kanteluprosessi, jonka varsinaisena priimus motorina näyttää toimineen Veikko Vennamo. Kansaneläkelaitoksen asuntorakentamista tutkinut Helsingin hovioikeus langetti kesäkuun lopulla tuomion, jonka mukaan laitoksen koko johto oli syyllistynyt virkavirheisiin ja oli sen vuoksi pantava viralta.
Lokakuussa 1961 Kekkonen matkusti runsaan kolmen viikon vierailulle Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. ”Kukaan vieras ei olisi tervetulleempi kuin Te”, presidentti Kennedy lausui Kekkosta tervehtiessään. Isännän nuoruus ja vilpittömyys antoivat tervehdykselle jopa uskottavan sävyn.
Vierailua jatkamalla Kekkonen viestitti, ettei Suomen asema ollut nootin vuoksi uhattuna. Honka-liiton rapautuminen oli alkanut jo ennen Kekkosen matkaa Novosibirskiin. Ensimmäisenä siitä oli ryhtynyt irrottautumaan Vennamo. Varsinainen repeämä tapahtui 22.11., kun kokoomuksen ja Rkp:n edustajat ilmoittivat tulevansa vetäytymään hankkeesta viimeistään seuraavalla viikolla.

Tammikuu
3.1.1961
Suomen Sosiaalidemokraatissa pilakuva sillanrakentajasta ja Simpan samaa asiaa pilkkaava pakina.
4.1.1961
Kansan Lehdessä 31.12. Fagerholm kannustaa vielä yhteen yritykseen puolueen eheyttämiseksi ja Tanner torjuu ehdotuksen.
25.1.1961
Tuomioja ilmoitti saaneensa Hammarskiöldiltä sähkeen, jossa häntä pyydettiin 6 viikoksi Laokseen. Vastasin, että meillä ei ole mitään sitä vastaan.
27.1.1961
Simppa Suomen Sosiaalidemokraatissa vakuuttaa, että seuraavat eduskuntavaalit tuovat muassaan muutoksen: päästään vihdoinkin irti Kekkosen puolueisiin iskostamasta käsityksestä, että ainoa käyttökelpoinen ratkaisu on SDP:n ja maalaisliiton hallitusyhteistyö.
31.1.1961
V.1960 eduskunnan päättäjäiset.

Helmikuu
11.2.1961
Päivän Sanomissa kysellään ironisessa sävyssä, miksi Pitsinki vihaa Kekkosta.
Leike Tannerin puheesta, jossa tämä korostaa kansan enemmistön olevan sitä mieltä, että presidenttiä on vaihdettava ja toteaa, ettei Kekkonen ole ”kansakuntaa kokoava hahmo”.
14.2.1961
Arvo tiesi, että maalaisliitto on saanut 100 miljoonaa markkaa USA:sta hänen eronsa jälkeen.
15.2.1961
EFTA-maat tekivät päätöksen Suomen liittymisestä erikoissopimuksella EFTA:an.
19.2.1961 Korsimo oli tavannut kansanpuolueen miehiä sekä kuullut samalla, että Junnila on juossut kokoon porvarillista rintamaa ja yhteistä presidenttiehdokasta.
21.2.1961
Sos.dem. puoluetoimikunta päätti yksimielisesti pyytää Olavi Honkaa presidenttiehdokkaaksi. 25.2.1961
Ahti keskustellut Hetemäen kanssa. Kokoomus yhtyy Honkaan, se on käsitys.
28.2.1961
En anna Tannerin riistää itseltäni perustuslaillisia oikeuksia, kuten hän menetteli Kallion kanssa. Olen aina sanonut, että eduskunnan enemmistö muodostaa hallituksen, mutta minä katson, missä olen mukana.

Maaliskuu
2.3.1961
Törngren oli kertonut, että ruotsalaiset teollisuusmiehet UK:n kannalla. Eräs laaja kokous, jossa vain W.Wahlfors oli ollut Hongan kannalla.
6.3.
Merikoski luonani. Kertoi, että kansanpuolueessa on enemmän Hongan kannattajia kuin hän oli olettanut.
12.3.1961
Tannerin 80-vuotisjuhla Messuhallissa. Lindblom toteaa juhlapuheessaan, että tasavallan päämiestä on vaihdetta ”perustelluista sisäpoliittisista syistä”.
15.3.1961
Georg C. Ehrnroth korostaa Rkp:n enemmistön haluavan puolueen asettuvan Hongan presidenttiehdokkuuden taakse.
18.3.1961
Simonen luonani. Kertoi, että aikomuksensa on perustaa vaaliliitto presidentinvaaleihin SAK:n ja TUL:n nimissä. Fagerholm ja Oittinen kieltäytyneet ehdokkuudesta. Wuori ei suostune. Ovat valmiit turvaamaan minun valintani. Enkö esittäisi Wuorelle. Tietää, että Korsimo vastustaa. Minä mietin asiaa. Olen itsekin tuota harkinnut. Ajatus on kihelmöivän houkutteleva.


Huhtikuu
1.4.1961
SKDL asetti Paavo Aition presidenttiehdokkaakseen.
6.4.1961
Ystävyyspaktin 13 v.päivä: - Zaharov kertoi huvittuneensa, että Honka yritti VN:n vastaanotolla häntä tervehtimään, mutta hän käänsi aina selkänsä.
10.4.1961
Lähetin Wuorelle kirjeen, jossa pyysin häntä skogilaisten presidenttiehdokkaaksi.
12.4.1961
Vilkuna oli illallisilla Zaharovin luona. Kuultuaan, että skogilaiset aikovat pyytää Wuorta presidenttiehdokkaakseen, oli Zaharov sitä ajatusta vastustanut jyrkästi.
24.4.1961
Kansanpuolueen puoluekokouksessa voittivat Hongan kannattajat.
30.4.1961 Leikkeet Tannerin, Lindblomin ja Pitsingin vappupuheista, joissa hyökätään terävästi Kekkosta vastaan.

Toukokuu
4.5.1961
Leike Junnilan Forssasta pitämästä puheesta, jossa hän luonnehtii Hongan nimittämistä poliittisesti hedelmälliseksi ja ruotii yksityiskohtaisesti Kekkosen kielteisiä piirteitä ja puutteita.
16.5.1961
Ralf Törngren kuoli äkillisesti Turussa klo 3 aamulla.
19.5.1961
Tuomioja nimitettiin suurlähettilääksi Tukholmaan.

Kesäkuu
8.6.1961
Arvo tiesi, että III jäänsärkijän tilaus peruttu. Hlesingius lähetetty pois Moskovasta. Syynä Wahlforssin silmitön kannanotto presidentinvaaliasiassa.
15.6.1961
Leike, jonka mukaan rouva Honka on ilmoittanut miehensä aikovan matkustaa Neuvostoliittoon. Kekkonen kirjoittanut leikkeen viereen V (Vladimirov)oli kertonut Ahdille, että Honka ei saa viisumia.
20.6.1961
Väinö Tanner Porissa: ”Olisi parasta koko maalle, että Kekkonen kieltäytyisi ehdokkuudesta.”
28.6.1961
Helsingin hovioikeuden päätös, jolla Kansaneläkelaitoksen jutussa Sukselainen, Hiltunen, Hillilä ja Sumu tuomittiin viraltapantaviksi Kelan johtokunnan jäseninä sekä Kuuskoski viraltapantavaksi KHO:n presidenttinä.

Heinäkuu
5.7.1961
Norjan kuningas Olavin vierailu alkoi. Illalliset.
11.7.1961
Soitin Martti Miettuselle ja kutsuin hänet Helsinkiin.
18.7.1961
Tuure Junnila vihjaa, että Kekkonen aiotaan nostaa uudelleen presidentiksi kommunistien tuella lupaamalla heille palkkioksi pääsy hallitukseen.

Elokuu
3.8.1961
Aamulehti ja kokoomuksen maaseutulehdet julkaisivat tiedon, että Olavi Hongan ensimmäinen puhe presidenttiehdokkaana johti siihen, että ”korkeimmalta taholta” kiellettiin Suomen Tietotoimistoa välittämästä poliittisten puheiden tekestejä.
6.8.1961
Kirjoitin kirjeen Jaakko Hakalalle (Aamulehti) Voi Pyhä Veli, Kuinka suuria valheita painatat lehteesi. Huvittuneena jään odottamaan mihin Sinä, Poika-Tuominen ja Vennamo ym. yllätte tämän syksyn aikana. Hymyillen tervehtien U.K.
8.8.1961
Vennamon vaikutus ja merkitys suurempi kuin halutaan maalaisliiton piirissä myöntää.
19.8.1961
Zaharov luonani.
24.8.1961
Ahti kertoi olleensa aamiaisella Zaharovin luona, joka oli kertonut, että presidentinvaali on heidän Suomen-politiikassaan keskeisin asia.
Sain Arvolta hirveän kirjeen, jossa hän syytti minua puoluesihteerin paikalta erottamisesta, hallituksesta poisjättämisestä, samoin vaalitoiminnasta. Kirjoitin Kertulle (rva Korsimo) vihaisen kirjeen. Uskomatonta, loukkaavaa, odottamatonta. En siedä.

Syyskuu
6.9.1961
Genikov oli sanonut, että jos Honka valitaan, niin Neuvostoliitto ei keskustele hänen kanssaan.
13.9.1961
Arvo Korsimo pyrki luokseni synnintunnustukselle. Haukuin hänet perin pohjin. Miesparka – hermot eivät pidä ja törmäilee. Katsotaan nyt.
Zaharov oli arvellut, että skogilaiset saavat vain 3 tai 4 valitsijamiestä.
15.9.1961
Tammi oli julkaissut III painoksen ”Tässä sitä ollaan” kirjastani.
Erittäin mielenkiintoinen Suojelupoliisin raportti 9/61, jossa kerrotaan SKP:n johtajien Moskovan matkasta 7-11.8.1961. Hrustshev puhui seuraavasti: ”Suomen porvarit väittävät, että NL:n johdolla on läheisemmät suhteet maalaisliittoon ja erikoisesti maalaisliittolaiseen presidenttiin kuin SKP:n johtajiin.
22.9.1961
Brezhnev saapui klo 17.00. Mukana Patolitshev, Sobolev, Kuznetsov, Lunjkov. Vierailu kestää 30.9. saakka.

Lokakuu
21.10.1961
Leike Junnilan puheesta, jossa tämä perustelee laajasti miksi presidenttiä on vaihdettava.
30.10.1961
Neuvostoliiton nootti Suomelle ystävyyssopimuksen 2. artiklan mukaisista konsultaatioista.

Marraskuu
1.11.1961
Los Angelesissa tuli Levo minulta tiedustelemaan, mitä vastaan Kennedylle, joka on lähettänyt miehen kysymään, mitä apua USA voi Suomelle antaa NL:n 30.10. lähettämän nootin johdosta. Pyysin Levoa kiittämään ja vastaamaan: ei mitään.
3.11.1961
Paluu Suomeen.
5.11.1961
Puhe radiossa ja televisiossa.
7.11.1961
Tanner korostaa, että koko nootti on ristiriidassa sen kanssa ”että meille on vuosi vuodelta koetettu iskostaa mieliin käsitettä maittemme vallitsevasta rauhanomaisesta rinnakkaiselosta”.
10.11.1961
Karjalainen lähti aamulla Moskovaan. Sanoin hänelle, että jos tulee kysymys uusista vaaleista, hänen on mainittava, että ne riippuvat presidentistä.
15.11.1961
Kalle Kaihari soitti. Hakala ilmoittanut hänelle, että Honka luopuu tänä päivänä ehdokkuudesta.
19.11.1961
Sain Karjalaisen puhelinsoiton, että Zaharov on käynyt ilmoittamassa Hrustshov vastaanottaa minut 24.11.1961 Novosibirskissä.
22.11.1961
Lähtö Neuvostoliittoon. Autolla ensin Loviisaan, jossa tapasin Jussin (Kekkosen veli). Sylvi mukana. Sitten Kotkaniemeen ja Luumäen asemalta junaan.
23.11.1961
Lento Novosibirskiin.
24.11.1961
Neuvottelu Novosibirskissä.
25.11.1961
Paluu Moskovaan. Lounas Kremlissä.
26.11.1961
Paluu illalla Helsinkiin. Radio- ja televisiopuhe.
27.11.1961
Pitsinki kommentoi tapahtunutta toteamalla, että ”tapaus on häpeäksi Suomelle ja vaaraksi sen itsenäisyydelle ja kansanvallalle.
29.11.1961
Luonani tohtori Koivisto, joka kertoi keskustelleensa laajasti 25.11. Tannerin kanssa. Tanner on taipuvainen eroamaan.
30.11.1961
Sos.dem. puolueneuvosto valitsi yksimielisesti Rafael Paasion puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Joulukuu
8.12.1961
Leike, jossa kerrotaan Tannerin ilmoittaneen jättävänsä eduskunnan.
11.12.1961
Paasio Valkeakoskella 10.12. Leike, jossa Paasio jakaa Kekkoselle tunnustusta ulkopolitiikasta.
13.12.1961
Junnila syyttää eduskunnassa Kekkosta epäonnistumisessa Neuvostoliiton-suhteiden hoitamisessa ja kehottaa tätä luopumasta haaveilemisessa ja tehtävästään idän ja lännen välisen sillanrakentajan tehtävästä.
14.12.1961
Valtakunnanoikeuden päätös Kätilöopistojutussa.
19.12.1961
NL:n suurlähetystön attashea Anatoli Mihailovitsh Klimov oli töissä vielä 16.12., mutta ei tullut töihin 18.12. Kun kotiin murtauduttiin, oli kaikki paikoillaan, mutta Klimovin puoliso Svetalana ja tytär Tatjana hävinneet. Suopo oli saanut tehtäväkseen tutkia asiaa. Ilmeisesti loikannut.
22.12.1961
Suopo oli saanut selville, että Klimov matkustanut Tornion kautta Ruotsiin Yhdysvaltain viisumilla. Konsuli Sundvikin luullaan auttaneen (USA:n konsuli).
23.12.1961
Herra Genikov on levoton Klimovista. Vienyt asiakirjoja. Voiko Suomi vaatia Ruotsia luovuttamaan Klimovin Suomelle? Ei. Parasta antaa Ruotsin tietää, että ikävyyksien välttämiseksi parasta antaa Klimovin poistua Ruotsista.

Lähdeaineisto:
Juhani Suomi: Urho Kekkosen päiväkirja 1 58-62 ISBN 951-1-15547-4

Vuosi 1961 ja noottikriisi

Vuodessa 1961 oli suuren ulkopoliittisen murroksen merkit. Idänkauppaan liittyvät poliittiset ja tekniset esteet EFTA-sopimukselle oli raivattu marraskuussa 1960. FINN-EFTA-sopimus astui voimaan heinäkuun alussa 1961. Suuri lännen operaatio alkoi toukokuussa Lontoossa. Seuraava vaihe oli valtiovierailu USA:han lokakuussa. Myös Washingtonissa annettiin lyhyt tiedote. Sen mukaan presidentti John F. Kennedy ”totesi ottavansa huomioon Suomen sopimuksiin perustuvat sitoumukset” ja että ”Amerikassa ymmärretään Suomen noudattaman puolueettomuuspolitiikan perusteet” ja että ”Yhdysvallat tulee tarkoin kunnioittamaan Suomen omaksumaa linjaa”.
Neuvostoliiton nootti sai monet suomalaiset kuulemaan sielunsa korvissa Mainilan laukausten jylyn vuosikymmenien takaa.

Tammikuu
3. tammikuuta – Presidentti Dwight Eisenhower ilmoitti Yhdysvaltain katkaisseen diplomaattiset suhteet Kuubaan.
3. tammikuuta – Aeron DC-3 syöksyi maahan Koivulahdessa. Koneen 22 matkustajaa ja kolmihenkinen miehistö menehtyivät.
7. tammikuuta – Nelipäiväisessä konferenssissa Casablancassa viisi Afrikan maata, Marokko, Yhdistynyt arabitasavalta, Ghana, Guinea ja Mali, päätti perustaa NATOn kaltaisen puolustusliiton.
12. tammikuuta – Katangan presidentti Moise Tshombe aloitti sotatoimet maahansa tunkeutuneita Lumumban joukkoja vastaan.
15. tammikuuta – miss Suomeksi valittiin vuoden missittömyyden jälkeen 18-vuotias Ritva Wächter.
18. tammikuuta – Katangan hallitus ilmoitti, että vankina oleva Lumumba on siirretty Elisabethvilleen.
20. tammikuuta – John F. Kennedy astui Yhdysvaltain presidentin virkaan.
22. tammikuuta – Portugalilainen, Brasiliasta Venezuelaan matkalla ollut risteilyalus Santa Maria kaapattiin Atlantilla. Portugalin hallitusta vastustaneet kaappaajat antautuivat 3. helmikuuta.
25. tammikuuta – Uusi juntta nousi valtaan El Salvadorissa syrjäytettyään edellisen kolme kuukautta hallinneen juntan "liiasta vasemmistolaisuudesta".
29. tammikuuta – Helsingin hiippakunnan piispa Martti Simojoki vihki arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnitteleman Hyvinkään kirkon.
31. tammikuuta – Yhdysvallat lähetti ensimmäisen simpanssin (nimeltään Ham) avaruuteen.
31. tammikuuta – YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld lähetti suurlähettiläs Sakari Tuomiojan järjestön edustajaksi Laosiin. Laosin vasemmistopuolue väitti Tuomiojan läsnäolon maassa vain pahentavan sisällissotaa.

Helmikuu
4. helmikuuta – Portugalin siirtomaasota alkoi Angolassa.
5. helmikuuta – Liikeliitto päätti erota SAK:sta.
9. helmikuuta – Ranskalainen hävittäjä ampui varoituslaukauksia Neuvostoliiton presidenttiä Leonid Brezhneviä kuljettanuttaIljushin-18 konetta kohti Välimerellä.
10. helmikuuta – Katangan hallitus ilmoitti Patrice Lumumban paenneen vankilasta kahden kumppaninsa kanssa.
11. helmikuuta – Adolf Eichmannin oikeudenkäynti alkoi Jerusalemissa.
12. helmikuuta – Patrice Lumumba ja hänen kaksi kannattajaansa surmattiin.
15. helmikuuta – Boeing 707 putosi maahan Belgiassa surmaten 73 ihmistä, mukaan lukien koko Yhdysvaltain taitoluistelujoukkue.
15. helmikuuta – Keski- ja Etelä-Euroopassa sattui täydellinen auringonpimennys. Suomessa pimennys näkyi osittaisena.
16. helmikuuta – Intialaiset sanomalehdet kirjoittivat Kiinan valmistelevan Bhutanin valtaamista. Kiina oli jo aiemmin esittänyt suuria aluevaatimuksia myös Intialle.
17. helmikuuta – Ulkoministeri Törngren palasi Neuvostoliitosta viikon kestäneeltä vierailultaan.
21. helmikuuta – SDP valitsi oikeuskansleri Olavi Hongan presidenttiehdokkaakseen vuoden 1962 vaaleihin.
27. helmikuuta – Suomen valtuuskunta matkusti Geneveen sopimaan lopullisesta EFTAan liittymisehdoista.

Maaliskuu
3. maaliskuuta – Hassan II kruunattiin Marokon kuninkaaksi.
8. maaliskuuta − Presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen matkustivat valtiovierailulle Norjaan.
13. maaliskuuta – Floyd Patterson tyrmäsi 6. erässä Ingemat Johanssonin raskaansarjan MM-ottelussa. Johansson löi sitä ennen Pattersonin kolmasti lattiaan.
15. maaliskuuta – Etelä-Afrikka vetäytyi Brittiläisestä kansainyhteisöstä.
15. maaliskuuta – Suomen EFTA-neuvottelut päättyivät Genevessä. Tehdyn sopimuksen mukaan muodostuu Suomen ja EFTAn kesken vapaakauppa-alue.
16. maaliskuuta – Oikeuskansleri Olavi Honka suostui kuuden puolueen yhteiseksi presidenttiehdokkaaksi. Maalaisliiton ns. K-linja aloitti välittömästi rajun hyökkäyksen "Honka-liittoa" vastaan.
18. maaliskuuta – Suomi oli ensimmäistä kertaa mukana Eurovision laulukilpailussa Cannesissa. Laila Kinnunen sijoittui kappaleella "Valoa ikkunassa" kymmenenneksi.
27. maaliskuuta – Suomen ja Euroopan vapaakauppajärjestön EFTA:n välinen vapaakauppasopimus allekirjoitettiin. Sopimus astui voimaan 1. heinäkuuta 1961.
28. maaliskuuta – Kokoomus kieltäytyi osallistumasta maalaisliiton ehdottamiin presidentinvaalineuvotteluihin.
29. maaliskuuta – Yhdysvaltain pääkaupungin Washingtonin asukkaat saivat perustuslain 23. lisäyksellä äänioikeuden presidentinvaaleissa.

Huhtikuu
5. huhtikuuta – Valtakunnanoikeudessa esitettiin maaherra Urho Kiukaalle, pankinjohtaja Aarre Simoselle ja varatuomari Vilho Väyryselle korvausvaatimukset.
11. huhtikuuta – Suomen ilmavoivat saivat neljä helikopteria Neuvostoliitosta.
12. huhtikuuta – Juri Gagarin teki ensimmäisen avaruuslennon. Avaruusalus Vostok 1 kiersi Maapallon kerran; lento kesti 108 minuuttia.
14. huhtikuuta – Oikeusministeri Antti Hannikainen sai pyytämänsä eron hallituksesta. Hänen tilalleen nimitettiin toisena valtiovarainministerinä toiminut Pauli Lehtosalo.
14. huhtikuuta – Paavo Roininen ja Pertti Purhonen voittivat mestaruudet PM-nyrkkeilyssä.
16. huhtikuuta – Kokoomuksen puoluehallitus kannatti entisen oikeuskanslerin Olavi Hongan nimittämistä presidenttiehdokkaaksi.
17. huhtikuuta – Sikojenlahden maihinnousu Kuubassa.
22. huhtikuuta – Kolmen de Gaullen algerianpolitiikkaa vastustaneen ranskalaiskenraalin vallankaappausyritys epäonnistui.
23. huhtikuuta – Kansanpuolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Harras Kyttä sekä varapuheenjohtajiksi Kaarlo Kajatsalo ja Paavo Aarnio.
24. huhtikuuta – Wasa-laiva nostettiin Tukholman satamasta.
27. huhtikuuta – Sierra Leone itsenäistyi.

Toukokuu
1. toukokuuta − Presidentti Fidel Castro julisti Kuuban sosialistiseksi tasavallaksi.
5. toukokuuta – Alan Shepard oli ensimmäinen amerikkalainen avaruudessa Freedom 7 -aluksella (tunnetaan myös nimellä Mercury 3).
8. toukokuuta – Presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen matkustivat epäviralliselle vierailulle Isoon-Britanniaan.
8. toukokuuta − Heinäveden Tulilahden kaksoismurhasta syytetty Runar Holmström teki itsemurhan hirttäytymällä sellissään Vaasan lääninvankilassa.
9.toukokuuta – Pääministeri Harold Macmillan ilmoittaa Englannin ymmärryksen Suomen puolueettomuuspolitiikkaa kohtaan.
11. toukokuuta – Sosiaalidemokraattien oppositio eli ns. skogilaiset valitsi tarkastaja Emil Skogin presidenttiehdokkaakseen.
15. toukokuuta – Sotilasvallankaappaus Etelä-Koreassa kenraalimajuri Park Chung Heen johdolla.
16. toukokuuta – Akseli Gallen-Kallelan museo Tarvaspää avattiin Espoossa.
19. toukokuuta – Venera 1 lensi ensimmäisenä luotaimena Venuksen ohi, tosin luotain rikkoutui eikä lähettänyt tietoja.
24. toukokuuta – Kuuban puolustusministeri Raul Castro nimitti puheessaan Yhdysvaltain suurta Guantanamon laivastotukikohtaa "syöväksi ja pysyväksi ärsytyskeskukseksi".
25. toukokuuta – Apollo-ohjelma: John F. Kennedy kertoi kongressille tavoitteestaan lähettää ihminen Kuuhun ennen vuosikymmenen päättymistä.
28. toukokuuta – Peter Benensonin artikkeli The Forgotten Prisoners julkaistiin useissa lehdissä. Tätä pidetään Amnesty Internationalin alkuna.

Kesäkuu
1. kesäkuuta – de Gaulle ja Kennedy käsittlevät neuvotteluissaan Pariisissa Atlantin liittoa koskevia kysymyksiä.
4. kesäkuuta – John F. Kennedyn ja Nikita Hruštšovin huippukokous Wienissa. Asialistalla olivat ydinkokeet, aseistariisunta ja Saksan asema.
5.kesäkuuta – Kennedy ja Macmillan keskustelivat Lontoossa maailmanpoliittisista pulmakysymyksistä.
6. kesäkuuta – Tampereen raastuvanoikeus tuomitsi Jallu-lehden maaliskuun numeron epäsiveelliseksi sekä tuomitsi takavarikoidut lehden numerot, yhteensä 29 923 valtiolle menetetyiksi.
8. kesäkuuta – Neuvostoliitto lähetti länsivalloille jyrkät Länsi-Berliinin asemaa koskevat nootit.
19. kesäkuuta – Kuwait itsenäistyi.
23. kesäkuuta – Neuvostoliiton puolustusministeri Rodion Malinovski saapui puolisonsa ja tyttärensä kanssa lomamatkalle Suomeen.
25. kesäkuuta – Irakin pääministeri Abdul Karim Qassim ilmoitti aikovansa liittää Kuwaitin Irakiin, Kuwait pyysi apua brittijoukoilta.
28. kesäkuuta – Helsingin hovioikeus tuomitsi Kansaneläkelaitoksen hallituksen jäsenet, mm. V. J. Sukselaisen, johtajat Aku Sumun, Kaarlo Hillilän sekä KHO:n presidentti Reino Kuuskosken viraltapantaviksi kansaneläkelaitoksen asuntorakennusasioissa tapahtuneiden virkarikosten ja –virheiden vuoksi.
30. kesäkuuta – Neuvostoliittolainen kosmonautti Juri Gagarin vieraili Suomessa.

23.6.1961 Eräät lehdet alkoivat kirjoittaa Kekkosen valtakauden päättymisestä kuin varmasta asiasta.















Heinäkuu
1. heinäkuuta – Suomen EFTA-sopimus astui voimaan. Suomesta tuli järjestön ulkojäsen.
5. heinäkuuta – Norjan kuningas Olavi V saapui valtiovierailulle Suomeen.
8. heinäkuuta – Neuvostoliitto peruu aikaisemmin ilmoittamansa asevoimien supistukset.
12. heinäkuuta – Pääministeri V. J. Sukselainen esitti hallituksensa eronpyynnön. Presidentti Urho Kekkonen antoi uuden hallituksen muodostamistehtävän Lapin läänin maaherralle Martti Miettuselle. Miettusen hallitus, jonka ministerilista oli miltei sama kuin edeltäjänsä, aloitti työnsä 14. heinäkuuta.
19. heinäkuuta – Kennedy kehotti julkisesti Hrustshevia tarkistamaan Berliinin-politiikkaansa ja työskentelemään yhdessä lännen kanssa.
20. heinäkuuta Kennedyn ilmoitettiin päättänneen vahvistaa Yhdysvaltain asevoimia Berliinin kriisin johdosta.
21. heinäkuuta – Virgil "Gus" Grissom suoritti USAn toisen avaruuslennon Mercury-kapselilla ja oli vähällä hukkua laskeutumisvaiheessa.
25. heinäkuuta – Kennedy esittää kongressille lisäbudjetin asevoimien vahvistamiseksi.

Elokuu
1. elokuuta – Rajuilma "Maire" riehui Suomen etelä- ja keskiosassa.
2. elokuuta – Etelä-Vietnamin hallitus määräsi kaikki 25-38-vuotiaat miehet liikekannalle kasvaneen kommunistisen terrorismin takia.
5. elokuuta – Suomen Pientalonpoikien puolue valitsi presidenttiehdokkaakseen Olavi Hongan.
8. elokuuta – Kaksi ihmistä kuoli ja kaksi loukkaantui vakavasti ilmavoimien kuusipaikkaisen yhteyskoneen syöksyttyä epäonnistuneen pakkolaskun yhteydessä metsään Rovaniemen mlk:n Perunkajärvellä.
9. elokuuta − Kenraali Tauno Viljanen varoitti hallitusta YYA-sopimukseen perustuvien konsultaatioiden mahdollisuudesta Berliinin kiristyvän tilanteen vuoksi.
11. elokuuta – Itä-Saksan parlamentti oikeutti maan hallituksen ryhtymään toimenpiteisiin "Länsi-Saksan ja Länsi-Berliinin harjoittaman orjakaupan estämiseksi". Seuraavana päivänä yli 2 000 itäberliiniläistä pakeni Länsi-Berliiniin.
11. elokuuta – Puolustusneuvosto kokoontuu.
13. elokuuta – Berliinin muurin rakennustyöt aloitettiin piikkilanka-aidan vetämisellä.
14. elokuuta – Länsi-Saksa katkaisi puhelinyhteydet Itä-Saksaan.
15. elokuuta – Uudenmaan lääninhallitus päätti saattaa professori V.J. Sukselaisen, johtaja Aku Sumun ja järjestösihteeri Olavi Järvelän omaisuuden myymis- ja hukkaamiskiellon alaiseksi.
17. elokuuta – Berliinin muurin rakentaminen alkaa.
24. elokuuta – Yhdysvallat varoitti Neuvostoliittoa häiritsemästä länsiliittoutuneiden Berliinin yhteyksiä.
30. elokuuta – Neuvostoliitto ilmoittaa jatkavansa ydinkokeita.
31. elokuuta – Valeri Brumel hyppäsi korkeushypyn maailmanennätyksen 225 cm.

Syyskuu
1. syyskuuta – Pauli Nevala heitti keihäänheiton Suomen ennätyksen 84,23 cm.
5. syyskuuta – Hrustshev ehdottaa Kennedylle keskusteluja Berliinin kriisin laukaisemiseksi. 5. syyskuuta – Yhdysvallat päätti aloittaa uudelleen maanalaiset ydinkokeet.
8. syyskuuta – Ranskan presidentti Charles de Gaulle joutui murhayrityksen kohteeksi. Yrityksen takana olivat OAS:n äärioikeistolaiset, Algeriassa oleskelleet ranskalaiset upseerit.
9. syyskuuta – Venäläissyntyinen säveltäjä Igor Stravinski saapui konserttimatkalle Suomeen.
10. syyskuuta – TASS ilmitti Neuvostoliiton aloittavan suuret rakettikokeet Tyynellä merellä.
14. syyskuuta – Katangalaiset kävivät Elisabethvillessä kiivaita taisteluita YK:n joukkoja vastaan.
15. syyskuuta – Yhdysvalloissa suoritettiin maanalainen ydinkoe.
17. syyskuuta – Veikko Leppäsen veistämä presidentti J. K. Paasikiven patsas paljastettiin Lahdessa.
18. syyskuuta – YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld kuoli lento-onnettomuudessa Kongossa.
20. syyskuuta – Itä-Saksan parlamentti hyväksyi lain, joka antoi puoluejohtaja Walter Ulbrichtille miltei rajattomat valtuudet siinä tapauksessa, että maa jouduttaisiin julistamaan "puolustustilaan".
22. syyskuuta − Neuvostoliiton presidentti Leonid Brežnev saapui viralliselle vierailulle Suomeen.
23. syyskuuta – Varsovan liiton sotilasjohtajat kutsuttiin koolle.
24.syyskuuta – Yhdysvaltain toimeenpanema Kuuban saarto astui voimaan.
25. syyskuuta – Kommunistijohtaja Walter Ulbricht saapui Moskovaan neuvottelemaan Berliinin kriisin viimeisimmistä kehitysvaiheista.
25. syyskuuta – Yhdysvaltain työministeri Arthur Goldberg saapui Suomeen.
28. syyskuuta – Syyriassa tehtiin sotilasvallankaappaus ja maa erosi Egyptin johtamasta Yhdistyneestä arabitasavallasta. Presidentti Gamal Abdal Nasser suunnitteli rankaisutoimia Syyriaa vastaan, mutta päätti kuitenkin luopua niistä.
29. syyskuuta – Dag Hammarskiöld siunattiin viimeiseen lepoon Uppsalassa.

Lokakuu
6. lokakuuta – Helsingin raastuvanoikeudessa alkoi niin sanotun margariinijutun käsittely. Raision tehtaiden ja Paasivaara-yhtymän oli todettu käyttäneen ihmisravinnoksi kelpaamattomia rasvoja margariinin valmistukseen noin kahden vuoden ajan. Tehtaiden johtohenkilöitä tuomittiin sakkorangaistuksiin ja margariini menetti maineensa pitkiksi ajoiksi.
10. lokakuuta – Presidentti Urho Kekkonen aloitti 3:nteen marraskuuta kestäneen vierailunsa Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.
13. lokakuuta – Suomessa avattiin ensimmäinen Ars-näyttely, Ars 61.
16.lokakuuta – Kennedy toteaa, että USA ottaa huomioon Suomen sitoumukset ja kunnioittaa sen omaksumaa linjaa.
17. lokakuuta – "Pariisin taistelu": Ranskan poliisi hyökkäsi 30 000:tta algerialaisten ulkonaliikkumiskieltoa protestoinutta mielenosoittajaa vastaan. Virallinen kuolleiden määrä on kolme, mutta ihmisoikeusjärjestöt arvioivat määräksi 240.
18. lokakuuta – Leonard Bernsteinin West Side Story -musikaalista tehty elokuva sai ensi-iltansa.
19. lokakuuta – Arabiliitto otti Kuwaitin suojelukseensa, brittijoukot vetäytyivät.
19. lokakuuta – Kekkonen sanoo YK:n yleiskokouksessa, että Suomi ei toimi tuomarin vaan lääkärin roolissa.
27. lokakuuta – Helsingissä otettiin käyttöön Hakaniemen uusi silta.
28. lokakuuta – Ulkoministeri Gromyko ilmoittaa haluavansa tavata Suomen Moskovan-suurlähettilään Eero A. Wuoren.
29. lokakuuta – Moskovan Punaisella torilla oleva Leninin mausoleumi suljettiin "korjaustöitä varten".
30. lokakuuta – Neuvostoliitto räjäytti 58 megatonnin Tsar-Bomban Novaja Zemljalla.
30. lokakuuta – Noottikriisi Suomessa, Neuvostoliitto vaati toimenpiteitä Länsi-Saksan ja sen liittolaisten uhan torjumiseksi.
31. lokakuuta – Josif Stalinin ruumis poistettiin Leninin mausoleumista.
31. lokakuuta – Hurrikaani Hattie iski Belize Cityyn.














Marraskuu
3. marraskuuta – YK valitsee U Thantin uudeksi pääsihteeriksi.
3. marraskuuta – Kekkonen palaa Suomeen.
5. marraskuuta – Kekkonen ilmoittaa, että noottiin ei vastata nootilla.
12. marraskuuta – Stalingradin nimi vaihdettiin Volgogradiksi.
14. marraskuuta – Presidentti Urho Kekkonen hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit pidettäviksi helmikuun alussa 1962.
16. marraskuuta – Britannian konservatiivihallitus ryhtyi rajoittamaan maahanmuuttoa Brittiläisen kansainyhteisön maista.
16. marraskuuta – Neuvostoliiton varaulkoministeri toistaa ehdotuksen konsultaatiosta.
22. marraskuuta – Kekkonen lähtee Novosibirskiin.
23. marraskuuta –Fagerholm ehdottaa Kekkosen valintaa poikkeuslailla.
24. marraskuuta – Oikeuskansleri Olavi Honka luopui presidenttiehdokkuudesta sen jälkeen kun suomalainen ja ruotsalainen kansanpuolue olivat vetäytyneet Honka-liitosta.
24. marraskuuta – eduskunta valitsi oikeusasiamiehekseen Risto Leskisen.
26. marraskuuta − Presidentti Urho Kekkonen piti laajan radio- ja televisiopuheen, jossa hän katsoi noottikriisin vahvistaneen Suomen ulkopoliittista asemaa ja korosti Suomen ja Neuvostoliiton hyvien naapurisuhteiden merkitystä.
29. marraskuuta – Kokoomus päätti lähteä presidentinvaaleihin "sammutetuin lyhdyin" eli ilman omaa ehdokasta.
30. marraskuuta – SDP valitsi presidenttiehdokkaakseen kansanedustaja Rafael Paasion.

Joulukuu
1. joulukuuta – tasavallan presidentti antoi lakiesityksen rahanuudistuksen toimeenpanemisesta vuoden 1963 alusta lukien
2. joulukuuta – Kylmä sota: Fidel Castro ilmoitti radiopuheessa omaksuneensa marxismi-leninismin ja Kuubasta tulevan kommunistinen valtio.
6. joulukuuta – Etelä-Suomessa esiintyi useilla paikkakunnilla, mm. Helsingissä ukkosta.
10. joulukuuta – Neuvostoliitto katkaisi diplomaattiset suhteet Albaniaan.
11. joulukuuta – Vietnamin sota alkoi ensimmäisten yhdysvaltalaiskopterien ja 400 sotilaan saapumisella Saigoniin.
12. joulukuuta – Suomen Pankki täytti 150 vuotta.
14. joulukuuta – Valtakunnanoikeus tuomitsi ns. Kätilöopiston jutussa pankinjohtaja Aarre Simosen 375 000 markan ja kansanedustaja Vilho Väyrysen 80 000 markan sakkoihin. Urho Kiukas vapautettiin syytteistä.
14. joulukuuta – Saksan liittotasavalta ehdottaa NATO:n yhteiskomennossa olevien ydinasevoimien perustamista.
14. joulukuuta – Kekkonen suostuu käyttämään Neuvostoliiton myöntämää tavaraluottoa aseostoihin.
15. joulukuuta – Israelilainen sotilastuomioistuin tuomitsi Adolf Eichmannin kuolemaan rikoksistaan. Tuomio määrättiin toimeenpantavaksi hirttämällä.
15. joulukuuta – Wäinö Aaltosen veistämä presidentti P. E. Svinhufvudin patsas paljastettiin Helsingissä Eduskuntatalon edessä Svinhufvudin syntymän satavuotispäivänä.
16. joulukuuta – Kuusi tuhatta YK-joukkojen sotilasta saartoi Elisabethvillen kolmelta taholta. Samaan aikaan ilmoitettiin, että presidentti Moise Tshombe oli paennut pääkaupungista.
19. joulukuuta – Goa luovutettiin Intialle 400-vuotisen Portugalin hallinnon jälkeen.
25. joulukuuta – Kairosta ilmoitettiin, että presidentti Nasser oli purkanut Yhdistyneen Arabitasavallan ja Jemenin kuningaskunnan välisen liiton, joka oli solmittu helmikuussa 1958.
27. joulukuuta – Englanti lähetti useita sotalaivoja kohti Kuwaitia.
29. joulukuuta – Kuwait lähetti YK:n turvallisuusneuvostolle jyrkän vastalauseen ”Irakin jatkuvien painostusten ja sotilasjoukkojen keskityksen johdosta.
31. joulukuuta – Marshall-apu päättyi jaettuaan 12 miljardia dollaria apua Euroopan jälleenrakentamiseen. Samalla OEEC:sta tuli OECD.

Elävä arkisto 1961
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=h&g=&n=1961&k=&m=

Kuvahaun tulokset 1961
http://images.google.fi/images?hl=fi&lr=&rlz=1G1ACAW_FIFI340&um=1&sa=1&q=1961&btnG=Kuvahaku&aq=f&oq=&start=0

Leffatykki 1961
http://www.leffatykki.com/leffat/1961

Luettelo vuoden 1961 miehittämättömistä avaruuslennoista
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_vuoden_1961_miehitt%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6mist%C3%A4_

Kulttuurisampo 1961
http://www.kulttuurisampo.fi/item.shtml?itemUri=http%3A%2F%2Fwww.kulttuurisampo.fi%2Fdata%2Ftime_1961

Tunturi Pappa
http://www.motot.net/wiki/Tunturi_pappa

Liikenneturva
http://www.liikenneturva.fi/wwwtv/index_historiaelokuvat.php

Lähdeaineisto:
Mitä, missä, milloin 1962
Mitä, missä, milloin 1963
Jaakko Okker: Muisto Urholle ISBN 051-1-0524-0
Valitut Palat: Itsenäisyytemme vuosikymmenet

Kirjeitä myllystäni 1960-1964

Päätoimittaja Arvo Tuominen Tampere 7.9.1960

H.V.
Olen seurannut sanomalehtikynäilyäsi sen verran kuin ”Muut lehdet”-osastoista saan selville ( se kyllä minulle riittää). Sallinet sanoa, että en voi Sinua lainkaan ymmärtää. Kunnioitan Sinua viisaana miehenä, mutta jotakin on Sinussa varmaan nyrjähtänyt.
Viime maaliskuussa mm. kirjoitit, että maalaisliiton ryhmässä on jäljellä oikeita alkiolaisia, jotka ovat useaan otteeseen sanoneet nuorimmilleen, että emme ole mukana isänmaata kauppaamassa. Mainitset nimet Kalliokoski, Kukkonen, Tarkkanen, Koivisto ja Lahdensuo. Vain heidän kanssaan sos.dem. puolue voi neuvotella uudesta hallituksesta.
Minun asiani ei ole puolustella maalaisliiton ryhmän jäseniä, joita syytät isänmaan kauppaamisesta. Syytöshän on niin mieletön ja paksu, että kenenkään ei siihen tarvitse vastata. Jos tekstin laatija ei ole tietänyt kirjoittavansa silkkaa pötyä, niin hän on sairasmielinen. Tiedän, että et ole sairas.
Tämä, mitä maaliskuussa kirjoitit, ei ole poikkeuksellista muuta kuin muodon räikeydessä. Sen ulkopoliittisen linjan epäluuloiseksi saattaminen, jonka kärkimieheksi olen suurelta osalta vastustajieni ansiosta joutunut, on ollut uutteran työsi sisältö ja tarkoitus.
-----
Tiedät, että 1930-luvun ulkopolitiikka on takanapäin. Et Sinä voi siihen puhaltaa elämän virvoittavaa henkeä. Minulla on se käsitys, että Sinusta ja teistä huolimatta ulkopolitiikassa tullaan selviytymään hyvin.
-----
P.S. Tämä kirje ei ole tarkoitettu julkisuuteen. Kun joskus 1970-luvulla julkaiset muistelmasi 1960-luvulta, puolustanee tämä kyllä kirjassa paikkaansa.


Valtiosihteeri T.O. Vahervuori 3.6.1960

H.V.
Sofian edustuston miehitys näyttää tuottavan ylivoimaisia vaikeuksia. Kuitenkin asia on niin, että mies joka ei tee muuta virhettä – tai ei tee muuta ylimalkaankaan – kuin että on humalatilassa on humalassa, tekee maalle vähemmän vahinkoa kuin mies, joka selvin päin tekee tyhmyyksiä.

Professori L.A. Puntila 20.10.1960

H.V.
Olen lukenut ”Akateeminen”-lehden n:o 3. Kun olet sen toimitusneuvoston jäsen, sallinet, että esitän Sinulle hämmästykseni lehden pääkirjoituksen johdosta. Se sisältää ankaraa murinaa tulevan vuoden budjetin sivistysmäärärahojen johdosta. Tosiasia kuitenkin on, että ei liene toista budjettia, joka edeltäjäänsä verrattuna sisältää enemmän myönteisiä piirteitä ja kovaa rahaa sivistystarkoituksiin kuin v. 1960 budjettiesitys. Ei tuollainen negatiivinen suhtautuminen kaikkea arvoa antaviin yrityksiin vie asioita eteenpäin vaan taaksepäin. Mitä kannattaa yrittää, kun saa asiaomaiselta taholta lokaa silmilleen?
Ei minun asiani ole hallituksen toimia puolustaa, mutta olen sydämistynyt tästä ilmeisen väärämielisestä arvostelusta.

Päätoimittaja Ilmari Turja Kulosaari 6.11.1961

Hyvä Veli,
Mitenkä Sinä minun poissa ollessani täytit 60 v.? Esivallan lupa sille olisi pitänyt hankkia, jos aikoo esivallan tietämättä tehdä suuria ratkaisuja elämässä. Kun luin elämäkerrastasi, että eivät vanhempasikaan uskoneet Sinusta mitään tulevan, niin ymmärrän tämänkin ylitsekäymisen. Olkoon.
Kun olin Amerikassa, niin joku taisi lähettää Sinulle minun mukanani terveisensä. En painanut nimeä mieleeni, arvelin, ettei hän mahda Sinua oikein tuntea, jos terveisiä lähettää.
Jos jaksat odottaa, niin kyllä minä lopuksi Sinua onnittelen merkkipäiväsi johdosta. Ja kiitän vuosikymmenien ajan jatkuneesta hyvästä ystävyydestä ja yhteistyöstä. Runnaa Sinä vain aikakauslehtiä, helppoahan se on, kun sait minulta hyvän koulutuksen, kun olit oppilaanani Ylioppilaslehdessä hyvällä palkalla.

Nuori mies Urho Kallenpoika Kekkonen Kiuruvesi 14.12.1961

Luin lehdestä, että Sinä täytät ensi tammikuun 30. päivänä 6 vuotta. Lähetän Sinulle nyt joululahjaksi pienen paketin, jonka mukana toivotan Sinulle hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta.
Sano vanhemmillesi ynnä sisarillesi ja veljillesi minulta terveiset. Toivon, että kasvat kunnon mieheksi. Kun käyt Helsingissä, pistäydy tapaamassa.

Oikeuskansleri Olavi Honka 19.1.1962

H.V.
Kiitän parhaiten ystävällisestä onnittelustasi vaalituloksen johdosta. Minulla ei ole ollut hetkeäkään epäilyä Sinun vilpittömyydestäsi ulkopolitiikan suhteen. Onnettomuus oli, että hankkeen näkyvät aloittajat olivat henkilöitä, jotka vetivät kandidatuurisi ylle valitettavan varjostuksen. Sitä ei voinut millään todistelulla torjua. Päätöksesi kieltäytyä oli oikea ja rohkea teko.

Suurlähettiläs Sakari Tuomioja 25.3.1963

H.V.
Luin tänään Hbl:sta Finlandsvännerien kokouksesta. Mitä soppaa ne siellä oikein keittävät?

Kansanedustaja Pekka Vilmi Simo 9.6.1964

Hyvä Veli,
Minulle on kerrottu, että olet eri yhteyksissä lausunut mm. seuraavaa: ”Ei tästä mitään tule, ryssä täällä määrää. Kekkonen johtaa maan kommunismiin.”
Tämä on minulle järkyttävää ja kauhistuttavaa kuultavaa. Se oli minulle sitä suurempi yllätys, kun olen pitänyt Sinua hyvänä ystävänäni aina niistä vuosista saakka, jolloin yhdessä työskentelimme maalaisliiton Pohjois-Suomen ja sen vähäväkisen väestön puolesta sekä kansallisen ulkopolitiikkamme voittoon viemiseksi. Olin kuvitellut, että ehrootheja, junniloita ja leskisiä lukuun ottamatta kukaan ei enää levittelisi herjauksia minun toimimisestani kommunistisen Suomen luomiseksi. Luulin, että ne kuuluivat 1940-luvun lopulle, jolloin Paasikivi ja minä saimme tuon syytöksen vastaamme ulkopoliittisilta vastustajiltamme. Mutta kyllä minua kauhistuttaa – en löydä muuta sanaa – kun tätä teemaa alkavat viljellä vanhat ystäväni, joiden kanssa yhdessä olemme vaikeina vuosina olleet luomassa pohjaa koko maailman tunnustamalle puolueettomuuspolitiikallemme.
-----
Minun on ollut sanomattoman raskasta kirjoittaa tätä kirjettä vanhalle työtoverilleni ja hyvälle ystävälleni, jolta en olisi odottanut sellaista kiitosta, minkä olen saanut.

Ent. toimitusjohtaja Ville Pörhölä Tornio 17.11.1964

Vanha Ystävä,
Maaseudun Nuorten Liiton kautta sain nähtäväkseni 5.10.1963 MNL.lle lähettämäsi kirjeen. Kun siinä moneen kertaa mainitset minun, vanhan urheilutoverisi, nimen, niin katson asiakseni lausua Sinulle muutaman ajatuksen. Sanon suoraan Sinulle, mitä kirjeestäsi ajattelen; en kirjoita Sinusta selän takana vieraille ihmisille.
Kirjeesi sisältää minusta joukon uskomattoman törkeitä syytöksiä. Yksikään niistä ei tietenkään ole tosi; et pystyisi esittämään todistuksen häivääkään älyttömille väitteillesi. Olit urheiluvuosina reilu mies, vähän narrattava tosin, mutta rehti ja reilu. Kirjeesi jälkeen en käy päättelemään, mikä nyt olet.
Ulkopolitiikassa kuvittelet olevasi yhtä suuri asiantuntija kuin aikoinaan moukarinheitossa kahdella pyöräyksellä.
----
Kirjeesi on niin hysteerinen ja tolkuton, että siihen ei ole syytä asiallisesti vastata. Joskus ennen – kuten muistat – sanottiin, että Niittymaalta on pää mennyt sekaisin, kun on pyörinyt kiekonheitossa aina yhtäälle päin. Moukarilla näyttää olevan iän kanssa yhtä paha vaikutus.
Toivotan Sinulle rauhallisia vanhan miehen päiviä. Älä polta, Ville, proppujasi.
En tarvitse mitään vastausta, sillä saan aivan tarpeekseni hurahtaneista.

Lähdeaineisto:
Urho Kekkonen: Kirjeitä myllystäni 1 1956-1967 ISBN 951-1-02390-X

Vuosi 1960 Urho Kekkosen päiväkirjassa

Kekkonen odotti SDP:n kevään 1960 puoluekokouksesta tuloksia, jotka helpottaisivat sekä ulko- että sisäpolitiikan hoitamista seuraavina vuosina. Näytelmän lankoja käsissään piti Leskinen, joka ensin huolehti siitä, että Tanner suostuteltiin jatkamaan ja sen jälkeen valitutti tämän 17.4. uudelleen puheenjohtajaksi suurella äänten enemmistöllä. Tanneria vastaan asettui Paasio. Hän sai vajaan kolmanneksin äänistä. Tannerin valinta vei edellytykset Kekkosen kaavailemalta muutokselta.

Otteita päiväkirjasta:

3.1.1960
Arvo oli ollut läh. Dobroslawskyn luona päivällisellä. D. oli kertonut, että Pekka Silvola aikoo yhdistää maalaisliiton riitelevät ryhmät ja että hänen aikansa on tullut ruveta puoluesihteeriksi. Tiedämme kaiken, mitä Virolainen puuhaa. Hän on hankkeissa yhdessä eräiden oikeistopiirien, leskisläisten ja kanssa maalaisliiton oikeiston kanssa tarkoituksenaan estää Kekkosen presidentiksi tulo.
9.1.1960
Lehtileike ”Leskisen matkat huomion kohteena”, joka kertoo Leskisen käyneen vuoden lopulla Yhdysvalloissa sopimassa SDP:lle saatavasta taloudellisesta tuesta.
12.1.1960
Leike Leskisen Yhdysvalloissa pitämästä puheesta, jossa hyökätään voimakkaasti Kekkosen kimppuun ja syyllistetään hänet Neuvostoliiton epäluuloista sosiaalidemokraatteja kohtaan. Puheen sävyä kuvaa katkelma: ”… Suomen kansa on siinä asemassa, että sen on mahdoton tietää, mihin sen on alistuttava suuren naapurin tahdosta ja mitä myönnytyksiä vallassa olevat asemansa säilyttämiseksi valaehtoisesti tahtovat tehdä.”
16.1.1960
Leike, jossa kerrotaan kokoomuksen Jussi Saukkosen toistelleen Iisalmessa pitämässään puheessa Leskisen aiemmin esittämiä käsityksiä.
25.1.1960
Simonen tiesi, että SAK:n riidan jälkeen Tanner käynyt Lindblomia vastaan, mikä tiennee sitä, että Tanner kenties aikoo itse jäädä sd. puheenjohtajaksi.
30.1.1960
Raahessa hiihtoa Rajaniemessä 8 km. Puhuin terästehtaasta.

19.2.1960
Pääsin pois sairaalasta. Toipuminen on sujunut lääkärien käsityksen mukaan erittäin hyvin. Paino 72,9 kg. Ennen sairaalaan menoa 76,6 kg.
24.2.1960
Hertta Kuusinen oli Sylvin luona. Hän oli huolestunut sd.opposition sekavuudesta.
29.2.1960
Ahti Karjalainen tavannut Max Jakobsonin, jolla on ollut yhteyksiä leskisläisiin. J:llä käsitys, että ovat ajaneet niin pitkälle, että ei ole paluuta. Kiihkoontuneet yhä enemmän. Leskisen linja ylivoimainen.

2.3.1960
Ilmeisenä on pidettävä, että maalaisliiton ryhmän oikeisto (Kalliokoski, Kukkonen, Eskola!, Kähönen ym.) ovat olleet Sukselaisen selän takana neuvotteluissa sos.dem. kanssa ja luvanneet ensi puoluekokouksessa muuttaa puolueen suuntaa.
3.3.1960
Korsimo tiesi, että maaseudulla on käynnissä hanke Virolaisen saamiseksi maalaisliiton puheenjohtajaksi. Hilja Väänänen touhussa.
4.3.1960
Lehtileike, jossa kerrotaan DDR:ssä vierailleen Matti Kekkosen todenneen uutistoimisto ADN:n edustajalle, että hän tuntee sympatiaa DDR:ää kohtaan, koska se työskentelee rauhan hyväksi.
9.3.1960 Luonani kenraali Simelius, joka kertoi, että NL:n sotilasasiamies Lazarev on tulossa hänen luokseen. Asiana todennäköisesti uudistaa kutsu saapua lomalle Neuvostoliittoon, kun edellinen kutsu torjuttiin. Simelius tiesi edelleen, että USA tietävästi valmistellut kutsua hänelle ja parille muulle upseerille saapua USA:han. Kova painostus siis kummaltakin sivustalta.
10.3.1960
Zaharov luonani aamiaisella. Kertoi, että hänen luonaan käynyt eräs sd III linjan edustaja ja tiedustellut, eikä NL:n käsitys Lindblomista ole muuttunut. Zaharov ilmoitti vastanneensa, että lukekaa uudelleen Hrustshevin puhe 8.5.1959.
15.3.1960
Genikovin tietoja: Sd. puolueessa ei tule muutosta. Lindblom + Pitsinki ja Leskinen. III linja merkityksetön.
17.3.1960
Leike, jossa kerrotaan Fagerholmin todenneen Kööpenhaminassa pitämässään puheessa, että neuvostoliittolaisten epäluuloja eräitä sosiaalidemokraatteja kohtaan ” on sisäpoliittisista syistä tuettu eräiden piirien taholta Suomesta käsin. Tämä on johtanut sosiaalidemokraattien diskiriminaatioon.”
31.3.1960
Hannikainen luonani puhumassa Osaran asiasta. Osaran juttu on paha. Hän on maksanut pienpuutoimiston varoista mm. Kokoomuksen Nuorten, Suomalaisen Klubin ja Pörssiklubin jäsenmaksut.

4.4.1960
Skog ja Simonen luonani. Kertoivat Skogin neuvotteluista Tannerin kanssa puoluesovinnosta. Neuvottelut alkavat huomenna.
15.4.-20.4.1960
Leikkeitä, joissa käsitellään SDP:n XXV puoluekokousta ja Tannerin uudelleenvalintaa puheenjohtajaksi. Kekkonen on alleviivannut Leskisen puheenvuorosta kohdat; ”…puoluekokous on hyväksynyt myös puoluetoimikunnan toiminnan, sikäli kun se koskee ulkopoliittisia kannanottoja”.

3.5.1960
Ryhtä kertonut, että Kähönen pyytäessään häntä johonkin porukkaan selittänyt, että Silvolan valinnalla puoluesihteeriksi voidaan sekottaa presidentinvaalit.
4.5.1960
Zaharovin luona elokuvaesityksessä. Keskustelin hallituksesta ja kerroin, että minulle on esitetty suunnitelma ml+kp+rkp+työmarkkinat (kok+skogilaiset). Zaharov vastasi, että Neuvostoliiton hallitus luottaa niin suuresti minuun, että jos minä hyväksyn esitetyn suunnitelman, niin NL ei voi asettua sitä tuomitsemaan.
7.5.1960
Hetemäki luonani. Ensin EFTA:a. Sitten politiikkaa.
15.5.1960
SAK:n kokouksessa skogilaiset yhdessä kommunistien kanssa voittivat Heinosen ryhmän äänimäärin 48-43. 30 skogilaista + 18 kommunistia.
27.5.1960
Maalaisliiton ryhmän kokous. Pakkanen on toivonut yhteistyötä sos.demien kanssa, mutta siitä ei nyt Tannerin vaalin jälkeen tule mitään. Samaa todistanut myös Eskola.

13.6.1960
Sukselainen soitti minulle. Meinander entisenlaisensa. Ei lupaa hyvää. Ahti ja Arvo luonani. Esitin, että on päästävä eteenpäin ilman enemmistöhallitusta. Vapaakauppa-alue NL:n kanssa: peilikuva sopimuksesta EFTA:n kanssa.
14.6.1960
Zaharov luonani. Selostin mitä ongelmia on tullut enemmistöhallituksen tielle.
21.6.1960
Karjalainen tiesi kertoa, että erityisesti Matti Virkkunen työskennellyt hallitusratkaisua vastaan.
30.6.1960
Arvo oli tavannut Genikovin, joka oli kertonut, että heidän mielestään EFTA ja hallitusasia ja minun matkani olisi parasta siirtää syksyyn. Välit Zaharovin ja keskuskomitean välillä tuntuvat olevan hyvin huonot.

13.7.1960
Lindblom luonani. Oli pyrkinyt Erkki Lindforsin ja Kaiharin kautta. Tuntui olevan huolissaan sos.dem.puolueen kohtalosta. Välit Leskisen kanssa poikki.
16.8.1960
Neuvottelut Ahdin kera Suomusjärvellä EFTA-asiasta. Ratkaisu saatava aikaan puoleen tai toiseen.
18.8.1960
Esittely, jossa Osaralle ja Gripenbergille erokirja.
22.8.1960
Zaharov luonani. Pitkä juttu Saimaan kanavasta.
31.8.1960
Hetemäki luonani. Kertoi olleensa Zaharovin luona, joka oli puhunut EFTA:sta.

2.9.1960
Hrustshev kertoi, että Länsi-Saksaa varten tarvitaan 10 atomipommia ja ne ovat heillä NL:ssa aina valmiina lähetettäväksi.
3.9.1960
Syntymäpäiväni. Hrustshev onnitteli ja oli aamiaisella. Illalla juhla Kansallisteatterissa. Sen jälkeen neuvottelu Tamminiemessä. Neuvottelu kesti kello 5 aamulle. Hieman juotiin ja laulettiin.
4.9.1960
Hrustshev lähti kello 19.30. Lounas suurlähetystössä. Loistava tulos EFTA:ssa ja myös Saimaan kanavassa.
15.9.1960
Patolitshev luonani. Kertoi kuinka Hrustshev tuli tyytyväisenä Helsingin matkaltaan.
17.9.1960
Illalla tulivat Tamminiemeen Patolitshev, Zaharov, Vinogradov ja Prokofjeff ynnä Ahti K. Kävimme saunassa ja soimme illallista. Hupaisasti meni puoli kuuteen saakka aamulla.
22.9.1960
Hakulinen luonani. Hautojärvi kertonut, että Leskinen on yrittänyt hirttäytyä, mutta se on saatu estetyksi.
24.9.1960
Uutinen, että Leskinen on pyytänyt eron sos.dem. eduskuntaryhmästä. Jäi eduskuntaan villinä. Avioeroprosessi vireillä. Mukiloinut myös poliisia.

28.10.1960
Lehtileike, jossa kerrotaan Tannerin todenneen, ettei ole mitään Paasikiven-linjaa eikä liioin Kekkosen-linjaa. Vain sosiaalidemokraatit ovat olleet johdonmukaisia suhtautumisessaan Neuvostoliittoon.
2.11.1960
Väinö Leskinen tuomittiin rattijuoppoudesta 8 kuukauden vankeuteen.
8.11.1960
Kätilöopistojuttu eduskunnassa, Väyrynen, Simonen ja Kiukas syytteeseen.
18.11.1960
Kun eduskuntaan oli saapunut tieto, että Paasio kuuluu seurueeseeni, oli Tanner sanonut Paasiolle: ”Eihän nyt tuommoiseen seuraan olisi pitänyt mennä.”
20.11.1960
Lähdin valtiovierailulle Moskovaan. Mukana Karjalainen, Aitio, Paasio, Hetemäki, Högström, Tiainen (Skog sairas), Merikoski, Munkki, Hallama ja Jakobsson.
23.12.1960
Luonani joulusaunassa Zaharov, Lunjkov, Gogol ja Ahti.

Lähdeaineisto:
Juhani Suomi: Urho Kekkosen päiväkirjat 1 58-62 ISBN 951-15547-4