tiistai 3. tammikuuta 2012

Presidentinvaalien aika



















Presidenttiehdokkaiden vaalitentit puhuttivat loppusyksyllä 1993. Ahtisaari johtaa mielipidemittauksissa, mutta hän on esiintymisissään avuton ja huonosti perillä Suomen asioista; elisabeth Rehnin suosio kasvaa. Marraskuussa sosiaalidemokraatit alkavat puhua jo Ahtisaaren vaihtamisesta Kalevi Sorsaan. Presidentinvaali on ensimmäisen kerran Suomen historiassa suora kansanvaali. Sen ensimäinen kierros käydään tammikuun 16. päivänä; edellisenä iltana on Väyrysen suuri vaalitilaisuus Messukeskuksessa. Tunnelma on melko vaisu, mielipidetutkimukset eivät lupaa Väyrystä toiselle kierrokselle. Aho puhuu ensin, sitten Väyrynen pitää pitkän saarnan, joka uuvuttaa yeisön. Suosionosoitukset ovat kohteliaat, mutta innostus puuttuu. Väyrynen ei selviä toiselle kierroksele. Ahtisaari saa 25,9 prosenttia äänistä, Rehn 22,0 prosenttia. Väyrynen on tappiostaan katkera tiedotusvälineille, joiden katsoo vaaleja edeltäneinä viikkoina lähteneen tukemaan Elisabeth Rehniä. Keijo Korhonen, joka on vaaleissa saanut 6 prosentin kannatuksen ja 185 000 ääntä, ilmoittaaa saavuttaneensa tavoitteensa, estäneensä Väyrysen pääsyn toiselle äänestyskierrokselle. Jos puoletkin Korhosen äänistä olisi tullut Väyryselle, tämä olisi lyönyt Rehnin selvästi. Kainuun Sanomien jhtokunta passittaa Korhosen, joka nyt on lehden päätoimittaja, kuuden viikon lomalle. Toimittajat ovat sitä ennen marssineet työpaikaltaan ulos vastalauseena Korhosen toiminnalle.

Tammikuu 1994 on Aholle kiireistä aikaa Euroopan yhteisön asioissa. Hän käy puhumassa Euroopan Neuvostossa ja on parlamentaarikkojen tentittävänä Strasbourgissa, tapaa neuvoston puhemiehen ja korkeita virkamiehiä, käy Brysselissä keskusteluja Suomen liittymisestä Euroopan yhteisöön, jatkaa sielt Madridiin keskustelmaan Espanjan pääministerin kanssa. Espanjan asenne Suomen liittymiseen Euroopan yhteisöön on myönteinen, mutta espanjalaisten on vaikea sulattaa maatalouden erityisehtoja, joita suomalaiset vaativat. Aho lähtee maasta kiireesti 26. tammikuuta, koska seuraavaksi päiväksi ilmoitetun yleislakin pelätään lamaannuttavan lentoliikenteen täysin.

Aho matkustaa Espanjasta Frankfurt am Mainiin ja sieltä Sveitsin Davosiin, jossa tapaa maanosan huippuliikemiehejä ja poliitikkoja. Hän keskustelee kahden kesken Helmut Kohlin kanssa: Kohl pitkän päivän ja raskaan illan jälkeen melkisessa seilissä, mutta Aho saa hänen päähänsä tungetuksi joitakin ajatuksia Suomen erityisolosuhteista. Aho tapaa vielä hiihdon maailmanmestaruuskilpailuihin valmentautuvia suomalaisia huippuhiihtäjiä ja palaa sitten Suomeen. Kotimaassa Martti Ahtisaari kirii presidenttikilvassa; hänen hyökkäyksensä Ahon hallituksen talouspolitiikkaa vastaan nostaa kannatusta. Toisen kierroksen äänestys on tammikuun 6. päivänä. Martti Ahtisaari voittaa selvästi Elisabeth Rehnin.

Helmikuun lopussa alkaa Brysselissä Euroopan yhteisön laajentumisneuvottelujen maraton; Aho evästää neuvottleijoitaan Pertti Salolaista ja Heikki Haavistoa useaan otteeseen tulevasta kamppailusta. Suomessa käyvät Ahon kanssa neuvottelemassa myös Ruotsin pääministeri Carl Bildt ja Norjan pääministeri Gro Harlem-Bruntland. Pääministerit pitävät yhteiden lehdistötilaisuuden Säätytalolla, jossa kertovat Pohjoismaiden tulevista suhteista Euroopan yhteisöön. Aho ilmoittaa, että yhteisön on parannettava vielä tarjoustaan, jos aikoo Suomen kelkkaansa kaapata.

Neuvottelutulos tärkeimmistä sopimusasioista Brysselissä syntyy 1. maaliskuuta 1994, samana päivänä Martti Ahtisaari ottaa vastaan presidentin tehtävät Mauno Koivistolta. Virkaanastujaispuheessaan Ahtisaari varoittaa hallitusta ja eduskuntaa uskomasta yhden vaihtoehdon talouspolitiikkaan. Aho tuskin kuuntelee kovin mieluisasti näitä moitteita mieheltä, joka ei ole päivääkään ollut mukana hoitamassa vaiketa asioita vaikeina vuosina.

Euroopan yhteisön neuvottelujen lomassa Aho ehtii viralliselle vierailulle Kiinaan, josta hän palaa huhtikuun 11. päivänä. Kotona odottaa tieto, että Paavo Väyrynen on julkisesti ilmoittanut vastustavansa Suomen liittymistä Euroopan unioniin. Euroopan yhteisöstö on ruvettu käyttämään nimitystä Euroopan unioni. Nimi ei ole hyvä enne. Mikään unioni, jonka jäsen Suomi on ollut, ei ole pysynyt koossa pitkään. Väyrysen kannanotto ei kuitenkaan aiheuta tunnekuohuja missään suunnassa; hänet jo tunnetaan. Pari vuotta sitten Väyrysen kannanotto olisi aiheuttanut paniikin valuuttamarkkinoilla.

Keskustan puoluevaltuuskunta kokoontuu Torniossa 24. huhtikuuta 1994. Väyrynen esittää siellä, ettei Suomen kannata mennä Euroopan unioniin ehdotetussa aikataulussa ja niilä ehdoin, jotka Ahon hallitus on saanut neuvotelluksi. Hän väittää, että Aho ei ymmärrä Suomen kansallisia etuja. Aho ei voi jäädä keskustelemaan, hänen on lähdettävä Räyrinkiin äitinsä 70-vuotispäiville. Huhtikuun lopulla MTK valitsee uudeksi puheenjohtajakseen Esa Härmälän, Esko Ahon vanhan kumppanin jo Nuoren Keskustan vuosilta; hänet tunnetaan Euroopan unionia kannattavista mielipiteistään.

Ahon suuri voimanponnistus vuonna 1994 on kansanäänestys Euroopan unioniin liittymisestä ja asian päättäminen eduskunnassa. Hän ilmoittaa toukokuun lopulla kannattavansa liittymistä. Keskustan puoluekokous on Jyväskylässä. Ennen Jyväskylän kokousta Aho katsoo, että hänen on mahdotonta jatkaa, jos puolueväen kanta on erilainen kuin puheenjohtajansa. Aho päättää ilmoittaa etukäteen, että eroaa puheenjohtajan tehtävästä. Puolueväki kuitenkin asettuu kannattamaan Ahon linjaa äänin 1607-834. Tappion jälkeen Väyrynen kirjoittaa puoluekokouksen osanottajille avoimen kirjeen, jossa väittää Euroopan unioniin liittymisen nyt neuvotetuilla ehdoilla merkitsevän Suomen oman elintarviketuotannon romahtamista, maaseudun autioitumista, maakuntien elinvoiman ehtymistä ja suuria kansantaloudellisia menetyksiä.

Lähdeaineisto Antti Tuuri Elosta ja maailmasta ISBN 951-1-16599-2

Ei kommentteja: