Eduskunnassa 18.11.1994 toteutettu EU-kaappaus kytki Suomen mukaan Unionin talous- ja rahaliitton, EMU:n toiseen vaiheeseen eli keskimmäiseen vaiheeseen, jonka toteuttaminen oli Maastrichtin sopimuksen mukaisesti alkanut vuoden 1994 alussa. Unionin talous- ja rahapolitiikan määräyksiin alistuessaan Suomi menetti taloudellisen itsenäisyytensä. EU:n jäsenmaana Suomi ei saa asettaa mitään rajoituksia pääomien liikkumiselle Unionin jäsenvatioiden tai niiden ja kolmansien maiden välille. Niin ikään Suomi ei voi enää myöskään itsenäisesti päättää kaupastaan esim. Venäjän sen enempää kuin muidenkaan EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, vaan näistä asioista päätetään asianomaisten maiden ja Unionin välisillä sopimuksilla.
Talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtymistä valmistelee Saksassa toimiva Euroopan rahapoliittinen instituutti. Se huolehtii EU:n jäsenmaiden rahapolitiikan yhteensovittamisesta ja mm. valvoo näiden kansalliset valuutat korvaavien ecu-seteliden teknistä valmistelua.
EU.n komission mielestä yhteiseen rahaan siirtymisen toteuttavaan talous- ja rahaliiton kolmanteen ja samalla Unionin liittovaltioksi muodostamisen loppuvaiheeseen on mahdollista päästä jo v. 1997. Maastrichtin sopimuksessa todetaan kolmannen vaiheen alkamispäivästä, että mikäli siitä ei ole vahvistettu vuoden 1997 loppuun mennessä, se on 1.1.1999.
Komission tavoittelema talous- ja rahaliiton kiireellinen toteuttaminen vaati jäsenmaiden velkojen ja budjettivajeen vähentämistä sekä palkkojen korotuksista luopumista, mikä hyvin vastaa Unionin taustavoimina määrävässä asemassa olevien suuryritysten ja niiden omistajien etuja.. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kannan mukaan Suomen liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen, jota Ahon hallitus on pitänyt itsestään selvänä tavoitteena, on päätettävä eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella. Tällä valiokunnan esittämäll varaumalla ei ole kuitenkaan enää EU:hun liittymissopimuksen hyväksymisen jälkeen mitään tosiasiallista merkitystä, sillä kolmannesta vaiheesta ulkopuolelle jääminen ei enää palauta maalle sen talous- ja rahapoliittista itsenäisyyttä.
EU:n jäsenenä Suomi on jo kahlehdittu Unionin yhteisen rahapolitiikan määrittelevään ja täytäntöönpanevaan keskuspankkijärjestelmään. Sen muodostavat EU:n keskuspankki ja sen epäitsenäisiksi haarakonttoreiksi muuttuneet jäsenmaiden, osavaltioiden, keskuspankit. Nämä voivat laskea liikenteeseen seteleitä vain EU:n keskuspankin myöntämän luvan nojalla. Unionin jäsenmaana Suomen on Maastrichtin sopimuksen perusteella luovutettava myös valuuttavarantonsa sen keskuspankkijärjestelmän hallussa pidettäväksi ja hoidettavaksi. EU:n keskuspankin hallintoneuvosto koostuu osavaltioiden keskuspankkien (EU:n keskuspankin haarakonttoreiden) pääjohtajista ja Unionin keskuspankin johtokunnan jäsenistä.
Kun Suomen Pankki on ollut alistettu kansan valitseman eduskunnan valvontaan, ei vastaavaa periaatetta EU:ssa hyväksytä. Maastrichtin sopimuksen mukaan EU:n keskuspankkin ja sille alistettujen Unionin osavaltioiden keskuspankkien jäsenet eivät saa pyytää eivätkä ottaa ohjeita Unionin toimielimiltä tai laitoksilta sen enempää kuin osavaltioidenkaan hallituksilta tai muiltakaan kansallisilta tahoilta. Unionin toimielinten ja laitosten sekä jäsenmaiden hallitusten on Maastrichtin sopimuksen perusteella sitouduttava kunniottamaan edellä todettua määräystä, eikä niillä siten ole oikeutta edes yrittää vaikuttaa Unionin keskuspankkien päätöksiä tekevien elinten jäseniin. Ei siis ihme, että suomalainen pääomavalta teki kaikkensa kansalaisten manipuolimisesti EU-jäsenyyssopimuksen hyväksymisen kannalle. Olihan kysymyksessä rahavallan vapauttaminen kaikesta kansanvaltaisesta ja parlamenttarisesta valvonnasta.
EU-jäsenyyden äänitorvena esiintynyt Helsingin Sanomat on jääsenyyden talousellisia seurauksia pääkirjoituksessaan 16.12.1994 käsitellessään ollut pakotettu myöntämään, että Suomi on joutunut toivottamaan tilanteeseen. Helsingin Sanomain ko. pääkirjoitus oli otsikoitu ”Rahaliiton jäsenyys johtaa kahleisiin”. Otsikko on ilmeisen tarkoituksellisesti muotoiltu siten, ettei totuus vieläkään paljastuisi. Todellisuutta vastaavassa otsikossa olisi rehellisesti myönnetty EU-jäsenyyden jo johtaneen Suomen kansan kahleisiin. Jotta tosiasioita ei kansalaisten keskuudessa vieläkään tajuttaisi, lehti tukeutui kahteen ”lohtuun”, jotka ovat käytettävissä olevien tietojen kanssa ristiriidassa olevaa toiveajattelua. ”Lohtuna” ovat, ” ettei EMU ilmeisesti toteudu nopeasti” ja että Suomi voi EU:n jäsenenä pitää huolen siitä, ” että rahaliittoon kehitetään mekanismeja, joiden avulla suhdanneherkkiä maita voidaan auttaa pahimman hädän hetkellä”. Helsingin Sanomien toimituksessa hyvin tiedetään, että Saksan lehdistössä suomalaiset toivotetaan tervetulleiksi EU:hun otsikolla: ”Tervetuloa maksajat” Muuhun tarkoitukseen kuin EU:n etuja palvelevaksi välikappaleeksi ei Suomea Unionissa tarvita.
Lähdeaineisto Ilkka Hakalehto EU-kaappaus ISBN 952-90-6216-8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti