Paul van Buitenen pisti itsensä likoon lähtiessään selvittämään, millaisia väärinkäytöksiä Euroopan unionin korkeimmassa hallinnossa tapahtuu. Mies uskalsi toimi rohkeasti, vaikka komissio vaati häntä vaikenemaan. Eu-virkamiehen ajojahti päättyi komission kaatumiseen maaliskuussa 1999. Paul van Buitenen kirjoittaa, että kuvasin raportissan, miten olin hyväksyttävällä tavalla – sii sisäisin menettelyin – yrittänyt saada epäkohdat, väärinkäytökset ja petolliset menettely loppumaan Euroopan komissiossa, mutta turhaan. EU-virkamiehene minun oli noudatettava ohjesääntöä, toisin sanoen en missään nimessä voinut ilmoittaa edellä mainitun kaltaisia asioita parlamentille. Virkamies voi saada vapautuksen vaitiole- ja salassapitovelvollisuudestaan ainoastaan Euroopan komissiolta itseltään – mikä taas on varsin ongelmallista silloin, kun komissio itse on asianosainen.
Törmäsin varsin lyhyeksi jääneellä urallanni Euroopan komissiossa yhä useammin asioihin, jotka eivät tuntuneet olevan kohdallaan – eivätkä lähemmin taraksteltuna valitettavasti usein olletkaan. Jostakin syystä komission sisäinen valvontakoneistokaan ei tuntunut kykenevältä tai edes halukkaalta toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla. Niinpä jotkut epäkohdat ovat säilyneet näihin päiviin asti, ja ajan mittaan ne voivat vaarantaa Euroopan komission ja koko EU-politiikan uskottavuuden ja tulevaisuuden. Vuoden 1999 eurovaalien alhainen äänestysprosentti oli siitä jo selvä merkki. Vika ei ollut äänestäjissä eikä tiedotuksessa vaan epäkohdissa.
Vaikka käsitykseni on, että todellinen yhteistyö antaa pohjaa Euroopan tulevaisuudelle. Yhtesistyötä kehitteleviä organisaatioita on kuitenkin voitava valvoa, ja niiden on toimittava avoimesti. Jotta saatoin edistää yhteisen edun saavuttamista, minun oli lopulta rikottava vaitiolovelvollisuuteni ja saatettava asiat julki ulkopuolisen mutta taatusti laillisen valvontakoneiston eli Euroopan parlamentin kautta. Lehdistökoferenssissä 9. joulukuutta 1998 parlamentin vihtesä ryhmä julkisti raporttini.
Raportti vaikutti pommin tavoin ja saattoi loppujen lopuksi myös Euroopan komission räjähdyspisteeseen. Komission eroaminen ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut päämääräni. Siitä komission on kiittäminen vain ja ainoastaan itseään. Paljon mieluummin olisin halunnut jatkaa työtäni eurovirkamiehenä tavalliseen tapaan tulematta alituiseen torutuksi uusa epäkohtia havaitessani.
Sama pätee myös moniin kollegihini, joiden piti kerta toisensa jälkeen vain seurata vierestä, kuinka heidänn huomautuksensa epäkohdista painettiin villaisella tai kuinka heitä painostettiin vetämään tutkimusraporttinsa takaisin. Monet heistä tukivat minua, kun päätin valjastaa kasvavan suuttumukseni salapoliisityöhön., jonka lopputuloksena syntyi raporttini - ja nyt tämä kirja, kirjoittaa Paul van Buitenen. Myös kollegani vaaransivat turvallisuutensa luovuttaessaan minulle tietoja, jotka muuten olisivat saattaneet jäädä ainaiseksi paljastumatta.
Virka-asemaan liittyvän vaitiolovelvollisuuden rikkomista on tähän ast pidetty eurovirkamieskulttuurissa epäilmeättä pahempana kuin rikosta. Se, että niin kuitenkin tein, ei ollut kova isku ainoastaan Euroopan komissiolle vaan aiheutti myös itselleni ja perheelleni raskaita seurauksia. Sen jälkeen, kun olin joutunut kuukausitolkulla olemaan virkavapaalla ja palkkani oli puolitettu, minut siirrettiin toiseen virkaan. Edelleenkin minuun sovelletaan kurinpalautusmenettelyä, jonka päättymisestä minulla ei vielä näitä rivejä kirjoittaessani ole tietoa, Paul van Buitenen kirjoittaa. Tämän kirja julkistamiseen asti oma tulevaaisuuteni ja sen myötä myös perheeni tulevaisuus ovat olleet äärimmäsien epävarmoja. Ikävien tietojen paljastajana olen aivan näihin päiviin asti joutunut kärsimään paljon pahemman kuin ne virkamiehet ja komissaarit, jotka todennäköissti tai jopa ilmi selvästi ovat sekaantuneet väärinkäytöksiin. Siitä, joka puuttuu Euroopan unionin vääryksiin, ei suojee kukaan – päinvastoin.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana vaimoni Edith ja minä olemme saaneet paljon moraalista tukea muilta tahoilta. Lukuisat Euroopan kansalaiset ovat tukeneet ja kannusaneet meitä, ja europarlamentissa olen saanut paljon tukea pieniltä ryhmistlä, etenkin vihreiltä ja tunnustukselliselta siiveltä.
Kerron niistä vakavista puutteista, joita kollegani ja minä olemme havainneet Euroopan komission organisaatiossa. Tarkoituskeni ei niinkään ole ruotia yksittäisiä henkilöitä eikä heidän toimiaan. Haluan ennen kaikkea osoittaa, minälaisissa oloissa ihmiset helposti sortuvat väärinkäytöksiin, petokseen tai lahjontaan tai antavat toisten toteuttaa niitä käytännössä. Järjestelmällä ei sellaisenaan ole mitään virkaa, jos sitä ei pystytä kunnolla valvomaan ja jos sen johto toimii järjestelmän tavoitteiden vastaisesti. Euroopan komission pitäisi selvittää sotkunsa ja päästä jatkamaan puhtaalta pöydältä. Vain suhteellisen pieni joukko korkeita virkamiehiä on syyllistynyt likaisiin puuhiin, mutta he tahrivat koko Euroopan komission maineen. He onnistuivat toimimaan vuosikausia ilman, että heidän tekemisiään seurattiin. Romano Prodin johtamassa uudessa komissiossa tilanteeseen on tultava muutos.
Lähdeaineisto Paul von Buitenen Euroopan salaiset kansiot ISBN 951-606-537-6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti