”Olen alkanut pelätä mielenosoituksia. Kun hallituksen ensimmäisenä syksynä maanviljelijät kokoontuivat eduskuntatalon eteen osoittamaan mieltään, menin heidän joukkoona, koska siellä oli paljon tuttua väkeä. Heillä oli hirttosilmukassa maatalousministerinnäköinen paperinen nukke. Pidin kuvaa lähinnä mauttomana, mutta en osannut protestia ottaa oikein vakavasti. Tunsin olevani enemmän kotona maalaisten joukossa kuin hallituksen riveissä”, Hannele Pokka kirjoittaa.
”Kun valtava joukko työttömiä kokoontui eduskuntatalon portaiten eteen, minunkaan mieleni ei tehnyt heitä puhuttelemaan. Katselin väkijoukkoa eduskunnan suurten pylväitten varjosta ja mietin, että osa noista ihmisistä tuntee todella vihaa Ahoa ja Viinasta kohtaan. Siinä sivussa he vihasivat kaikkia muitakin, jotka istuimme tässä hallituksessa”, Hannele Pokka jatkaa.
Kokkomuksen eduskuntaryhmässä kyti kapinahenki Ahon hallitusta vastaan. Kokoomukselle se oli Aho-Viinasen hallitus. Valtiovarainministerillä oli niin pelottava ja tehokas maine, että hänen rinnallaan puolueen puheenjohtaja Pertti Salolainen vaikutti yli-innokkaalta partiopojalta. Viinas-kritiikki ei ollut enää niin avointa kuin devalvaatiopäätöksen jälkeen syksyllä 1991, mutta sitä oli runsaasti eduskuntaryhmässä jäljellä.
”Ne kuvittelivat, että mä en tiedä. Mä tiesin koko ajan niitten hankkeista”, Viinanen sanoo. ”Mulle kerrottiin aina, mitä oli tapahtumassa. Mulla oli parempia kavereita kuin heillä niissa samoissa kokouksissa. Ne ei jumalauta tuntenu mua. Mä en olis ikinä allekirjoittanut eroanomusta, vaikka mitä olis päätetty puolueessa. Ministeri lähtee, jos se saa eduskunnalta epäluottamuslauseen tai presidentti erottaa. Ne olis joutuneet valitseen sen tien. Mä en ois vapaaehtosiesti niitten juonittelujen takia lähtenyt mistään”, Viinanen oli sanonut.
Viinasen ja Kimmo Sasin huonot välit olivat julkinen asia. Olihan Viinanen voimainsa tunnossa vaihdattanut kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan. Sasin tilalle oli noussut Sasin kaveri Ben Zyskowicz. Kokoomuslaiset puhuivat miesten epäsopivasta kemiasta, joka oli höpinää. Kysymys oli valtataistelusta, jossa Sasi oli joutunut pahasti alakynteen.
Eduskuntaryhän puheenjohtajan vaihtamisella rauha kokoomuksen sisällä ei palannut. Sasi kokosi ympärilleen pienen ryhmän, jossa avoimesti pohdittiin keinoja kokoomusministereiden kierrättämiseksi. Sasi sai pyrkimyksilleen tukea Kanervalta, jota nähtävästi tympi työministerin homma. Viinane haluttiin ulos hallituksesta. Myös Pietikäinen olisi saanut lähteä, mutta julkisuudessakin esillä olleisiin eropuheisiin ympäristöministeri vstasi pontevasti, ettei hänellä ollut aikomustakaan jättää haastavaa tehtäväänsä.
Kesän lopulla Kanerva antoi lehtimiesten ymmärtää, että kokoomuksessa tulee vaihtumaan kaksi ministeriä. Syyskunn alussa Viinaselle tuotiin terveisiä, että hänen toivottiin siirtyvän Hämeen läänin maaherraksi. Viran haltija oli siirtymässä sopivasti eläkkeelle. Viinanen teki selväksi, ettei häntä kiinnostanut maaherruus. Viinasen vaihtamisella, esimerkiksi kokoomuksen entiseen puheenjohtajaan, pääjohtaja Ilkka Suomiseen, sanottiin olevan keskustan tuki. Osa hallituksen talouspolitiikkaan kyllästyneistä keskustan eduskuntaryhmän jäsenistä toivoikin Viinasen vaihtamista. Sen sijaan Aho pääministerinä tiesi vallan hyvin, että Viinasen ero olisi horjuttanut rajusti hallitusken uskottavuutta maailman rahamarkkinoilla. Markkinavoimat luottivat Viinaseen ja se oli paljon painavampi perustelu Suomen heiveröisen talouskasvun lujittamiseksi kuin muutaman kansanedustajan kapinointi.
Osansa Viinasen vastaiseen kritiikkiin kokoomuksen omasta leiristä antoi kokoomuksen presidenttiehdokas Raimo Ilaskivi. Tämä eheytyksen apostoli ei säästellyt sanojaan runtatessaan Viinasen talouspolitiikan opit: säästämisen ja menojen leikkaamisen. Viinanen lämpenikin viikko viikolta silmin nähden yhä enemmän Elisabeth Rehnin kampanjalle. Rehnille Viinaselta löytyi aina kannsutava sana. Luultavasti Rehnin talouspolitiikan opit, joista hän puhui vaalitilaisuuksissa, oli kirjoitettu Viinasen kammarissa.
Eripura kokoomuksen ryhmässä meni syksyllä 1993 niin pitkälle, että osa kokoomuksen kansanedustajista avoimesti kapinoi äänestämällä hallituksen budjettilakeja vastaan. Budjettiäänestsyten välissä Viinanen kävi kokoamassa kokoomuslaisten rivit ja passitti minut kotiin. ”Men heti kotiin. Tämä ei ole raskaana olevien naisten hommaa”, Viinanen komensi minua. Viinanen kävi lukemassa eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowiczille lakia. ”Jos te äänestätte hallituksen esityksiä vastaan, tämä hallitus ei elä päivääkään. Minä kaadan sen vaikka yksin. Mitäs siihen sanot?” Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ei sanonut mitään. Seuraavissa äänestyksissä kokoomuslaiset painoivat taas yksimielisesti jaa-nappia.Viinasesta oli tullut kokoomuksen todellinen johtaja.
Lähdeaineisto Hanne Pokka Porvarihallitus ISBN 951-0-20508-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti