Esko Aholla ja Paavo Väyrysellä oli edessään hankala urakka: Suomen keskustan kannattajat piti käännyttää eurouskoon. ”Minä en sanoisi, että meistä tulee EY:n jäsen, mutta en myöskään sano, että meistä ei tule EY:n jäsentä, vaan se riippuu aika ratkaisevasti lähikuukausien, sanon lähimmän puolen vuoden kehityksestä”, Esko Aho pyöritteli televisiohaastattelussa 19.6.1991. Keskustan puoluetoimisto päätti järjestää laajan kenttäkierroksen, jossa sekä pää- että ulkoministeri esiintyisivät pääpuhujina. Jussi Ylilahti keski kenttäkierroksen ja markkinoi sen Aholle.
Meidän Ossi viihtyi Ylilahden seurassa. Sinä aamuna, kun Aho ryhtyi markkinoimaan kenttäkiertosideaa puolueen aamuhartaudessa, Ossi tuli myöhässä töihin. ”Sinä haiset vanhalle viinalle”, minä murusin. Ossi otti säikähtäen askeleen taaksepäin ”Anteeksi, ei pitäis vanhalle haista, kun vasta neljältä lopetettiin. Kyllä näin. EY:öön tässä mennään”, Ossi sanoi.
Loppiaiselta keskustajohtajat aloittivat ei kantaa – kuurupiiloleikin. Se paistoi läpi. Kukapa järkevä ihminen ei olisi osannut päätellä, että sekä pääminsiteri että ulkoministeri olivat jäsenhakemuksen jättämisen kannalla. Omien herrojen kääntminen eurouskoon oli järkytys suurelle osalle keskustan väkeä. Salolaisen eurointoilu oli närkästyttänyt keskustan kenttäväkeä jo pitkään. Vielä eduskuntavaaleissa puheet olivat olleet jrkästi EY:n jäsenyyttä vastaaan. Eihän keskustan pitänyt hypätä kaiken maailman europappien kelkkaan! Hämmästynyt ja voimaton kiukku kimpoili sakeana niissä paikoissa, joissa keskustaväki konoontui.
Keskustan sisällä alkoi peli, jota maalaisliitto-keskustapuolueessa on iän kaiken harrastettu. Nimittäin ankara junttaus. Eurouskoon tultiin sinä talvena yhdessä yössä. Uutta uskoa todistettiin käännnnäisen innokkuudella. Kun kokoomuksen eurotaivas oli sininen ja tähtiä täynnä kuten EY:n lippu, keskustan eurotaivas oli koristeltu reunaehdoilla. Lopun perin koko taivaskin oli ehdollinen, mutta sinne taivaaseen vai oli pyrittävä, kun kaikki muutkin pyrkivät. Ja kun keskusta nyt ei kerta kaikkiaan voi jäädä pois hallituksesta. Silloin jokin muu hallitus pyrkii.
Ulkoministeistä kehittyi alkutalven viikkoina oikea europappi. Hän tuntui uskovan, että Suomen maaseudunkin ainoa pelastus oli EY:n jäsenyys. ”EY:n ulkopuolella ei ole elämää”, ulkoministeri julisti. Talven aikana Suomesta reissattiin Eurooppaan ja Suomessa kävi eurovirkamiehiä kertomassa, mitä mieltä he olivat Suomen EY:n jäsenyydestä. Heidän puheitaan siteerattiin suurella hartaudella Suomen lehdistössä. Sokerina pohjalla oli itse Saksan liittokansleri Helmut Kohl. Hän pistäytyi Pohjoismaiden neuvoston juhlaistunnossa kertomansa kannattavansa kaikkien Pohjoismaiden pikaista EY-jäsenyyttä.
Enemmistö suomalaisista suhtautui eurouskoon hyvin epäluuloisesti. Vaikka lehdistö, radio ja televisio toivat päivästä toiseen esille uskomiaan jäsenyyden myönteisiä vaikutuksia, epäilijöiden ja kantaa ottamattomien joukko pysyi suurena. Toki oli paljon niitäkin, joiden mielestä Euroopan yhteisön jäsenyys oli yksinomaan myönteinen asia. Heidän mielestään oli hienoa, että suomi kerrankin voi reilusti kuulua isoon lännen liittoon. Nuoret tuntuivat pitävän Euroopan yhdentymistä kiinnostavana ja tärkeänä. Nuoren ihmisen mielestä EU merkitsi muutosta, uusia asioita, uusia mahdollisuuksia, entinen pysähtyneisyyttä, taaksepäin menoa.
Sen jälkeen kun presidenttikin oli valtiopäivinen avajaisissa kannattanut EY:n jäsenyyttä, alkoi tunuta siltä että päätös oli jo tehty. Perustuslain mukaan tasavallan presidetillä on oikeus aloittaa neuvottelut ulkovaltojen kanssa kansainvälisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Muodollisesti koko jäsenhakemusasiaa ei olisi tarvinnut tuoda eduskunna käsiteltäväksi. Keskustan kenttäväen kannat kävivät ilmi osastokyselystö, joka tehtiin alkutalven aikana. Yli 80 prosenttia puolueosastoista suhtautui EY-jäsenyyteen kielteisesti tai erittäin kielteisesti. Jäsenkyselylle ei juuri painoa annettu.
Keskustan kenttäväki masennettiin. Puoluevaltuuskunnan ja eduskuntaryhmän päät käännettiin. Kun puoluetta uhataan hallituksesta lähdöllä ja maalataan kauhukuvia sinipunahallituksen paluulla, niin päät alkoivat kääntyä. Puoluvaltuuskunnan ja eduskuntaryhmän yhteisissä kokouksissa kaksi kolmasosaa kannatti jäsenhakumuksen jättämistä tai ainakin Ahon hallituksen jatkamista. Loput nuijittiin hijaisiksi enemmistöpäätöksillä.
Kristillisen liiton ainoa ministeri Toimi Kankaanniemi koko piikuisen puolueen voimin ilmoitti vastustavansa EY-jäsenyttä. Kankaaniemi ei ollut aivan niin avuton kuin päältä näytti. Ainakin häneestä löytyi keskisuomalaista itsepäisyyttä niin paljon, että piti ministeripaikastaaan kiinni. Ratkaisevat päätökset EY-jäsenhakemuksen osalta Kankaanniemi istui vaiti hallituksen istunnossa. Siten Aho saattoi selittää Kankaanniemen käyttäytymiseen kyllästyneille kokoomuslaisille, että kristillisen liiton mies onyhtynyt hallituksen päätökseen.
Lähdeaineisto: Hannele Pokka Porvarihallitus ISBN 951-0-20508-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti