Lento Belgradiin taittui Finnairin siviilikoneella. Henkilökunnassa oli vain miehiä. Riskit olivat tiedossa: jokin provokaatio voisi päätää lentomme. Emme kuitenkaan päässeet suoraan Jugoslavian ilmatilaan, vaan kiertelimme tunnin Unkarin eteläosissa. Osa tiimistä nukkui, osa tiirotteli Jugoslavian puolelle. Syyksi viiveeseen ilmoitettiin ”aktiivinen ilmatoiminta”. Sitten tuli laskeutumislupa, ja herättelin nukahtaneen presidentin.
Laskeuduimme autiolle Belgradin kansainväliselle lentokentälle viiden aikaan. Astuimme huikasievaan helteeseen. Vastassa oli Ahtisaaren vanha tuttu, ulkoministeri Jovanovic, joka hymyili puristessaan kättämme. Muut vastaanottajat olivat kivikasvoisia. Tämän jälkeen presidentti käveli jo paikalle ehtineen Tsernomyrdinin luo. Neuvottelijat antoivat ympäriåyöreitä lausuntoja paikalle saapuneelle noin sadan hengen toimittajaryhmälle. Aikaa ei ollut hukattavissa, joten lähdimme tuota pikaa autoletkoisa kiitämään Belgradin läpi presidentti Slobodan Milosevicin luo. Kaupungissa näkyivät pommitusten jäljet, tarkat ohjusiskut olivat tuhonneet hallintorakennuksia keskellä kaupunkia.
Menossa oli NATO:n pommitusten 72. päivä. Valtuuskunnat tervehtivät Jugoslavian presidentin virka-asunnon sisäpuolella presidentti Slobodan Milosevicia. Siinä hän oli, aikamme diktaattori, levollisena, siistin harmahtavaan pukuun pukeutuneena. Mieleen tuli kuka tahansa keskuspankkijohtaja, ei niinkään kommunistinen puoluepamppu. Mielikuva vahvistui keskustelujen aikana. Numerot tulivat kuin apteekin hyllyltä. Hyvä englanin kieli.
Siirryimme saman tien neuvotteluhuoneeseen. Kuvaajat ampaisivat sisään. Tilaisuuden alku oli sen verrana avoin, mikä oli mielestäni hyvä enne. Siinä me istuimme Suomen ja Venäjän valtuuskunnat ikään kuin yhtenä valtuuskuntana. Erikoinen, mutta samalla hieno tilanne. Nyt vain tuli toivoa, että emme alkaisi puhua eri asioista. Toisella puolella pöytää oli Jugoslavian valtuuskunta, presidentin lähipiiri, Serbian presidentti Milosevic, ulkoministeri Jovanovic, asevoimien apulaiskomenttaja, presidentin neuvonantaja sekä teknisiä avustajia (joista osa oli turvapalvelun edustajia kuten myöhemmin saimme tietää).
Tasan kello kuusi Ahtisaari pikimmittä puheitta ilmoitti, ett olemme tulleet kertomaan, miten tästä tilanteesta päästäisiin pois. Hän korosti, että mukanamme on yhteinen kanta, jota on hiottu viikkoja. Tsernomyrdin nyökytteli. Tämän jälkeen Ahtisaari luki paperin. Kello lähestyi seitsemää. Milosevic oli rauhallinen kuin viilipytty, seikka joka oli mielestäni hyvä enne. Hän esitti kysymyksen, voidaanko joistakin yksityiskohdista keskustella. Ahtisaari sanoi, että voitte esittää kysymyksiä, mutta tekstiä ei voida muuttaa. - Tämä on paras tarjous, jonka voitte saada. Jatkossa olisi vain huonompia tarjouksia.
Milosevic esitti kysymyksen, jossa paistoi kiukku, jopa tyytymättömyys. Olin laskenut, että hänellä oli menossa kymmenes tupakka. Ahtisaari vastaili rauhallisesti, paperin punkteissa pitäytyen. Milosevic osallistui keskusteluun pitämällä hieman yllättäen lyhyen saarnaan Kosovon albanien vapautusrintaman raakuuksista. ”Ne ova rikollisia kaikki läpeensä. Huumekauppiaita ja bordellin pitäjiä. UCK on syöpä, joka on leikattava irti, muutoin se tappaa koko ruumiin.” Tunnelma kiristyi, mutta Ahtisaari käytti taitavasti Milosevicia ymmärtävän repliikin. ”Ei saisi antaan syntyä valtatyhjiöitä. Kansallisen voiman on oltava kykenevä riisumaan myös UCK:n sotilaat aseista. Suomalaisia en lähetä, ellei kansainvälisen yhtymän ytimessä oles kokeneita maita. En jätä poikiamme niiden kynsiin.” Milosevicin silmat välähtivät. Tätä puhetta hän halusi kuulla.
Kello lähestyi kahdeksaa. NATO oli ilmoittanut, että Finnairin koneen on poistuttava kentältä ennen puoli yhdeksää, mikäli aiomme Jugoslavian ulkopuolella. Kysyin presidentiltä, mitä tehdään. ”Jäädään tänne”. Näin annoimme Finnairille luvan poistua maasta yöksi Budabestiin ilman valtuuskuntaa. Me jäisimme Belgradiin, vaikka emme tienneet, missä aikoisimme yöpyä. Emme olleet tehneet mitään varauksia. Suurlähetystö oli suljettu. Vain Ruotsin asianhoitaja oli paikalla. Milosevic kysyi, haluaisiko presidentt aterioidan hänen kanssaan. Ahtisaari totesi tylysti, että ”olisi parempi, että te tutustuisitte paperiimme yksityiskohtaisesti”. Milosevic nyökkäsi. Samalla hän tarjosi vierataloaan Ahtisaarelle yöpymistä vrten. Presidentti hyväksyi tarjouksen oitis.
Lähdeaineisto Alpo Rusi Mariankadun puolelta ISBN 951-1-16692-1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti